Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

10 avainhavaintoa uunituoreesta Reuters-raportista – näin 200 digimediapomoa näkee vuoden 2019

näyttökuva 2019-1-10 kello 17.14.15

Google tärkeä, Facebook ei enää. Katseet takaisin omiin alustoihin. Katseet tilauksiin, mutta rajat saattavat tulla jo vastaan. Irtisanomisaalto häämöttää.

Muun muassa tältä kuulostavat alkavan vuoden satsaukset, pelot ja toiveet noin kahdensadan kv-digimediassa työskentelevän esimiehen silmin. Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin 50-sivuinen raportti ”Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2019” julkaistiin keskiviikkona.

Raportin pääviesti on aavistuksen pessimistisempi kuin viime kesänä julkaistu laajempi Digital News Report 2018. Siinä keskeinen viesti oli, että uutispalveluista maksaminen ja maksuhalukkuus olivat kasvaneet, mikä luo alalle toivoa. Näin on toki nytkin, mutta:

”Vale- harhaanjohtavat ja äärisisällöt kaivavat edelleen maata demokratian alta. – – – Mediatoimijat suuntaavat katseet tilausmaksuihin korvatakseen mainostulojen pudotusta, mutta on todennäköistä, että rajat tai rajoitteet alkavat tulla vastaan vuonna 2019. Kaikki tämä huomioiden on todennäköistä, että tänä vuonna on edessä suurin journalististen irtisanomisten aalto vuosiin – – –”, raportti ennustaa.

Ja:

”Tämä vuosi tulee olemaan vuosi, kun alustayhtiöiden sääntely alkaa toden teolla näkyä. – – – Apple-johtaja Tim Cookia mukaellen, jokin jota ei aiemmin osattu edes ajatella on nyt vääjäämätöntä – tosin yksityiskohdat tulevat olemaan sotkuisia, taisteluiden sävyttämiä ja seurausten havaitseminen kestää aikansa.”

Keskeisimmiksi raportti nostaa mm. nämä 10 asiaa (vapaat käännökset minun):

näyttökuva 2019-1-10 kello 17.59.38

  • Tilaus- ja jäsenyysmaksut ovat nousseet ansaintalogiikan ytimeen, mikä on iso muutos media-alalle. Yhä harvempi pitää näyttömainontaa, natiivimainontaa tai lahjoituksia kaikista tärkeimpänä kehityskohteena ansaintamalleissa, tärkeänä kyllä edelleen. Erilaisia tukirahoitusmuotoja pidetään yhä hyväksyttävämpinä tietyntyyppiseen uutistoimintaan.näyttökuva 2019-1-10 kello 17.57.33
  • Uutismedia alkaa olla kyllästynyt Facebookiin, katseita suunnataan muualle. Alle puolet vastaajista katsoi, että FB on tärkeä tai erittäin tärkeä alusta heille tänä vuonna. Lukemat ovat Apple Newsin ja Youtuben luokkaa. Youtuben omistajaan Googleen sen sijaan suhtaudutaan luottavaisemmin. Sitä pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä, yleensä kävijäliikennesyistä, 87%.
  • Henkilöstön jaksaminen ja diversiteetti mietityttävät.
  • Kolme neljäsosaa vastaajista oli sitä mieltä, että personointi on kriittisen keskeinen keino vastata tulevaisuuden haasteisiin. Yhtä moni piti tärkeänä sijoittaa enemmän voimavaroja tekoälyyn, kuitenkin niin, että resurssit eivät saa olla pois journalistisesta työstä. Tekoäly mahdollistaa henkilökohtaisemman ja käyttäjälle merkityksellisemmän uutispalvelun.
  • Audion merkitys sisältö- ja kaupallisessa strategiassa korostuu (vielä se ei ole hääppöinen – lisää aiemmassa blogikirjoituksessani).
  • Virtuaaliassistenttien roolin uskotaan tulevan lähivuosina tärkeämmäksi uutisille.
  • Tavat kertoa siitä, miksi uutistoimijoiden sisällöt ovat luotettavia, muuttuvat selittävämmiksi ja konkreettisemmiksi ja läpinäkyvyys paranee.
  • Aidosti merkityksellinen sisältö korostuu, kun “digitaaliset detox-kuurit” yleistyvät.
  • “Slow news” eli “hitaat uutiset” nousee keskusteluun (“ei breaking-newseja, vähemmän journalismia, enemmän vaikuttavuutta”). Epäselvää on toistaiseksi, kuinka monia se lopulta kiinnostaa ja ennen kaikkea, missä määrin siitä ollaan valmiita maksamaan.
  • Ihmisille saattaa iskeä maksumuuriväsymys. Ärsytyskynnys on jo noussut.
  • Teknologian saralla yleistyvät taitettavat puhelimet, 5G ja vihdoin itseohjautuvat ajoneuvopalvelut. Lohkoketjuteknologian potentiaalista mediassa puhutaan, mutta käytännön toteutukset ovat edelleen osin auki.

