Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Uutispodcasteista julki tähän asti laajin tutkimus – “nuorista varakkaat ja koulutetut kuuntelevat”

Screen Shot 2019-12-05 at 9.59.03

Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Uutispodcastit eivät ole vielä mainstreamia, mutta niiden määrä ja yleisöt kasvavat, kuten myös mainostajien kiinnostus – tosin alueelliset erot ovat suuria. Muun muassa tämä käy ilmi Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tutkimuksesta, joka julkaistiin tällä viikolla. Instituutin mukaan kyse on laajimmasta uutispodcasteihin keskityvästä tutkimuksesta koskaan. Tutkitut maat olivat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Australia, Ranska ja Ruotsi.

Tutkimuksen pääkirjoittaja Nic Newman luonnehtii podcasteja “harvinaiseksi valopilkuksi uutisbisneksessä”. Etsikkoajasta on siirrytty orastavan kasvun aikaan. Yleisesti ottaen podcasteista on viime vuosina tullut suositumpia, kun sisältö on lisääntynyt ja parantunut ja jakelu helpottunut, mutta uutisissa niiden potentiaalia ei ole vielä kyetty kovin hyvin hyödyntämään.

Tutkimuksen mukaan mainostajien kiinnostus uutispodcasteihin on huomattavasti kovempaa Yhdysvalloissa kuin muissa maissa, “joissa myös on investoitu vähemmän alkuperäissisältöön uutispodcasteissa”. Myös mittaamisen parantuminen edistää kiinnostusta (podcastien mittaamisesta lisää aiemmassa kirjoituksessani).

Ja – tämä oli kiinnostava huomio:

“Vaikka uutispodcastit kiinnostavat nuoria yleisöjä, nämä ovat usein varakkaampia ja koulutetumpia. Kuten radiosta, podcasteista ei ole vielä tullut mainstreamia.”

Screen Shot 2019-12-05 at 9.57.53

Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Tutkimuksen mukaan uutispodcastien yleisimmät alakategoriat ovat puhe- ja haastatteluohjelmat sekä tarinalliset sarjat, mutta päivittäisten uutiskoosteiden määrä on kasvussa. Oma huomioni: tämä voi liittyä siihen, että podcastien yleissuosio on kasvanut tiettyyn pisteeseen, mikä ylipäänsä kasvattaa päivittäistuotteiden potentiaalia. Päivittäiset uutispodcastit puolestaan jaetaan tutkimuksessa kolmeen alakategoriaan: minitietoiskut (kesto 1–5 min, kuten BBC Minute), uutiskertaukset (kesto 6–15 min, kuten NPR:n Up First) ja syväsukellukset (kesto 15–30 min, kuten The New York Timesin The Daily).

Kansainvälisessä vertailussa suosituimpien uutispodcastien kärki on laajentunut, mutta yhä kapea. The New York Timesin The Daily – joka työllistää 15 henkilöä – on miljoonaluokassa, mutta harvat pääsevät tähän rajapyykkiin.

Screen Shot 2019-12-05 at 9.58.09

Pelkästään podcastien ympärille perustetut tuotantoyhtiöt ovat vielä pieniä toimijoita alalla. Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Selvää on, että uutispodcasteihin investoidaan mediataloissa juuri nyt voimakkaasti. Oma tulkintani tämän tutkimuksen perusteella on, että podcastsatsauksissa on mukana enemmän suhteellisuudentajua kuin muutaman vuoden takaisessa videohuumassa, jossa eräät mediatalot kompuroivat omiin jalkoihinsa siirrettyään suurin piirtein kaikki resurssinsa videoihin (Fast Companyn jutun ilmaus “pivot to video bloodbath” kertoo olennaisen). Reuters-instituutin tutkimuksen mukaan monissa medioissa pelätään, että ne auttavat nyt alustayhtiöitä kasvuun podcast-sisällöillään, ja pian ollaan samassa tilanteessa kuin somen kanssa: kun pääsy dataan katoaa, katoaa todennettu yhteys yleisöihin. Osin tästä syystä jotkut mediatalot satsaavat omiin alustoihinsa.

