Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Reuters-instituutin 2020-raportti julki: mihin media menee – näin ennakoivat pomot

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin raportti “Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2020” julkaistiin tänään torstaina. Raportti julkaistaan vuosittain tammikuussa.

Tutkimusta varten on haastateltu 233:a media-alan johtohenkilöä tai asiantuntijaa 32 maasta. Raportin ennakoinnit ovat osuneet melko hyvin kohdilleen, kun niitä tarkastellaan jälkikäteen (käyn joitakin esimerkkejä vuodelta 2018 läpi tässä kirjoituksessa väliotsikon jälkeen).

Kokoan 2020-raportin kuusi päähavaintoa tähän lyhyesti.

1. Media-alalla on sekä optimismia että pessimismiä tulevasta

Odotukset tulevasta jakautuvat epätasaisesti. Ansaintamallimielessä näkymät ovat “yllättävän” optimistiset siihen nähden, että niin moni asia ympärillä muuttuu. Huolta on kuitenkin ihmisten kiinnostuksesta journalismiin yleisesti.

2. Tilausmaksuja pidetään entistäkin tärkeämpänä (pää)tulonlähteenä

…verrattuna esimerkiksi mainontaan.

Näyttökuva 2020-1-9 kello 17.36.29

3. Google on Facebookia pidetympi leikkikaveri

Merkillepantavaa on, että teknologiajättien mahdollisen sääntelyn pelätään pikemminkin koituvan journalismin haitaksi kuin hyödyksi. Suurin osa ei usko sääntelyn johtavan mihinkään suuntaan tai toiseen.

Näyttökuva 2020-1-9 kello 17.36.15

4. Monimuotoisuuden eteen on otettu isoja harppauksia, muttei kaikilla alueilla

Näyttökuva 2020-1-9 kello 17.35.45

5. Podcastit ovat edelleen kuuma puheenaihe

Näyttökuva 2020-1-9 kello 17.59.35

6. Tekoälyn hyödyntämisessä laitetaan entistäkin isompi vaihde silmään

Yli puolet vastaajista pitää tärkeänä parempien suosittelujärjestelmien kehittämistä. Huomattavan harva piti erittäin tärkeänä esimerkiksi robottijournalismin kehittämistä tänä vuonna (12%).

Näyttökuva 2020-1-9 kello 18.15.51

Kaksi vuotta sitten ennakoitiin tätä, ja näin kävi

Ovatko pomot ja asiantuntijat sitten oikeassa? Miten hyvin kyseisen raportin ennakoinnit ovat yleensä natsanneet? Aika hyvin.

Esimerkiksi kaksi vuotta sitten sama raportti ennakoi, että:

  • data nousee kaiken keskiöön (voitaneen sanoa, että näin on käynyt)
  • EU:n tietosuoja-asetus nousee keskusteluun (näin kävi)
  • tekoäly tulee voimakkaammin uutisorganisaatioihin (näin kävi)
  • ääniohjattavat virtuaaliapurit yleistyvät kunnolla (sanoisin, että näin kävi ja ei käynyt, riippuen markkinasta)
  • älypuhelimien käytön kasvu jatkuu (näin kävi, vaikka nyt puhutaankin jo siitä, mitä kännyköiden jälkeen)
  • notifikaattien taistelu kännykän ruudulla kovenee (näin kävi)
  • mediatalot pakittavat satsauksissaan videoon, osa keskittyy enemmän tekstisisältöihin ja osa audioon (väittäisin, että jossain määrin näin kävi tai on käymässä)
  • mainostamisen merkitys pienenee ja tilausmaksujen kasvaa (näin kävi)
  • “täppäämällä eteenpäin”-tarinankerronta verkossa yleistyy (näin kävi, ainakin somessa, ehkä vähemmän muualla verkossa)
  • mediat ottavat etäisyyttä somealustoihin (näin kävi)
  • verkon uutis- ja ajankohtaissisällöt leviävät yhä enemmän viestisovellusten kautta (näin kävi)
Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Maailman luetuimmat jutut mediassa 2019 – human interest jyrää, mutta ei välttämättä niin kuin luulisi

Näyttökuva 2019-12-19 kello 5.24.15.png

Analytiikkayhtiö Chartbeat on listannut jutut, joiden lukemiseen käytettiin eniten aikaa vuonna 2019. Kyse ei siis ole eniten auki klikatuista jutuista vaan niistä, joiden parissa on viihdytty pisimpään – pelkkien sivulatausten perusteella tehty lista olisi varmasti erilainen. Chartbeatin aineisto on massiivinen, 54 miljoonaa artikkelia.

