Avainsana-arkisto: journalismi

Strategia ja liiketoiminta

19 nostoa mediasta futuristi Amy Webbin 979 sivun trendijärkäleessä

Tunnetun amerikkalaisfuturistin Amy Webbin Future Today -instituutin peräti 979-sivuinen trendiraportti 2024 Tech Trend Report julkaistiin viikonloppuna. Media-alaa lähimpänä on osio nimeltä News and Information, jota on 50 sivua.

Koko paketin pääteemana on teknologian supersykli, jolla viitataan niin voimakkaaseen ja läpitunkevaan muutosaaltoon, että se muokkaa koko olemassaolomme perustaa pitkiksi ajoiksi. 

Webbin raportti on nimensä mukaisesti aina ollut teknologiapainotteinen, mistä seuraa, että yhteiskunnalliset kehityskulut korostuvat siinä vähemmän kuin ehkä jossain muualla.

Raportin mukaan uutismedia on käännekohdassa. Siihen vaikuttavat lähitulevaisuudessa erityisesti tekijänoikeuslakien kehittyminen, tilausväsymys, tiedonhakutapojen eriytyminen ikäryhmittäin, tiukentuva eurooppalainen sääntely, sisällön luomisen helpottuminen tekoälyn ansiosta sekä aiempaa useampien ihmisten jääminen varmistetun tiedonsaannin ulkopuolelle maksumuurien yleistymisen takia.

News and Information -osio on erikseen palasteltu 19 alateemaan, joista jokaisesta teen tähän kirjoitukseen yhden noston. Tiivistyksissä on käytetty apuna ChatGPT:tä.

Teema 1: Tekoäly uutistyössä

Uutisorganisaatiot tottuvat käyttämään tekoälyä yhä enemmän. Sen avulla esimerkiksi tunnistetaan uutisaiheita ja kehitetään tarinankerrontaa. Tämä voi johtaa tehokkuuden parantumiseen, mutta se edellyttää huolellisuutta ja vastuullisuutta. Vaarana on sisältöjen vinoutuminen tekoälyn takia.

Teema 2: Metaverse

Vaikka niin sanottujen metaversumituotteiden hype hiipuu, digitaalisen ja fyysisen raja hämärtyy yhä enemmän. Uutisorganisaatioiden on oltava valmiita kertomaan kehityskuluista ja tapahtumista, joita on näissä molemmissa, siis myös esimerkiksi virtuaalimaailmoissa.

Teema 3: Tiivistäminen ei rajoitu tekstiin

Generatiivinen tekoäly on erittäin hyvä käsittelemään sisältöä ja muuttamaan sitä. Tekstin tiivistäminen toisesta tekstistä on jo melko perinteinen hyödyntämistapa, mutta se ei jää tähän. Tekstitiivistelmien tekeminen videoista tai videokoosteista helpottuu, samoin vaikkapa videokoosteiden tekeminen syöttämällä tekoälylle raakamateriaalia videona tai tekstiä.

Teema 4: Väärän tiedon tunnistaminen toimituksissa

Generatiivinen tekoäly luo uusia sudenkuoppia, joiden havaitsemiseen on toimituksissa varauduttava. Kun realistisia väärennöksiä on aiempaa helpompi ja halvempaa tehdä, korostuu tarve suhtautua kriittisesti etenkin sosiaalisessa mediassa kiertäviin kuviin ja videoihin. Toimitusten on kiinnitettävä erityistä huomiota koulutukseen, työkaluihin ja työprosesseihin, jotta väärennökset tai huijaukset eivät vaarantaisi niiden luotettavuutta.

Teema 5: Teknologiavallan vahtikoira

Uutisorganisaatiot käyttävät tekoälyä ja muita teknologioita strategisesti, mutta niiden täytyy pohtia asiaa journalistisesta näkökulmasta. Teknologisen tai algoritmisen vallan valaiseminen – siis niistä sisältöjen tekeminen – tarkoittaa, että toimittajat saattavat tarvita esimerkiksi erityistä teknistä koulutusta tämän alueen seuraamiseen.

Teema 6: Aistijournalismi

Kun mediakokemusta syventävät laitteet (esim. VR-lasit) muuttuvat lähemmäs valtavirtaa, toimittajilla on mahdollisuus kertoa tarinoita, jotka vetoavat suoraan aisteihin. Tämä tarkoittaa tasapainottelua niin sanotun syventävän journalismin mahdollisuuksien sekä uudenlaisten eettisten pohdintojen välillä.

Teema 7: Faktantarkistus

Tutkijat ja start–up-yritykset pyrkivät hyödyntämään tekoälyn voimaa nopeuttaakseen faktantarkistusprosessia, joka on aikaavievää.

Teema 8: Hakukoneiden kehitys

Hakukoneiden tulevaisuus ei ole lista linkkejä. Hakujätit kehittyvät suuntaan, jossa kyselyihin tarjotaan vastauksia tekstimuodossa. Kuluttajat tottuvat tähän, ja myös yhä enemmän äänihakuun digilaitteissa. Media-alalla nämä muutokset edellyttävät toimenpiteitä, joilla osaltaan korvataan laskevaa someliikennettä.

Teema 9: Mediakasvatus ja medianlukutaito

Tekoälyn kehitys, hyvässä ja pahassa, vaatii opetussuunnitelmien päivittämistä, jotta kyky ymmärtää ja lukea mediaa ei ole vanhanaikaisten käsitysten varassa.

Teema 10: Sisältömuotojen sekoittuminen

Teknologia ja kuluttajien mieltymysten muutokset hämärtävät rajoja eri sisältömuotojen välillä. Sisältöjen jakelu monipuolistuu, esimerkkinä podcastien julkaiseminen YouTubessa. Tämä siirtää edelleen kontrollia perinteiseltä medialta heidän yleisöilleen.

Teema 11: Digitaalinen hauraus

Tiedonhaun ja tietojen säilyttämisen helppous luo illuusion pysyvyydestä. Todellisuudessa tiedot voivat kuitenkin vioittua ja kadota monista syistä.

Teema 12: Sisällöillä erottuminen

Mediatalojen on kyettävä vastaamaan kahteen kysymykseen, kun suuret kielimallit yleistyvät. Ensiksi, niiden on arvioitava, millaista arvoa kielimallit tuottavat, jos niitä koulutetaan niiden sisällöillä. Toiseksi, niiden on löydettävä tapa pysyä kilpailukykyisinä toimintaympäristössä, joka tulvii halvalla tuotettua sisältöä.

Teema 13: Vaikuttajatalous (creator economy)

Somealustat menestyvät, koska ne pystyvät tuottamaan käyttäjilleen mielenkiintoista sisältöä ja muuttamaan tämän kiinnostuksen rahaksi. Tämä edellyttää kykyä saada ihmiset houkuteltua palaamaan palveluun aina uudestaan. Tekoäly edistää tätä kehitystä. Perinteisen median on vaikea pysyä perässä.

Teema 14: Uutisten välttely

Uutisten välttely on tutkimusten mukaan kasvava huoli. Maailma tuntuu synkältä. Jotkut sulkevat uutiset täysin pois mielestään, toiset jatkavat lukemista, vaikka se vaikuttaa heidän mielenterveyteensä [oma lisäykseni: Suomessa uutisten välttely on kansainvälisessä vertailussa vähäistä, mutta se – tai tarkalleen ottaen kokemus, että ihmiset näin toimivat – on hieman lisääntynyt myös meillä].

Teema 15: Luotettavuus

Uutismedian kestävä tulevaisuus riippuu uskottavuudesta ja luotettavuudesta, vaikka ansaintamalli olisi mikä tahansa. Ihmiset luottavat uutisiin yhä vähemmän [oma lisäykseni: Suomessa luottamus uutisiin on maailman korkeinta].

Teema 16: Digitaalinen epätasa-arvo

Digitaalinen eriarvoisuus kuvaa tapoja, joilla todellisen maailman epätasa-arvo heijastuu digitaaliseen maailmaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaikilla ei ole pääsyä laajakaistayhteyksien äärelle, tai käyttöliittymiin, joiden avulla peruspalvelujen käyttäminen helpottuu.

Teema 17: Voittoa tuottamattomien uutisorganisaatoiden yleistyminen [oma lisäykseni: erit. yhdysvaltalainen ilmiö]

Niin sanottu hyväntekeväisyysmalli yleistyy etenkin paikallismediassa. Rahaa saadaan säätiöiltä ja yksityisiltä lahjoittajilta. Kilpailu varainhankinnasta voi vaikuttaa koko tiedon ekosysteemin kestävyyteen.

Vuodesta 2009 lähtien on amerikkalaisen Nonprofit News -instituutin mukaan perustettu 400 voittoa tavoittelematonta uutisorganisaatiota. Puolet niistä on paikallismediaa.

Teema 18: Turvallisuusuhkien tunnistaminen uutisorganisaatioissa

Turvallisuuspuutteiden tunnistaminen on olennainen osa uutisorganisaatioiden toimintaa, samoin yksittäisten toimittajien, jotka kohtaavat erilaisia uhkia digihäirinnästä valtioiden tekemiin palvelunestohyökkäyksiin.

Teema 19: Uuden sukupolven lähetysteknologia mainonnan parempaan kohdistamiseen tv:ssä (data-enriched broadcasting)

Uuden sukupolven lähetysteknologia viittaa tässä ATSC 3.0-standardiin, jonka käyttöönotto on vielä kaukana, mutta tarkoittaisi uudentyyppistä tiedon infrastruktuuria. Se esimerkiksi mahdollistaa ”natiivin analytiikan”, eli riippuvuus Nielsenin kaltaisista toimijoista mediankulutuksen mittaamisessa vähenisi. Pääasiallinen motiivi teknologian edistämiseen on kaupallisen median halu kohdistaa mainontaa paremmin [oma lisäykseni: The Vergen mukaan kyse on formaatista, joka mahdollistaa esim. 4K-laadun ja interaktiivisten toimintojen kehittämisen verkon yli ilman kaapelitv- tai suoratoistotilausta. Vergen mukaan ATSC 3.0 on broadcast-tv:lle sama kuin 5G mobiilille aikoinaan: se tulee varmasti, mutta kukaan ei tiedä, milloin. EDIT: em. standardi on pääosin yhdysvaltalainen tekniikka. Euroopassa on käytössä maanpäällisiin lähetyksiin DVB-T2, joka pitkälti tekee standarditasolla samat asiat. (Kiitos Kari!)].

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Yhdeksän mediayhtiön strategiat superlyhyesti (+suorat linkit koko strategioihin)

Suomalaisten ja kansainvälisten mediayhtiöiden strategiapapereissa tavat kuvata valintoja ja painotuksia kohti haluttua päämäärää vaihtelevat osin siksi, että yhtiöt pitävät sisällään osin erilaista liiketoimintaa, mutta yhteistä on halu puolustaa demokratiaa tavalla tai toisella. Oheiset tiivistykset koskevat ylintä mahdollista lentokorkeutta – linkkien takana enemmän konkretiaa valinnoista ja painotuksista. Niin sanotun liiketoimintastrategian ja laajemmin strategian – jonka osaksi luen myös tarkoituksen (missio), suunnan (visio) ja arvot – välinen raja on veteen piirretty viiva.