Verkkomarkkinoinnin etujärjestö IAB määrittelee podcastin näin: Podcast on verkossa julkaistu, digitaalisten äänitiedostojen sarja tai yksittäinen jakso, jonka voi ladata, tilata ja kuunnella.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Tekoälyn ja journalismin suhteesta kaksi jättitutkimusta julki tällä viikolla – tässä pääpointit

Näyttökuva 2019-11-22 kello 10.40.38

Tekoälyn suhteesta journalismin tulevaisuuteen on tällä viikolla julkaistu kaksi laajaa tutkimusta, joiden pääpointit käyn lyhyesti läpi tässä kirjoituksessa.

146-sivuinen “The Next Newsroom” on Euroopan yleisradioliiton EBU:n julkaisu, jonka ovat tehneet LUT-yliopiston työelämäprofessori Atte Jääskeläinen ja mediakonsultti Maike Olij.

111-sivuinen “New Powers, New Responsibilities” puolestaan on London School of Economicsin ajatushautomon Polisin julkaisu, joka on tehty Googlen News Initiative -hankkeen rahoituksella. Sen on toimittanut LSE:n professori Charlie Beckett.

Kumpaankin on haastateltu lukuisia mediabisneksen huippuosaajia eri puolilta maailmaa konkreettisin esimerkein. Next Newsroom pitää datan ja tekoälyn laajamittaista hyödyntämistä “journalismin digitalisaation neljäntenä aaltona” verkon, mobiilin ja somen jälkeen. Tällä on vaikutusta sekä journalismin tekemiseen että sen saattamiseen asiakkaille ja näiden kautta journalismin arvolle yhteiskunnassa. New Powers, New Responsibilities puolestaan korostaa, että journalistien pitäisi rohkeasti katsoa tekoälyhypen ja ennakkokäsitysten yli ymmärtääkseen, mistä termien takana oikeasti on kyse. Kumpikin tutkimus punnitsee sekä uhkia että mahdollisuuksia. Tekoälyn mahdollisuuksiin tarttumisen tärkeyttä juuri nyt alleviivaavat kummatkin. Tärkeää on myös määritellä, mistä puhutaan, kun puhutaan tekoälystä.

Next Newsroomin keskeisiä johtopäätöksiä:

  • Jotta journalismin digitalisaation neljännessä aallossa voi menestyä, on ratkaistava sekä työkulttuuriin että teknologiaan liittyviä haasteita.
  • Perusteettomat pelot uusista teknologioista ja kohtuuttomat odotukset uusia teknologioita kohtaan elävät rinta rinnan.Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.28.03
  • Ihmiset pelkäävät journalistisen identiteetin sekä autonomian menettämistä. Organisaatio voi jäädä muista jälkeen, jos se ei pysty ylittämään näitä pelkoja.
  • Vain tietyt osat journalismista voidaan automatisoida (esimerkiksi, että robotti kirjoittaa uutisia). Kuitenkin, käytännöllisesti katsoen kaikki työnkuvat tulevat jossain määrin muuttumaan. Toimitusten teknologiaymmärryksen on parannuttava.
  • Journalismin jakelun parantamisen kannalta on keskeistä panostaa personointiin sekä ihmisten henkilökohtaisiin tarpeisiin vastaamiseen. Vaikka asian ympärillä on myös epäilyksiä, se voi kasvattaa journalismin arvoa, koska se parantaa hyödyllisen sisällön löydettävyyttä. Jos korkealaatuista sisältöä ei löydetä, sitä ei voida kuluttaa. Julkisen palvelun median omaleimaisuus on kirjoitettava sisään algoritmeihin, jotta voidaan varmistaa sen arvo yhteiskunnalle sekä välttää sudenkuopat ja sidonnaisuudet.
  • Tekoäly tarjoaa uusia mahdollisuuksia läpivalaista algoritmista vallankäyttöä yhteiskunnassa. Se voi myös auttaa faktantarkistuksessa.Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.26.16
  • Tekoälyn hyödyntämisessä on suuria mahdollisuuksia myös mm. kääntämisen automatisoinnissa, äänentunnistuksessa sekä äänen generoimisessa tekstiksi.
  • Toimitusten pitäisi nopeasti siirtyä pelkän tavoittavuuden mittaamisesta muihin mittareihin, jotka paremmin kuvaavat niiden suhdetta yleisöihin.
  • Menestyksekkäitä tekoälyhankkeita yhdistää se, että niillä on vahva omistus ylimmässä johdossa, toteuttava porras on talon sisältä, ja ne ovat sellaista kaliiperia, joka on linjassa strategisten tavoitteiden kanssa. Johdon on korostettava tavoitteita, mutta annettava tekijöille tarpeeksi vapauksia näihin pääsemiseksi.

Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.13.19

New Powers, New Responsibilitiesin keskeisiä johtopäätöksiä:

  • Tekoälyn eri muotojen hyödyntäminen on jo nyt merkittävä osa journalismia, mutta tämä jakautuu alalla epätasaisesti. Strateginen suunnittelu on vajavaista tai olematonta.
  • Edistyksellisimmätkin tekoälyä hyödyntävät uutistoimijat kuvaavat sitä ”lisäkkeeksi”, kyse ei ole vielä kokonaisvaltaisesta muutoksesta.
  • On tärkeää määritellä, mitä tekoäly organisaatiossa tarkoittaa, jotta sen suhde strategiaan voidaan miettiä. Tämä helpottaa myös viestimistä.
  • Kolme tärkeintä motiivia tekoälyn hyödyntämiseen ovat [tutkimuksen kyselyssä], että journalistit voisivat työskennellä tehokkaammin, asiakkaat saisivat heille merkityksellisempiä sisältöjä, ja kustannustehokkuutta voitaisiin parantaa.
  • Erityisesti pienet uutistoimijat ovat huolissaan, että jäävät muista jälkeen.
  • Tekoälyn merkitys korostuu tulevaisuudessa yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Journalismin pitäisi ottaa oppia muilta toimialoilta, miten teknologiaa voidaan hyödyntää.

    Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.37.38

    New Powers, New Responsibilities -tutkimuksen esimerkeistä löytyy mm. Ylen Voitto-robotti.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Futuristi Amy Webbin katsaus journalismin ja median trendeistä julki – tässä päähavainnot

Näyttökuva 2019-9-16 kello 12.49.30.png

Amerikkalaisfuturisti Amy Webbin teknologiapainotteinen katsaus journalismin ja median trendeihin julkaistiin nyt kolmatta kertaa. Julkistamispaikkana toimi Online News Association -järjestön konferenssi New Orleansissa Yhdysvalloissa.

167-sivuisen nivaskan rakenne on samantyyppinen kuin Webbin tunnetuimmassa, 12 kertaa julkaistussa laajassa teknologiaraportissa, jotka julkaistaan alkuvuodesta.

Kokoan tähän nyt julkaistussa katsauksessa esille nostetut keskeiset havainnot. 

  1. Synteettinen media tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Synteettisistä sisällöistä esimerkkejä ovat kiinalainen tekoälyuutisankkuri Xin Xiaomeng sekä amerikkalainen somehahmo Lil Miquela, joka ei ole oikea ihminen. Synteettisellä medialla ei ole eettistä säännöstöä.
  2. Deedfake-videot eli tekoälyn avulla tehdyt valevideot ovat vasta alkua. Tutkijat ovat jo nyt kyenneet jäljittelemään ihmisten ääntä ja liikkeitä, jopa ennakoimaan käyttäytymismalleja.
  3. Sääntely voimistuu. Teknologiajätit ovat viranomaisen syynissä Yhdysvalloissa, ja EU:n tietosuoja-asetus vaikuttaa Eurooppaa laajemmalle. Alustasääntely vaikuttaa sisällön julkaisemiseen ja jakeluun, ja jokainen organisaatio joutuu miettimään, miten se kerää ja käyttää kuluttajien dataa.
  4. Pelkän kännykkänäytön aika on pian ohi. Älykaiuttimet ja puettavat älylaitteet yleistyvät. Lähivuosina kuluttajat ottavat kännykän rinnalle muita käyttöjärjestelmiä (Amy Webb näkee tämän kehityksen osasyynä sille, että Applen ja Samsungin puhelinmyynti laskee – liian korkean hinnan lisäksi).
  5. Äänihakuoptimointi on uusi hakukoneoptimointi (“VSO is the new SEO”). Kyse ei ole vain älykaiuttimista, vaan äänikäyttöliittymien yleistymisestä laajemmin.
  6. [Median] Digitaaliset tilausmallit eivät toimi. New York Timesin tai Washington Postin menestys ei auta kaikkia. Kilpailu kovenee.
  7. Harppaukset tekoälykehityksessä parantavat panos–tuotos-suhdetta. Näköpiirissä on uusia työkaluja ja järjestelmiä mm. livekarttoihin, reaaliaikaiseen faktantarkistukseen, kirjoittamiseen, kuvan- ja videonkäsittelyyn sekä hallinnollisiin tehtäviin.