TOP10:een mahtuu kahdeksan englanninkielistä, yksi japaninkielinen ja yksi espanjankielinen juttu. Jos jotain merkittävää Chartbeatin verkostosta puuttuu, ajattelisin, että niitä voisivat olla kiinankieliset jutut, joilla kuvittelisi olevan myös jättiyleisöjä.

Vuoden luetuin juttu Chartbeatin listauksessa on The Atlanticin ”What Really Happened to Malaysia’s Missing Airplane”, joka pureutuu vuonna 2014 tapahtuneeseen malesialaislentokoneen katoamismysteeriin. Lukijat käyttivät jutun parissa aikaa yli 30 miljoonaa minuuttia eli 500 000 tuntia, mikä on valtava määrä. Chartbeat luokittelee tämän ja monet muut jutut human interestiksi. Termiä on vaikea kääntää, mutta sillä tarkoitetaan ihmisten kautta tapahtuvaa tunteisiin vetoavaa kerrontaa. Analytiikkayhtiön mukaan human interest jyrää listalla perinteiseen tapaan, mutta tänä vuonna ei aivan niin kuin aiemmin: nimittäin julkkisjutut ovat vähentyneet viime vuodesta. Sen sijaan listalla on esimerkiksi ESPN:n yksityiskohtainen kuvaus entisen NBA-tuomarin sopupelikuvioista ja New York Timesin juttu intialaisesta aristokraattiperheestä, joka ei ollut aivan sitä miltä näyttää.

Näyttökuva 2019-12-19 kello 5.41.06.png

Näille listoille eivät lyhyet breaking news -jutut juuri nouse, koska käyttötarkoitus ei aina ole sellainen, että niissä vietettäisiin paljon aikaa, mutta Chartbeat pitää merkillepantavana tutkivan journalismin menestyksen mainiten erikseen mm. Vice:n jutun eräästä Airbnb-huijauksesta. Yleisimmät teemat uutisjutuissa tällä listalla koskevat Trumpia tai Brexitiä. On myös paljon juttuja, jotka tulevat polttavien ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden ulkopuolelta.

Chartbeat teki listauksen neljättä vuotta peräkkäin. Vuonna 2018 eniten luettiin CNN:n juttua julkkiskokki Anthony Bourdainin kuolemasta.

Tässä eri vuosien listat (voit jäsentää niitä aihealueittain alasvetovalikosta):

2019

2018

2017

2016

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Uutispodcasteista julki tähän asti laajin tutkimus – “nuorista varakkaat ja koulutetut kuuntelevat”

Screen Shot 2019-12-05 at 9.59.03

Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Uutispodcastit eivät ole vielä mainstreamia, mutta niiden määrä ja yleisöt kasvavat, kuten myös mainostajien kiinnostus – tosin alueelliset erot ovat suuria. Muun muassa tämä käy ilmi Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tutkimuksesta, joka julkaistiin tällä viikolla. Instituutin mukaan kyse on laajimmasta uutispodcasteihin keskityvästä tutkimuksesta koskaan. Tutkitut maat olivat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Australia, Ranska ja Ruotsi.

Tutkimuksen pääkirjoittaja Nic Newman luonnehtii podcasteja “harvinaiseksi valopilkuksi uutisbisneksessä”. Etsikkoajasta on siirrytty orastavan kasvun aikaan. Yleisesti ottaen podcasteista on viime vuosina tullut suositumpia, kun sisältö on lisääntynyt ja parantunut ja jakelu helpottunut, mutta uutisissa niiden potentiaalia ei ole vielä kyetty kovin hyvin hyödyntämään.

Tutkimuksen mukaan mainostajien kiinnostus uutispodcasteihin on huomattavasti kovempaa Yhdysvalloissa kuin muissa maissa, “joissa myös on investoitu vähemmän alkuperäissisältöön uutispodcasteissa”. Myös mittaamisen parantuminen edistää kiinnostusta (podcastien mittaamisesta lisää aiemmassa kirjoituksessani).

Ja – tämä oli kiinnostava huomio:

“Vaikka uutispodcastit kiinnostavat nuoria yleisöjä, nämä ovat usein varakkaampia ja koulutetumpia. Kuten radiosta, podcasteista ei ole vielä tullut mainstreamia.”