Tällaisessa ympäristössä uutisorganisaatioilla pitää olla entistä kirkkaampana mielessä, minkä asioiden puolesta ne toimivat ja millaisia yleisöjä ne palvelevat, raportti summaa.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Numeroiden takaa -blogin TOP5-luetuimmat kirjoitukset 2018

zoe-ra-136057-unsplash

Kuva: Zoe Ra/ Unsplash.

  1. Kaikkea kaikille on ei mitään kenellekään, muistuttaa Milttonin some- ja digistrategiapomo Niku Hooli (8/2018)
  2. Blogivieras Atte Jääskeläinen: Journalismin julkinen arvo jää höttöpuheeksi, jos sitä ei yritetä mitata (8/2018)
  3. Unelmasta totta: Seuraavaksi alan miettiä työkseni strategiaa (5/2018)
  4. Nyt se tapahtui ja tältä se näyttää: FB-sivujen tavoittavuudet laskevat, koska Facebook muutti tapaa, jolla se määrittelee tavoittavuuden (2/2018)
  5. Kanadalainen algoritmiekspertti Suomessa: Jopa 75% Youtuben ja FB:n käynnistyksistä ehkä feikkejä – sitouttaminen on paras mittari, mutta sekin on rikki (5/2018)

Kirjoitusteni yksi punainen lanka on ollut, että onnistumisen mittareihin kannattaa suhtautua terveellä kriittisyydellä. Täydellistä mittaria ei olekaan – eikä ihan kaikkia asioita maailmassa tarvitse mitata. Oikein käytettynä data auttaa. Jotta osaa tehdä oikeita päätöksiä, on hyvä ainakin pyrkiä tietämään, mitä numeroiden takana on ja mistä ne koostuvat (vrt. Redditin ex-tj Ellen Pao viime viikolla: ”Kaikki mittarit ovat feikkejä”).

Numeroiden takaa -blogissa kävi vuoden 2018 aikana keskimäärin noin tuhat kävijää kuukaudessa (WordPressin mittareilla, eli ironista kyllä en tiedä tarkemmin miten WP ne määrittelee, heh). Kävijäliikenteestä lähes puolet tuli Facebookista kuten myös vuonna 2017. Hakukoneista liikennettä tuli noin 15 prosenttia, Twitteristä yhdeksän prosenttia ja Linkedinistä viisi prosenttia.

Luetuimmille kirjoituksille kertyi näyttökertoja tuhatkunta kappaletta. Lukuisat viestit, keskustelut ja haastattelupyynnöt lämmittivät. Kiitos! Ensi vuonna jatkan tuttuun tapaan vierashaastattelujen ja analyysien merkeissä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Vuonna 2019 sisältöjen määrä sekä vähenee että lisääntyy, ja tästä se johtuu

_AA_7544 (1).JPG

Meikäläinen se tässä yrittää kurkkia tulevaisuuteen. Kuva: Pete Aarre-Ahtio.

Kuulostaako otsikon ennuste ensi vuodelle hassulta? Perustelen. Perussyy on se, että sisältöä on monenlaista.

1. Miksi lisääntyy?

Koska tietyntyyppistä sisältöä voidaan tuottaa ja tuotetaan jo nyt automatisoidusti niin, että panos–tuotos-suhde on hyvä. Media-alalla esimerkistä käyvät vaikkapa Ylen Voitto-robotin tekemät jutut tai Kiinassa uutisvideoita liukuhihnalta leikkaava tekoäly. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n innovaatiopuolen pomo hahmotteli hiljattain Helsingissä, millaiset sisällöt ovat helpommin automaattisesti tuotettavissa ja millaiset välttämättä eivät. Aiheesta lisää blogissani täällä.