New York Times, Yhdysvallat: 

New York Timesin tarkoitus eli missio on “etsiä totuutta ja auttaa ihmisiä ymmärtämään maailmaa”. Visioksi eli suunnakseen se ilmoittaa haluavansa olla englanninkielisen maailman tärkein tilattava uutispalvelu, jotta ihmiset voivat ymmärtää maailmaa ja olla vuorovaikutuksessa sen kanssa (’engage’ kääntyy tässä hieman huonosti…).

Linkki New York Timesin strategiaan (avautuu uuteen ikkunaan)

Keskisuomalainen, Suomi

Keskisuomalainen-konserni on kasvanut viime vuosina voimakkaasti yritysostoin, jotka ovat osa sen strategiaa. Konsernin vuosikertomuksessa 2022 on katsaus ”Yhdessä uudistuen”-strategian toteutumiseen vuosina 2018–2022, kuva yllä.

Vuosikertomuksen mukaan strategian keskeisimpiä osa-alueita on digitaalisen liiketoiminnan kehittäminen, mikä koskee sekä lehtibrändejä että ulkomainontaa. Keskisuomalainen täsmensi tänä syksynä aiemmin julkistamaansa tehostamisohjelmaa.

Keskisuomalaisella on vuosikertomuksessa mainitun hallinnointikoodin mukaan myös erikseen lausutut missio, visio ja arvot, mutta en onnistunut löytämään niitä viimeisimmistä vuosikertomuksista tai konsernin nettisivuilta. Samantyyppisiä teemoja löytyy ainakin yhtiön vastuullisuustavoitteistosta.

Linkki Keskisuomalaisen vuosikertomukseen 2022 (strategiasta aukeamalla 26–27)

Yleisradio, Suomi:

Julkisen palvelun mediana Ylen strategia tiivistyy sen nimeen “Kaikille yhteinen, jokaiselle oma”. Onnistumisen edellytyksenä strategiassa painotetaan sekä perinteisiä vahvuuksia että uudistumista. Strategian ytimessä on Ylen missio eli tarkoitus, ”Lisäämme ymmärrystä toisistamme ja maailmasta, vahvistamme suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria”.

Yle-lain mukaan Ylen tulee tarjota sisältönsä jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin eli iästä, sukupuolesta, varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Ylen strategiasta johdetut pitkän aikavälin strategiset tavoitteet vuosille 2021–2023 ovat:

1. Yle tavoittaa kaikki suomalaiset – parannamme suhdettamme lapsiin ja nuoriin

2. Yle on henkilökohtaisesti merkityksellinen ja tuottaa arvoa yhteiskunnalle

3. Suomalaiset luottavat Yleen – Ylestä tulee moniäänisempi

4. Ylen brändi vahvistuu

5. Yle on innostava työyhteisö – onnistumme ja uudistumme yhdessä

6. Yle on vastuullisuuden edelläkävijä luovalla alalla – edellytämme uusia ja kestäviä ratkaisuja itseltämme ja kumppaneilta

Lähteet: Ylen vuosikertomus 2022 ja Ylen strategia Ylen verkkosivuilla.

Schibsted, Norja (omistaa Suomessa Torin, Oikotien ja Rakentaja.fi:n):

Schibsted on yksi Pohjoismaiden suurimmista mediayhtiöistä. Se korostaa konsernistrategiassaan esimerkiksi paikallisen sisällön merkitystä, rohkeaa pitkäjänteistä luovaa ajattelua (”we think big and long term”) ja määrittelee itsensä ”digitaalisten brändien perheeksi”, jonka tehtävänä on voimaannuttaa ihmisiä päivittäin.

Linkki Schibstedin strategiaan (englanniksi)

Alma Media, Suomi

Alma Median tarkoitus eli missio on ”kiihdyttää yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan kestävää kasvua”. Visioksi eli suunnakseen se ilmoittaa haluavansa olla ”johtava eurooppalainen sisältö- ja palveluyritys, joka rohkeasti muovaa markkinaansa tuntien asiakkaidensa paikalliset tavat ja arvostukset.”

Näitä Alma edistää kolmen painopisteen kautta, jotka ovat digitaalinen transformaatio, digitaalisen liiketoiminnan kasvu sekä kansainvälistyminen.

Linkki Alma Median strategiaan (tarkoitus, visio, arvot)

Linkki Alma Median strategian kulmakiviin/painopisteisiin

Sanoma, Suomi

Pian toimitusjohtajaansa vaihtavan Sanoman tarkoitus eli missio on, että ”Oppimisen ja median kautta meillä on positiivinen vaikutus miljoonien ihmisten elämään joka päivä”. Sanoman keskeinen strateginen tavoite on nostaa oppimisliiketoiminnan liikevaihdon osuutta vähintään 75%:iin vuoteen 2030 mennessä. Tämän vuoden kolmannella neljänneksellä se oli jo 74% (kuva ylh. vas.). Toinen Sanoman liiketoimintanyrkeistä on media, joka kärsi ensin koronasta ja nyt kiristyneen taloustilanteen mukanaan tuomasta mainosmyynnin laskusta.

Linkki Sanoman strategiaan

Axel Springer, Saksa

Mm. Bild ja Die Welt -lehtiä julkaiseva mediajätti ilmoitti vuonna 2018 haluavansa olla Euroopan johtava digikustantaja ja vuonna 2023 yhtiö ilmoittaa verkkosivuillaan onnistuneensa tässä siirtymässä. Tästä eteenpäin Axel Springer tavoittelee ”kansainvälistä markkinajohtajuutta digisisällöissä ja digitaalisessa ilmoitusmainonnassa, kasvua kiihdyttäen”.

Linkki Axel Springerin strategiaan (lyhyt kuvaus)

Juttu Bildin ja Die Weltin ”täysin digitaalisesta tulevaisuudesta”

Norjan yleisradioyhtiö NRK:

Norjan yleisradion strategiassa näkyy Ylen lailla demokratian ja kulttuurin tukeminen ja vahvistaminen. Yhtiö tavoittelee sitä, että norjalaiset ”valitsisivat sen joka päivä”.

Linkki Norjan yleisradioyhtiön strategiaan (englanniksi)

Gannett, Yhdysvallat

Erityisesti paikallismedioihin profiloituneen mediajätin tarkoitus eli missio on ”voimaannuttaa yhteisöt kukoistamaan”. Gannett kertoo tarinoita yhteisöjen kautta ja ”voimistaa moniäänisyyttä läpi maan”. Yhtiön paikallismedioiden markkinointiratkaisut tarjoavat kasvuetua paikallisille yrityksille. Gannettin tunnetuin tuote on valtakunnallinen USA Today -lehti. Gannett sanoo strategiassaan asettavansa etusijalle digitaalisten liiketoimintojen kasvun ja pyrkivänsä ”maksimoimaan perinteisen printtiliiketoiminnan arvon”.

Linkki Gannettin strategiaan

Linkki Gannettin lyhyeen strategiakuvaukseen sijoittajille

Koska tässä kirjoituksessa käsitellään myös Yleä, todettakoon selvyyden vuoksi, että työskentelen Ylen strategiatiimissä, joka vastaa Ylen strategiaprosessista.

Tein vastaavan katsauksen hieman eri vinkkelistä kolme vuotta sitten. Sen voit lukea täältä.

Normaali
mediatoimiala, Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Suomalaiset uutissivustot 2003 & 2023 kuvapareina – nämä asiat ovat muuttuneet 20 vuodessa

Ylläolevat kuvat löytyvät isommassa koossa helpommin tarkasteltavina leipätekstin jälkeen.

Ensimmäiset uutispalvelut verkkoon julkaistiin Suomessa jo 90-luvun lopulla, mutta silloin kyse oli vielä enemmän tai vähemmän yksittäisten innostuneiden tekijöiden puuhastelusta. Vertasin suomalaisten uutismedioiden etusivuja 2003 ja 2023: nopealla vilkaisulla näyttää yllättävän samalta, kun ajattelee, miten maailma on muuttunut ja digitalisaatio edennyt, mutta tarkemmin ajateltuna kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut lukuisia muutoksia – sekä sisällöissä että palvelukehityksessä:

Personointi: etusivut eivät useimmiten nykyään enää näytä kaikille käyttäjille samalta kuin vain osittain. Henkilökohtaisuudesta on tullut digimedian oletusarvo. 20 vuotta sitten etusivut taitettiin käsipelillä, nykyisin työ on osittain automatisoitu.

Maksumuurit. Äkkiseltään tuntuu, että verkon maksumuuri on vain nykyajan ilmiö, mutta itse asiassa joitakin kokeiluja oli olemassa jo vuosituhannen alussa – esimerkiksi Helsingin Sanomien Verkkoliitteellä, jolla nimellä sitä kutsuttiin, oli joulukuussa 2003 ”muutama tuhat” maksavaa tilaajaa. Osa sisällöstä oli ilmaista, osa maksullista. Aamun paperilehden sisältöä vastaava verkkosisältö oli muuttunut maksulliseksi saman vuoden elokuussa myös paperilehteä tilanneille, ja asiakas saattoi ensimmäistä kertaa ostaa pelkän verkkolehden tilauksen (lähde: Suomen suurin, Helsingin Sanomat 1889–2019/ Jensen Eriksen, Mainio, Hänninen). Kirjautumalla ja maksamalla saa usein nykyisin parempaa palvelua, kun mediatalot pystyvät tuntemaan asiakkaidensa tarpeet paremmin.

Sisältöjen muutos: Jutut ovat osin pidentyneet sähkemäisestä lyhyttavarasta monipuolisempaan kerrontaan, juttuformaatit ovat monipuolistuneet (esim. livekerronta) aihevalikoima on laajentunut, visuaalisuus lisääntynyt merkittävästi (svaipattavasta instastorymäisestä kerronnasta puhumattakaan). 20 vuotta sitten ei myöskään ollut nykyisenkaltaista datajournalismia. Vuorovaikutteisuus, kuten lukijoiden osallistaminen, oli vasta pilke silmäkulmassa. Kommentointimahdollisuus juttuihin paikoin oli, mutta ei juttujen yhteydessä, vaan sanomalehden tapaan omalla ”palstallaan”, jonne keskustelunaiheita avattiin.

Uutissovellukset: nykyään lähes jokaisella mediatalolla tai yksittäisellä medialla on oma sovellus sen lisäksi, että uutisia kulutetaan selaimen kautta. Sovellus mahdollistaa esimerkiksi uutisilmoitusten lähettämisen käyttäjän kännykkään. 20 vuotta sitten tilattiin vielä tekstiviestiuutisia – mikään valtava hittikonsepti se ei ollut.

Hakukoneet ja some: Kaksi vuosikymmentä sitten ei tarvinnut juuri miettiä, miten tehdä sisällöistä hakukoneystävällisiä tai sellaisia, että niitä halutaan jakaa sosiaalisen median alustoilla. Nyt mietitään sitäkin. Uutisotsikoiden tärkeyttä alettiin miettiä toden teolla Facebookin yleistyessä, kun jutuista alkoi näkyä käyttäjille vain otsikot tai korkeintaan lisäksi ingressit.

Maailma oli tietysti myös yksinkertaisempi – ei tarvinnut esimerkiksi miettiä, onko somessa laulava Suomen tasavallan presidentti aito vai väärennös.

Mikä ei ole muuttunut? Navigaatiopalkkien sisältö näyttää aika lailla samalta: kotimaa, ulkomaat, talous, urheilu, viihde…

Kuvien lähde: Wayback Machine ja verkkopalveluiden selainetusivut.