Screen Shot 2019-12-05 at 9.57.53

Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Tutkimuksen mukaan uutispodcastien yleisimmät alakategoriat ovat puhe- ja haastatteluohjelmat sekä tarinalliset sarjat, mutta päivittäisten uutiskoosteiden määrä on kasvussa. Oma huomioni: tämä voi liittyä siihen, että podcastien yleissuosio on kasvanut tiettyyn pisteeseen, mikä ylipäänsä kasvattaa päivittäistuotteiden potentiaalia. Päivittäiset uutispodcastit puolestaan jaetaan tutkimuksessa kolmeen alakategoriaan: minitietoiskut (kesto 1–5 min, kuten BBC Minute), uutiskertaukset (kesto 6–15 min, kuten NPR:n Up First) ja syväsukellukset (kesto 15–30 min, kuten The New York Timesin The Daily).

Kansainvälisessä vertailussa suosituimpien uutispodcastien kärki on laajentunut, mutta yhä kapea. The New York Timesin The Daily – joka työllistää 15 henkilöä – on miljoonaluokassa, mutta harvat pääsevät tähän rajapyykkiin.

Screen Shot 2019-12-05 at 9.58.09

Pelkästään podcastien ympärille perustetut tuotantoyhtiöt ovat vielä pieniä toimijoita alalla. Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Selvää on, että uutispodcasteihin investoidaan mediataloissa juuri nyt voimakkaasti. Oma tulkintani tämän tutkimuksen perusteella on, että podcastsatsauksissa on mukana enemmän suhteellisuudentajua kuin muutaman vuoden takaisessa videohuumassa, jossa eräät mediatalot kompuroivat omiin jalkoihinsa siirrettyään suurin piirtein kaikki resurssinsa videoihin (Fast Companyn jutun ilmaus “pivot to video bloodbath” kertoo olennaisen). Reuters-instituutin tutkimuksen mukaan monissa medioissa pelätään, että ne auttavat nyt alustayhtiöitä kasvuun podcast-sisällöillään, ja pian ollaan samassa tilanteessa kuin somen kanssa: kun pääsy dataan katoaa, katoaa todennettu yhteys yleisöihin. Osin tästä syystä jotkut mediatalot satsaavat omiin alustoihinsa.

Verkkomarkkinoinnin etujärjestö IAB määrittelee podcastin näin: Podcast on verkossa julkaistu, digitaalisten äänitiedostojen sarja tai yksittäinen jakso, jonka voi ladata, tilata ja kuunnella.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Tekoälyn ja journalismin suhteesta kaksi jättitutkimusta julki tällä viikolla – tässä pääpointit

Näyttökuva 2019-11-22 kello 10.40.38

Tekoälyn suhteesta journalismin tulevaisuuteen on tällä viikolla julkaistu kaksi laajaa tutkimusta, joiden pääpointit käyn lyhyesti läpi tässä kirjoituksessa.

146-sivuinen “The Next Newsroom” on Euroopan yleisradioliiton EBU:n julkaisu, jonka ovat tehneet LUT-yliopiston työelämäprofessori Atte Jääskeläinen ja mediakonsultti Maike Olij.

111-sivuinen “New Powers, New Responsibilities” puolestaan on London School of Economicsin ajatushautomon Polisin julkaisu, joka on tehty Googlen News Initiative -hankkeen rahoituksella. Sen on toimittanut LSE:n professori Charlie Beckett.

Kumpaankin on haastateltu lukuisia mediabisneksen huippuosaajia eri puolilta maailmaa konkreettisin esimerkein. Next Newsroom pitää datan ja tekoälyn laajamittaista hyödyntämistä “journalismin digitalisaation neljäntenä aaltona” verkon, mobiilin ja somen jälkeen. Tällä on vaikutusta sekä journalismin tekemiseen että sen saattamiseen asiakkaille ja näiden kautta journalismin arvolle yhteiskunnassa. New Powers, New Responsibilities puolestaan korostaa, että journalistien pitäisi rohkeasti katsoa tekoälyhypen ja ennakkokäsitysten yli ymmärtääkseen, mistä termien takana oikeasti on kyse. Kumpikin tutkimus punnitsee sekä uhkia että mahdollisuuksia. Tekoälyn mahdollisuuksiin tarttumisen tärkeyttä juuri nyt alleviivaavat kummatkin. Tärkeää on myös määritellä, mistä puhutaan, kun puhutaan tekoälystä.