2. Miksi vähenee?

Sisältöä on eri kanavissa ennennäkemättömän paljon. Joskus sisältötulvan on tyynnyttävä. Näin voi käydä, jos ihmisten tarpeissa tapahtuu aito muutos: jo useamman vuoden on puhuttu tarpeesta kontrolloida paremmin arjen sähköisiä ärsykkeitä ja teknologiaa. Veikkaan tämän konkretisoituvan ainakin jollain tavalla ensi vuonna. Yhdenlaisia signaaleja vuonna 2018 olivat sekä FB-sovelluksen että Applen iOS-käyttöjärjestelmän lanseeraamat uudet ominaisuudet, joilla voit hallita tai jopa rajoittaa omaa ruutuaikaasi.

“Nouseva teema on digitaalinen hyvinvointi. Mobiililaitteita ja muun muassa sosiaalista mediaa halutaan kuluttaa järkevämmin”, toteaa Social Media Specialist Tiina Ratilainen sisältöstrategia- ja sometoimisto Somecon Sosiaalinen media Suomessa 2019 -katsauksessa.

“Sosiaalisessa mediassa vuosia jyllännyt ‘fear of missing out’ muuttuu peloksi hukkua someroskaan”, maalailee samassa katsauksessa Social Media Specialist Lotta Kinnunen.

“Mitä jos hillittömään tekstitulvaan vastattaisiin määrällisellä niukkuudella? Mitä jos julkaistaisiin vähemmän, mutta parempaa?”, heruttelee puolestaan Jani Halme Suomen Lehdistön näkökulmakirjoituksessaan “Maailma täyttyy tekstistä”. Sanat on kohdistettu erityisesti uutismedialle.

Huomionarvoista on sekin, että tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan erityisesti nuorten mielikuva sosiaalisen median laadukkuudesta uutismediana on romahtanut. Somen käyttöön tämä ei kuitenkaan välttämättä ainakaan heti heijastu.

Entäpä videot, mitä niille on käynyt? Itselleni vuosi 2018 on jäänyt mieleen vuotena, jolloin pahin videokiima hieman rauhoittui. Edellämainitussa Somecon 23-sivuisessa katsauksessa sana video mainitaan muuten vain kuusi kertaa, kuvaavaa ehkä sekin. Videoiden määrittämässä maailmassa toki edelleenkin elämme. Reuters listasi hiljattain kuusi kuuminta tai lupaavinta videoalustaa: Youtube (”rulettaa edelleen”), Facebook Watch, IGTV, Reddit, Twitch ja Dtube. Jälkimmäinen oli minulle uusi tuttavuus. Dtube on ”kuin Youtube, mutta lohkoketjuteknologian päälle rakennettuna”. Dtubesta voit lukea lisää mm. täältä.

Ennustuksia tehtäessä on hyvä katsoa myös taaksepäin. Vuosi sitten, joulukuussa 2017, heitin puolitosissani 2+1 ennustusta vuodelle 2018. Väittäisin, että kaikki kolme ovat toteutuneet suunnilleen esittämälläni tavalla, eli 1) ”sosiaalinen” ja ”media” eivät ole täysin eronneet toisistaan, kuten pelättiin, 2) sisällön oikea ajoitus ja ajankestävyys ovat nousseet tärkeämpään rooliin ja 3) media-ala ei vielä ole valmis lohkoketjuteknologian läpimurtoon.

PS. Rauhallista Joulua ja hyvää uutta vuotta! -Kalle.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

BBC:n innovaationyrkin pomo David Caswell Helsingissä: Media ei voi enää erottua perinteisillä nettiartikkeleilla ja ohjelmilla

IMG_2525.JPG

Millaiset jutut on automatisoitavissa tavalla tai toisella? Tässä BBC:n David Caswellin näkemys. Caswell on tuore BBC-läinen, hänen taustansa on Los Angeles Timesissa, Yahoossa ja akateemisessa maailmassa.

Kaikki mediatalot haluavat erottua. Se on koko ajan vaikeampaa, koska sisältöä on valtavasti. Erottuminen ei ole enää mahdollista perinteisillä nettiartikkeleilla tai -ohjelmilla, väittää Britannian yleisradioyhtiön BBC:n kehitysyksikön News Labsin johtaja David Caswell.