Turun Sanomien verkkosivu lokakuussa 2003.

Turun Sanomien verkkosivu lokakuussa 2023.

Yle Uutisten verkkosivu lokakuussa 2003.

Yle-palvelun etusivu (selain) lokakuussa 2023.

Ilta-Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2003.

Ilta-Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2023.

Helsingin Sanomien Verkkoliite lokakuussa 2003.

Helsingin Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2023.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Digital News Report 2023: Suomen-maaraportin 25 kiinnostavinta poimintaa

Tekstin rooli suomalaisten uutiskulutuksessa on yllättävästi vahvistunut ”tiktoksaation” aikakaudella, uutisluottamus voi kansainvälisen trendin vastaisesti eli hyvin, verkkouutisista maksavien osuus on suurimmillaan, verkkoon kytketyn television rooli uutisten seuraamiseen nousussa ja uutisten verkkokommentoinnin kielteisesti kokevien osuus suurempi kuin jopa Yhdysvalloissa.

Muun muassa nämä tiedot ilmenevät tänään julkaistusta Uutismedia verkossa 2023 -tutkimuksesta, joka on Reuters-instituutin Digital News Report 2023:n eli maailman suurimman uutistutkimuksen maaraportti. Tutkimus julkaistaan vuosittain kesäkuussa.

Päätutkimuksen iso kuva on, että epävarma maailmantilanne ja kiihtyvä ilmastonmuutos korostavat riippumattoman ja kestävästi rahoitetun journalismin tärkeyttä, mutta tummia pilviä tuovat laskevat luottamusluvut (vertailtujen maiden keskiarvo laski kaksi prosenttiyksikköä), vaikeudet pitää asiakkaita medioiden omilla alustoilla (uutispalveluihin suoraan tuleminen heikkenee ja sosiaalisen median rooli uutislähteenä vahvistuu) sekä epävarmat talousnäkymät. Suomen tilanne on verrattain erittäin hyvä, vaikka huoliakin on.

Seuraavassa 25 poimintaa Uutismedia Verkossa 2023 -raportista (suluissa mainitut kuviot tai taulukot löytyvät luettavuuden helpottamiseksi kirjoituksen lopusta):

  1. Suomalaisten luottamus uutisiin ei ole heikentynyt, vaan edelleen vahvistunut hieman, toisin kuin monissa muissa maissa kriisivuosien jälkeen. Suomi on uutisluottamuksen ylivoimainen ykkösmaa (kuvio 26). Useimpiin uutisiin yleensä luottavien osuus pysyi edellisvuoden lukemassa 69% ja luottamus itse seuraamiinsa uutisiin nousi prosenttiyksikön 76%:iin. Tutkimuksen mukaan Suomen korkeiden lukujen taustalla voi olla useita tekijöitä, kuten yleinen luottamus instituutioihin, Venäjän hyökkäyssota, Julkisen sanan neuvoston vakiintunut asema sekä viestinten poliittinen sitoutumattomuus, mikä estää Yhdysvaltain kaltaisen toisiaan nokittelevan mediakentän syntymisen. Tutkimuksen mukaan voi olla, että polarisoituvat keskustelut yhteiskunnassa ”saavat ihmiset valitsemaan tiukemmin puolensa, jolloin Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa kannoistaan epävarmat todennäköisemmin siirtyvät luottavan enemmistön kuin epäilevän vähemmistön joukkoon”.
  2. Perussuomalaisia äänestäneistä uutisiin luottaa keskimääräistä harvempi (kuvio 31). Sama ilmiö näkyy, kun medioita luetellaan nimeltä (taulukko 13).
  3. Perinteisten uutislähteiden eli painettujen lehtien, radion ja television tavoittavuus notkahti (kuvio 1). Esimerkiksi radion ja television uutislähetysten tavoittavuus on laskenut yhdeksässä vuodessa 11 prosenttiyksikköä (kuvio 3). Verkon uutislähteiden tavoittavuus on ennallaan.
  4. Uutisia vain verkosta seuraavien osuus on nousussa. Lähes joka neljäs suomalainen seuraa uutisia pelkästään verkosta (kuvio 2)
  5. Kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen moni suomalainen hakee yhä uutisensa suoraan verkkosivuilta (kuvio 10). Tätä pidetään jopa yhtenä syynä uutisten korkeaan luottamukseen.
  6. Verkkoon kytketyn television rooli uutisten seuraamiseen on nousussa (kuvio 15): se ohitti nyt jo tabletin.
  7. Verkkouutisten lukemisen suosio on lisääntynyt ja niiden katselun suosio vähentynyt (kuviot 44, 45), mitä raportin koostamisesta vastannut tutkija Esa Reunanen pitää yllättävänä. ”Verkkouutisten esitystavat ovat monipuolistuneet, ja videoklipit täydentävät tekstimuotoista kerrontaa. Näyttää kuitenkin siltä, että verkossa uutiset halutaan edelleen myös tekstimuodossa”, Reunanen sanoo Suomen Lehdistölle. Teksti on kysyttäessä ylivoimaisesti mieluisin uutisten kulutusmuoto myös nuorissa, vaikka katselu ja kuuntelu korostuvat suhteessa muihin. Uutisten kuuntelun suosio koko väestössä on noussut hieman podcastmarkkinan kasvun myötä. Tekstin etuna pidetään mm. silmäiltävyyttä: epäkiinnostavan kohdan voi sivuuttaa helpommin kuin videolla, jossa käyttökokemusta häiritsevät mainokset.
  8. Noin puolet Suomessa digitilauksen tehneistä tilaa Hesaria. Merkillepantavaa on Iltalehden maksullisen Plus-liitteen nousu: 16% digitilauksen tehneestä suomalaisesta kertoo tilanneensa sitä. Uutistilauksensa peruuttaneilla tavallisin syy on rahapula tai tilauksen kalleus.
  9. Molemmat iltapäivälehdet Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat lisänneet painettujen lehtiensä viikkotavoittavuutta useita prosenttiyksiköitä (taulukko 2), mitä voi pitää yllättävänä.
  10. Sen sijaan verkon viikkotavoittavuus tässä (kysely)tutkimuksessa laski molemmilla iltapäivälehdillä hieman edellisvuoden luvuista. Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat edelleen ylivoimaisesti Suomen suurimmat uutismediat verkossa.
  11. Sosiaalista mediaa pääasiallisena uutislähteenä käyttävien osuus ohitti 18-24-vuotiaissa ensi kertaa pääasiassa suoraan uutissivuille menevien osuuden (kuvio 11). Koko väestön tasolla osuudet ovat pysyneet kuitenkin melko samoina. 25-34-vuotiaat jopa menivät useammin suoraan uutissivustoille kuin vuotta aiemmin. Somen rooli nuorten uutisväylänä on kokonaisuudessaan vahvistunut.
  12. Kiinnostus uutisiin laskee yhä (kuvio 16). Kärjistäen: nuoremmat, matalammin koulutetut ja matalatuloiset ovat vähemmän kiinnostuneita kuin vanhemmat, korkeammin koulutetut ja hyvätuloisemmat.
  13. Uutisjuttujen jakaminen pikaviestinten kautta linkkeinä yleistyy edelleen (kuvio 18)
  14. Uutisten kommentointi somessa tai uutissivustoilla ei ole lisääntynyt (kuvio 18). Kommentointi on Suomessa vähäisempää kuin tutkimuksen muissa maissa keskimäärin.
  15. Uutisten verkkokommentoinnin kielteisesti kokevien osuus on Suomessa suurempi kuin jopa Yhdysvalloissa, mitä voi pitää tutkimuksen mukaan yllättävänä (kuvio 20).
  16. Viidennes suomalaisista välttelee uutisia vähintään toisinaan. Luku on kasvanut Suomessa viime vuosina hieman (nyt +1%-yksikkö edellisvuoteen) ja on muihin maihin verrattuna pieni. Välttely on tutkimuksen mukaan keskimääräistä yleisempää naisten, nuorten ja vähätuloisten keskuudessa. Esimerkiksi 18-24-vuotiaista uutisia joskus välttelevistä joka viides on poistanut uutisilmoitukset käytöstä tai vähentänyt niitä. Vältellyimmät uutisaiheet ovat Ukraina-uutiset, terveysuutiset ja ilmastonmuutosta ja ympäristöä koskevat uutiset sekä rikoksia ja henkilökohtaista turvallisuutta käsittelevät uutiset (kuvio 24). Uutisia välttelevät myös uutisista kiinnostuneet.
  17. Verkkouutisista maksavien osuus on Suomessa suurimmillaan, nyt 21 prosenttia. Muutokset ovat olleet viime vuosina pieniä. Tyypillisimmät maksutavat ovat jatkuvat tilaukset joko pelkkinä digitilauksina tai yhdistelmänä printin kanssa (kuvio 36). Harva tilaa useampaa kuin yhtä uutisvälinettä.
  18. Verkkouutisista maksavat muita tyypillisemmin nuoret, hyvätuloiset, korkeasti koulutetut sekä uutisista ja politiikasta kiinnostuneet. Tilauksia muutetaan herkästi: 43% digitilaajista kertoo tehneensä tilauksiinsa muutoksia viimeisen vuoden aikana. Seitsemän prosenttia on peruuttanut tilauksen.
  19. Halpa hinta on suosituin kannustin verkkouutisista maksamiseen. Verkkouutisista maksamattomilta kysyttiin nyt, mikä saisi heidät maksamaan uutisista. Esimerkiksi helpompi käytettävyys ei saisi kovin montaa maksamaan (taulukko 19). Verkkouutisista maksaneilla kannustinten kärkeen nousevat hyvä tarjous tai kokeilujakso, helppokäyttöisyys tai yksinoikeudella saatava sisältö (taulukko 20).
  20. Yksittäisten toimittajien uutiskirjeillä, podcasteilla tai YouTubekanavilla ei tutkimuksen mukaan Suomessa juuri ole maksavia tilaajia.
  21. Tiktokin suosion yleinen nousu heijastuu myös sen rooliin uutislähteenä, jona se ei kuitenkaan vielä ole koko väestön tasolla ohittanut esimerkiksi Twitteriä (kuvio 43). Sekä Instagramin että Tiktokin yleinen käyttö kasvaa suhteessa kovempaa kuin niiden uutiskäyttö.
  22. Podcasteja kuuntelee kolmannes suomalaisista (kuukausitavoittavuus). Määrä on pysynyt ennallaan. Tästä podcasteja kuuntelevasta kolmanneksesta kolmannes kertoo käyttäneensä podcastien kuunteluun aiempaa enemmän aikaa.
  23. Yleisradio on Suomen luotetuin media (kuvio 32). Ylen luottamusarvioiden keskiarvo 8.0/10 on korkeimmillaan vuosiin (taulukko 11). Vastaajia pyydettiin arvioimaan medioita asteikolla nollasta kymmeneen, jossa nolla on ei lainkaan luotettava ja 10 erittäin luotettava. Yleisradion uutisia pitää joko hyvin tai melko luotettavana 87% suomalaisista, kun edellisvuonna luku oli 85%. Ylen uutisia hyvin epäluotettavana pitää kolme prosenttia suomalaisista. Luku on pysynyt samana.
  24. Julkisesti rahoitettuja uutispalveluja tärkeinä pitävien osuus on tutkituista maista suurin Suomessa (Yle). Tutkimuksessa kysyttiin julkisesti rahoitettujen uutispalveluiden tärkeydestä kahdella tavalla: tärkeydestä itselle (Suomessa 70 % pitää erittäin tai melko tärkeinä) sekä tärkeydestä yhteiskunnalle (Suomessa 79 % pitää erittäin tai melko tärkeinä). (kuviot 33 ja 34).
  25. Eri puolueita äänestäneiden keskuudessa Yleisradion uutispalvelut ovat yleensä tärkeitä sekä itselle että yhteiskunnalle. Tuloksissa kuitenkin näkyy se, että perussuomalaisten äänestäjät suhtautuvat ylipäänsä kielteisemmin uutismediaan:

”Erot ovat pieniä lukuun ottamatta perussuomalaisia, joiden keskuudessa julkisesti rahoitettuja uutispalveluja tärkeinä pitävien osuus on keskimääräistä matalampi.- – – Kuitenkin myös perussuomalaisia äänestäneistä hieman yli puolet pitää Yleisradion uutisia itselleen tärkeinä ja noin kaksi kolmasosaa yhteiskunnalle tärkeinä.”