Next Newsroomin keskeisiä johtopäätöksiä:

  • Jotta journalismin digitalisaation neljännessä aallossa voi menestyä, on ratkaistava sekä työkulttuuriin että teknologiaan liittyviä haasteita.
  • Perusteettomat pelot uusista teknologioista ja kohtuuttomat odotukset uusia teknologioita kohtaan elävät rinta rinnan.Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.28.03
  • Ihmiset pelkäävät journalistisen identiteetin sekä autonomian menettämistä. Organisaatio voi jäädä muista jälkeen, jos se ei pysty ylittämään näitä pelkoja.
  • Vain tietyt osat journalismista voidaan automatisoida (esimerkiksi, että robotti kirjoittaa uutisia). Kuitenkin, käytännöllisesti katsoen kaikki työnkuvat tulevat jossain määrin muuttumaan. Toimitusten teknologiaymmärryksen on parannuttava.
  • Journalismin jakelun parantamisen kannalta on keskeistä panostaa personointiin sekä ihmisten henkilökohtaisiin tarpeisiin vastaamiseen. Vaikka asian ympärillä on myös epäilyksiä, se voi kasvattaa journalismin arvoa, koska se parantaa hyödyllisen sisällön löydettävyyttä. Jos korkealaatuista sisältöä ei löydetä, sitä ei voida kuluttaa. Julkisen palvelun median omaleimaisuus on kirjoitettava sisään algoritmeihin, jotta voidaan varmistaa sen arvo yhteiskunnalle sekä välttää sudenkuopat ja sidonnaisuudet.
  • Tekoäly tarjoaa uusia mahdollisuuksia läpivalaista algoritmista vallankäyttöä yhteiskunnassa. Se voi myös auttaa faktantarkistuksessa.Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.26.16
  • Tekoälyn hyödyntämisessä on suuria mahdollisuuksia myös mm. kääntämisen automatisoinnissa, äänentunnistuksessa sekä äänen generoimisessa tekstiksi.
  • Toimitusten pitäisi nopeasti siirtyä pelkän tavoittavuuden mittaamisesta muihin mittareihin, jotka paremmin kuvaavat niiden suhdetta yleisöihin.
  • Menestyksekkäitä tekoälyhankkeita yhdistää se, että niillä on vahva omistus ylimmässä johdossa, toteuttava porras on talon sisältä, ja ne ovat sellaista kaliiperia, joka on linjassa strategisten tavoitteiden kanssa. Johdon on korostettava tavoitteita, mutta annettava tekijöille tarpeeksi vapauksia näihin pääsemiseksi.

Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.13.19

New Powers, New Responsibilitiesin keskeisiä johtopäätöksiä:

  • Tekoälyn eri muotojen hyödyntäminen on jo nyt merkittävä osa journalismia, mutta tämä jakautuu alalla epätasaisesti. Strateginen suunnittelu on vajavaista tai olematonta.
  • Edistyksellisimmätkin tekoälyä hyödyntävät uutistoimijat kuvaavat sitä ”lisäkkeeksi”, kyse ei ole vielä kokonaisvaltaisesta muutoksesta.
  • On tärkeää määritellä, mitä tekoäly organisaatiossa tarkoittaa, jotta sen suhde strategiaan voidaan miettiä. Tämä helpottaa myös viestimistä.
  • Kolme tärkeintä motiivia tekoälyn hyödyntämiseen ovat [tutkimuksen kyselyssä], että journalistit voisivat työskennellä tehokkaammin, asiakkaat saisivat heille merkityksellisempiä sisältöjä, ja kustannustehokkuutta voitaisiin parantaa.
  • Erityisesti pienet uutistoimijat ovat huolissaan, että jäävät muista jälkeen.
  • Tekoälyn merkitys korostuu tulevaisuudessa yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Journalismin pitäisi ottaa oppia muilta toimialoilta, miten teknologiaa voidaan hyödyntää.

    Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.37.38

    New Powers, New Responsibilities -tutkimuksen esimerkeistä löytyy mm. Ylen Voitto-robotti.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Futuristi Amy Webbin katsaus journalismin ja median trendeistä julki – tässä päähavainnot

Näyttökuva 2019-9-16 kello 12.49.30.png

Amerikkalaisfuturisti Amy Webbin teknologiapainotteinen katsaus journalismin ja median trendeihin julkaistiin nyt kolmatta kertaa. Julkistamispaikkana toimi Online News Association -järjestön konferenssi New Orleansissa Yhdysvalloissa.

