Strategia ja liiketoiminta

FAST-huuma levisi nyt uutismediaan – Washington Postilta oma kanava

Kirjainyhdistelmä FAST on jonkin aikaa ollut todella kuuma peruna suoratoistobisneksessä, ja nyt myös yhä useammat uutistoimijat yrittävät katsoa, mihin trendi kantaa. Washington Post on juuri julkaissut oman FAST-uutiskanavansa Amazon Freeveessä, joka on amerikkalainen mainospohjainen suoratoistopalvelu.

Free ad-supported streaming television. FASTissa on kyse netin kautta älytelkkarista tai kännykästä katsottavista puhtaasti mainosrahoitteisista kanavista (yksi suurimmista on Paramountin Pluto TV), jotka ovat logiikaltaan lineaarisia, eli ohjelmat katsotaan silloin, kun ne esitetään. Netflixistä FAST eroaa siinä, että sitä ei tarvitse tilata, vaan se on vapaasti katsottavissa.

FAST voi olla joko täysin samaa lähetysvirtaa kaikille lineaarisen telkun tapaan tai personoitu, eli näyttäytyä eri käyttäjille erilaiselta, tämän kiinnostuksen kohteiden mukaan painottuen.

Teknologiajulkaisu Verge on pitänyt FASTia ”television tulevaisuutena”. Suoratoistopalvelujen tilausmäärät eivät voi loputtomiin kasvaa, ja kasvua etsitään muualta. Toisaalta kotitalouksissa mietitään, mistä tilauksista voidaan säästää, kun talousnäkymät synkkenevät.

FAST-kanavien määrä kasvaa rajusti, ja Youtubekin on lähtenyt niitä kokeilemaan. Kansainvälisissä julkaisuissa puhutaan kolmenumeroisista kasvuprosenteista lyhyessä ajassa, mutta absoluuttisia lukuja näkee vähemmän: toistaiseksi on siis vielä arvoitus, missä määrin FASTeista on toimijoille rahasammoksi, mutta kanavan pystyttämisen panos-tuotos on mitä ilmeisimmin hyvä.

FASTien kasvun yhtenä tulevaisuuden haasteena lienee ainakin löydettävyys: miltä käyttäjien laitteet näyttävät, kun valikot ovat jo nyt melko lailla täynnä ”kanavasillisalaattia”. Personointi ei tätä välttämättä täysin ratkaise.

Mistä ne fastit sitten käytännössä löytyvät? Jos esimerkiksi omistat Samsungin älytelkkarin kuten minä, FAST-kanavat löytyvät ilmaisesta Samsung TV Plus -palvelusta. Palvelu toimii myös kännykällä. FAST-kanavilta löytyy mm. lastenohjelmia, toimintaa ja draamaa. Sisällön laatu vaihtelee melkoisesti. Uutisia sieltä löytyy myös, nimittäin ainakin Guardian-lehden FAST-kanava, joka perustettiin loppuvuonna 2022. Brittiläinen media-alan julkaisu Press Gazzette kertoo, että useilla mediatoimijoilla on jo omat FAST-kanavansa, kuten Sky Newsillä, Al Jazeeralla, NBC Newsillä tai Bloombergilla. Press Gazzetten mukaan Guardian-lehti on ilmeisesti ainoa lehtitaustainen toimija Washington Postin ohella, jolla on oma FAST-kanava.

Mutta uutiset ja FAST? Hieman skeptinen olen. Millaista erottuvuutta tai lisäarvoa uutis-FAST tarjoaa muuhun valtavaan valikoimaan verrattuna? Miksi valitsisin telkustani juuri 24/7-tyyppisen uutis-suoratoiston miljoonasta vaihtoehdosta, etenkin jos mitään isoa uutistapahtumaa ei ole päällä? Uutiset eivät historiallisesti ole olleet kovin hyvää suoratoistobisnestä, ainakaan pääasiallisena liiketoimintamallina. Hyvässä muistissa on mm. CNN:n suoratoistoseikkailu CNN+, joka kuopattiin alkumetreillä.

Uutismedian FAST-kokeiluja kyllä puoltaa hyvä panos-tuotos: jos halvalla saa, miksei kannattaisi kokeilla. Veikkaan kuitenkin, että monesta kokeilusta ei tule pysyvää.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Kolme esimerkkiä, miten samat ilmiöt tulevat ja menevät mediassa

Olen työskennellyt media-alalla toimittajana, esihenkilönä tai asiantuntijana 2000-luvun alusta lähtien. On ollut hauska havaita, että tietyt trendit tai ilmiöt välillä häipyvät, välillä palaavat, kun katsoo tarpeeksi pitkälle aikajanaa taaksepäin. Joskus ilmiö palaa enemmän tai vähemmän sellaisenaan – joskus uudessa kontekstissa, jolloin aika on ehkä sille kypsempi kuin joskus.