Siinä siis Webbin katsauksen seitsemän pääkohtaa. Mitä niistä pitäisi ajatella? Riippuu varmasti, ajatteleeko vuoteen 2020 vai paljon pidemmälle. Itselleni silmään pisti ainakin se, että lohkoketjusta puhutaan tämänvuotisessa katsauksessa vähemmän. Vielä viime vuoden vastaavassa todettiin, että lohkoketjuteknologia “alkaa mahdollistaa muutoksen tekemistä, vaikka ekosysteemi on yhä kypsymisvaiheessa”. Toinen huomio liittyy äänellä ohjattaviin laitteisiin. Toistaiseksi menestysresepti ainakin uutisissa on löytymättä.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Näin nuoret kuluttavat uutisia – tuore Reuters-raportti listaa, miten perinteisen median on muututtava

Näyttökuva 2019-9-3 kello 22.15.09

Reuters-instituutin raportti alle 35-vuotiaiden uutiskulutuksesta julkaistiin maanantaina 2. syyskuuta. 

Raportissa esitetään viisi strategista suuntaa sekä kolme keinoa, jotka mediatalojen on otettava huomioon tavoitellessaan nuoria yleisöjä. Käyn ne lyhyesti läpi tässä kirjoituksessa.

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin 58-sivuisen raportin pääviesti ei ole erityisen yllättävä: sen mukaan nuoret – tässä alle 35-v. – etsiytyvät yhä harvemmin uutisten ääreen mediatalojen verkkosivuille tai sovelluksiin. He viettävät pääosin aikaansa muualla verkossa tai somessa. Tämä ei tarkoita, etteivätkö nuoret olisi kiinnostuneet uutisista. Heille ei kuitenkaan riitä uutisen yhteiskunnallinen arvo, vaan henkilökohtainen arvo korostuu, raportissa todetaan. Siis kosketuspinta omaan elämään. Tätä mediatalot eivät voi raportin mukaan jättää huomiotta, mikä tarkoittaa myös uutisen määritelmän uudelleen miettimistä:

”Perinteinen uutismedia pitää uutisena sitä, minkä sinun pitäisi tietää. Nuoret yleisöt pitävät uutisena sitä, mikä sinun pitäisi tietää (tiettyyn pisteeseen asti), mutta myös, mikä on hyödyllistä tietää, mikä on kiinnostavaa tietää, ja mikä on hauska tietää.”

Raportti korostaa, että yhtä patenttiratkaisua nuorten tavoittamiseksi uutisilla ei ole, koska heissä on erilaisten ihmisten kirjo siinä missä muissakin, mutta esittää silti kolme tapaa, joilla perinteisen median on muututtava nuoria tavoittaakseen: 

  1. Käyttäjäkokemuksen tulisi olla yhtä vaivaton kuin Facebookilla ja Netflixillä. Tiedon löytäminen ei saa olla hankalaa. Myös oikea äänensävy on tärkeää.
  2. Uutistoimijoiden on kyettävä tekemään jutut niin, että ne vastaavat nuorten odotuksiin, ja niiden on osuttava hetkiin, jolloin nuoret ovat alttiita vastaanottamaan uutisia. Tämä tarkoittaa mm. uusien esitystapojen kokeilua somessa ja näiden kokemusten tuomista omille alustoille ennen kaikkea mobiiliin ympäristöön.
  3. Uutisjuttujen tekotapaa saattaa täytyä muuttaa merkittävästi. Pelkkä negatiivisuus ahdistaa: nuoret eivät halua sulkea silmäänsä vakavilta tai vaikeilta aiheilta, mutta kaipaavat rinnalle toiveikkuutta ja polkuja kohti ratkaisuja: mitä juuri he voivat tehdä asialle. Aitous, reiluus, monimuotoisuus ja syrjimättömyys ovat keskeisiä arvoja.

Raportti listaa myös viisi strategista suuntaa, joiden ympärille nuorten tavoittamista voi pyrkiä rakentamaan. Nämä ovat osin päällekkäisiä edellä mainittujen kanssa. Raportti sisältää esimerkkejä eri medioista.