Alta löytyvät kaikki kuvat ja taulukot, joihin luettelossa on viitattu. Lähde: Uutismedia verkossa 2023.

Suomessa Digital News Report -tutkimusta rahoittaa Media-alan tutkimussäätiö. Suomeen pureutuvan maaraportin toteuttamisesta vastaa Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksen tutkija Esa Reunanen.

Lue myös hiljattain julkaistu kirjoitukseni: ”Näin median muutosta on ennakoitu 2012–2022 – Reuters-instituutin Digital News Reportit vuosi vuodelta tiivistettynä”

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Näin median muutosta on ennakoitu 2012–2022 – kolme pointtia Reuters-instituutin Digital News Reporteista vuosi vuodelta tiivistettynä

Kävin läpi vuosien 2012–2022 Digital News Reportit eli Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin maailman suurimmat vertailevat uutistutkimukset, jotka tehdään vuosittain. Suomessa maakohtainen raportti kulkee nimellä Uutismedia verkossa.

Vuoden 2023 Digital News Report julkaistaan 14. kesäkuuta ja käyn sen tuolloin tuoreeltaan läpi blogissani. Mutta sitä ennen katse taaksepäin.

Kymmeneen vuoteen mahtuu jälkeenpäin katsoen selkeitä kehityskulkuja, kuten maksuhalukkuuden nousu (jota pidettiin 2013 ”toivoa herättävänä”) ja sitä kautta tilaajapohjaisen liiketoimintamallin yleistyminen mainosten rinnalle, printtimedian digisiirtymän vauhdittuminen, sosiaalisen median ja mobiilin merkityksen kasvu uutislähteenä, Facebookin nousu ja sittemmin merkityksen lasku uutislähteenä, huoli väärennetyn tiedon leviämisestä ja sen vaikutukset sekä perinteisen median että somen luotettavuuteen. Muutokset eivät kuitenkaan ole samanlaisia kaikissa maissa tai ikäryhmissä, vaan – ChatGPT:n sanoin, ne ”vaihtelevat maantieteellisesti, kulttuurisesti ja sukupolvien välillä”. Olen käyttänyt oheisen listan tiivistämisessä ChatGPT:tä syöttämällä sille kunkin vuoden raportin johdannon ja keskeiset poiminnat -osiot. ChatGPT:n vaikutus näkynee tietyissä sanamuodoissa, mutta olen erikseen tarkistanut, että tekoäly on tiivistänyt substanssin oikein.

2012

– Uutisten seuraaminen vaihtelee maittain. Saksassa lähes 90% lukee uutisia päivittäin, kun taas Isossa-Britanniassa vain 75% tekee niin.

– Euroopassa ei tapahdu Yhdysvaltojen tapaan nopeaa siirtymistä printtimediasta digitaaliseen. Saksalaiset ovat perinteisten katselu- ja lukutapojen kannalla ja käyttävät vähiten verkkouutisia.

– Nuoret lukevat uutisia enimmäkseen verkossa, kun taas vanhemmat ikäryhmät suosivat televisiota. Sosiaalista mediaa käytetään enemmän uutisten löytämiseen ja jakamiseen.

2013

– Uutiset muuttuvat mobiilimmiksi, vuorovaikutteisimmiksi ja reaaliaikaisemmiksi, erityisesti nuoremman väestön keskuudessa.

– Digitaalisen muutoksen eteneminen vaihtelee maittain maantieteen, kulttuurin ja kunkin maan harjoittaman politiikan vaikutuksesta.

– Perinteiset mediat, erityisesti sanomalehdet, joutuvat osaksi kovenevaa kilpailua ja liiketoiminnan disruptiota, mutta toivoa herättää esimerkiksi kasvava halukkuus maksaa digitaalisista uutisista.

2014

– Tuoreimmat tiedot kertovat digitaalisen uutismedian muutoksesta. Mobiili- ja sosiaalisen median kautta tapahtuva kulutus korostuvat, ja syntyy uusia journalistisia organisaatioita.

– Älypuhelimet ja tabletit ovat yleistyneet merkittävästi, kun taas tietokoneiden käyttö uutisten lukemiseen on vähentynyt. Useat ihmiset käyttävät useampaa kuin yhtä digitaalista laitetta viikoittain uutisten seuraamiseen, ja matkapuhelin on noussut tärkeimmäksi uutislähteeksi.

– Facebook on kaikkein merkittävin sosiaalinen media uutisten seuraamiseen, kun taas Twitter vaikuttaa eniten Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Isossa-Britanniassa. Eurooppalaiset arvostavat neutraalia uutisointia, kun taas amerikkalaiset haluavat kuulla brändien ja toimittajien näkemyksistä.

2015

– Tämän vuoden tiedot kertovat, että sosiaalisen median ja mobiilin merkitys uutislähteenä voimistuu, samalla kun perinteisen työpöytäpohjaisen internetin käyttö vähenee ja verkkovideoiden kulutus kasvaa merkittävästi.

– Perinteiset mediakanavat, erityisesti televisio, säilyttävät edelleen keskeisen roolinsa, mutta on huomattavissa selvää eroa eri maiden ja sukupolvien välillä siinä, miten uutisia etsitään, kulutetaan ja jaetaan.

– Älypuhelin on noussut merkittävimmäksi digitaalisen uutisoinnin välineeksi, mikä vaikuttaa kulutukseen, formaatteihin ja liiketoimintamalleihin. Tiedot viittaavat siihen, että muutama menestyvä brändi hallitsee tätä aluetta, kun taas muut kamppailevat tavoittaakseen laajempaa yleisöä sekä sovellusten että selainten kautta.

2016

– Tänä vuonna on nähtävissä, että uutisten kulutuksen pirstaloituminen voimistuu, mobiili korostuu ja verkkosivuja käytetään yhä useammin mainoksenesto päällä. Tämä asettaa paineita sekä perinteisille että digitaalisille uutistoimijoille ja muuttaa uutisten paketointi- ja jakamistapaa.

– Printtimyynnin lasku ja digitaalisen talouden haasteet aiheuttavat työpaikkojen menetyksiä ja kustannusten leikkauksia useissa maissa. Verkkoalustojen ja laitteiden käyttö uutisten seurantaan kasvaa, kun taas printin merkitys vähenee.

– Sosiaalinen media, erityisesti Facebook, on merkittävin uutislähde ja jakamisalusta. Nuoret suosivat sosiaalista mediaa uutisten lähteenä enemmän kuin televisiota. Television merkitys on edelleen suuri, mutta sen käyttö vähenee, kun taas älypuhelinten käyttö uutisten lukemiseen kasvaa.

2017

– Sosiaalisen median ja internetin vaikutus epäluottamukseen ja ”fake news” -ilmiöön vaihtelee eri maissa ja johtuu usein poliittisesta polarisaatiosta ja koetusta valtavirtamedian harhaanjohtavuudesta.

– Ihmiset kohtaavat sosiaalisen median, uutiskoostinten ja hakukoneiden kautta keskimäärin monipuolisempaa sisältöä kuin ei-käyttäjät, vaikka “kaikukammioita” ja “kuplia” on toki olemassa.

– Digitaalinen muutos etenee eri tahtiin eri maissa. Tutkimus osoittaa, että digitaaliset alustat ja mobiililaitteet ovat kasvavassa roolissa uutisten kulutuksessa.

2018

– Sosiaalisen median osalta viestisovellusten käyttö uutisten kuluttamisen lähteenä ja niiden välittämiseen kasvaa.

– Luottamus uutisiin pysyy suhteellisen samana. Luottamus kuluttajan itsensä käyttämiin uutisvälineisiin on suurempaa kuin hakukoneiden ja sosiaalisen median kautta löydettyihin uutisiin.

– Kuluttajat ovat huolissaan väärennetyn ja todellisen sisällön sekoittumisesta internetissä. Huoli on suurin maissa, joissa on polarisoituneita poliittisia tilanteita ja korkea sosiaalisen median käyttöaste.

2019

– Uutismedia kohtaa haasteita nousevan populismin, poliittisen epävakauden ja teknologiajättien vaikutuksen vuoksi.

– Uutisorganisaatiot siirtyvät kohti tilauspohjaisia malleja, kun taas alustajätit arvioivat rooliaan uudelleen.

– Luottamus uutismediaan laskee monissa maissa, ja huoli väärästä tiedosta ja perinteisen median kyvystä valvoa vallankäyttöä kasvaa.

2020

– Koronaviruskriisi on lisännyt uutisten kulutusta ja kasvattanut luottamusta perinteisiin uutislähteisiin, erityisesti televisioon ja verkkolähteisiin.

– Huoli väärästä tiedosta ja salaliittoteorioista on edelleen korkealla, ja sosiaalisen median käyttö on kasvanut merkittävästi.

– Digitaaliset tilausmallit, kuten sähköpostin uutiskirjeet tai podcastit, ovat kasvattaneet suosiotaan ja auttavat uutisorganisaatioita sitouttamaan yleisöjään.

2021

– Koronapandemia on synkkä varjo paitsi terveyden, myös uutismedian yllä. Painettujen sanomalehtien laskusuhdanne jatkuu, ja monet itsenäiset mediayritykset kärsivät taloudellisesti.

– Luottamus uutisiin on kasvanut pandemian seurauksena. Luottamus hakutuloksista ja sosiaalisesta mediasta saatuun uutisointiin on pysynyt suurin piirtein samana.

– Televisiouutiset ovat säilyttäneet vahvan asemansa monissa maissa, kun taas sanomalehdet ovat kärsineet jyrkästä laskusta ja siirtyneet digitaaliseen suuntaan. Monet nuoret, naiset ja vähemmistöt kokevat, että he näkyvät mediassa aliedustettuina.

2022

– Raportin näyttämä kuva on hieman vähemmän optimistisempi kuin viime vuonna. Kiinnostus uutisiin ja uutisten kulutus ovat vähentyneet monissa maissa, samalla kun luottamus on laskenut lähes kaikkialla (huom. ei Suomessa, päin vastoin).

– Nuorempien ikäryhmien uutistottumukset ovat muuttuneet merkittävästi, erityisesti sosiaalisen median kasvun myötä. He käyttävät uusia visuaalisia alustoja, kuten TikTokia ja Instagramia, enenevässä määrin uutisten lähteenä.