167-sivuisen nivaskan rakenne on samantyyppinen kuin Webbin tunnetuimmassa, 12 kertaa julkaistussa laajassa teknologiaraportissa, jotka julkaistaan alkuvuodesta.

Kokoan tähän nyt julkaistussa katsauksessa esille nostetut keskeiset havainnot. 

  1. Synteettinen media tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Synteettisistä sisällöistä esimerkkejä ovat kiinalainen tekoälyuutisankkuri Xin Xiaomeng sekä amerikkalainen somehahmo Lil Miquela, joka ei ole oikea ihminen. Synteettisellä medialla ei ole eettistä säännöstöä.
  2. Deedfake-videot eli tekoälyn avulla tehdyt valevideot ovat vasta alkua. Tutkijat ovat jo nyt kyenneet jäljittelemään ihmisten ääntä ja liikkeitä, jopa ennakoimaan käyttäytymismalleja.
  3. Sääntely voimistuu. Teknologiajätit ovat viranomaisen syynissä Yhdysvalloissa, ja EU:n tietosuoja-asetus vaikuttaa Eurooppaa laajemmalle. Alustasääntely vaikuttaa sisällön julkaisemiseen ja jakeluun, ja jokainen organisaatio joutuu miettimään, miten se kerää ja käyttää kuluttajien dataa.
  4. Pelkän kännykkänäytön aika on pian ohi. Älykaiuttimet ja puettavat älylaitteet yleistyvät. Lähivuosina kuluttajat ottavat kännykän rinnalle muita käyttöjärjestelmiä (Amy Webb näkee tämän kehityksen osasyynä sille, että Applen ja Samsungin puhelinmyynti laskee – liian korkean hinnan lisäksi).
  5. Äänihakuoptimointi on uusi hakukoneoptimointi (“VSO is the new SEO”). Kyse ei ole vain älykaiuttimista, vaan äänikäyttöliittymien yleistymisestä laajemmin.
  6. [Median] Digitaaliset tilausmallit eivät toimi. New York Timesin tai Washington Postin menestys ei auta kaikkia. Kilpailu kovenee.
  7. Harppaukset tekoälykehityksessä parantavat panos–tuotos-suhdetta. Näköpiirissä on uusia työkaluja ja järjestelmiä mm. livekarttoihin, reaaliaikaiseen faktantarkistukseen, kirjoittamiseen, kuvan- ja videonkäsittelyyn sekä hallinnollisiin tehtäviin.

Siinä siis Webbin katsauksen seitsemän pääkohtaa. Mitä niistä pitäisi ajatella? Riippuu varmasti, ajatteleeko vuoteen 2020 vai paljon pidemmälle. Itselleni silmään pisti ainakin se, että lohkoketjusta puhutaan tämänvuotisessa katsauksessa vähemmän. Vielä viime vuoden vastaavassa todettiin, että lohkoketjuteknologia “alkaa mahdollistaa muutoksen tekemistä, vaikka ekosysteemi on yhä kypsymisvaiheessa”. Toinen huomio liittyy äänellä ohjattaviin laitteisiin. Toistaiseksi menestysresepti ainakin uutisissa on löytymättä.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Näin nuoret kuluttavat uutisia – tuore Reuters-raportti listaa, miten perinteisen median on muututtava

Näyttökuva 2019-9-3 kello 22.15.09

Reuters-instituutin raportti alle 35-vuotiaiden uutiskulutuksesta julkaistiin maanantaina 2. syyskuuta. 

Raportissa esitetään viisi strategista suuntaa sekä kolme keinoa, jotka mediatalojen on otettava huomioon tavoitellessaan nuoria yleisöjä. Käyn ne lyhyesti läpi tässä kirjoituksessa.