  1. Vaivaton käyttäjäkokemus
  2. Kolmansien osapuolien alustat
  3.  Tapakäytön rakentaminen
  4.  Henkilökohtainen merkitys
  5.  Näkökulma (tässä: näkökulmien moninaisuus – osa tutkimukseen haastateltavista katsoi, että mediat edustavat vain tiettyä ajattelutapaa)
Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Teksti on yhä videota paljon suositumpi uutisten kuluttamisen muoto – ainakin, jos ihmisiltä siitä varta vasten kysytään

Näyttökuva 2019-6-14 kello 9.17.50

Lähde: Digital News Report 2019:n Suomen maaraportti (Media-alan tutkimussäätiön sivuilla).

Suomalaiset suosivat tekstiä uutislähteenä enemmän kuin videota, ilmenee maailman suurimman uutistutkimuksen Digital News Report 2019:n Suomen maaraportista. Tilanne ei ole juuri muuttunut viime vuosina (sininen käyrä yllä olevassa kuvassa). Taustalla on kyselytutkimus, eli kyse on ihmisten mielikuvista.

Videot ja podcastit täydentävät uutisten kuluttamista. Niiden osuus, jotka kokivat lukevansa uutisia enimmäkseen teksteinä, mutta katsovansa toisinaan myös mielenkiintoisina pitämiään videouutisia, laski edellisvuodesta kuusi prosenttiyksikköä (oranssi käyrä ylläolevassa kuvassa).

Oma kysymyksensä on, mitä mikin termi kullekin tarkoittaa. Miten enää erottaa teksti, video tai ääni toisistaan, kun tiedämme, että niiden ero on usein veteen piirretty viiva.

Pohdin kysymyksenasettelun haasteita viimevuotisessa kirjoituksessani ”Verkkouutisensa haluaa videona harvempi kuin uskoisit, mutta kysymyksenasettelu voi pian olla vanhentunut.”

Digital News Report 2019:n pääpointit kokosin tänne.

Suomen maaraporttiin voit tutustua Media-alan tutkimussäätiön sivuilla täällä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Maailman suurin uutistutkimus taas julki: Tässä tärkeimmät havainnot

Näyttökuva 2019-6-12 kello 6.44.03.png

Uutisten vältteleminen on yleistynyt kahden vuoden takaisesta (+6%). Tässä yleisimpiä syitä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa kyllästymistä ja ärtymystä uutisiin aiheutti Brexit.

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Digital News Report 2019 -tutkimus julkistettiin tänään keskiviikkona. Kokoan tähän havainnot, jotka raportissa nostetaan tärkeimmiksi ja vertaan niitä myös edellisvuoden vastaaviin.

Maailman laajinta uutisten kuluttamisen tutkimusta varten tehtiin tänä vuonna kyselyitä 75 000 ihmiselle 38 maassa, mukaan lukien Suomessa, sekä myös laadullista tutkimusta.

156-sivuisen raportin yleissävy on aavistuksen synkempi kuin vuotta aiemmin, jolloin toiveikkuutta herättivät tiedot uutisista maksamisen ja maksuvalmiuden lisääntymisestä.

”Alan ponnisteluista huolimatta verkkouutisista maksavien määrä on kasvanut vain hiuksenhienosti. Kasvu rajoittuu muutamiin alueisiin lähinnä Pohjoismaissa. Yhdysvalloissa kasvua ei ole tapahtunut sitten vuoden 2017”, kirjoittaa raportin koonnut Nic Newman nyt.

”Jopa maissa, joissa uutisista maksaminen on yleisempää, valtaosa maksaa vain yhdestä välineestä. Näyttää siltä, että ”voittaja vie kaiken”-ilmiö yleistyy. Rohkaisevaa on, että suurin osa maksaa uutisistaan jatkuvaluonteisesti eikä kertakäyttöisesti.”

Suomessa verkkouutisista maksavien määrä on laskenut kaksi prosenttiyksikköä (16%, sanoo maksaneensa viimeisen vuoden aikana). Norjassa ja Ruotsissa on kasvua.

Nic Newman tulkitsee, että uutismedia-ala on jälleen risteyskohdassa, eivätkä kaikki selviä muutoksesta. On yritettävä erottua korkealaatuisella journalismilla tilanteessa, jossa yhä useampi toimija ei ole valmis tarjoamaan sitä ilmaiseksi, mutta toisaalta näyttää selvältä, että kaikki eivät ole koskaan valmiita maksamaan uutisista.

”Erityisesti nuoret yleisöt eivät halua luopua nopeasta ja mutkattomasta (ja ideaalitilanteessa ilmaisesta) pääsystä monipuolisen tiedon ja mielipiteiden äärelle. He eivät halua palata aikaan, jollainen media joskus oli.”