– Koronapandemia ja muut viime vuosien tapahtumat ovat kiihdyttäneet digitaalisen, mobiilin ja alustapainotteisen mediaympäristön rakenteellisia muutoksia, mikä vaikuttaa journalismin liiketoimintamalleihin ja formaatteihin.

Tutustu yksityiskohtaisemmin Digital News Report 2022:een (vuoden 2023 raportti julkaistaan 14.6.2023):

Uutisluottamus pompsahti Suomessa: Digital News Report 2022 on julki – tässä päähavainnot
7 kiinnostavaa kuvapoimintaa Suomen uutismedian tilasta Digital News Report 2022:n Suomen-maaraportista
Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Uutismedian 5 kohtalonkysymystä ovat mediapomojen mielestä tässä – mutta mitä ne käytännössä tarkoittavat Suomessa?

Kun laitetaan riviin yli 300 mediapomoa yli 50 maasta ja kysytään heiltä, mitkä ovat uutismedian menestyksen kannalta tärkeimmät kysymykset vuonna 2023, niitä syntyy viisi (lähde: Reuters-instituutin vuosiennakointi):

  1. Kuinka uutismedia kykenee selviämään talouden taantumasta?
  2. Miten uutismedia kykenee ehkäisemään uutisten välttelyä ja tekemään uutisista merkityksellisempiä?
  3. Jos ihmiset enenevässä määrin pettyvät teknologiajätteihin, tarjoaako se medialle mahdollisuuksia?
  4. Kykeneekö uutismedia kehittämään uusia tuotteita, jotka osuvat aiempaa paremmin asiakastarpeisiin?
  5. Kun tekoäly helpottaa luovan sisällön tuotantoa, kykeneekö uutismedia sitä kautta tekemään tehokkaammin ja merkityksellisempää sisältöä?

YKKÖNEN: Kuinka uutismedia kykenee selviämään talouden taantumasta?

Ykkönen on no-brainer: vaikka uutismedia on pystynyt vähentämään riippuvuuttaan mainosrahoitteisuudesta kehittämällä tilauspohjaisia ansaintamalleja, on selvää, että talouden vaikeat ajat vähentävät mainontaa. 2008–2009 finanssikriisi ja taantuma johtivat Suomessa siihen, että mediamainonnan määrä laski 15 prosenttia.

Kotitalouksissa mietitään, voidaanko tilausmaksuista säästää. Tässä suhteessa tilanne voisi olla pahempikin: esimerkiksi suoratoistopalvelujen tilauksia ei ole lopetettu siihen malliin kuin kuluttajat joissakin viime vuonna tehdyissä tutkimuksissa arvioivat. Tätä voi pitää valopilkkuna tummalla taivaalla.

Kuvateksti: Hesarin digitilausten kehitys. Lähde: Sanoman vuosikertomus 2022.

Esimerkiksi Sanoman medialiiketoimintahaaran mainosmyynti kasvoi viime vuonna digitaalisissa kanavissa ja radiossa samalla, kun painetun median ja televisiomainonnan myynti ”laski pitkän aikavälin kehityksen mukaisesti”, kuten yhtiö vuosikertomuksessaan asian muotoilee. Mainonnan kokonaismyynnille tämä tarkoitti laskua. Sanoman tilausmyynti pysyi sen sijaan vakaana, vaikka painettujen tilausten määrä laski: kasvu tuli digitilauksista.

Painetulle uutismedialle taloustilanne on erityisen hankala, koska lehtien jakelu hankaloituu ja paperi kallistuu.

Talouskuri tarkoittaa kulujen karsimista ja perusasioihin keskittymistä, etenkin pienemmillä toimijoilla. Perusasioihin keskittymisessä on se riski, että uusien tuotteiden kehittämiseen ei satsata.

Asiakkaalle taloustilanne voi näkyä ainakin lisääntyvinä tarjouksina ja eri tuotteiden niputtamisena aiempaa enemmän.

Henkilökohtaisesti, puhtaasti maksavan asiakkaan näkökulmasta, olen harmitellut, miksi suomalainen kaupallinen media ei ole saanut mikromaksuja toimimaan: yhden-kahden verkkojutun tai yhden näköislehden ostaminen on edelleen käsittämättömän monen klikkauksen takana. Mutta lienee niin, että jos mikromaksaminen olisi ansainnan vinkkelistä kestävää, joku olisi jo saanut sen toimimaan.

Tilauspohjaisuudessa on se hyvä puoli, että sen kyllääntymispistettä ennakoitiin jo useampi vuosi sitten, mutta niin ei ole käynyt. Ja nyt myös sosiaalisen median seuraava iso trendi näyttää olevan maksullisuus.

KAKKONEN: Miten uutismedia kykenee ehkäisemään uutisten välttelyä ja tekemään uutisista merkityksellisempiä?

Kaksi brittiläisen tv-kanava Sky Newsin pomoa antoi hiljattain ymmärtää, että väitteet uutisten välttelyn yleistymisestä ovat liioiteltuja. He vetosivat korkeisiin tavoittavuuslukuihin, jotka eivät laske. Sky-pomoilla meni tässä nyt puurot ja vellit sekaisin: kyllä uutisia voi tietoisesti vältellä ja silti tulla tavoitetuksi jollain aikavälillä. En suhtautuisi uutisten välttelyyn ihan näin huolettomasti. Jossain vaiheessa huolettomuus kostautuu tavoittavuusluvuissakin.

Suomessa uutisia kokee välttelevänsä joka viides, monessa muussa maassa useampi. Yleisimmät syyt vältellä uutisia Suomessa ovat, tässä järjestyksessä: tiettyjen aiheiden liiallinen käsittely, uutisten negatiivinen vaikutus mielialaan, uutisten määrän kuluttavuus sekä uutisten pitäminen puolueellisina tai epäluotettavina.

Ratkaisuina uutisten välttelyyn pidetään esimerkiksi ns. selittävän tai ratkaisukeskeisen journalismin lisäämistä sekä toiveikkuutta herättävien tai positiivisia tuntemuksia synnyttävien sisältöjen lisäämistä.

Kauppalehdeltä löytyy näistä tuoreet esimerkit uutiskirjeistään – tosin täytyy sanoa, etten ole aivan varma, onko ratkaisukeskeisyyden tai positiivisuuden alleviivaaminen näin selkeästi asiakkaalle se kaikista tehokkain tapa. Analytiikka näyttää.

Uutiskirjeitä isompi asia on, pystyykö uutismedia pitämään kiinni neutraaliuden ihanteesta. Esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin bilevideouutisoinnin yhteydessä Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä oli havaittavissa eri medioiden toimittajien henkilökohtaisia kannanottoja tapaukseen. Toimittajien edustamien medioiden näkökulmasta ilmiötä voi pitää hankalana.

KOLMONEN: Jos ihmiset enenevässä määrin pettyvät teknologiajätteihin, tarjoaako se medialle mahdollisuuksia?

Tästä en osaa sanoa mitään järkevää. Samankaltaisia toiveita on erilaisissa ennakointiraporteissa ollut vuosikaudet.

NELONEN: Kykeneekö uutismedia kehittämään uusia tuotteita, jotka osuvat aiempaa paremmin asiakastarpeisiin?

Uutismedian kannalta tässä on ainakin kaksi kulmaa: tuote voi olla puhtaasti uutisiin liittyvä, tai sitten se voi olla mitä tahansa muutakin, jolla sitten osaltaan rahoitetaan myös journalismia. Yhdysvalloissa New York Times kukoistaa paitsi uutisillaan, myös ristikoillaan ja ruoalla. Suomesta tulee tuoreimpana mieleen Helsingin Sanomista kaksi esimerkkiä: muutama vuosi sitten lanseerattu HS Visio ja hiljattain esitelty uusi verkkoluennointikonsepti HS Mestarikurssi, joka ei ole journalismia laisinkaan.

Mielenkiintoisena tuotekehityksenä mainittakoon Iltalehden story-tyyppinen uusi navigaatiovalikko etusivulla, jos sivustoa selaa kännykän selaimella.

Mitä tulee sisältömuotoihin, ei uutistekstikään ole henkitoreissaan, vaikka kaikki puhuvat videosta ja audiosta. Sisältömuotojen rajat toki hämärtyvät.

VITONEN: Kun tekoäly helpottaa luovan sisällön tuotantoa, kykeneekö uutismedia sitä kautta tekemään tehokkaammin ja merkityksellisempää sisältöä?

Olen ilahtunut, että uutismedia ei ole menettänyt suhteellisuudentajuaan niin sanotun generatiivisen tekoälyn mahdollisuuksien edessä – esimerkkinä vaikkapa Wired-tekkilehden generatiivisen tekoälyn käytön periaatteet. Fiksulla kokeilemisella ja holtittomalla satsaamisella on ero. Holtittoman satsaamisen riski on tietysti siinä, että etenkin journalismissa luottamuksen voi menettää vain kerran.

Mutta kyllä kyynisempikin alkaa olla sitä mieltä, että vuosikaudet povattu tekoälyn läpimurto journalismin tukiälynä näyttää vihdoin olevan käsillä ja se on todella innostavaa. Vuosi sitten olisi tuntunut epätodelliselta kuulla tekoälyn täysin pyörittämästä radiokanavasta.

Tärkein kysymys ei ole se, mitä kaikkea teknologian avulla voi tehdä, vaan mitä kaikkea sen avulla kannattaa tehdä. Joku joskus intoili, miten uutisia voidaan tulevaisuudessa lukea jääkaapin ovesta, mutta olisi ehkä kannattanut pysähtyä miettimään, miksi ihmeessä kukaan haluaisi lukea uutisia jääkaapin ovesta.

Kiinnostuitko? Seuraa minua Linkedinissä, jonne postailen havaintoja media-alalta säännöllisesti.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Yleensä osumatarkan Reuters-instituutin 2023-ennakointi media-alalle julki – tässä 9 poimintaa

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin alkavaa vuotta luotaava, uutismediapainotteinen raportti “Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2023” julkaistiin tänään. Tutkimuskyselyyn vastasi 303 media-alan johto- ja asiantuntijatehtävissä työskentelevää henkilöä 53 maasta.

Bisnes: kaksi poimintaa vuodelle 2023

1. KULUKUURIEN AIKA ALKAA. Mediatalot karsivat kulujaan, yritysostot ja sulautumiset jatkuvat: Odotettavissa on irtisanomisia ja lomautuksia, sähköisessä mediassa erityisesti tv-journalisteilla, sillä suoratoistokilpailu tekee perinteisten tv-yhtiöiden aseman yhä tukalammaksi. Printtilehdet karsivat ilmestymispäiviään tai jopa lopettavat koko printtiversionsa siirtyen vain digiin.

2. BUNDLAUS ELI TUOTTEIDEN NIPUTTAMINEN YLEISTYY. Tilausten niputtaminen yleistyy, kun mediatalot haluavat pitää kiinni olemassaolevista asiakkaistaan: digitilaukseen voidaan kytkeä uutiskirjeitä, podcasteja, pelejä, ruokasisältöjä tms. Suomesta tuoreeksi esimerkiksi käynee Helsingin Sanomien tilaushintaan kuuluvat Mestarikurssit. Tilausmaksuja myös halpuutetaan erityistarjouksin tai muin keinoin: esimerkiksi kokeilujaksoja pidennetään. 68% tutkimuskyselyyn vastanneista odottaa digitilausten tuottojen edelleen kasvavan, vaikka talousnäkymät ovat kehnot. Tärkeimmiksi tulonlähteiksi nostetaan tilausten lisäksi näyttö- ja natiivimainonta (ks. pääkuva).

