Strategia ja liiketoiminta, tekoäly

Vibekoodaus journalismissa on nyt kuuminta hottia – tätä se tarkoittaa & uhat ja mahdollisuudet

Tämä journalistista vibekoodauskerhoa mainostava kuva on otettu helmikuussa City University of New Yorkin Craig Newmark Graduate School of Journalismin tiloissa.

Vibekoodaus tai fiiliskoodaus tarkoittaa ohjelmointia ilman syvää teknistä ymmärrystä – mennään ”fiiliksen mukaan” siten, että esimerkiksi sovellusta rakennetaan kuvailemalla haluttuja toimintoja luonnollisella kielellä. Kyse ei kuitenkaan ole vain teknisestä ilmiöstä, vaan voidaan ajatella, että esimerkiksi uutismedioissa se avaa mahdollisuuksia laajempaan työtapojen ja työkulttuurin muutokseen. Koetan tässä kirjoituksessa avata, miten.

Tapoja fiiliskoodaukseen on monia, niin kuin on palveluitakin. Tunnetuimmasta päästä suuren yleisön silmissä lienee ruotsalainen kasvuraketti Lovable. Sillä voit halutessasi pyöräyttää vaikkapa arkipyhävapaalaskurin ja jakaa sen kaverille:

Luonnollisella kielellä tähän tapaan toimivia työkaluja ovat myös esimerkiksi ChatGPT Codex, Cursor, Claude Code tai Replit. Itse käytän eniten Codexia sekä Googlen Antigravityä, jolle annetaan hallitusti pääsy koneesi tiedostoihin, jolloin ohjelmia voi rakentaa helposti myös lokaalisti eli omalle koneelle sen sijaan että ne sijaitsevat pilvessä kuten Lovablen tapauksessa. Lokaaliuden etuna on esimerkiksi se, että omalle koneelle ladatun avoimen lähdekoodin kielimallin käyttö ei maksa mitään. Tällä logiikalla voi rakentaa vaikkapa Youtube-videoiden litteroijan, joka toimii näin:

  • Syötä linkki esim. Youtube-videoon tai podcastiin.
  • Sisältö latautuu omalle koneelle automaattisesti yleensä audiona.
  • Ääni muuttuu transkriptioksi ja latautuu txt-tiedostona omaan kansioonsa.
  • Kielimalli antaa käyttäjän kysymyksiin vastauksia transkription pohjalta.

Runko on tehty Python-ohjelmointikielellä, lataus hoituu yt-dlp:llä (avoimen lähdekoodin komentorivityökalu), litterointi OpenAI:n puheentunnistusmalli Whisperillä ja kielimallin käyttö avoimen lähdekoodin ohjelmiston Ollaman kautta. Käyttöliittymä on selaimessa.

Tämä sanottua, on hyvä tiedostaa, että tällaisissa on aina vaarana ns. demoefekti: wau, vaikuttaapa näppärältä, tuotannollistetaan tämä. Siinä on sitten kuitenkin aina edessä mm. panos–tuotos-arvio. Joka sisältää esimerkiksi sen, paljonko työkalun käyttö ja ylläpito maksaisi ihan oikeasti. Tässä piileekin ”vibekoodaussuuntauksen” suurin pullonkaula organisaatioissa: syntyy valtava määrä ideoita ja prototyyppejä – joista osa varmasti erittäin hyviä – joiden putki tuotantoon on kuitenkin joko erittäin hidas tai kokonaan tukossa. Yksi oppi tässä on minusta se, että varo hurmaantumasta liian hienoista demoesityksistä. Demo on ihan eri asia kuin tuotantoon viety versio.

Omalta osaltani haluan korostaa, että en osaa koodata, enkä ole koskaan pitänyt itseäni erityisen teknisenä ihmisenä. Jos minäkin pystyn tähän, pystyt sinäkin! Siinä sivussa opit koodista itse asiassa aika paljon, vaikka et koodaamaan varsinaisesti opikaan.

Jos aloitat aivan nollasta, suosittelen menemään osoitteeseen lovable.dev, kirjautumaan sinne Googlen tunnuksilla (pari klikkausta), jolloin käytössäsi on pieni määrä krediittejä, joilla voit kokeilla tehdä asioita ilmaiseksi.

Mahdollisuudet: nopeus, ketteryys ja uudenlaiset tavat tehdä töitä

Vibekoodaus madaltaa siis kynnystä rakentaa omia työkaluja. Kun idean ja prototyypin väliin ei tarvita raskasta kehitysprosessia, toimittaja voi esimerkiksi:

  • Tehdä datan puhdistus- ja analyysityökaluja omaan käyttöönsä
  • Automatisoida rutiineja (litterointi, tiedonhaku, aineiston luokittelu)

Kun kaikki ei ole enää riippuvaista keskitetystä kehitystiimistä tai keskitetystä budjetista, se voi tehdä toimituksesta ketterämmän.

Uhat: demoefekti, tekninen velka ja hallitsematon työkaluräjähdys

Demoefekti on mielestäni suurimpia uhkia, kuten aiemmin jo lyhyesti kuvasin. Prototyyppi näyttää toimivalta, mutta:

  • Kuka ylläpitää sitä?
  • Kuka vastaa tietoturvasta?
  • Mitä tapahtuu, kun API-hinnat (API = rajapinta) muuttuvat?
  • Entä jos palvelu katoaa?

Toimituksissa voi syntyä kymmeniä pieniä työkaluja, joilla ei ole omistajaa eli tahoa, joka oikeasti katsoisi työkalun perään. Tämä on omiaan synnyttämään teknistä velkaa.

Koska vibekoodaus tuntuu “ilmaiselta”, kustannuksia ei aina nähdä: kun volyymi kasvaa, kasvavat myös kulut. Jos toimitus rakentaa työkaluja vibekoodaamalla, pullonkauloiksi voivat myös muodostua ainakin seuraavat asiat:

  • Ymmärtääkö tekijä, miten malli tekee päätelmiä?
  • Miten varmistetaan datan käsittelyn eettisyys?
  • Dokumentoidaanko työkalun toimintalogiikka?

Erityisen herkkä kysymys on lähdesuoja. Jos toimittaja syöttää arkaluonteista materiaalia pilvipalveluun, se on erityisen iso riski.

  • Minne data tallentuu?
  • Käytetäänkö sitä mallien koulutukseen?
  • Täyttääkö ratkaisu organisaation tietoturvavaatimukset?

Lokaalit eli omalla koneella toimivat ratkaisut voivat olla turvallisempia, mutta nekin vaativat ymmärrystä riskeistä.

Parhaimmillaan vibekoodaus voi siis demokratisoida kehittämistä, nopeuttaa innovointia ja tehdä ainakin osasta toimittajia nykyistä enemmän palveluiden rakentajia. Toisaalta vibekoodaus voi johtaa hallitsemattomaan työkalujen sillisalaattiin, josta ei ole kokonaiskäsitystä kenelläkään. Tämän myötä vastuut hämärtyvät ja voi myös syntyä kitkaa sisältöpuolen ja kehityspuolen välille. Yksi ydinkysymys on, mikä on se prosessi, jolla parhaat ideat suppiloidaan tuotantoon. Jos tämä ei toimi, syntyy helposti tyytymättömyyttä.

Haluaisin itse ajatella jotenkin niin, että ajatuksena ei todellakaan ole, että kaikista tulee koodareita, vaan siitä, että jonkintasoisesta ohjelmoinnista tulee yksi uusi taito kirjoittamisen rinnalle. Yksi konkreettinen käyttötapa on ihan vain sekin, että teet ajattelemastasi konseptista prototyypin, jonka näytät sitten haluamillesi sidosryhmille. Näin nämä saavat hyvän käsityksen siitä, mitä ajat takaa.