Muita havaintoja, jotka raportissa nostetaan tärkeimmiksi (Suomi käsitelty erikseen lopussa):

  • Joissakin maissa saattaa olla edessä nk. maksumuuriväsymys, kun ihmiset haluavat käyttää rajallisia varojaan mieluummin viihteeseen (Netflix/Spotify) kuin uutisiin.
  • Ihmisten Facebookissa käyttämä aika vähenee ja on siirtynyt WhatsAppiin ja Instagramiin vuodentakaisesta, mutta Facebook on edelleen ylivoimaisesti suurin sosiaalisen median uutislähde. Hyvin harvat ovat hylänneet Facebookin kokonaan.
  • Uutisiin liittyvä keskustelu jatkaa siirtymistään viestisovelluksiin. WhatsApp on noussut tärkeimmäksi uutiskeskustelun ja -jakamisen alustaksi Brasiliassa, Malesiassa ja Etelä-Afrikassa. Näissä maissa ihmiset ovat halukkaita liittymään myös suuriin Whatsapp-ryhmiin, joissa on heille tuntemattomia ihmisiä. Tämä trendi saattaa lisätä väyliä valeuutisten leviämiseen.
  • Facebook-ryhmät uutisista keskustelemiseen eivät ole kaikkien juttu. Ne ovat kasvattaneet suosiotaan Turkissa ja Brasiliassa, mutta ovat huomattavasti vähemmän yleisiä länsimaissa.
  • Huoli väärän tiedon leviämisestä on yhä korkealla. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa 70% ja Yhdysvalloissa 67% on hyvin huolissaan tai erittäin paljon huolissaan, mikä internetissä on totta tai valetta. Luku on huomattavasti alhaisempi Saksassa (38%) ja Hollannissa (31%).
  • Luottamus uutisiin yleisesti laski viime vuodesta kaksi prosenttiyksikköä, kun katsotaan kaikkien maiden keskiarvoa. Suurin pudotus on tapahtunut Ranskassa.
  • Huoli uutisten laadusta saattaa olla hyödyksi joillekin brändeille, mutta ei auta kaikkia alan toimijoita. Neljännes vastaajista sanoo alkaneensa käyttämään ”tunnetumpia” uutislähteitä. Nousua on mm. Yhdysvalloissa. Niin ikään neljännes sanoo viimeisen vuoden aikana lopettaneensa epäilyttävien uutislähteiden seuraamisen.
  • Uutismedian nopeaa raportointikykyä pidetään parempana kuin sen kykyä selittää asioita. Kaksi kolmasosaa vastaajista on sitä mieltä, että media on hyvä pitämään ihmiset ajan tasalla, mutta puolet sitä mieltä, että se auttaa heitä ymmärtämään uutisia. Maittaiset erot ovat suuria. Positiivisimmat arviot mediasta tulevat korkeammin koulutetuilta.
  • Tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan populistisen ajattelun yhteyttä uutisten kuluttamiseen. Ihmiset, joilla katsottiin olevan eniten populistisia ajatuksia, nimesivät tärkeimmäksi uutislähteekseen television ja verkossa Facebookin.
  • Yhä useampi sanoo välttelevänsä uutisia (32%). Kun asiasta kysyttiin viimeksi kaksi vuotta sitten, luku oli kuusi prosenttiyksikköä pienempi. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa laskua on 11 prosenttiyksikköä. Siellä taustasyihin kuuluu kyllästyminen tai ärtymys Brexitiin. Yleisesti ihmiset sanovat välttelevänsä uutisia, koska niillä on negatiivinen vaikutus heidän mielialaansa tai koska he kokevat, etteivät voi vaikuttaa asioihin.
  • Kännykkä uutislähteenä jatkaa kasvuaan. Viikottain uutisia seuraa kännykästään kaksi kolmasosaa vastaajista. Apple Newsin kaltaiset uutiskoostimet yleistyvät. Apple News tavoittaa nyt Yhdysvalloissa enemmän iPhonen käyttäjiä kuin Washington Post.
  • Kännykkä ruokkii podcast-bisneksen kasvua ollen ykkösväline podcastien kuunteluun. Yli kolmannes vastaajista (36%) sanoo kuunnelleensa vähintään yhden podcastin viimeisen kuukauden aikana. Alle 35-vuotiaissa luku nousee 50%:iin.
  • Ääniohjattujen virtuaaliapureiden (kuten Amazonin Alexa) käyttö yleisesti jatkaa kovaa kasvuaan, mutta uutisten kuluttaminen niiden kautta on hyvin alhaista kaikilla markkina-alueilla. Tilanne oli sama vuosi sitten.
  • Uutiskirjeet lisäävät sitoutumista uutisiin erityisesti Pohjois-Amerikassa. Tehokkaimmillaan ne ovat vanhemmissa ikäryhmissä. Nuorilla korostuvat kännykän uutisilmoitukset, joiden viikkokäyttö kasvaa.
Näyttökuva 2019-6-12 kello 7.48.21