Muita kiinnostavia havaintoja

3. Tutkimuskyselyn perusteella aiempaa harvempi lisää kehitysresursseja podcasteihin tänä vuonna (ks. pääkuva). 72% vastaajista kertoi edustamansa median lisäävän resursseja podcasteihin ja muuhun audioon, kun vuosi sitten luku oli 80%. Siirtymä videoon ja audioon kuitenkin vahvistuu: Podit ja muu audio on edelleen resurssien lisäyslistan kärjessä, ja nousussa on erilaisiin videomuotoihin satsaaminen Tiktokin suosion inspiroimana. Sen sijaan metaverseen laitetaan paukkuja aiempaa harvemmin (8%–>5%) Odotukset metaverselle ovat silti pidemmällä aikavälillä korkealla.

4. Uutisten välttely huolettaa aiempaa enemmän, nyt 72%:ta vastaajista. Keskeisimpänä ratkaisuna pidetään journalismin muuttamista selittävämpään ja ratkaisukeskeisempään suuntaan (kuva yllä).

5. Yhä useampi mediatoimija satsaa raportin mukaan aiempaa pidempiin videoihin maksimoidakseen mainostuoton (viime vuonna raportissa ennakoitiin lyhytvideon räjähdysmäistä kasvua, mikä tapahtuikin).

6. Uutismediat ottavat etäisyyttä Facebookiin ja Twitteriin ja siirtävät voimavarojaan Tiktokiin. 51% tutkimuskyselyyn vastanneista katsoo, että Twitterin loppuminen olisi huono asia journalismille. Jos Twitter loppuu, valtaosa vastanneista uskoo, että journalistit korvaisivat sen Linkedinillä (tämä yllätti).

7. Uutisorganisaatiot pitävät itseään huonona ”tappamaan” vanhoja tuotteitaan, jotka eivät enää luo arvoa: vain 23% vastaajista oli sitä mieltä, että heidän edustamansa organisaatio on tässä hyvä. Tuotekehityksen hitaus turhauttaa – vain 41 vastaajista piti sitä tarpeeksi nopeana.

8. Raportin mukaan vuosi 2023 on vihdoin tekoälyn läpimurtovuosi journalismissa. Tekoälyn hyödyntäminen on tutkimuskyselyn mukaan yleistynyt: joka kolmas vastaaja kertoi kyse olevan jo säännöllisesti arjen tekemisessä mukana olevasta asiasta. Tekoälybotti ChatGPT:n ja kuvageneraattori DALL-E 2:n kaltaiset ilmiöt luovat uusia odotuksia.

9. Ilmastouutisoinnin kasvu näkyy tutkimuskyselyn tuloksissa monin tavoin: puolet on perustanut teemaan erikoistuvan tiimin, 30% laatinut ilmastostrategian ja 23% kouluttanut henkilöstöään ilmastouutisointiin.

Reuters-instituutin mielestä uutismedian menestyksen kannalta keskeisiä kysymyksiä on kuluvana vuonna viisi:

  • Kuinka uutismedia kykenee selviämään talouden taantumasta?
  • Miten uutismedia kykenee ehkäisemään uutisten välttelyä ja tekemään uutisista merkityksellisempiä?
  • Jos ihmiset enenevässä määrin pettyvät teknologiajätteihin, tarjoaako se medialle mahdollisuuksia?
  • Kykeneekö uutismedia kehittämään uusia tuotteita, jotka osuvat aiempaa paremmin asiakastarpeisiin?
  • Kun tekoäly helpottaa luovan sisällön tuotantoa, kykeneekö uutismedia sitä kautta tekemään tehokkaammin ja merkityksellisempää sisältöä?

Näin Reuters-instituutti ennakoi vuosi sitten

Jälkikäteen tarkasteltuna Reutersin vuosiennakointi on osunut melko hyvin kohdilleen. Esimerkiksi vuosi sitten ennakoitiin, että toimituksissa joudutaan miettimään aiempaa syvällisemmin suhtautumista monimuotoisuuteen, ja että yleisöjen kyllästyminen tilauspohjaisiin liiketoimintamalleihin tulee rajoittamaan mediatalojen kehitystä ja menestymistä, varsinkin jos yhteiskuntien taloudellinen tilanne huononee, ja että keskustelu alustasääntelystä ottaa Euroopassa uusia kierroksia alleen. Jo vuosi sitten todettiin, että metaversessa ja verkon hajautumiskehityksessä ”voi muhia jo median seuraava disruptioaalto eli toimialan mullistus, mutta tämän selviämiseen kestää vuosia”. Tämänkin voi todeta pitäneen kutinsa: vuodessa ei tapahtunut vielä mitään mullistavaa.

Sen sijaan tämä vuosi sitten juuri ennen Venäjän hyökkäystä tehty ennakointi ei aivan natsannut: ”2022 voi olla vuosi, jolloin journalismi hengähtää, keskittyy perusasioihin ja sen jälkeen palaa vahvempana.”

Vertailin viime vuonna myös edellisten kolmen raportin osumatarkkuutta. Siitä voit lukea täältä.

Lue myös: 14+ trendipakettia vuodelle 2023 pähkinänkuoressa.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Pähkinänkuoressa 14+ kpl trendipakettia vuodelle 2023 – tällaisia muutoksia mediaan ennakoidaan

Kuten kuvasta näkyy, suosittu (ja vähän kritisoitukin) ChatGPT-tekoälymoottori ei osaa ennakoida tulevaa, joten se on ainakin toistaiseksi ihmisten tehtävä homma.

Poimin tähän kirjoitukseen joko mediaan suoraan keskittyviä tai toimialaa jotenkin sivuavia trendikatsauksia, joissa tähyillään vuoteen 2023. Teen osan kohdalla sekä talousaiheisen poiminnan että muun poiminnan, koska talouden vaikeat ajat ovat kaikkea läpileikkaava teema ensi vuonna, myös mediassa.

On huomioitavaa, että joidenkin raporttien tekijöiden intressissä on esittää tietyntyyppinen näkökulma: jos taho esimerkiksi myy asiakastutkimus- tai metaversepalveluja, ne näkökulmat tuppaavat korostumaan. Päivitän listaa sitä mukaa, kun kiinnostavia raportteja julkaistaan.

Vuoden 2023 trendiraportteja toimialoittain löytyy muuten kymmenittäin tästä julkisesta drive-kansiosta, johon aasialaiset ja eurooppalaiset strategit niitä päivittävät (lähde: Linkedin-tuttavani).

1. Reuters-instituutin Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2023

Odotin tätä itse eniten. Uutismediapainotteinen raportti julkaistiin 9.1.2023, ja tein siitä oman blogikirjoituksensa, joka löytyy täältä.

2. Aasian ja Tyynenmeren alueen liikkuvan kuvan tarjoajien etujärjestön Asia Video Industry Associationin (AVIA) The Asia Video Industry Report 2023

90-sivuinen paketti sisältää maakohtaisen erittelyn esimerkiksi sääntelystä, verkkopiratismin ja mainosmarkkinan tilanteesta. Itse yllätyin mm. siitä, että Intiassa videomarkkinan sääntely on kehittynyt niin paljon muutaman viime vuoden aikana. Sääntelyn piirissä on uutisista, fiktiosta, reality-tv:stä ja mainonnasta lähtien kaikki. Sääntely tarkoittaa mm. yhdessä sovittuja eettisiä pelisääntöjä. Yllätyin myös siitä, että monessa Aasian ja Tyynenmeren maassa perinteinen maksutelevisio on vielä voimissaan, kun Yhdysvalloissa kaapeli-tv:stä irrottautuminen on jo ilmiö.

Striimausmarkkina kasvaa. Vuoden 2022 lopussa television katselu verkossa ohitti lineaarisen television katselun Aasian ja Tyynenmeren maissa. Katseluun käytetyssä ajassa Intia johtaa Kiinaa (kuvat).

3. Kiinan suurimman (omien sanojensa mukaan, en kyennyt tarkistamaan) vaikuttajaverkoston PJDarenin raportti ”The State of the Influencers – China 2023”

PJDarenin mukaan Kiinassa oli syyskuun 2021 ja lokakuun 2022 välisenä aikana yli 10 miljoonaa sosiaalisen median tiliä, joilla on yli 10000 seuraajaa. Kiinalaiset somevaikuttajat julkaisevat keskimäärin 38 miljoonaa postausta joka päivä.

PJDaren ennakoi yli sadalle Kiinassa toimivalle brändille tekemänsä kyselyn pohjalta, että haastavista talousnäkymistä huolimatta satsaukset vaikuttajiin lisääntyvät vuonna 2023. Puolet kyselyyn vastanneista tahoista esimerkiksi kertoi, että niiden edustamien organisaatioiden vaikuttajamarkkinoinnista vastaavia tiimejä ollaan kasvattamassa. Brändien kaksi tärkeintä tavoitetta vaikuttajamarkkinoinnissa ovat uusien vaikuttajien hyödyntäminen sekä vaikuttajamarkkinoinnin aiempaa tehokkaampi mittaaminen.

Raportti ei luonnollisestikaan ota kantaa kiinalaisen vaikuttajamarkkinan hämäriin puoliin, kuten siihen, että hallintoa kritisoineita vaikuttajia on hiljennetty tai ihmiset ovat jopa kadonneet jäljettömiin.

4. Suomen Lehdistö 12/2022: 6 uutismedian parissa työskentelevää kertoo, mitkä trendit vaikuttavat alaan vuonna 2023

Panu Karhunen, toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat:

”Monimediallisuus vahvistuu. Lehtitalot ovat tehneet sitä jo toistakymmentä vuotta, mutta nyt erilaisia kerrontamuotoja, kuten videoita ja ääntä, osataan hyödyntää yhä taitavammin ja valita sellainen, joka hyödyttää niin tarinaa kuin kuluttajaa. Lisäksi sosiaalisen median ilmaisutavat uivat perinteisempään mediaan muun muassa sen takia, että mediatalot haluavat lisää nuorta yleisöä. Vaikka nuoret kuluttavatkin muita enemmän podcasteja ja videoita, myös teksti pitää heidän keskuudessaan pintansa.”

Johanna Vehkoo, Treen yo:n journalistiikan työelämäprofessori:

”Uutisvälineiden ja journalismin suhde sosiaaliseen mediaan pitää määritellä uudestaan. Twitterissä ja Facebookissa (nyk. Meta) on mieletön syöksylasku käynnissä. – – – ”Jos Twitter oikeasti menee alta, eikä sen tilalle löydy korvaavaa välinettä, joka täyttää samoja tehtäviä, se tarkoittaa toimittajille kriisiä.”

Eero Hyvönen, Julkisen sanan neuvoston pj:

Kaupallinen media etsii jatkossaakin uusia ansaintamalleja, jolloin syntyy uudenmallisia ratkaisuja. Samnalla myös meille JSN:ään tulee kanteluita siitä, miten hyvin yleisö pystyy erottamaan maksetun ja journalistisen sisällön toisistaan. – – – Sponsoroitu journalismi täytyy erottaa muusta kaupallisesta sisällöstä itsesääntelyssä. Isossa-Britanniassa digitaaliseen mediaan keskittynyt medianeuvosto on uudistanut säännöksiään näin. Ison-Britannian määritelmässä sponsoroidussa sisällössä rahoittajalla ei ole samalla tavalla määräysvaltaa sisältöön kuin mainonnassa.”