Lähteitä, joita olen hyödyntänyt tässä kirjoituksessa:

Vibe coding for newsroom projects (Innovation.dw 15.12.2025)

Vibe coding is turning reporters into builders, and that’s a good thing for media (Fast Company 12.1.2026)

Rise of the vibecoding journalists (Nieman Lab joulukuu 2025)

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, tekoäly, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Media-alan alkuvuosi 2026: 14 kovaa lukuvinkkiä ja 5 polttavaa kysymystä tammi-helmikuulta

Mistä kyse?

Aloitin viime vuonna blogisarjan, jossa summaan tasaisin väliajoin isoja kehityskulkuja niitä taustoittavine lähteineen blogikirjoituksiksi. Viime kesän 12 nostoa löytyvät täältä ja loppuvuoden 14 havaintoa täältä. Tähän kirjoitukseen olen koonnut toimintaympäristöhavaintoja tammi-helmikuulta 2026. Painotus on uutismediassa ja tekoälyssä.

Iso kuva – viisi kysymystä

Alkuvuonna julkaistut tutkimukset, analyysit, uutiset ja muut signaalit media-alalta kertovat, että isot kysymykset pyörivät ainakin näiden viiden teeman ympärillä (selvyyden vuoksi: tulkinta on omani, ei tekoälyn):

  1. Millaiseksi ihmisen ja koneen työnjaon pitäisi oikeastaan muodostua? Onko tekoäly “vain työkalu muiden joukossa” vai onko tämä aikansa elänyt väite, eli onko tästä työnjaosta tulossa jotain muuta?
  2. Miten ihmisten journalistista perusosaamista – hoksaamisesta haastattelutaitoihin – vahvistetaan tekoälyn aikakaudella käytännössä? Mitä muuta se tarkoittaa kuin lisäkoulutusta?
  3. Miten erottuvuutta mietitään medioissa ihan konkreettisesti? Tässä on syytä erottaa toisistaan ainakin sisältöjen kerronta itsessään sekä niin sanottu koneluettava tai rakenteistettu data.
  4. Miten pidetään huolta siitä, että ihmisillä olisi paitsi aikaa myös kykyä kriittiseen ajatteluun tilanteessa, jossa ympärillä on käynnissä valtava muutos?
  5. Tuleeko kokemus tekoälystä jakautumaan jatkossakin epätasaisesti, sekä yleisesti että myös työpaikoilla? Joidenkin mielestä tekoälykehitys on jo nyt AGI-vaiheessa, jossa tekoäly kykenee ymmärtämään, oppimaan ja suorittamaan mitä tahansa älyllistä tehtävää ihmisen tasoisesti tai paremmin. Toiset taas ihmettelevät, kun tekoälyt horisevat yhä vain joutavanpäiväisiä. On epäolennainen kysymys, voivatko molemmat olla totta samaan aikaan. Tärkeää on, pysyykö ihmisten kokemusten epäsuhta aina tällaisena ja mitä asialle on tehtävissä.

Jos nämä kaikki vedetään yhteen, huomataan ainakin se, että ihmisen rooli on jokaisessa kohdassa vielä auki. Tekoäly pakottaa määrittelemään uudelleen, mitä ihminen tekee, missä kohtaa arvoketjua ja miksi.

Edellä mainittuihin viiteen teemaan liittyviä lukuvinkkejä tammi-helmikuulta 2026:

Muistathan myös päivittyvän Live Trackerini, jonne kerään tekoälyn käyttötapauksia uutismediassa sekä englanniksi että suomeksi. 

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

13–18-vuotiaiden suomalaisnuorten uutisten LUKEMISESTA kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa, ja tulokset yllättävät

Uutismedian liiton vuotuinen kyselytutkimus 13–18-vuotiaille suomalaisille (n=796) kertoo, että videot ja lyhyet uutisten esittämismuodot (’lyhyt/vähän tekstiä’) ovat edellisvuosien tapaan mieluisimmat uutisten seuraamisen tavat. Tutkimuksesta selviää myös, että aiempaa useampi nuori seuraa aktiivisesti uutisia – mutta samalla uutisten välttely on lisääntynyt.

Tutkimuksen kiinnostavinta antia on kuitenkin uusi osuus, jossa selvitettiin kuinka paljon nuoret lukevat uutisia. Noin puolet nuorista (48%) kertoo seuraavansa seuraamistaan uutisista vähintään puolet lukemalla (se mistä ja miten lukee, jää vastaajan tulkinnan varaan – oheisissa kuvissa on kuitenkin täsmällisiä muotoiluja, joilla asiaa on kysytty). Tätä voi mielestäni pitää suhteellisen suurena lukuna, kun ottaa huomioon, että kyse on 13–18-vuotiaista, jotka ovat jo aika pitkälti sosiaalisen videon algoritmien armoilla.

Eniten lukemalla uutisia seuraavia on 17–18-vuotiaissa tytöissä. Uutisten lukeminen kasvaa varhaisteinistä sitä mukaa kuin ikää tulee lisää kohti täysi-ikäisyyttä – mutta käytännössä vain tytöissä, ei juuri pojissa.

Muita keskeisiä havaintoja: tärkein uutislähde, tekoäly, uutisvälttely, kiinnostavimmat aiheet…

Tekoälyjen tekemät tiivistelmät eivät tässä tutkimuksessa nouse lähellekään mieluisimpia tapoja kuluttaa uutisia. Sekä niiden mieluisuus että käyttö on tutkimuksen mukaan marginaalista.

Ikäryhmän tärkein uutislähde on tänäkin vuonna Tiktok, mutta sen kasvu on pysähtynyt. Iltapäivälehdet ovat (kysytty tutkimuksessa könttänä) nyt kolmanneksi tärkein uutislähde. Instagram nousi niiden ohi hiuksenhienosti. Tutkimusraportissa arvellaan, että Tiktokin lisäksi iltapäivälehtien hienoiseen laskutrendiin vaikuttaa niiden muuttuminen osittain maksulliseksi.

Tutkimuksesta selviää myös, että ”joitakin uutisaiheita” välttelemien määrä ikäryhmässä on kasvanut vuodesta 2023 eteenpäin. Välteltävät uutiset liittyvät useimmiten sotaan, väkivaltaan ja negatiivisuuteen.

Tutkimuksessa kysyttiin myös uutisaiheista, jotka kiinnostavat eniten (oma kommenttini: tällaisen selvittäminen yksinomaan kysymällä on mielestäni hyvin haastavaa). Esimerkiksi mielenterveyteen, terveyteen, hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin liittyvät aiheet kiinnostavat enemmän tyttöjä kuin poikia, kun taas vaikkapa tekoälyyn liittyvät aiheet kiinnostavat enemmän poikia kuin tyttöjä. Poikia kiinnostaa tyttöjä enemmän myös mm. isot ajankohtaiset uutisaiheet Suomessa sekä urheiluun ja liikuntaan liittyvät aiheet.

Tutkimuksen mukaan 13–18-vuotiaista nuorista uutisia ylipäänsä seuraa päivittäin 42 prosenttia. Osuus on kasvanut muutamaan edellisvuoteen verrattuna. Tutkimusraportissa arvellaan, että yksi syy on yksinkertaisesti se, että maailmalla tapahtuu paljon ja isoja asioita.

Tutkimus päivittyy Uutismedian liiton sivuille tämän päivän aikana.