Kännykän uutisilmoitukset uutislähteenä – vielä melko vähäistä Suomessa.

Suomi

Näyttökuva 2019-6-12 kello 7.28.00.png

Suomalaistenkin aika on kortilla ja siitä ajasta kilpailevat monet tahot, mistä kertovat laskevat käyrät alavasemmalla olevassa kuvassa. Nk. vaihtoehtomedioiden tavoittavuus on hyvin pientä (oik. ylh.).

Suomessa tilanne on monessa mielessä hyvä. Yksi suojaava tekijä on pieni markkina ja oma kielialue. Luottamus uutismediaan on erittäin korkealla tasolla, missä Suomi on monetta vuotta peräkkäin koko Digital News Reportin ykkösmaa (59%). Maailmalta tuttu muutos näyttää silti hiipivän tännekin: laskua edellisvuoteen on kolme prosenttiyksikköä ja neljän vuoden takaiseen yhdeksän prosenttiyksikköä.

Näyttökuva 2019-6-12 kello 7.28.22

Luottamus suomalaiseen uutismediaan on korkealla.

Merkille pantavaa on, että yleinen luottamus uutisiin on laskenut enemmän kuin ”luottamus uutisiin, joita minä kulutan”, mitä myös kysyttiin.

Tavoittavuuden laskusta on merkkejä, minkä arvellaan johtuvan Netflixin kaltaisten palvelujen vaikutuksesta ajankäyttöön.

Uutisista sanoo maksavansa 16% vastaajista, missä on kaksi prosenttiyksikköä laskua viime vuoteen. Suomessa iso osa tulee edelleen verkon uutispalveluihin suoraan siinä määrin, että se on poikkeuksellista moneen muuhun maahan verrattuna.

 

Näyttökuva 2019-6-12 kello 7.28.45.png

Sosiaalinen media uutislähteenä Suomessa.

Suomen maaraportin on koonnut tutkija Esa Reunanen Tampereen yliopistosta.

Viime vuoden vastaavan tutkimuksen tuloksista voit lukea kirjoituksestani kesäkuulta 2018: ”Reuters-instituutin Digital News Report 2018: FB:n käyttö uutislähteenä kääntyi laskuun, sisältöjen jakeluvauhti kolmansien osapuolten alustoille pysähtynyt, tilausmaksut kasvavat”

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Demografiat tai mallilukijat keskiarvoistavat ihmisiä – miten kuvata nopeasti liikkuvia ja pirstaloituvia yleisöjä?

rob-curran-396488-unsplash (1).jpg

Kuva: Unsplash.

Teenkö minä tämän jutun alle 45-vuotiaalle vai teenkö minä tämän jutun 6-vuotiaan kalliolaispojan äidille?

Digimaailman sisältöbisneksessä tunnetaan uskoakseni jo aika hyvin viisaus, että kaikkea kaikille on ei mitään kenellekään. Vaikeampaa on vastata kysymykseen, millaisista rakennuspalikoista tuo “kaikki” koostuu.

Yleisöjen ymmärtämisen trendi on jo useamman vuoden ollut pyrkimyksessä ymmärtää yksilöiden vaikuttimia, tarpeita ja käyttäytymistä, sen sijaan että ihmiset keskiarvoistettaisiin esimerkiksi ikään tai sukupuoleen perustuvan ryhmittelyn alle. Tämä sanottua, on olemassa eräitä ihmisen elämänvaiheisiin liittyviä kysymyksiä, jotka ovat tietyille ikäryhmille tärkeämpiä kuin joillekin toisille: kotona asuminen vs. omilleen muuttaminen, opiskelu, lapsen saaminen ja niin edelleen.