– Artikkelit ja ohjelmat ovat ns. yhdeltä–monille suunnattuja uutistuotteita. Ne eivät riitä säilyttämään uutistoimitusten erityisasemaa, koska kuka tahansa voi tehdä niitä. Mediaympäristö toimii nykyisin monilta–monille-periaatteella. Automaatio voi auttaa tässä, koska sen avulla luotavia malleja ei ole niin helppo kopioida, Caswell sanoo. Hän puhui keskiviikkona The Future of News Automation -tilaisuudessa Helsingissä.

Käytännössä Caswell siis sanoo, että pelkkä hyvä sisältö ei riitä. Hänen mukaansa automaatio on yksi tapa löytää erottuvuustekijöitä. Omana huomiona: Tämä viesti ei ole sinänsä yllättävä henkilöltä, jonka päätyötä on tekninen tuotekehitys, mutta pidin Caswellin kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jossa pelkkä teknologia ei tee menestysreseptiä.

– Miten uutistoimitukset pystyvät luomaan ja sitouttamaan yleisöjä ympäristössä, jossa kaikki viestivät kaikille? Yksi vastaus tähän on näkökulman muuttaminen. Aikoinaan autojen tuotantolinjat edustivat näkökulman muutosta. Aiemmin autoja oli tehty työpajoissa, sitten tulivat tuotantolinjat ja se mullisti lopulta kaiken, Caswell havainnollisti.

– Yksi vastaus muuttaa näkökulmaa mediassa on lisätä tuottavuutta automaation keinoin. Tuottavuus on tärkeää, mutta yksistään sisällön määrän lisääminen ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu.

Hänen mukaansa näkökulman muuttaminen edellyttää viittä asiaa: Luotettavuuden jatkuvaa läpinäkyvää todentamista (”sen sanominen ei riitä”), kontekstointia (”uutinen on enemmän kuin yksi artikkeli”), journalistisen harkinnan ja journalististen arvojen käyttämistä kaiken perustana (”automaatiossa ei ole kyse vain koneista”), personointia (”one-size-fits-all-ajattelu ei toimi”) sekä kilpailuedun tai erottuvuustekijän ajattelemista verkostoina tai palveluna (”artikkelit eivät muodosta verkostoa, mutta data muodostaa. Google on tästä esimerkki”).

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Caswellin esiin nostamat asiat eivät ole sinänsä uusia alaa seuraaville. Hänkin myönsi, että homma ei ole helppo. Caswell mm. esitteli juttutyyppiä, jossa lukija saa valita, haluaako lukea sen lyhyenä vai pitkänä versiona. Toimiiko kyseinen sisällön räätälöimisen keino oikeasti, siitä ei ehditty puhua. Itse veikkaan, että ei välttämättä, ei ainakaan uusille yleisöille, mutta hyvä että kokeillaan. Kellä on kärsivällisyyttä klikkailla eri vaihtoehtoja ennen kuin pääsee itse asiaan? Ja edelleen: jos tällaisenkin jutun toteutus vaatii vuonna 2018 erityisosaamista toimituksen sisällä, miten pitkä on matka skaalautuvuuteen eli siihen, että useat toimittajat voivat tehdä näitä itse? Tähän Caswell näki keskeisenä ratkaisuna uudentyyppiset julkaisujärjestelmät, kuten Washington Postin Arc tai BBC:ssä rakenteilla oleva uusi järjestelmä, jonka nimen missasin.

– Nämä uuden sukupolven julkaisujärjestelmät tekevät kokeilukulttuurin mahdolliseksi.

Caswellin esityksen kiinnostavinta antia oli kuva (tämän kirjoituksen pääkuvana), jossa jaoteltiin sisältötyyppejä janalle sen mukaan, mitkä tämänhetkisen arvion mukaan ovat eri tavoin automatisoitavissa ja mitkä ei.

– Human interest -juttu voi olla osittain automatisoitavissa, mutta ei kokonaan. Mielipidekirjoitus ei voi, minusta on luonnollista että se vaatii ihmisen, Caswell näki.