Normaali
mediatoimiala, Strategia ja liiketoiminta

12 kuvanostoa vuoden kiinnostavimmasta mediatrendiraportista (Journalism and Technology Trends and Predictions 2026)

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Journalism and Technology Trends and Predictions 2026 -raportti julkaistiin tänään. Raportti sisältää laajalti sekä dataa (esim. Chartbeatin pitkät trendit uutismedian Google Discover ja Google Search -liikenteen laskusta) että perinteisesti osumatarkan kyselytutkimuksen kolmellesadalle mediajohtajalle yli 50 maasta, myös Suomesta.

1. Googlen hakukone- ja Discover-liikenne uutismediaan laskussa, Facebook nousussa

2. ChatGPT-liikenne kovassa kasvussa, mutta yhä marginaalista

3. Näin ajattelevat mediapomot: tällaista sisältöä lisää AI-aikana, tällaista vähemmän

4. Näihin alustoihin uutismediat aikovat satsata enemmän, näihin vähemmän

5. Vaikuttajien rooli pohdituttaa – näin uutismediat aikovat toimia

6. AI-tauhka vahvistaa journalismia – vaikka samalla heikentääkin

7. Nämä AI:n käyttökohteet ovat uutismedialle tärkeimpiä 2026

8. Uutismedian AI-hankkeet vähentäneet ihmistyövoimaa harvoin, osassa lisätty

9. Ansaintamallien tärkeys 2026

10. Kehityksen fokus uutismediassa: nykyiset tuotteet vs. uudet tuotteet

11. Kehityksen isoimmat esteet uutismediassa

12. Mediapomot: Usko journalismin tulevaisuuteen on kovalla koetuksella tekoälyn aikakaudella – luottoa paljon vähemmän kuin 2022


Normaali
tekoäly

Hei koodaustaidoton, selätä komentorivi – case Power Automate & konkreettinen esimerkki

Power Automate on Microsoftin pilvipohjainen työkalu, jolla voi automatisoida toistuvia ja rutiininomaisia työtehtäviä ja integroida tehtävien osasia muihin ohjelmiin.

Mitä se tekoälyn demokratisoituminen käytännössä tarkoittaa? Omalla kohdallani esimerkiksi tätä. En osaa koodata enkä ole kovin harjaantunut erityisosaamista vaativissa komentorivihommissa, mutta Microsoftin Power Automatella sain puolessa tunnissa tehtyä työnkulun, joka muuttaa automaattisesti pdf-tiedostot tekstitiedostoiksi aina, kun uusi pdf lisätään tiettyyn kansiooni. Tekstitiedostot putkahtavat automaattisesti toiseen kansiooni.

ChatGPT on ollut Power Automaten omaa Copilotia selkeämpi työpari tässä itselleni – kysyn siltä neuvoja ja jos jokin ei toimi, kysyn, mistäköhän johtuu. Jos jään aivan jumiin, laitan kuvan ongelmallisesta kohdasta.

Halutessaan se antaa jopa koko työnkulun tiedostona, jonka voi tuoda Power Automateen ja pienellä täydentämisellä saada toimivaksi, mutta näissä on silloin tietysti hyvä oikeasti tiedostaa, mitä ne ovat syöneet.

Power Automate edustaa low code -teknologiaa eli voit luoda automaatioita vetämällä ja pudottamalla valmiita ”palikoita” tai ”solmuja” (kuten samantyyppisillä automaatioalustoilla n8n:ssä tai Gumloopissa) visuaaliselle alustalle, etkä tarvitse syvällistä koodausosaamista. Se sisältää usein valmiita tekoälyominaisuuksia, jotka pudotetaan työnkulkuun ja pienellä muokkauksella saadaan toimimaan halutulla tavalla.

Testaaminen on helppoa: vihreällä toimii, punaisella pitää vielä viilata.

Normaali
mediatoimiala, Strategia ja liiketoiminta

Tekstiartikkeli ei kuollutkaan, mikrodraamat tulevat & AI:sta erottuvan sisällön resepti täsmentyy – tässä minun 9 mediatrendiäni vuodelle 2026

Miltä näyttää median vuosi 2026? Nyt eletään taas trendiraporttien kulta-aikaa. Tässä ovat omat poimintani. Lopussa otan kriittisen näkökulman: mikä ei toteudu?

Ison kuvan hahmottamiseksi suosittelen tutustumaan Sitran megatrendeihin, joiden uusin versio julkaistaan 2026 alussa. Tuttuja asioita ne varmasti jatkossakin sisältävät: geopoliittiset jännitteet, väestön ikääntyminen, talouskasvun hidastuminen, ekologinen kestävyyskriisi, teknologinen murros ja niin edelleen.

Keskityn tässä kirjoituksessa megatrendejä alemman lentokorkeuden asioihin. Painotus on uutismediassa, sosiaalisessa mediassa ja suoratoistomarkkinassa. Nostan yhdeksän trendiä vuodelle 2026 ja miten ne muuttavat media-alaa.

TEEMA: Sisältö

  • TRENDI 1: Erottuvuudesta alkaa tulla elinehto, mutta mitä kaikkea se tarkoittaa?
    • Millaista esimerkiksi on journalismi, jota tekoälyjen on vaikeinta tiivistää ja kopioida? Tätä määrittelytyötä tehdään uutismediassa eri otsikoiden alla – unique journalism, distinctive journalism, signature journalism (lähde: uutismediajärjestö Wan-Ifran Newsroom Summit 2025 -tilaisuuden esitykset), mutta yhtä vastausta asiaan ei ole. Eikä kyse ole vain sisällöstä, vaan myös sen tarjoilusta eli personoinnista. Yksi vastaus on, että niin sanottu perusmuotoinen ensiuutisointi pyritään osin automatisoimaan tekoälyn keinoin, ihmisen tarkistamana – jotta aikaa omaleimaisen journalismin tekemiseen jäisi enemmän. Omaleimaisuudelle yksi nimittäjä on, että sisällöissä kuuluu ihmisen ääni, mikä taas edellyttää enemmän läsnäoloa kentällä ja verkostoissa, toimittajan tiedonhankintataitojen korostumista ja niin edelleen, unohtamatta henkilöbrändin kasvavaa merkitystä.
    • Selvää on, että ainakaan toistaiseksi täysin tekoälyllä tehdyllä sisällöllä ei massasta erotuta (vilkaiskaapa tätä norjalaista Viasportia). Mutta kokeiluja tällä kentällä tapahtuu. Tanskassa seuraava yrittäjä on ”projekti Y”, joka on tekoälyllä pyörivä konservatiivimedia. Oikeampi kysymys voi olla ei se, erottuuko tekoälyllä tehty sisältö muista, vaan onko se kaikesta huolimatta joillekin tarpeeksi hyvää.
  • TRENDI 2: Tekstiartikkeli ei kuole vieläkään
    • Voi kiistatta sanoa, että video on internetin hallitseva muoto. Sosiaalinen video jyrää ja audiokin muuttaa muotoaan. Mutta kysyttäessä ihmiset edelleen myös lukevat uutisia todella mielellään tekstinä – Yhdysvalloissa tässä on jopa hienoista kasvua, kun verrataan Pew-tutkimuslaitoksen kyselytutkimusvastauksia vuosilta 2016 ja 2025. Nuorissa audio ja video tietysti erityisesti korostuvat, mutta sellainen hypoteesi, että ihmiset eivät enää haluaisi uutisiaan tekstimuodossa (joka voi toki olla hybridikin tekstiä, audiota, videota), ei yksinkertaisesti näytä pitävän paikkaansa. Ja käytetäänhän tekoälychatejäkin aika paljon, niin, tekstinä. Jos tekstiartikkeli joskus kuolee, niin vuonna 2026 sitä ei vielä ainakaan tapahdu.
  • TRENDI 3: Lyhytvideon evoluutio jatkuu – esimerkki: mikrodraamat tulevat
    • Nettiin mahtuu sekä lyhyttä että pitkää, mutta lyhyen pystyvideon kasvu ei näytä hidastuvan. Tämä näkyy myös siinä, että useimmat uutistoimijat ovat tuoneet sovelluksiinsa pystyvideosyötteet, suurista viimeisimpänä New York Times marraskuussa.
    • Kiinnostava esimerkki lyhytvideon evoluutiosta ovat niin sanotut mikrodraamat. Käytännössä kyse on elokuvista tai tv-sarjoista, jotka on pilkottu hyvin lyhyisiin jaksoihin joko someen tai varta vasten kehitetyille alustoille. Käyttäjät voivat katsoa sisältöä katsomalla mainoksia, ostamalla ”tokeneita” tai tilaamalla palvelun nähdäkseen enemmän kuin ensimmäiset jaksot. Konsulttiyhtiö Deloitte ennakoi trendiraportissaan, että mikrodraamat eivät ole enää ohimenevä trendi, vaan rajusti kasvava bisnes. Ne vetoavat erityisesti nuoreen kohderyhmään, pirstaleiseen huomiokykyyn ja mobiilikäyttäjiin, ja niiden ansaintamallit, kuten jaksokohtaiset mikromaksut, ovat osoittautuneet tuottoisiksi. Mikrodraama ei ole täysin uusi asia, mutta sosiaalisen videon kova kasvu ruokkii tätä ilmiötä.