Mutta ei yksilöiden vaikuttimien, tarpeiden ja käyttäytymisen kartoittaminenkaan helppoa ole, sillä ne ovat koko ajan liikkeessä. Sisältöjen kuluttamisessa tämä korostuu.

Konkreettinen esimerkki: Jos minä päätän tänään seurata sosiaalisessa mediassa brändiä, joka keskittyy kulinaristimaailman uutisiin, edes minä en osaa sanoa, tulenko seuraamaan sitä enää ensi viikolla. Facebookissa minut on tosin jo tämän perusteella mikrolokeroitu ja mainostajat voivat kohdentaa uutisvirtaani vaikka paistinpannumainontaa.

Mediataloissa yleisöjen ymmärtämisen tarve korostuu, koska koska ihmisten arvot, elämäntavat ja kulttuuri pirstaloituvat. Pirstaloistumista nopeuttaa osaltaan digitalisaatio, joka mahdollistaa viestin tai mielipiteen kulkemisen nopeasti minne tahansa, hyvässä tai pahassa. “Yleisö” ei ole monoliitti, jos se sitä koskaan oikeasti on ollutkaan.

Yksi tapa jäsentää yleisöjä on perinteisesti ollut kohderyhmittäminen eli segmentointi, jossa usein pyritään näkemään demografian yli, esimerkiksi tarpeisiin ja motiiveihin, jotka sisällönkulutusta ohjaavat: viihtyminen, sivistyminen, nopeus, rauhoittuminen ja niin edelleen. Segmentoinnin lopputuote on jonkinlainen tiivistys tai yleistys yhdistävistä piirteistä ja tekijöistä. Joissakin medioissa yhtenä työkaluna tässä toimivat niin kutsutut mallilukijat, jotka auttavat juttujen kohdentamisessa. Mallilukijoiden haasteena on tiedon saattaminen tekijöiden arkeen niin, että se konkreettisesti auttaa kehittämään sisältöjä. Mallilukijat ovat mielestäni myös yhtä lailla yleisöjen keskiarvoistamista, vaikka se menettelytapana meneekin demografioiden ylitse. Ennen kaikkea mallilukijat ovat pysäytyskuvia jostain hetkestä – pahimmillaan siis valmistuessaan jo vanhentuneita varsinkin, jos aineisto on hankittu vain haastatteluin. Hyvää on se, että ne kuitenkin parhaimmillaan lisäävät ymmärrystä yleisöistä.

Mitä siis tehdä? Valmista kokonaisratkaisua ei ole. Ehkä tärkeintä on jatkuva henkinen valmius yleisöjen ymmärtämiseen monipuolisesti, valmius jatkuvaan muutokseen ja kyky reagoida muutoksiin. Mediatalossa tämä edellyttää joustavuutta strategialta ja johtamiselta.

Mitä tulee sisältöjen kehittämiseen, yksi vastaus on jatkuvasti oppien hyödyntää rinnakkain sekä kysyttyä tietoa (joka mallilukijoiden pohjanakin usein on) sekä mitattua tietoa eli tietoa siitä, miten ihmiset lopulta käyttäytyivät. Ideaalitilanteessa näitä voidaan verrata toisiinsa.

On myös pyrittävä myös sanoittamaan selkeästi, mitä erilaisiin tarpeisiin vastaaminen tarkoittaa aivan sisältöjen tekijöiden tasolla. Monitulkintaisuus ei ole hyvästä. Selkeyden tarvetta kuvaa hyvin American Press Instituten analyysi tuoreessa raportissaan How to build a metrics-savvy newsroom”:

”Toimittajilla on maine, että he sivuuttavat datan työssään. Mutta tämä maine ei ole ansaittua. Journalistit eivät inhoa dataa. He vain kaipaavat dataa, jota on helppo ymmärtää, dataa joka antaa heille heti tarvittavan tiedon miten palvella yleisöjä paremmin, sekä vahvistusta sille, että heidän työllään on merkitystä.”

Palaan vielä lopuksi alun esimerkkiin. On hyvä muistaa, että vaikka tarkastelemme tuota kalliolaispojan äitiä yksilönä omine mediankäyttötapoineen ja sisällönkulutusmotiiveineen, hän on mittareiden näkökulmasta silti samalla myös se “alle 45-vuotias” (voisi tietysti olla ylikin). Pointti: Älä välttämättä syytä mittareita, jos on mahdollista, että käytät niitä väärin.

Normaali