Hän muistutti, että tärkeintä on kyetä tekemään sellaisia uutisia, jotka vastaavat kuluttajien kognitiivisiin eli tiedollisiin tarpeisiin.

– Jos pystyt vastaamaan ihmisten syviin kognitiivisiin tarpeisiin, se asia ei muutu edes tuhannessa vuodessa.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Iso raportti uutisten roolista ääniohjattavissa palveluissa julki tänään – tässä tärkeimmät huomiot

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Menestysresepti uutisille ääniohjautuvissa laitteissa on vielä löytymättä, vaikka laitteiden käyttö yleisesti on valtavirtaistumisen kynnyksellä ja kehitys kovaa. Kutakuinkin tämä on päällimmäinen viesti 48-sivuisesta, tänään julkaistusta Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin raportista  “The Future of Voice and the Implications for News”.

Heti alkuun muistutetaan, että ne pienet boksit olohuoneissa eivät tule olemaan evoluution päätepiste, vaan pikemminkin virtuaaliapurit, jotka asuvat tulevaisuudessa todennäköisesti milloin missäkin.

Raportin taustalla on median edustajien haastatteluja sekä fokusryhmähaastatteluja ja kyselytutkimuksia Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa. Myös Amazonin, Googlen ja Applen edustajia haastateltiin. Yhtiöt eivät juuri olleet valmiita kertomaan tulevaisuudensuunnitelmistaan tai antamaan esimerkiksi uutisten kulutukseen liittyvää dataa raporttia varten.

Raportin koonneen Nic Newmanin mukaan uutisten kulutus ääniohjautuvilla laitteilla on tällä hetkellä oletettua vähäisempää. Valtaosa siitä on käytännössä hyvin lyhyitä uutiskoosteita. Kyse on ns. news briefing -ominaisuudesta (Amazon käyttää termiä ”flash briefing”, Google ”narrative newsiä” ja Apple ”audio news briefingiä”) .

Omana huomiona: Osasyynä vähäiseen kulutukseen voi olla paitsi yksinkertaisesti se että ihmiset tykkäävät kuluttaa uutisensa muussa muodossa, myös se että tarjontaa ei ole vielä kovin monipuolisesti ja se mitä on, on ollut osittain vain sisällön siirtämistä perinteisiltä alustoilta uudelle lähes sellaisenaan, mikä ei välttämättä pidemmän päälle toimi. Sama logiikka pätee myös mainoksiin, mikä seikka nousee esiin tässä teknologiasivusto Recoden katsauksessa.

Näyttökuva 2018-11-15 kello 20.47.12

Kuvakaappaus Reuters-instituutin raportista.

Newmanin mukaan ääniohjautuvien laitteiden käyttö on yleisesti ottaen vielä ”perustasolla”, koska monimutkaisemmat toiminnot turhauttavat kuluttajia. Ääniohjautuvat laitteet ovat suosituimpia 35–44-vuotiaiden keskuudessa ja myös ”huomattavasti vanhemmissa ikäryhmissä” helppokäyttöisyytensä takia.

Kysyttäessä uutiset on tärkein toiminto vain prosentille. Tärkein käyttötarkoitus on musiikin kuuntelu.

Ne jotka uutisia kuuntelevat arvostavat lyhyyttä ja kompaktiutta. Jotkut pitävät yli minuuttia liian pitkänä.

Kulutus painottuu aamuihin ja iltoihin.

Raportin mukaan harvat vaivautuvat muuttamaan laitteidensa asetuksia itse, mikä asettaa esiasennetut uutistoimijat muiden edelle, esimerkiksi Britanniassa BBC:n ja Saksassa ARD:n.

Näyttökuva 2018-11-15 kello 19.28.17

Raportin voi ladata kokonaisuudessaan täältä.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Former Head of Buzz at BuzzFeed UK Tabatha Leggett now works in Finland so we had a chat about measuring success and the future of media

Tabatha_02
Tabatha Leggett.

If you are a Finn and follow the English language media scene, you might have heard the name of Tabatha Leggett. You may have read her Finland-related stories published in Buzzfeed, the big American internet media. A few years ago she was even nicknamed Buzzfeed’s ”Finland reporter” in the Finnish media. I sat down with her to talk about media since she now works in Finland.

