Jumalauta, miten tuo handlaa tuon asian noin hyvin? Osaaminen oikein huokuu kaverista. Minä vasta opettelen. Tuleekohan minusta koskaan yhtä hyvää ja jos ei, kannattaako edes…

STOP.

Älä lähde sinne.

Todennäköisesti tunnistat tilanteen. Jos et, onnittele itseäsi! Olet löytänyt oman juttusi.

Särähtikö otsikon ”huonommat” korvaan? Kyllä niinkin pitää voida minusta ajatella, että on olemassa osaamiseltaan jollain muulla tasolla olevia kuin sinä, koska kehittyäkseen on kyettävä asemoimaan itsensä. Mutta ylpistymiseen ei pitäisi olla varaa kenelläkään.

Nythän ei puhuta huonoista ihmisistä, vaan ihmisen osaamisen kehitysvaiheesta.

Mitä jos välittäisitkin siitä, mitä muut ajattelevat?

Parikymppisenä vertasin itseäni liikaa muihin. Kolmekymppisenä olin tyytyväinen huomattuani, että en enää oikein välitä, mitä muut ajattelevat.

Nelikymppisyyteen on kaksi vuotta.

Väitän, että kannattaisi kuitenkin välittää. Ei niinkään siitä mitä muut ajattelevat sinusta, mutta mitä muut ajattelevat.

ENTÄ JOS NE NAURAA MULLE

Nykyaika on onneksi kypsä neuvon kysymiselle puolitutultakin ilman että tarvitsisi välttämättä pelätä, että ENTÄ JOS SE NAURAA MULLE.

Nykyaika on onneksi kypsä saman- ja erimielistenkin ammatillisille someryhmille, jotka avartavat ajatteluasi jopa kotisohvalla.

Mutta ennen kaikkea, nykyaika on onneksi kypsä myös kohtaamisille ihan livenä.

Omaa ajatteluani olen yrittänyt freesata sopimalla säännöllisiä tapaamisia erityisesti sellaisten työyhteisöni semituttujen henkilöiden kanssa, jotka eivät välttämättä ole oman työni välittömässä vaikutuspiirissä, mutta joiden näkemyksiä haluan kuulla.

Ja monet ovat itse asiassa ihan kivoja tyyppejä muutenkin!

Näissä perusduunin ulkopuolisissa tapaamisissa minulle on kirkastunut kerta toisensa jälkeen muun muassa se, että työelämässä kannattaa opetella yksi-kaksi asiaa todella hyvin kuin yrittää opetella koko maailmaa. Tämän voisi toki lukea jostain oppaastakin, mutta se ei ole sama asia.

Aina välillä täytyy potkia itseään persuksille saadakseen sovituksi taas uusia tapaamisia, mutta voin luvata, että on se sen väärti. Siinä huomaa, että itseäsi paremmat eivät ole uhka, vaan mahdollisuus.

PS. Hyvää lomanjälkeisen kesän jatkoa itse kullekin – onnistumisen mittaamisesta asiaa taas piakkoin. Luvassa myös blogivieraiden haastiksia aiheen tiimoilta!