TEEMA: Teknologia ja jakelu

  • TRENDI 4: Zero click -ilmiö syö hakuliikennettä, ja se on vaikea pala etenkin pienille medioille
    • Zero clickillä tarkoitetaan rakenteellista muutosta ihmisten tiedonhakutavoissa, kun he saavat vastauksensa yhä useammin tekoälykoosteista käymättä tiedon alkulähteillä. Hakukoneliikenne, kuten someliikennekin, on pienille medioille usein suhteellisesti tärkeämpää kuin suurille, joten pudotus trafiikkiluvuissa voi iskeä niihin kaikista kipeimmin.
    • Yksi kiinnostavimpia ajatuksia on, että median arvo ikään kuin alkaisi siirtyä datan rakenteeseen, eikä julkaisupaikkaan. Kun sisältö pilkotaan ja sitä rikastetaan koneluettavaan muotoon, se mahdollistaa sen paremman hyödyntämisen esimerkiksi löydettävyyden parantamiseksi. Media-alalta yksi käytännön esimerkki on News Atom -hanke. Kärjistäen: ilman koneluettavassa muodossa olevaa tavaraa sisällöistä on hyvin vaikeaa tehdä niin sanottua nestemäistä sisältöä eli liquid contentia – käsite, josta ei muuten ole pöhisty tämän vuoden mediaseminaareissa läheskään yhtä paljon kuin viime vuonna. Jostain sekin kertoo.
    • Sen sijaan media-alan seminaareissa yhä useammin toistuva kirjainlyhenne on MCP. Se on standardoitu rajapinta, jolla tekoäly saa plugin-tyyppisesti pääsyn niihin toimintoihin, joihin se kytketään. Tässä Tilastokeskuksen esimerkki, tässä Guardianin. MCP mahdollistaa sekä työkalukehitystä median sisällä että yleisöille näkyviä ominaisuuksia.
  • TRENDI 5: Tekoälyagentit yleistyvät ihan oikeasti, mutta myyntipuheiden taakse on entistä vaikeampaa nähdä
    • Tekoälyagenttia on niin vaikea määritellä, ettei siihen ralliin kannata edes lähteä. Tässä piileekin ongelma: lapsi uhkaa hukkua pesuveden mukana myyntipuheisiin. Kuluttajan on syytä olla tarkkana. Silti: Tekoälypohjaisten agenttien käyttötapaukset alkavat vihdoin oikeasti yleistyä hiljalleen myös mediassa, mutta olen sitä mieltä, että tämäkin asia kaipaa enemmän realistista käytännönläheistä otetta ja vähemmän kattotason ”miksi ette ole jo ottaneet agentteja käyttöön”-kouhotusta, joka kääntyy itseään vastaan. Välähdyksiä realistisesta tulevaisuudesta mediassa voi katsoa vaikka Tampereen yliopiston kokeilusta täältä, vaikka kokeilu vielä raakile olikin.
    • ”Tokens are the new budget”, tokenit ovat uusi budjetti [mediayhtiöille]. Tämä saksalaisen mediayhtiön Ippen Median teknologiajohtajan Markus Frantzin heitto Wan-Ifran Newsroom Summitissa jäi mieleen. Näinhän se on. Tekoälyn käyttö ei ole ilmaista, agenttiarmeijan varsinkaan.
  • TRENDI 6: Organisaatiot yskivät tekoälymuutoksessa
    • Ei vuosi 2026 ole tässä yhtään helpompi kuin 2025. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta tämä tuli jälleen mieleen, kun Reuters-instituutti kertoi tuoreesta tekoälykyselystään brittijournalisteille. Tekoälyn käyttö on yleistä, mutta melko rajoittunutta. Strateginen johtaminen ja koulutus eivät ole pysyneet yksittäisten innostujien tahdissa. Vain noin kolmannes kertoi työnantajansa tarjoavan koulutusta tekoälytyökalujen käyttöön.

TEEMA: BISNES

  • TRENDI 7: Youtube ja Netflix oppivat toisiltaan
    • Tämän trendin pöllin surutta yhdestä suosikkitrendiraportistani eli konsulttiyhtiö AlixPartnersilta, joka osaa pukea kehityskulut kansantajuisesti sanoiksi. Kaksi jättiläistä eli Youtube ja Netflix lähentyvät toimintatavoiltaan toisiaan huomattavasti vuonna 2026. Mainostulojen jättiläinen YouTube satsaa Netflix-tyyliseen ”tv-laatuiseen” sisältöön kasvattaakseen tilaajamääriään. Samaan aikaan Netflix lisää lyhytvideoita ja suoria lähetyksiä vähentääkseen riippuvuuttaan pelkistä tilausmaksuista.
  • TRENDI 8: Äänikirjat vahvemmin osaksi perustarjontaa
    • Suomessa Spotifyn marraskuussa 2025 tekemä lanseeraus on vedenjakaja, koska se rikkoi vallitsevaa markkinadynamiikkaa merkittävällä tavalla. Äänikirjoista tuli yhtäkkiä podcastien kaltaista perustarjontaa sen sijaan, että niitä varten pitäisi ladata erillissovellus. Spotify löytyy jo melkein kaikilta. Spotify-diilin nostattamaan keskusteluun voit tutustua esimerkiksi media-alan asiantuntijan, kirjailija Kari Haakanan blogissa.
  • TRENDI 9: Bundlauksen uudet muodot ja ”frenemy”-aikakausi
    • AlixPartners kutsuu trendiraportissaan ”suoratoistosotien” uusinta vaihetta frenemy-aikakaudeksi, jossa kovatkin kilpailijat tekevät yhteistyötä, koska globaalin suoratoistomarkkinan kasvu hidastuu. Odotettavissa on entistä enemmän palveluiden niputtamista (bundlaus) ja sisältöjen ristiinlisensointia kilpailijoiden kesken. Tämä kehitys näkyy jo nyt: suoratoistopalvelut eivät pidä kaikista originaaleistaan kiinni enää verissäpäin.
    • Bundlausta kokeilee enenevässä määrin uutismediakin. Edustamallani Sanomilla on uudehko +Kaikki-tilauksensa, ruotsalaisella Bonnier Newsillä +Allt. Uusia tilausmalleja varmasti kokeillaan, myös tekoälykehityksen siivittämänä. Yhteistyö kilpailijoiden kanssa on kuitenkin delikaatimpaa kuin suoratoistomarkkinassa.