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin 58-sivuisen raportin pääviesti ei ole erityisen yllättävä: sen mukaan nuoret – tässä alle 35-v. – etsiytyvät yhä harvemmin uutisten ääreen mediatalojen verkkosivuille tai sovelluksiin. He viettävät pääosin aikaansa muualla verkossa tai somessa. Tämä ei tarkoita, etteivätkö nuoret olisi kiinnostuneet uutisista. Heille ei kuitenkaan riitä uutisen yhteiskunnallinen arvo, vaan henkilökohtainen arvo korostuu, raportissa todetaan. Siis kosketuspinta omaan elämään. Tätä mediatalot eivät voi raportin mukaan jättää huomiotta, mikä tarkoittaa myös uutisen määritelmän uudelleen miettimistä:

”Perinteinen uutismedia pitää uutisena sitä, minkä sinun pitäisi tietää. Nuoret yleisöt pitävät uutisena sitä, mikä sinun pitäisi tietää (tiettyyn pisteeseen asti), mutta myös, mikä on hyödyllistä tietää, mikä on kiinnostavaa tietää, ja mikä on hauska tietää.”

Raportti korostaa, että yhtä patenttiratkaisua nuorten tavoittamiseksi uutisilla ei ole, koska heissä on erilaisten ihmisten kirjo siinä missä muissakin, mutta esittää silti kolme tapaa, joilla perinteisen median on muututtava nuoria tavoittaakseen: 

  1. Käyttäjäkokemuksen tulisi olla yhtä vaivaton kuin Facebookilla ja Netflixillä. Tiedon löytäminen ei saa olla hankalaa. Myös oikea äänensävy on tärkeää.
  2. Uutistoimijoiden on kyettävä tekemään jutut niin, että ne vastaavat nuorten odotuksiin, ja niiden on osuttava hetkiin, jolloin nuoret ovat alttiita vastaanottamaan uutisia. Tämä tarkoittaa mm. uusien esitystapojen kokeilua somessa ja näiden kokemusten tuomista omille alustoille ennen kaikkea mobiiliin ympäristöön.
  3. Uutisjuttujen tekotapaa saattaa täytyä muuttaa merkittävästi. Pelkkä negatiivisuus ahdistaa: nuoret eivät halua sulkea silmäänsä vakavilta tai vaikeilta aiheilta, mutta kaipaavat rinnalle toiveikkuutta ja polkuja kohti ratkaisuja: mitä juuri he voivat tehdä asialle. Aitous, reiluus, monimuotoisuus ja syrjimättömyys ovat keskeisiä arvoja.

Raportti listaa myös viisi strategista suuntaa, joiden ympärille nuorten tavoittamista voi pyrkiä rakentamaan. Nämä ovat osin päällekkäisiä edellä mainittujen kanssa. Raportti sisältää esimerkkejä eri medioista.

  1. Vaivaton käyttäjäkokemus
  2. Kolmansien osapuolien alustat
  3.  Tapakäytön rakentaminen
  4.  Henkilökohtainen merkitys
  5.  Näkökulma (tässä: näkökulmien moninaisuus – osa tutkimukseen haastateltavista katsoi, että mediat edustavat vain tiettyä ajattelutapaa)
Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Teksti on yhä videota paljon suositumpi uutisten kuluttamisen muoto – ainakin, jos ihmisiltä siitä varta vasten kysytään

Näyttökuva 2019-6-14 kello 9.17.50

Lähde: Digital News Report 2019:n Suomen maaraportti (Media-alan tutkimussäätiön sivuilla).

Suomalaiset suosivat tekstiä uutislähteenä enemmän kuin videota, ilmenee maailman suurimman uutistutkimuksen Digital News Report 2019:n Suomen maaraportista. Tilanne ei ole juuri muuttunut viime vuosina (sininen käyrä yllä olevassa kuvassa). Taustalla on kyselytutkimus, eli kyse on ihmisten mielikuvista.

Videot ja podcastit täydentävät uutisten kuluttamista. Niiden osuus, jotka kokivat lukevansa uutisia enimmäkseen teksteinä, mutta katsovansa toisinaan myös mielenkiintoisina pitämiään videouutisia, laski edellisvuodesta kuusi prosenttiyksikköä (oranssi käyrä ylläolevassa kuvassa).

Oma kysymyksensä on, mitä mikin termi kullekin tarkoittaa. Miten enää erottaa teksti, video tai ääni toisistaan, kun tiedämme, että niiden ero on usein veteen piirretty viiva.

Pohdin kysymyksenasettelun haasteita viimevuotisessa kirjoituksessani ”Verkkouutisensa haluaa videona harvempi kuin uskoisit, mutta kysymyksenasettelu voi pian olla vanhentunut.”

Digital News Report 2019:n pääpointit kokosin tänne.

Suomen maaraporttiin voit tutustua Media-alan tutkimussäätiön sivuilla täällä.

Normaali