1. Hi Tabatha, could you tell me a bit about your professional background and what you do at the moment?

”I work on audience development strategy at Yle, the Finnish Broadcasting Company, and I’ve specifically been focussing on Yle Kioski. My job is to work out how Yle can meaningfully engage with young people in Finland. In practice, that involves strategising with producers and working closely with video editors to look at what’s being published, where it’s being published, and how well it’s doing. Then it’s about using all of that knowledge to inform the kind of work we publish in the future.

”For example, it’s easy to see how many people liked your post or commented on your video, but how many of those comments were productive? How many were meaningful? Did people connect with your post on an emotional level?”

Most recently, I was the Head of Buzz at BuzzFeed UK. I led a team of entertainment editors, writers, video producers, and social media strategists who were tasked with expanding BuzzFeed’s reach in the UK. I was born in the UK, studied philosophy at Cambridge University, and lived in London for six years before moving to Helsinki this summer.”

2. People probably ask you this all the time, but why did you choose to come to Finland? 

”My mum is Finnish. I grew up in the UK, spending a few months at my grandparents’ kesämökki every summer. I’ve always wanted to spend some time exploring this half of my heritage and brushing up on my (very rusty) Finnish. On top of that, I was really excited by the opportunity to work with a non-English language audience. I’m obsessed with thinking about how young people use the internet and interact on social media so I jumped at the chance to do that in a brand new place.”

3. What was working at BuzzFeed like, and could you describe what you did in your role as “Head of Buzz”? In Finland, you were nicknamed ”Buzzfeedin Suomi-toimittaja”: how did that come about?

”BuzzFeed was wonderful! I was the company’s fourth English hire, and by the time I left there were over 100 employees in the UK. Seeing a company grow so quickly, and getting the chance to lead a big team, was every bit as interesting as it sounds.In my last role I oversaw the UK’s pop culture and entertainment output. In practise that was a mixture of breaking down BuzzFeed’s strategies into measurable goals for teams and individuals; commissioning freelancers around the UK; editing, and of course writing.One of the things BuzzFeed is really good at is engaging sub-groups of people with highly specific content. In the early days of BuzzFeed UK, I spent a lot of time working out how to engage audiences outside of London. At one point I realised that if I could get half a million people to read an article about growing up in Chester, I could definitely try writing some stuff for Finns. So I think that’s how I got that nickname!”

”When I think about measuring success I try to combine analytics with design-thinking, which is a problem-solving process.”

4. Lets talk a bit about measuring success. How did you measure success at BuzzFeed?

”There are lots of differences between BuzzFeed and Yle: one is a startup and one is a public broadcaster; one publishes in six different languages and one is firmly set in a country with a population of 5.5 million. But the teams I have worked on are actually more similar than different: both are committed to listening to their audiences in order to best serve them the content they want on the platforms they use.

A good article or video has to do lots of things at once. When I think about measuring success I try to combine analytics (e.g. Google Analytics, Falcon, Tableau, Mingler) with design-thinking, which is a problem-solving process.

Some analytics are easy to measure. For example, how many times was your article viewed? How much of it did people read? How many minutes did people watch your video for? Did they share it afterwards? Did they like it so much they followed you or subscribed to your channel? And then there are the more complicated metrics. For example, it’s easy to see how many people liked your post or commented on your video, but how many of those comments were productive? How many were meaningful? Did people connect with your post on an emotional level? What kind of statement did audiences make about themselves when they shared your video? Is that statement in line with your brand values?”

5. Now you’re working for Yle, which is a public service broadcasting company that has a different approach to measuring success. But the principle of really understanding your audience in order to give them the best, more relevant content remains. What are the most important things to take into consideration when you’re building a strategy?

”I think the most important things are to keep reminding yourself of the big picture; keep asking your audience what they want, and never get too attached to any single idea.”

6. You’ve jumped from working in the English-language media world to working in a much smaller media market that is defined by, and to some extent protected from outside influences by, the Finnish language? What has surprised you most about the Finnish media scene? 

”I’ve been at Yle for less than two months, so I’m still learning every day. But from what I understand there are actually lots of similarities between the British and Finnish media scenes. Like in the UK, online public media is thriving in Finland. Online public media is really strong in both the UK and Finland; stronger, in fact, than anywhere else in Europe.