Kriittinen näkökulma: mikä trendi ei toteudu vuonna 2026?

Puolitosissani joka vuosi ajattelen, että ennakointiin olisi hyvä sisällyttää jonkinlaista tulosvastuuta. Selvitin vuosi sitten, mitä kaikkea sellaista on povattu mediaan, jota ei kuitenkaan ole tapahtunut. Monestihan tulevaisuus toteutuu hieman eri lailla tai ajassa kuin on ajateltu.

No, mitä ei ole vielä tapahtunut? Lineaarinen televisio ei ole vieläkään kuollut (kuten ei tekstikään), vaikka trendi on kiistaton. Lohkoketjusta veikattiin läpimurtoa jo aikaa sitten, hiljaista on. Älypuhelinten myynti ei ole hidastunut, kuten ennakoitiin.

Tälle vuodelle tulee mieleen eritoten yksi asia: jo vuosia monissa trendiraporteissa on uskottu ”wearablesien” eli puettavan teknologian kuten älylasien valtavirtaistumiseen. Esimerkiksi Metan älylaseista on tänä vuonna puhuttu paljon, mutta ei näiden laitteiden kohdalla voida hyvällä tahdollakaan puhua minkäänlaisesta valtavirtaistumisesta. Uskaltaisin lyödä vetoa, että ei myöskään vuonna 2026.

Ja kun kriittisen näkökulman lupasin, palautan lopuksi mieliin intialaisen Times Internet -mediayhtiön Senior Director of Productin Ritvij Parrikhin kommentit kansainvälisen uutismediajärjestön INMA:n tekoälyä käsittelevässä webinaarissa jokin aika sitten. Hiljaista oli, kun hän aika vakuuttavasti perusteli, miksi hänen mielestään laajat kielimallit eivät tule välttämättä koskaan mullistamaan uutismedian liiketoimintaa ainakaan sillä tavalla kuin ennakoimme, koska niiden tuoma kustannussäästö on rajallinen (mm. finetuunaaminen ja ylläpito on kallista) ja toisaalta kaikkien saavutettavissa, eli pysyvää kilpailuetua ei synny. Tällaisetkin näkökulmat ovat virkistäviä, sillä tekoälynarratiivi tuppaa olemaan usein samansuuntaista. Parrikh korosti, että ei ole sitä mieltä, etteikö kyse olisi mullistavasta teknologiasta sinänsä. Hänen mielestään uutismediassa sen todellinen hyöty saattaa kuitenkin jäädä tukirooliin eli mm. ”nappuloiksi käyttöjärjestelmiin”.

Ehkä olen itse hieman optimistisempi, mutta kävi miten kävi, erittäin mielenkiintoisia aikoja elämme!

Normaali
AI and news media, tekoäly

From Copilot to Gemini – an honest & concrete comparison of the pros and cons of some of the GenAI’s I use in my daily routines working in media

In this illustration there are only chat views, but in this article I also look at some other AI features than just chats.

The big picture: there is of course no one-size-fits-all tool. Each has its own strengths and weaknesses. What works best depends on the nature of your work and industry. The level and scope of the license also matters. From any non-expert user’s perspective, the sheer number of options can actually be a problem — keeping up feels like a full‑time job.

My experiences with different AI tools? I enjoy reading about these on LinkedIn, so here’s my own compact roundup of a few tools.

Copilot

Pros:

  • The biggest advantage is search — provided you have an M365 Copilot license. If you want to find what presentations or calendar entries you’ve made over a long period on topic X, Copilot’s compilation is surprisingly good and easy to reshape into any format you want. Or if you’re asking for guidance on a topic documented somewhere in your organization, you’ll get a solid answer in seconds. At its best, Copilot turns your intranet into a highly accessible treasure trove. My experience with Gemini’s Drive search is less convincing.
  • Security. Impossible to overstate.
  • Copilot agents (not really agents-agents but counterparts to ChatGPT’s GPTs) can actually be quite good for repetitive tasks. Gemini’s equivalents — Gems — are not as strong. But when building a Copilot agent, don’t use the clunky built‑in helper tool. Instead, create your instruction prompt elsewhere, for example in ChatGPT.
  • The deep‑dive feature (Researcher) is also decent.

Cons:

  • Branding chaos. ”Copilot” is Microsoft’s umbrella term for many AI things — chats, in-app assistants, and more. Ask around and you’ll get different answers about what Copilot even is to different people. Case in point.
  • Without an M365 Copilot license, the benefits over other tools vanish.
  • Detail: To use GPT‑5 inside Copilot chat, you still have to manually toggle it on each time from the upper‑right corner. Painful. And when using Copilot agents, you can’t be sure which model they use.
  • Inconsistencies. What works one day may behave totally differently the next. I haven’t seen quit as similar behavior in other tools.
  • Using Copilot on mobile is… not great. On my phone, I use ChatGPT and Gemini the most.
  • Generally unintuitive, clunky, messy — especially for non‑experts. Opening the interface alone feels chaotic to some, I’ve noticed.
  • Finnish output is still often awkward, though it has improved a lot in six months.
  • Creating PowerPoints with Copilot still isn’t smooth. Translating presentations remains perhaps its only really useful advantage for now if you really want to save time.

ChatGPT

Pros:

  • Still the best all‑purpose tool, even if it doesn’t match Claude’s fluency in Finnish or Gemini’s image generation.
  • Excellent deep search and agentic querying.
  • Great at helping with software usage that needs practical guidance. People say Claude is better for vibe‑coding, but ChatGPT has served my modest needs. I rely on it when learning new tools — e.g., automation platforms like n8n or Power Automate (pro tip: always specify which UI language you’re using…).
  • Creating custom GPTs is probably the smoothest of all tools. I use them regularly.
  • Search automation (e.g., weekly queries). Works well at its best.

Cons:

  • Integrations have improved, but security concerns remain. I wouldn’t connect it to my primary email — if I did, I’d make a separate address for it, as many have. That says a lot about trust.
  • Odd issues with file handling, especially Excel documents. Claude handles files more reliably.
  • Search automation can be unpredictable: the same prompt may work once, fail the next time (“unable to complete request” etc), and half‑work the time after.

Claude

Pros:

  • Finnish language quality. Not a coincidence that many Finnish media companies build their in‑house text‑AI tools on Claude models.
  • Artifact feature. Great for building small, functional mini‑apps — almost as smooth as Lovable. Handy for product concepting.
  • Deep search is in some cases even better than with ChatGPT.
  • Projects feature for managing large collections of material and discussing them. Works a bit differently than ChatGPT’s approach.

Cons:

  • In my experience, Claude hallucinates more than others — or at least more than ChatGPT.
  • No image generation.

Gemini

Pros:

  • Surprisingly strong with Finnish.
  • Top‑tier image generation. At best, your phone becomes an excellent image editor. Everyday tip: take a picture of your child’s schoolbook, erase completed tasks, and reuse the clean page for test prep.
  • Integration that feels reasonably safe. For example, I open a Drive doc and ask the Gemini side panel to find themes or summarize — works well at its best.
  • In Google Docs, Gemini is perhaps the only AI helper in a word‑processing environment that I could actually imagine using. Word’s Copilot assistant isn’t even close.

Cons:

  • Integration doesn’t yet mean as smooth a search like with the M365 Copilot. If I ask it to find themes in my emails from the past year, I get only a fraction of what I expect.
  • Gemini’s own ”GPTs” (Gems) don’t work that well.
Normaali
tekoäly

Copilotista Geminiin – media-alan tietotyöläisen umpirehellinen arkivertailu: konkreettinen katsaus käyttämieni ”genisten” plussiin ja miinuksiin

Tässä kuvituskuvassa on vain chat-näkymiä, mutta käsittelen kirjoituksessa tekoälyominaisuuksia myös hieman laajemmin kuin vain chatien osalta.