Anniina Makkonen, sisältöpäällikkö, Etelä-Suomen Media:

”Enemmän kirjoa siihen, ketkä tekevät mediaa ja keiden näkökulmasta asiaa katsotaan. – — – Perinteiselle medialle tulee kritiikkiä siitä, ettemme huomioi kaikkia ja että näkökulmamme ovat vanhanaikaisia. Sellaiseen huutoon tulee vastata tekemällä asioita paremmin.”

Santtu Elsinen, Chief Digital Officer, Alma Media:

”Sääntelyllä on merkittäviä vaikutuksia uutismedian tulonmuodostukseen, jossa mainonta näyttelee merkittävää roolia. Mainonnan kohdentaminen on hankaloitunut jo nyt, ja todennäköisesti se hankaloituu vielä merkittävästi enemmän.”

Adile Sevimli, Ylioppilaslehden päätoimittaja:

”Journalismin trendi voisi olla sen kunnianpalautus nuorten näkökulmasta. Sanon tämän toivoen, että kyseessä on itseään toteuttava ennustus. Professorit ja muut vanhemmat toimittajat ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan haukkuneet meille journalismia alana ja sanoneet, että se on nähnyt parhaat päivänsä. – – – Tästä huolimatta nuoret janoavat alalle. Ottakaa heidät mukaan.”

5. Kantarin Media Trends and Predictions for 2023 (julkaistu joulukuussa 2022)

Talouspoiminta: Kantarin Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa tekemän kyselyn mukaan kotitalouksissa on selvästi nähtävissä, että osa tinkii suoratoistotilauksistaan jossain vaiheessa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa 22% uskoo vähentävänsä suoratoistotilaustensa määrää seuraavan puolen vuoden aikana. Toisaalta näiden palveluiden merkitys voi korostua, kun esimerkiksi ulkona syömisestä tingitään ja ollaan enemmän kotona.

Muut poiminnat: Suoratoistopalvelujen kehitys mainoksilla halpuutettuun suuntaan on aiempaa enemmän tervetullutta, mihin vaikuttaa myös taloustilanne. Kaikissa edellä mainituissa maissa mainosten katselemista halvemman tilauksen takia pidettiin siedettävämpänä nyt kuin alkuvuodesta. Mainosmaailmassa vastuullisuuteen tavalla tai toisella liittyvien kampanjoiden osuuden ennakoidaan edelleen kasvavan.

6. Metan 2023 Instagram Trends Report (julkaistu joulukuussa 2022)

Talouspoiminta: Talouden kovat ajat iskevät myös nuoriin. Z-sukupolvi aikoo säästää hankkimalla yhä useammat vaatteensa käytettynä kirpputoreilta tai muualta (taustalla Yhdysvalloissa teetetty kyselytutkimus). Jos rahaa on, sitä käytetään asioihin, joihin aidosti uskotaan: tämä on aktivistisukupolvi. Sosiaalinen media nähdään myös tärkeänä väylänä ansaita rahaa. Huomattavan moni amerikkalainen teini-ikäinen ilmoittaa haluavansa ensi vuonna kehittää taloustaitojaan.

Muut poiminnat: Vaikuttajilta Z-sukupolvi odottaa uusiin kanaviin jalkautumista: yli 40% haluaa kuunnella suosikkivaikuttajansa podcastia. Metaverselta Z-sukupolvi odottaa yksilöllisyyden ilmaisemista uusilla tavoilla. 67% amerikkalaisnuorista on sitä mieltä, että avatarien pitäisi heijastella nykyistä monipuolisemmin ihmisten vaatetusta tai ihotyyppiä.

7. Tiktokin 2023 Trend Report (julkaistu joulukuussa 2022)

Talous- ja muu poiminta: Tiktokin sisältöjen samaistuttavuudesta kertoo, että 92% heistä, jotka kokevat sisältöjen saaneen heidät toimimaan alustan ulkopuolella (kuten menemään verkkokauppaan ostamaan jotakin, tai jonkin ruokareseptin kokeileminen), pitivät sisällön aiheuttamaa positiivista tunnetta tärkeimpänä syynä toimimiseen. Vuonna 2023 tämänkaltainen vaikuttavuus syvenee, kun ihmisten tekemät sisällöt heijastelevat maailmaa, jossa jyllää inflaatio ja ilmastokriisi. Kaiken keskellä halutaan etsiä menestystä ja onnellisuuden hetkiä.

8. Meltwaterin 2023 Marketing Trends Guide (julkaistu marraskuussa 2022)

Muu poiminta: Lyhytvideo voi olla jo termi, jonka kuuleminen kyllästyttää markkinoijia, mutta se täytyy vain kestää, koska lyhytvideotrendi on tullut jäädäkseen. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Yleisimpiä yhteisiä nimittäjiä ovat nopeat leikkaukset, erilaiset leikkaustekniset kikat, nokkeluus, tekstittäminen, audion oivaltava hyödyntäminen ja tietysti kerronnan kannalta se, että pitkin videota löytyy koukkuja, jotka pitävät otteessaan.

9. Mainonta-, markkinointi- ja suhdetoimintatoimisto Ogilvyn Influencer Trends 2023 (julkaistu joulukuussa 2022)

Talous- ja muu poiminta: Koronan tuomat lockdownit ja etätyö yhdistettynä poliittisiin ja muihin kriiseihin ja epävarmuuteen ovat aiheuttaneet valtavan sosiaalisen murroksen, mikä on muuttanut yleisöjen käsitystä siitä, mitä on yhteisö ja yhteisöllisyys. Aiemmin (tässä raportissa) on puhuttu hyperpaikallisten vaikuttajien noususta, mutta nyt rinnalle on erityisesti Tiktokin ja Instagram Reelsin vetämänä nousemasssa hyperrelevantti sisältö. Käytännössä yhdistäviä tekijöitä etsitään paitsi sijainnin myös hyvin kapeankin kiinnostusalueen pohjalta.

10. Dentsun Ten Trends for 2023 (julkaistu marraskuussa 2022)

Talouspoiminta: Vaikka talous hidastuu, se ei tarkoita, että kuluttajien käyttäytyminen ei jatkaisi muuttumistaan kovaa vauhtia. Tästä kertoo esimerkiksi se, että sisältöjä tuottavat alustat avaavat omia verkkokauppojaan ja myös päin vastoin. Kaikki yrittävät löytää uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa yleisöjensä kanssa sekä ansaita rahaa. Kun ajat kovenevat, tämä kilpailu kovenee.

Muu poiminta: Pelaamisesta tulee vielä enemmän valtavirtaa. Sivustot ja sovellukset, joissa ei ole aiemmin ollut mahdollista pelata, kehittyvät siihen suuntaan.

11. Mediatoimistoverkosto Wavemakerin Culture, Media, People and Tech 2023 (julkaistu marraskuussa 2022)

Muu poiminta: ”’Metaversea ei ole vielä olemassa’, mutta virtuaalisten pelimaailmojen hyödyntäminen yleistyy oikeasti jo vuonna 2023 esimerkiksi musiikki- ja muotiteollisuudessa. Pelikulttuurin merkitystä on aliarvioitu.”

12. Konsulttiyhtiö Activaten Technology and Media Outlook 2023 (julkaistu lokakuussa 2022)

Muu poiminta: Verkkokaupankäynti jatkaa kasvuaan. Jopa sellaiset korkean hintaluokan tuotteet kuten jalokivet, autot ja huonekalut löytyvät yhä useammin myös verkkokaupoista. Kasvua siivittävät myös käytetyn tavaran verkkomyynti sekä liveshoppailu, jossa ostetaan esimerkiksi jonkin vaikuttajan esittelemiä tuotteita.

Liikkuva kuva: Tiktok jatkaa disruptiivisimpana muutosvoimana, mutta ei vain videoalustana, vaan myös hakukoneena, viestisovelluksena ja verkkokauppapaikkana.

13. Deloitten Tech Trends 2023 (julkaistu joulukuussa 2022)

Talouspoiminta: Tässä hyvin teknologiapainotteisessa raportissa yleinen talouden tila ei näy lainkaan.

Muu poiminta: Metaversen ilmenemismuodoista tulee konkreettisempia, keskustelevampia ja paremmin toimivia virtuaalisia käyttöliittymiä. Näin niistä syntyy yrityksille strategisia työkaluja.

Tämä kuva toi mielestäni hyvin pitkän aikavälin perspektiiviä:

14. Nieman Labin Predictions for Journalism for 2023

(Nämä eivät perinteisesti perustu niinkään dataan, vaan ovat kokoelma yksittäisten media-alan asiantuntijoiden toiveita tai näkemyksiä median suunnasta. Julkaistu joulukuussa 2022)

Talouspoiminta: Uutistoimituksista tulee taantuman vuoksi ketterämpiä. On keskityttävä oikeasti tärkeimpiin asioihin. Se tarkoittaa myös paluuta perusasioihin, kirjoittaa Snighda Sur, joka on amerikkalaisen Juggernaut Median perustaja. Kun tilaajapohjainen markkina kuumenee, medioiden tuotekehityksen on oltava luovempaa, toteaa puolestaan media-analyytikko Esther Kezia Thorpe.

Muu poiminta: Toimittajat menevät maailman nopeiten kasvavaan someen Tiktokiin yhä useammin omilla profiileillaan ja toimivat siellä vuorovaikutuksessa yleisöjensä tai edustamansa median yleisöjen kanssa. Näin uskoo mediayhtiö Axiosin analyytikko Jaden Amos.

Uutisiin liittyen lue myös INMA:n (International News Media Association) ennakointi ”Prediction: Digital subscriptions will further grow in 2023, albeit more slowly”.

Päivitän tätä blogikirjoitusta, kun uusia mielenkiintoisia raportteja julkaistaan. Seuraa minua Linkedinissä, niin törmäät tekemiini tai jakamiini sisältöihin parhaiten.

PS. Tämäkin on lukemisen arvoinen: 5 principles to guide your media strategy for 2023 (julkaistu marraskuussa 2022).

Entä miltä maailma näyttää kokonaistalouden näkökulmasta?Economist-talouslehti tiivisti neljä isoa asiaa ensi vuodelle:

  1. Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan vaikutukset.
  2. Inflaatiota vastaan kamppaileminen.
  3. Energiamarkkinoiden kaaos.
  4. Kiinan epäselvä ja epävarma polku pandemian jälkeen.
Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Uutisluottamus pompsahti Suomessa: Digital News Report 2022 on julki – tässä päähavainnot

Ensin hyvät uutiset: luottamus uutismediaan on vahvistunut Suomessa viimeisen vuoden aikana, jopa merkittävästi. Uutisista erittäin paljon kiinnostuneiden osuus on viidessä vuodessa noussut, eikä uutisten välttelijöiden määrä ole meillä juuri kasvanut, kuten muualla.

– Saattaa olla, että Suomen yhä polarisoituneemmat keskustelut [koronarajoituksista ja EU-politiikasta] ovat saattaneet lisätä enemmistön luottamusta asiantuntijoihin ja instituutioihin, ja todella myös uutismediaan, arvioidaan tänään julkaistussa Digital News Report 2022 -raportissa, joka on maailman suurin uutisten kuluttamisen vertaileva tutkimus.