But one thing that did surprise me is how much of the Finnish population pays for online news: it’s 18%, compared with just 7% in the UK.”

7. This is a broad question but how do you see the future of (commercial) media? And more specifically, how do you see the future of news media and journalism?

”I think the media needs to work on gaining audiences’ trust, and that’s best done through being open, maintaining a consistent presence, and establishing productive feedback loops.

I hope we’ll start to see more transparency about the journalistic process and why reporters carry out the assignments that they do. I also hope news outlets will do better at clearly differentiating between online news and opinion content.”

8. Thank you for the interview, Tabatha! I understand that you speak Finnish quite well, so let’s ask this: what is the most beautiful Finnish word you know? 

”My absolute favourite word is ’pyykkipojat’, which is Finnish for ’clothing pegs’. Literally translated, it means “laundry boys”, which is just very cute.”

Numeroiden takaa is a (mainly Finnish language) blog about measuring success, with focus on media. Here you can find the previous interview made in English titled ”Look at these numbers and be amazed – ’creating communities is much more interesting than virality’ says Joel Willans, the creator of Very Finnish Problems and co-founder of Ink Tank Media”.

[in Finnish:]

Tabatha Leggett on Numeroiden takaa -blogin yhdestoista blogivieras.

Aiemmat blogivieraat: A-lehtien nuorten medioiden liiketoimintajohtaja Anni Lintula, Milttonin Social Media and Digital Strategy Director Niku Hooli, Professor of Practice & senior advisor Atte Jääskeläinen, Sitran strategia- ja ennakointijohtaja Paula LaineUnited Screens -Youtube-verkoston Suomen-maajohtaja Sami TörmäIlta-Sanomien vt. toimituspäällikkö Panu Karhunen, YleX:n ja Yle Kioskin digistrategi Anne SalorantaYlen Head of Customer Experience Jaakko LempinenAllerin datapomo Sini Kervinen ja Very Finnish Problemsin luoja Joel Willans.

Numeroiden takaa on helmikuussa 2017 perustamani blogi, joka käsittelee onnistumisen mittaamista kansantajuisesti. Julkaisen blogin FB-sivulla myös materiaalia, josta en erikseen bloggaa, käyhän seuraamassa!

Minusta eli kirjoittajasta löydät lisätietoa tämän blogin esittelysivulta.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Verkkouutisensa haluaa videona harvempi kuin uskoisit, mutta kysymyksenasettelu voi pian olla vanhentunut

Näyttökuva 2018-10-15 kello 9.17.36

Kun suomalaisilta kysytään, he haluavat uutisensa verkossa useimmiten tekstinä (49% lukee uutisia enimmäkseen teksteinä). Lähde: Maailman suurimman uutisten kuluttamisen tutkimuksen Digital News Report 2018:n Suomen-maaraportti.

Näyttökuva 2018-10-15 kello 9.18.42

Edes nuoret eivät juurikaan kaipaa verkkoon lisää uutisvideoita. Lähde: Maailman suurimman uutisten kuluttamisen tutkimuksen Digital News Report 2018:n Suomen-maaraportti.

Pivot to video.

Tätä ilmaisua käytetään, kun englanninkielisessä mediamaailmassa puhutaan videoihin satsaamisesta. Useimmiten ilmaisulla tarkoitetaan paitsi voimavarojen lisäämistä oman alustan videosisällön tekemiseen, myös tekstisisältöjen vähentämistä.

Kuvaavaa on, että Google-haku ”pivot to video” ehdottaa ykköstulokseksi ilmaisua ”pivot to video fail”. Esimerkiksi amerikkalaisen Micin kävijäliikenteestä suli vuosi sitten 60% sen jälkeen, kun se oli tehnyt merkittävän strategisen muutoksen, jossa sisällöt ovat enemmän liikkuvaa kuvaa ja vähemmän tekstiä. No, tänä päivänä Micin verkkosivuilla on taas enemmän tekstiä – toki myös videota.

Tuskin kukaan koskaan ajatteli, että hei, nyt mennään muoto edellä eikä asiakas edellä, mutta niin siinä kävi. Vaikka tiedettiin tai ainakin olisi pitänyt tietää, että kyllä videotakin kannattaa tehdä muuallekin kuin someen, kunhan se on hyvää ja tuo lisäarvoa muihin kerrontatapoihin (ansaintalogiikka on sitten toinen juttu, eli tuleeko siitä tarpeeksi rahaa).