Iso kuva: one size fits all -työkalua ei ole olemassa, vaan kullakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Oman työn ja toimialan luonteesta riippuu, mikä tai mitkä tuntuvat itselle käyttökelpoisimmilta työkaluilta. Myös lisenssin taso ja laajuus tietysti vaikuttavat. Peruskäyttäjän näkökulmasta yksi ongelma itse asiassa on vaihtoehtojen runsaus. Ajan tasalla pysyminen käy täydestä työstä.

Omat kokemukset eri geniksistä? Näistä on kiva lukea Linkkarissa, joten tässäpä pientä koontia joistakin työkaluista myös minulta (genikset = tämä oiva termikiteytys on uinut omaankin arkeeni, kiitos Jukka Niittymaa).

Copilot

Plussat:

  • Isoin plussa on ehdottomasti tiedonhaku. Tämä toki edellyttää, että käytössäsi on M365 Copilot -lisenssi. Jos esimerkiksi haluat etsiä, mitä esityksiä tai kalenterimerkintöjä olet pidemmällä ajanjaksolla tehnyt aiheesta X, Copilotin tuottama koonti on yllättävän laadukas ja muokkaa sen helposti haluamaasi muotoon. Tai jos kysyt ohjeita johonkin asiaan, johon liittyen organisaatiossasi on vanhastaan dokumentteja, joissa asiaa käsitellään, saat oivan vastauksen sekunneissa. Parhaimmillaan Copilot-haku käytännössä muuttaa organisaation intran nopeasti huippusaavutettavaksi tiedon aarreaitaksi. Omat kokemukseni vaikkapa Geminin Drive-hausta eivät ole yhtä vakuuttavia.
  • Tietoturva. Tämän merkitystä ei voi vähätellä.
  • Copilot-agentit (eli ChatGPT:n omia GPT:itä vastaavat apurit) toimivat itse asiassa parhaimmillaan tosi hyvin toistuvien tehtävien hoitamiseen. Esimerkiksi Geminin vastaavat eli Gemit eivät ole yhtä hyviä. Tosin, jos teet Copilot-agenttia, en suosittele käyttämään sen sisäistä kankeaa ja kaatuilevaa aputyökalua, joka auttaa ohjeiden teossa, vaan tee erikseen ohjeprompti toisella selainvälilehdellä vaikka ChatGPT:ssä.
  • Copilotin syvätutkimustoiminto eli Tutkija/Researcher ei ole myöskään hassumpi.

Miinukset:

  • Brändisekamelska, joka vaikeuttaa kaikkea, eikä vähiten viestimistä. Copilot on Microsoftin tekoälyhärpäkkeiden kattokäsite, missä ongelma piileekin. Se on sekä chat että MS:n sovellusten sisällä asuva apuri. Ja vähän muutakin. Kysypä ympäriltäsi, mitä on Copilot kenellekin. Case in point.
  • Ilman M365 Copilot -lisenssiä edut muihin geniksiin verrattuna jäävät olemattomiksi.
  • Detalji: Jos Copilotin chatissa haluaa käyttöön GPT5-mallin, täytyy edelleen klikata erikseen se päälle jokaisella hakukerralla sivun oikeasta yläkulmasta. Sietämätöntä. Ja jos käytät Copilot-agentteja, et voi olla varma, mitä mallia ne käyttävät. Jos käytät valmista Tutkijaa/Researcheriä, se varmaankin käyttää. Pointti: kun käytät Copilotia, et voi olla aina satavarma oikein mistään.
  • Erilaiset omituisuudet Copilotin toiminnassa. Jos se toimii yhtenä päivänä yhdellä tavalla, se voi toimia toisena päivänä aivan eri tavalla. Vastaavaan ”tuuliviirikäytökseen” en ole muiden genisten kohdalla törmännyt.
  • Copilotin käyttäminen kännykällä on…nihkeää. Kännykkä-äppeinä käytän itse eniten ChatGPT:tä ja Geminiä.
  • Ylipäänsä epäintuitiivisuus ja kankeus ja kökköys etenkin tottumattoman rivikäyttäjän vinkkelistä. Kun koko näkymän avaa koneelleen, ensimmäinen fiilis on lähinnä sekamelska.
  • Suomen kieli edelleen usein kökköä, vaikka on parantunutkin puolessa vuodessa huomattavasti.
  • Eipä se Powerpointin tekeminen Copilotilla edelleenkään ole niin sujuvaa, että sitä viitsisi koko ajan tehdä. Ehkä presen kääntäminen on se ainoa kunnon etu tällä hetkellä.

ChatGPT

Plussat:

  • Yleistyökaluna edelleen ykkönen, vaikka ei esimerkiksi päihitäkään Claudea sujuvimpana suomen kielen puhujana tai Geminiä kuvageneroinnissa.
  • Erinomainen syvähakutoiminto ja agenttinen haku.
  • Erinomainen auttamaan erilaisten ohjelmien käytössä, jossa tarvitaan hieman kättä pidempää. Jos kyse on vibekoodauksesta, sanovat, että Claude on parempi, mutta omiin hyvin vaatimattomiin tarpeisiini tämäkin on riittänyt. ChatGPT on luottoapurini mm. siinä, jos tarvitsen jeesiä jonkin uuden ohjelman käytössä – esimerkkinä vaikkapa integraatioalusta n8n tai MS:n Power Automate (se kuitenkin vinkkinä, että kannattaa alleviivata tekoälyille, minkäkielisellä käyttöliittymällä mitäkin ohjelmia käyttää…).
  • Omien apureiden, GPT:iden, luominen on varmaankin kaikista geniksistä sujuvinta. Itselläni säännöllisessä käytössä.
  • Hakujen automatisointi (esimerkiksi tietty haku kerran viikossa). Parhaimmillaan toimii hyvin.

Miinukset:

  • Integroitavuus parantunut, mutta tietoturva se aina vaan pohdituttaa. En esimerkiksi kytkisi tätä omaan sähköpostiini – jos kytkisin, tekisin sitä varten erillisen mailiosoitteen, kuten moni on tehnytkin. Tämä kertoo jo olennaisen luottamuksesta tietoturvaan, et vain voi olla varma. Tietoturvaepävarmuus korostuu etenkin, jos käytät erillistä Atlas-selainta, jossa on sinänsä hyviä puolia kyllä.
  • Tiettyjä outouksia ja epävarmuuksia liitettyjen tiedostojen käsittelyn kanssa, kuten jatkuvat hankaluudet Excel-muotoisten dokumenttien lukemisessa. Claude seurustelee erilaisten dokumenttien kanssa jotenkin varmemmin ja paremmin.
  • Hakujen automatisointi (esimerkiksi tietty haku kerran viikossa). Heikoimmillaan toimii ihmeen huonosti, mikä näkyy siinä, että sama hakuprompti yhdellä kerralla toimii, seuraavalla kerralla ei lainkaan (ChatGPT sanoo, ettei pystynyt suorittamaan toimintoa) ja sitä seuraavalla kerralla puolittain.

Claude

Plussat:

  • Suomen kieli. Ei ole sattumaa, että useissa mediataloissa omat tekstitekoälytyökalut on rakennettu Clauden mallien päälle.
  • Artifact-toiminto. Pienten, oikeasti hyvin toimivien äppisten rakentaminen on yhtä sujuvaa kuin Lovablessa. Oiva apu esimerkiksi tuotteiden konseptoinnissa.
  • Syvähakutoiminto jopa parempi kuin ChatGPT:ssä.
  • Projects-ominaisuus eli tapa hallita laajempaa aineistomäärää ja keskustella siitä. Toimii hieman eri logiikalla kuin ChatGPT:ssä.