Sitten uutismedian kannalta huonot uutiset: monessa muussa maassa luottamus ei sitten ole vahvistunutkaan, vaan palannut laskutrendille koronan tuoman luottamuspiikin jälkeen. Kiinnostus uutisiin laskee kansainvälisesti. Bisnespuolellakin on tummia pilviä, kun tilauspohjaiset liiketoimintamallit näyttävät saturoituvan eli saavuttavan jonkinlaisen kyllääntymispisteen.

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin raportin kyselytutkimusten piirissä on puolensataa maata ja 90 000 ihmistä.

Suomen vinkkelistä raportti näyttää jopa toiveikkaalta paitsi luottamuksen myös ansaintamallien näkökulmasta, mutta koko paketin yleissävy on viime vuotta negatiivisempi.

Suomen osalta on julkaistu myös laajempi suomenkielinen maaraportti, josta olen tehnyt oman kirjoituksensa.

Venäjän hyökkäyssodan suorat ja välilliset vaikutukset eivät tämän raportin tuloksiin täysipainoisesti ehdi, sillä kyselyt ovat olleet kentällä helmikuussa 2022. Viiden maan osalta kyselyt tehtiin sodan aikana (Suomi ei näissä mukana).

Digital News Report 2022:n Suomi-poiminnat:

  • Suomi on tuttuun tapaan uutisluottamuksen kärki maailmassa. Suomessa 69% ilmoittaa nyt luottavansa yleensä uutisiin, missä on vuoteen 2021 verrattuna nousua neljä prosenttiyksikköä ja vuoteen 2020 verrattuna 13 prosenttiyksikköä. Suomen luotetuin uutismedia on Yle.
  • Suomessa myös luottamus siihen, että uutismediat käyttävät keräämäänsä dataa vastuullisesti, on maailman korkeinta (alhaisinta Yhdysvalloissa).
  • 19 prosenttia tilasi jotain verkkouutismediaa Suomessa viime vuonna. Heistä puolet maksaa vain yhdestä julkaisusta. Alle 30-vuotiaiden tilaajien osuus on muihin maihin verrattuna pieni.
  • 28 prosenttia kertoo kirjautuneensa jollekin uutissivustolle Suomessa viime vuonna (esimerkiksi sähköpostilla tai erillisellä tunnuksella).
  • Teksti on verkon uutiskulutuksen ylivoimainen ykkösmuoto Suomessa – ainakin kun ihmisiltä sitä varta vasten kysytään. Näin on kaikissa ikäryhmissä, myös nuorissa. Suomessa peräti 85% sanoo kuluttavansa uutisensa ”lähinnä tai enimmäkseen” tekstinä, kolme prosenttina pääasiassa vain videona. Kun kaikki maat huomioidaan, 18-24-vuotiailla samat luvut ovat 55 prosenttia ja 17 prosenttia. Viimeksi tätä asiaa kysyttiin vuonna 2019 ja luvuissa ei ole isoja muutoksia, paitsi nuorissa, joilla videon rooli on korostunut. Ne, jotka suosivat videota, sanovat pitävänsä videon katsomista helpompana tapana kuin tekstin lukemista. Tekstimuotoisia uutisia täydentävät verkossa videoiden lisäksi podcastit.
  • Podcastien uutiskulutus on pysynyt Suomessa ennallaan viime vuodesta.
  • Kännykkä on vahvistanut asemaansa aamun ensimmäisenä uutisvälineenä ihmisten arjessa. Tv:n merkitys on laskenut.
  • Tutkimuksessa pyydettiin myös nimeämään tunnetuimpia journalisteja, joita seuraa. Tunnetuimmaksi nousi AlfaTV:n kasvo ja Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola, hänen jälkeensä Ylen Matti Rönkä ja Ilta-Sanomien Timo Haapala.

Digital News Report 2022:n globaalit päähavainnot:

  • Luottamus laski puolella tutkituista maista, nousua vain seitsemällä, kuten Suomella. Euroopassa suurimmat laskijat uutisluottamuksessa ovat Romania, Kroatia, Puola, Sveitsi, Itävalta, Kreikka, Italia ja Espanja.
  • Uutisten välttely kasvaa ja on tuplaantunut (kokevat välttelevänsä uutisia joskus tai usein) esimerkiksi Brasiliassa ja Isossa-Britanniassa viiden viime vuoden aikana. Valtaosa nuorista tai matalasti koulutetuista katsoo välttelyn syyksi, että uutisten seuraaminen on vaikeaa tai ne ovat liian monimutkaisia ymmärrettäväksi.
  • Perinteisen median kuten tv:n ja printin lasku jatkui lähes kaikilla markkinoilla (huom. ennen Venäjän hyökkäyssotaa), eikä verkon tai somen uutiskulutus kompensoi tätä laskua. Monet uutiskuluttajat ovat kasvavassa määrin sitoutuneita, toisilla taas uutisten välttely kasvaa.
  • Valtaosa verkkouutismedian tilauksista menee harvoille isoille brändeille – ”voittaja vie kaiken”-dynamiikka vahvistuu. Uutta kuitenkin on Yhdysvalloissa ja Australiassa nähtävä kehitys, jossa yhä useampi tilaa useampaa kuin yhtä uutismediaa, joka on ollut perusoletus.
  • Valmius maksaa uutisista kasvaa lähinnä vauraimmissa maissa, mutta muuten osoittaa tasaantumisen merkkejä.
  • Globaalin taloustilanteen mahdollisesti heikentyessä on todennäköistä, että monissa kotitalouksissa tehdään päätöksiä, mistä tilausmaksuista luovutaan ainakin hetkellisesti.
  • Väylät verkkouutisiin pirstaloituvat edelleen. Kun katsotaan kaikkia maita, suoraan uutissivulle tai uutissovellukseen tulevien määrä on laskenut yhdeksän prosenttiyksikköä vuodesta 2018 ollen nyt 23%. Suomi on tässäkin poikkeus: meillä valtaosa tulee yhä suoraan sivustolle tai sovellukseen.
  • Tiktokista on tullut nopeiten kasvava uutissome. Toistaiseksi sen käyttö tähän tarkoitukseen on huomattavasti suositumpaa Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa kuin Yhdysvalloissa tai Pohjois-Euroopassa.

Koko raportin voit lukea Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin sivuilta täältä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Amy Webbin 658-sivuinen tulevaisuusraamattu julki, näin se ennakoi mediaa (Venäjä mainitaan avauskappaleessa)

Amerikkalaisen tulevaisuudentutkijan Amy Webbin Future Today -instituutin yli 600-sivuinen ”2022 Tech Trends Report” julkaistiin tänään 15:ttä kertaa. Julkaisu tapahtui Teksasin Austinissa megatapahtuma South by Southwestissä.

Hereillä on oltu, sillä Venäjän Ukrainassa aloittamaa sotaa sivutaan jo avauskappaleessa, vaikkei sen vaikutuksia esimerkiksi mediaan erikseen käsitelläkään. Ainoa varsinainen trendi, johon sodasta on poimittu esimerkki, on kybersodankäynti.

– Saattaa tuntua turhalta yrittää ennustaa tulevaa viikkojen tai kuukausienkaan päähän. Mutta strategisessa ennakoinnissa ei ole kyse ennustamisesta, vaan valmistautumisesta vaihtoehtoisiin lopputuloksiin, Webb huomauttaa.

Olisi ollut kiinnostavaa lukea syvällisemmin maailman turvallisuustilanteen pitkäaikaisen muuttumisen seurauksista mediatoimialaan, koska niitä on paljon – ei vain Euroopassa, eikä vain lyhyellä tähtäimellä: miten mediatalot alkavat parantamaan huoltovarmuuttaan, miten suhtautuminen perinteiseen mediaan ehkä muuttuu (koronapandemian alussa luottamus kasvoi), miten uutismedia pystyy selättämään kasvavan uutisahdistuksen ja doomscrolling-ilmiön, miten infosodankäynti muuttuu kun näkyvämmin myös ”hyvikset” harjoittavat sitä ja mikä on median rooli tässä, miten sosiaalisen median rooli muuttuu kun teknojättien on elettävä arvojaan todeksi aivan uudella tavalla, mikä on vaikuttajien rooli muuttuneessa turvallisuustilanteessa, muuttuuko asiakkaiden suhtautuminen tilauspohjaisiin liiketoimintamalleihin, miten ”splinternet” eli internetin geopoliittinen jakautuminen vaikuttaa tähän kaikkeen kuten suunnitelmiin metaversen globaaliudesta, mitä tapahtuu Kiinassa tai Intiassa ja niin edelleen.

Analyysin puute voi johtua siitä, että tekijätiimi on amerikkalainen eikä eurooppalainen, jolloin kriisi on sieltä katsoen kaukaisempi asia. Tai sitten sen kanssa olisi yksinkertaisesti tullut liian kiire.

Tällaisia ovat raportin mediaosion uudet tulokasilmiöt

Tiivistän seuraavaan poimintoja vain mediaa koskevasta 43-sivuisesta osiosta, en kaikkia osioita. Mediaosiostakin otan esiin vain ilmiöt, jotka nousevat katsaukseen nyt ensimmäistä kertaa (esimerkiksi mediayhtiöiden ostot ja sulautumiset on listalla jo seitsemättä vuotta, ja cancel-kulttuurin vaikutukset mediaan kolmatta vuotta).

Uudet tulokkaat eli ensimmäistä vuotta omana ilmiönään mediaosiossa mukana ovat:

Policing the Creator Economy (=Bränditurvallisuuttaan miettivät mainostajat toimivat valvovina silminä vaikuttajien/itsenäisten sisällöntuottajien markkinassa, eivätkä hyväksy esimerkiksi valeuutisia tai harhaanjohtavaa tietoa).

Teaching News Literacy (=Suomi mainittu – kansalaisten medialukutaidon kehittäminen nähdään keskeisenä kysymyksenä, myös mediabisneksen näkökulmasta: jos jaettua ymmärrystä siitä, mikä on totta, ei synny, ei oikein synny liiketoimintaakaan, vaan kaaosta)

Digital Threat Modeling (=journalististen toimijoiden häirintään ja uhkailuun aletaan varautua paremmin)

Dateline: Metaverse (=vaikka “metaverse” on osin konkretisoitumatonta, journalistien on jo syytä miettiä etukäteen, miten virtuaalisissa tiloissa toimitaan, koska ne tulevat olemaan myös valheellisen tiedon jakamispaikkoja)

Computer-directed reporting (=tekoäly on kypsymässä siihen pisteeseen, että sen avulla voidaan aidosti automatisoida tiettyjä toimintoja uutistoimituksissa).

Näistä pidin kaikessa yksinkertaisuudessaan: Webbin mielestä mediajohtajien pitäisi kysyä itseltään nämä kolme kysymystä, kun he miettivät tulevaisuutta:

  1. Miten luottamus mediaan tulee vaikuttamaan yhtiön, yhteisön tai yhteiskunnan kykyyn menestyä?
  2. Miten asiakkaat löytävät tarvitsemansa tiedon tulevaisuudessa?
  3. Miten yhtiömme pitäisi suhtautua tilaajapohjaisiin liiketoimintamalleihin?

Tämä on neljäs vuosi, kun perkaan Webbin raportin läpi. Kokonaisuus on niin suuri, että se ei ole tarkoitettukaan kerralla ahmittavaksi, vaan pikemminkin poiminnanomaiseksi työkaluksi yritysten tulevaisuustyön tueksi. Aiemmat kirjoitukseni löytyvät täältä.

Normaali