Media-ala siis kehittyy syklisesti, eikä suoraviivaisesti. Seuraavassa on minun kolmikohtainen listani havainnollistamaan tätä.

1. Uutismedia: Yleistoimittajuus, erikoistoimittajuus, yleistoimittajuus, erikoistoimittajuus…

2000-luvun alussa, kun medioiden verkkotoiminta alkoi lähteä käyntiin, puhuttiin paljon siitä, että osapuilleen kaikkien toimituksessa olisi hyvä osata tehdä kaikkea – käytännössä siis “vanhojen” julkaisuvälineiden taitajien pitäisi opetella myös netti. Pian ymmärrettiin, että “kaikki osaavat kaiken”-ajattelu ei ole realistista, vaan on oltava tietty ydinporukka, joka hallitsee netin todella hyvin ja ympärillä on porukkaa, joka hallitsee vähintäänkin perusteet.

Mitä tulee varsinaiseen sisältöosaamiseen, 2000-luvun alussa monessa mediassa, eikä pelkästään suurissa, oli niin sanottujen yleistoimittajien rinnalla myös erikoistoimittajia, jotka saivat keskittyä tiettyihin aihepiireihin kuten luontoon tai terveyteen. Niche-medioista ei ollut tuolloin vielä kukaan kuullutkaan. Digitalisaation ja mediankin pirstaloitumisen myötä tuli tilausta hyvinkin kapeille niche-medioille, mikä osaltaan synnytti uudelleen tarvetta erikoistoimittajille myös suurissa medioissa.

Vai mitä sanotte tästä. Vuonna 2019 Washington Post haki toimittajia seuraaviin pesteihin:

– Teknologiapolitiikkaan erikoistunut toimittaja

– AI:hin ja algoritmeihin erikoistunut toimittaja

– Teknologian kulttuuriin erikoistunut toimittaja

– Automaatioon ja tulevaisuuden kulkuneuvoihin sekä kuljetustapoihin erikoistunut toimittaja

– Kuluttajaelektroniikkaan erikoistunut toimittaja

– ”Breaking-news”-teknologiatoimittaja.

Tällaiset hommat olisivat vielä joitakin vuosia taaksepäin kuuluneet teknologian yleistoimittajalle.

Mitä julkaisuvälineisiin tulee, niin yleistoimittajuus on jossain määrin palannut, kun netti ei ole enää uusi juttu. Nyt se uusi juttu on some, joskus taas jotain muuta.

2. Verkkomedian mittaaminen: Klikit, käytetty aika, klikit…

Ensin oli klikki eli sivulataus. Sitten alettiin ajatella, että ehkä pitäisi koettaa mitata myös ns. piston syvyyttä pelkän piston lisäksi. Alettiin puhua sisällöissä tai palveluissa käytetyn ajan tärkeydestä ja se päätyikin monen firman KPI-mittareihin. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg filosofoi hyvin käytetystä ajasta, time well spent. Netflixillä käytetty aika on edelleen ydinmittareissa eritysesti ulospäin viestiessä, vaikka muutakin on

Uutismediassa mittarit ovat viime vuosina ymmärrettävästi kehittyneet tukemaan tilaajien sitouttamista, mikä on paikoin jälleen korostanut sivulatausten merkitystä vierailutiheyden rinnalla, kuten tästä Suomen Lehdistön jutusta ilmenee. Toki monet seuraavat rinnalla myös käytettyä aikaa tai pitoa, jossa käytetty luku-, kuuntelu- tai katseluaika suhteutetaan sisällön pituuteen.

3. Mainokset tv-ruudullasi

Mainostelevisio alkoi Suomessa pyöriä omana kanavanaan 1980-luvulla (Kolmoskanava). Striimauspalveluista ei ollut vielä hajuakaan. Viime vuosina median ansaintalogiikan hype on pyörinyt pikemminkin tilausmaksujen kuin mainosten ympärillä, vaikka jälkimmäiset toki edelleen lineaaritelevisiota hallitsevat. Vaan pian saattaa koittaa aika, kun sinäkin katsot suoratoistopalveluasi mainosten kanssa, etkä ilman, kuten yleensä. Tilaajamäärän kasvun hidastumisen kanssa painiskellut Netflix ilmoitti hiljattain, että se on ottamassa käyttöön mainoksilla halpuutettua tilaajamaksua. Mainoksilla halpuuttamisen on arveltu yleistyvän suoratoistobisneksessä laajemminkin, kun tilaajamäärien kasvu ei voi jatkua loputtomiin (Netflixin kilpailijat ovat tosin käytännössä edelleen kasvaneet tilaajamäärissä).

Kuvituskuva: Unsplash.

Normaali