Miinukset:

  • En tiedä johtuuko vain omista kokemuksistani, mutta mielestäni Claude tuppaa hallusinoimaan muita enemmän, tai ainakin enemmän kuin ChatGPT.
  • Kuvageneroinnin puuttuminen.

Gemini

Plussat:

  • Yllättävän hyvä suomen kielen kanssa.
  • Kuvagenerointi huipputasoa. Parhaimmillaan sinulla on kännykässäsi hyvin toimiva kuvaeditori. Siviilielämän puolelta vinkki: ota kuva lapsesi koulukirjasta. Voit putsata jo tehdyt tehtävät puhtaaksi ja käyttää niitä kokeeseen kerrattaessa uudelleen.
  • Integroitavuus tavalla, joka ainakin tuntuu suht turvalliselta. Käytän esimerkiksi siten, että avaan Drivestä dokumentin ja pyydän Gemini-sivuikkunassa etsimään tiettyjä teemoja tai tiivistämään. Toimii parhaimmillaan hyvin.
  • Google Docsissa Gemini-apu on ehkä ainoa tekoälyapu tekstinkäsittelydokumentissa, jota voisin kuvitella oikeasti käyttäväni. Wordin Copilot-avusta ei voi puhua samana päivänäkään.

Miinukset:

  • Integroitavuus ei ainakaan vielä tarkoita tiedonhaussa sellaista sujuvuutta kuin M365 Copilotissa. Jos esimerkiksi pyydän hakemaan tietyntyyppisiä teemoja sähköposteistani viimeisen vuoden ajalta, saan murto-osan.
  • Geminin omat ”GPT:t” eli gemit toimivat sysihuonosti.
Normaali
Strategia ja liiketoiminta, tekoäly, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Media-alan syksy 2025: 14 havaintoa, jotka kertovat muutoksen suunnan Suomessa ja maailmalla

Mitä oikein tapahtuu, missä ja miksi? Kokoan tähän kirjoitukseen toimintaympäristöhavaintoja mediasta syksyltä 2025. Tein samanlaisen koonnin heinäkuussa kesältä, ja nyt siis uudelleen tuoreemmilla lähteillä. Painotus on uutismediassa.

ARVOT JA ASENTEET

  • Luottamus uutismediaan laski historiallisen alhaiseksi Yhdysvalloissa. Lähteet: Poynter 3.10.2025, Gallup 2.10.2025. Vuoden 1972 huippulukemista – 72% amerikkalaisista luotti kysyttäessä paljon tai jokseenkin paljon – on tultu 28 prosenttiin (samalla kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa uutisluottamus on yhä kansainvälisessä verrannossa maailman huippua). 

LIIKETOIMINTA

  • Suomessa mediamainonnan määrä on ollut syksyn kaikki kuukaudet miinuksella vuoteen 2024 verrattuna, ilmenee Kantarin keräämistä tiedoista. Yleensä laskua selittävät suurelta osin printtimainonnan laskutrendi. Esimerkiksi syyskuussa mediaryhmistä kasvussa olivat radio, verkkomainonta (sisältää myös somen ja hakumainonnan) ja ulkomainonta. Lähde: Kantar 22.10.2025.
  • Alma Median Iltalehden ”maksa tai suostu”-evästemalli on epäilemättä yksi syksyn puheenaiheista media-alalla. Lähteitä: Yle 21.10.2025, Iltalehti 21.20.2025, Ilta-Sanomat 23.10.2025.
  • Sanoman ilmoitus vähentää STT:n käyttöä tai luopua siitä on myös herättänyt paljon keskustelua. Lähteitä: Sanoma 8.9.2025, Suomen Lehdistö 11.9.2025.
  • MTV:n muutosneuvottelut toivat synkkiä pilviä Suomen media-alalle syyskuussa. Lähde: MTV 8.9.2025.

TEKOÄLY

  • Ennätyksellisen laaja tutkimus: Tekoälyavustajat vääristävät uutissisältöjä lähes joka toisessa vastauksessa. Lähde: Yle, Euroopan yleisradioliitto EBU 22.10.2025.
  • Tekoälychätien käyttö uutisten kuluttamiseen on vielä marginaalista, mutta suhteellisesti suurinta nuorissa – mutta ei nuorissa kuitenkaan niin suurta kuin ehkä voisi olettaa tekoälychätien yleisen käyttöasteen perusteella. Lähde: Reuters-instituutti 7.10.2025.
  • Niin sanotut agenttiset työnkulut ja ratkaisut erilaisiin tarpeisiin alkavat aidosti pikku hiljaa konkretisoitua media-alallakin. Tosin, aina kun kuulet väitteen ”we have agentic workflows”, suhtaudu kriittisesti: termin alla myydään kaikkea mahdollista. Lähteitä: INMA, INMA 2.10.2025.
  • Mielipidejournalismi näyttäisi tuovan eniten klikkejä ChatGPT:n kautta uutismediaan – vaikka ei niitä klikkeja kaikkineen silti kauheasti tule. Lähde: Suomen Lehdistö 13.10.2025.
  • Uutispalvelu täysin tekolyllä? Kokonaan tekoälyn avulla tehdyt ja pyörivät uutissivustot ovat ajatuksena monella tavalla ongelmallisia, eivätkä tähänastiset toteutukset vakuuta (riippuu tietysti esimerkiksi, haluaako saavuttaa oikeita yleisöjä vai bottiyleisöjä…) – tässä kuitenkin yksi esimerkki, ilmeisesti norjalaistaustainen Viasport. Kesällä suomalaisvoimin julkaistu Freepress.ai on laadukkaampi ja sanoo pyörivänsä osin ihmisvoimin, mutta on herättänyt kysymyksiä tekijänoikeuksista.
  • Googlen tekoälytila eli AI Mode tuli näkyviin lokakuussa myös suomalaiskäyttäjille. Uutistoimijat ovat huolissaan muun muassa siksi, että liikenne tekoälyhakujen kautta on minimaalista, toisaalta niiden tiivistämä tai muuten käyttämä tieto on usein virheellistä. Lähteitä: Ilta-Sanomat 8.10.2025, BBC 9.9.2025.
  • Tekoälymuutoksen johtaminen on vaikeaa, eikä media ole poikkeus. Otan tässä yhteydessä vapaudet suositella tässä kohdin myös omia sisältöjä, eli tuoretta blogaustani ”Kun visio kohtaa arjen: tekoälymuutoksen johtaminen journalismissa – kolme konkreettista näkökulmaa” sekä vielä tuoreempaa minun ja Jaakon Olutta ja analytiikkaa -podcastin jaksoa ”Hei johtaja, hurmaannuitko AI-demosta tai MVP:stä? Se voi olla pahin virheesi”. Muita lähteitä: Newsroom Robots 9.10.2025.
  • Minun ja Jaakon johtamisaiheisen podin voit kuunnella myös suoraan tästä upotuksesta:

YLEISÖT

  • Tuore ruotsalaistutkimus: Nuoret kuluttavat vähemmän yhteiskunnallisia uutisia ja enemmän rikossisältöjä kuin ennen. Muutoksen taustalla on raportin mukaan yhtenä syynä sosiaalisen median käytön nousu. Lähde: Yleisradion toimintaympäristökatsaus 9/2025.
  • Suurten yhdysvaltalaisten uutistoimijoiden yleisöjen keski-ikä vaihtelee huomattavasti. Nuorimmat yleisöt Pew-tutkimuslaitoksen tutkimuksessa olivat espanjankielisellä Univisionilla (mediaani 39 vuotta) ja vanhimmat oikeistolaisilla Newsmaxilla (63) ja Breitbartilla (62). Joe Roganin podcastin kuuntelijoiden keski-ikä on 44 vuotta. Lähde: Pew-tutkimuslaitos, 28.8.2025.
Normaali
Strategia ja liiketoiminta, tekoäly

Kun visio kohtaa arjen: tekoälymuutoksen johtaminen journalismissa – kolme konkreettista näkökulmaa

Yllättävän moni on kysynyt minulta, millä tavalla tämä tekoälymyllerryksen aika johtamismielessä eroaa siitä jo suht kaukaiselta tuntuvasta ajasta, kun uutismediassa ruvettiin toden teolla miettimään printti–digi-siirtymää. On kysytty myös, millaista muutosjohtamisen pitäisi olla AI-aikakaudella nimenomaan journalismin kontekstissa eli käytännössä työympäristössä, jossa aika monella on koko ajan aika kiire.