Videota on monenlaista. Esimerkiksi Youtuben kaikkein menestyneimmät videot ovat lähes poikkeuksetta musiikkivideoita tai elokuvatrailereita. Näiden jälkeen menestyneimmät sisällöt tulevat pääasiassa tunnetuilta influencereilta, vaikuttajilta, jotka jakavat elämänsä seuraajiensa kanssa.

Tässä kirjoituksessa keskityn uutisvideoihin, jotka ovat oma lukunsa. Kuten ylin kuva osoittaa, ihmiset eivät juuri kaipaa uutisiaan verkossa vain videomuodossa, kun asiasta kysytään. Mutta aivan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole.

Yksi haaste on kysymyksenasettelussa, tai oikeastaan niitä on kaksi:

  1. Mikä kellekin on ”uutinen”?
  2. Mikä kellekin on ”video”?

Haasteista ensimmäinen on vanha tuttu, jälkimmäinen on uudempi. Kommentoin jälkimmäistä: kun tarinankerrontatavat ovat sosiaalisen median siivittämänä muuttuneet, kuka välttämättä edes ymmärtää tai kysyttäessä muistaa kuluttaneensa uutisia juuri tietyssä muodossa? Vai mietitkö Instan storyjä eteenpäin täppäillessäsi, että nyt katson videota ja nyt luen tekstiä? Tekstin ja videon ero on jo nyt veteen piirretty viiva tällaisessa täppäämällä eteenpäin -tyyppisessä pystymallisessa tarinankerronnassa, joka on korvaamassa somen uutisfiidit.

Tässä keskustelussa ei tietysti voi unohtaa algoritmeja. Vaikka mediatalojen omatkin alustat ovat algoritmien tukemia, voi somen logiikkaa vastaan olla vaikea kilpailla, koska se varsin perustellun näkemyksen mukaan perustuu addiktion aiheuttavaan silmukkaan, jossa algoritmi tarjoaa mainontaa silloin kun kuluttaja on sille altteimmillaan.

”Olisiko jo aika luopua uutisjutuista”, otsikoi Ylen Teemu Kiviniemi tuoreen kirjoituksensa, jossa pohditaan hyvin, mikä olisi tulevaisuudessa paras tapa kertoa uutinen. Hän kirjoittaa:

”Uutistoimitusten peruspalikka on jo satojen vuosien ajan ollut tekstijuttu. Onko se edelleen paras vaihtoehto maailmassa, jossa uutisten pahimmat kilpailijat tekevät kaiken toisin?”

On vanhanaikaista ajatella niin yksioikoisesti, että on joko ”teksti”, ”video” – tai ”ääni” –, joiden varaan tulevaisuudessa laskea. Näkökulman on oltava kokonaisvaltaisempi.

Kiviniemi kirjoittaa:

”Orastavia yrityksiä perinteisistä jutuista luopumiseen on alkanut ilmestyä. BBC News paketoi applikaatiossaan päivän kiinnostavimmat uutiset älypuhelinta varten räätälöityyn Videos of the day -osioon, jossa uutisia selataan tekstitettyinä pystyvideoklippeinä. Askelta pidemmällä on norjalaisen VG:n Peil -uutisappi, jossa artikkeleita ei ole lainkaan. Peil on muun muassa ottanut tiiviit bullet pointit ja emojit käyttöön kerronnassaan, eikä se ole yhtään niin huono idea kuin aluksi voisi luulla. Yle liittyy lähiaikoina kapinaan julkaisemalla uuden formaatin, jota kutsumme tällä hetkellä mobiilitarinaksi. Se on pieni, mutta tärkeä askel kohti tekstijuttujen jälkeistä journalismia.”

Videohuuma toi mediataloihin ”pivot to videon”. Jos seuraavaksi on vaikkapa ”pivot to tap-and-swipe storytellingin” aika, on videohuuman opit hyvä silti pitää mielessä.

– Pitäisikö vaan olla pivot to relevance (and stay there), niin ala ei aina rakastuisi liikaa johonkin, joka ei oikeasti ole yleisölle merkittävää, mietti Teemu, kun juttelin hänen kanssaan aiheesta.

Normaali