Tämä blogikirjoitus on yritys jäsentää ajatukseni ja mielipiteeni tästä teemasta jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi.

1. Päätöksenteko ja resurssit

Mikä toimii sinun mediassasi, ei välttämättä toimi toisen. Organisaation koolla on väliä. Jos resurssit ovat pienet, ovat myös roolit ja arjen käytännöt väistämättä erilaisia kuin isommassa talossa. Esimerkiksi näin:

  • Iso toimija: Keskitetty vai hajautettu organisoituminen, vai jotain siltä väliltä? Mielipiteeni: välimalli paras – pääasia, että liiketoiminnan tarpeet tunnetaan mahdollisimman hyvin ja toimeenpanoon ei synny pullonkauloja. Mediataloissa on aina ollut jonkinasteinen kuilu sisältö- ja kehityspuolen välillä. Sen minimointi on kaikkien etu, ja kyllä siihen tahtoa löytyy.
  • Pieni toimija: Mistä aloittaa, jos on aivan minimaaliset resurssit, eikä kykyä rakentaa esimerkiksi omia työkaluja? Mielipiteeni: Esim. ChatGPT Business tai Enterprise & litterointityökalu Goodtape kuukausimaksuilla alkuun osalle henkilöstöä. Rajoitteet selviksi: mitä niihin voi laittaa ja mitä ei. Kehityspäällikkö tai vastaava koordinoi. Jos mahdollista, voit nimetä tiimeihin/osastoille tekoälyvastaavat, jotka muodostavat ydinkäyttäjäryhmän ja parhaimmillaan levittävät innostusta ympärilleen.

2. Älä tee AI-strategiaa

  • Tai siis aivan ehdottomasti tee AI-strategia, mutta älä hyvä ihminen kutsu sitä tekoälystrategiaksi. Yrityksessä on vain yksi strategia. Teet sitten suuntatyötä, tiekarttaa tai toimintasuunnitelmaa, pidä ajatus kirkkaana: tässä on tavoitetila, ja näillä askelilla me sitä kohti menemme. Tämä toimii myös selkänojana tarvittaessa kipeillekin päätöksille: mitä priorisoidaan. Mielipiteeni: Jos yksi kohderyhmä on uutistoimitus, ydinviesti on saatava tiristettyä muutamaan slaidiin selkosuomeksi, muuten sitä ei muista kukaan. Kaikkien sitä ei tarvitsekaan muistaa, mutta vähintään keskijohdon pitää. Tarkista tasaisin väliajoin suuntatyösi merivedenkestävyys: puoli vuotta sitten tehdyt kriittiset oletukset voivat olla jo vanhentuneita.
  • Isosti ajatteleminen vai pikkuasioiden viilaaminen? Jonkinlainen suuntatyö varmistaa, että organisaatio ajattelee tarpeeksi isosti: mistä saadaan hyötyä mahdollisimman laajalti. Kolikon toinen puoli on se, että monesti sieltä ruohonjuuritason arjesta nousevat tarpeet ja toiveet tekoälyn hyödyntämiselle ovat tärkeitä ja konkreettisia, vaikka eivät “strategisiksi hankkeiksi” välttämättä yltäisikään esimerkiksi potentiaalisen käyttäjäjoukon pienuuden vuoksi. Mielipiteeni: älä jätä pikkuasioiden viilaamista liikaa huomiotta, jos haluat edistää tekoäly-ymmärrystä omassa mediassasi, muuten et välttämättä saa läpi isojakaan. Ja kun ajattelet isosti, koeta nähdä hypen yli.
  • Jos ajattelet, että tehtäväsi on kehittää tai saada ihmiset käyttämään tekoälytyökaluja, ajattelet liian pienesti. Auta kehittämään työnkulkuja, työn tekemisen tapoja. Mielipiteeni: Tiedetään, tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tässäkin keskijohto – tiimin/osastojen vetäjät – ovat esimerkillään avainasemassa.

3. Arjen käytäntöjä

  • Selvitä lähtötaso. Jos teet kyselyn, pakota kaikki vastaamaan vaikka firman vetäytymisessä. Mielipiteeni: Alhaisen vastausprosentin kyselyillä et tee oikeasti mitään. Ideaalitilanteessa voit seurata työkalujen osalta käyttöä ns. kovasta analytiikasta.
  • Luo uusia rakenteita: tietoiskuja, työpajoja, 1:1-tuokioita, “syväsukelluksia”…räätälöi työpajat kunkin tiimin/osaston tarpeisiin, mikäli mahdollista. Selvitä, millaisia arjen ongelmia ja haasteita kenelläkin on – ne ovat todennäköisesti aivan erilaisia kuvaajalla, deskin pikavuorolaisella tai featurejuttujen tekijällä – ja pohdi, voisiko ainakin osaa niistä helpottaa tekoälyn avulla. Mielipiteeni: Työpajan ei tarvitse olla ylifasilitoitua ydinfysiikkaa. Esimerkiksi näin: Kesto 1,5 tuntia. 1) Vapaamuotoinen alkukeskustelu ja mahdollisen ennakkotehtävän läpikäynti: missä mennään & toiveet, 2) Alustus: työkalut ja muutama esimerkki, 3) Jokainen tekee yhden itselleen uuden asian jollain tekoälytyökalulla, 4) Yhdessä purku lopuksi.
  • Ruoki edelläkävijöiden innostusta: jos he haluavat koluta läpi n8n:t (wau), zapierit (mjoo) ja powerautomatet (wau mutta huoh), anna heille siihen resursseja ja aikaa. Mielipiteeni: Totta kai on varmistettava tekoälyn vastuullinen käyttö, mutta älä tapa intoa.
  • Oppien jakaminen ja jatkuva seuranta. Osastojen/tiimien väliin syntyy helposti siiloja. Naapurissa ei välttämättä lainkaan tiedetä, mitä toisella puolella tehdään. Mielipiteeni: On jaksettava toistaa, vaikka se kävisikin jo vähän tylsäksi. Vältä tätä: toimitukseen syntyy AI-ajan päivystäviä ATK-tukihenkilöitä, joiden puoleen käännytään liian helposti. Tiimien/osastojen esihenkilöt ovat muutoksen johtamisessa avainasemassa, koska he voivat näyttää esimerkkiä.

Tuo kuvituskuva? Kolmiot muistuttavat siitä, että asioita on syytä tehdä paitsi ylhäältä alas mutta myös fiksusti alhaalta ylös. Numerot kuvaavat karkeaa jaottelua tekoälytyökalujen käytöstä uutistoimituksissa – perustuu lähinnä mutuun ja joihinkin kansainvälisiin tutkimuslähteisiin: 10 prosenttia on edelläkävijöitä, 20 prosenttia ei juurikaan käytä ainakaan vielä ja keskellä on porukka, joka käyttää vaihtelevasti.

Normaali