Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Näin kännykkäruudun notifikaattien merkitys uutislähteenä on muuttunut

Kuvateksti: Notifikaatteihin tiivistyy myös uutistoimitusten nopeuskilpailu: kuka kertoo uutisen ensimmäisenä.

Kävin läpi kaksi koronapandemian alkamisen jälkeen julkaistua tutkimusta uutisnotifikaateista eli kännykän ruudulle uutissovelluksesta tilatuista ilmoituksista. Tutkimukset valottavat “notskujen” merkitystä nykypäivän uutiskäytössä.

Tiivistäen: uutisnotifikaattien merkitys ei ole suurelle massalle uutistenkuluttajia tärkeyslistan kärjessä, jopa vähenee – mutta osalle nuorista se on enenevässä määrin tärkeää.

Reuters-instituutin Uutismedia verkossa 2022 -tutkimuksen mukaan Suomessa 18-24-vuotiaista yhdeksän prosenttia pitää notifikaatteja pääasiallisena tapana seurata verkkouutisia [kuva yllä, kysytty viikkokäyttöä], kun neljä vuotta sitten luku oli neljä prosenttia. Nuorissa nousu on siis merkittävä. Koko väestön tasolla tilanne ei ole Suomessa muuttunut vuosiin: kolme prosenttia pitää notifikaatteja pääasiallisena tapana seurata uutisia. Kun kysytään, käyttääkö notifikaatteja uutislähteenä ylipäänsä, osuus on viimeiset kolme vuotta ollut koko väestön tasolla Suomessa yhdeksän prosenttia.

Mikä on uutisnotifikaattien merkitys uutisten kuluttajalle näiden lukujen takana? Tätä valottaa kansainvälisen uutistoimiston Associated Pressin raportti “Creating a push alert strategy”, joka on julkaistu tänä vuonna, mutta tutkimusosiot ovat käyneet kentällä koronavuonna 2020.

AP:n raportin mukaan uutisnotifikaatit itsessään ovat hyvin pieni liikenteenlähde verkkouutisissa – niin pieni, että prosenttiosuus on yksinumeroinen, ei kaksinumeroinen. Notifikaattien hyödyn ei kuitenkaan nähdä liittyvän vain liikenteenlähteenä toimimiseen, vaan muunlaiseen arvontuottoon asiakkaalle. Jos henkilö on tietoisesti kytkenyt uutisnotifikaatit päälle, se kielii aktiivisesta päätöksestä ja kiinnostuksesta kyseisen palvelun sisältöjä kohtaan. Vaikka kännykän notifikaateista huomataan lopulta vain pieni osa ja vielä pienempi osa klikataan auki.

AP:n fokusryhmätutkimukseen osallistuneet olivat kaikki sitä mieltä, että uutisilmoitusten sisällön pitää liittyä breaking news -tilanteisiin, ja näitä raameja medioiden ei myöskään olisi hyvä liiaksi venyttää.

Ärsykkeiden täyttämässä maailmassa uutisnotifikaattien lähettäminen on tasapainoilua: jos niitä lähettää liian usein, käyttäjä kytkee ilmoitukset pois päältä. AP:n mukaan käyttäjä kuitenkin hyvin harvoin poistaa siitä syystä koko sovelluksen. Notifikaattien personointi – tai räätälöinti – on yksi tapa ehkäistä ärsytystä ja parantaa osumatarkkuutta.

AP:n raportti alleviivaa, että uutisnotifikaattien avaamisprosentti ei kerro kaikkea niiden merkityksellisyydestä. Jotkut käyttäjät kokevat saavansa kaiken tarpeellisen klikkaamatta itse uutiseen koskaan.

AP:n oma sovellus lähettää päivässä yhdestä neljään notifikaattia. Yöllisiä notifikaatteja vältetään, ellei kyse ole erittäin suuresta uutisesta.

Tärkeänä pidetään, että notifikaatin äänensävy vastaa sisältöä. Myös vakavista aiheista voi kertoa keskustelevaan sävyyn.

Yhdysvalloissa uutisnotifikaattien käyttö on koko väestön tasolla kääntynyt laskuun vuoden 2021 koronahuipusta (kuva yllä), ilmenee Reuters-instituutin Digital News Report 2022 -raportista, ollen suunnilleen koronaa edeltävällä tasolla. Huomioitavaa on, että tässä on kysytty notifikaattien uutiskäyttöä ylipäänsä, ei niiden roolia pääasiallisena uutislähteenä.

Jenkkimarkkinassa notifikaattien suosiota uutislähteenä ovat syöneet some ja sähköpostin uutiskirjeet, jotka eivät meillä Suomessa ole samalla lailla yleistyneet.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

7 kiinnostavaa kuvapoimintaa Suomen uutismedian tilasta Digital News Report 2022:n Suomen-maaraportista

Kävin aiemmin tänään julkaisemassani blogikirjoituksessa läpi maailman suurimman uutistutkimuksen, Reuters-instituutin Digital News Report 2022:n päähavainnot Suomesta ja maailmalta (voit lukea sen täältä). Raportin merkittävin havainto Suomen uutismedialle on luottamuksen kasvu.

Englanninkielisen yli 200-sivuisen raportin ohella Suomessa Media-alan tutkimussäätiö on perinteiseen tapaan julkaissut suomenkielisen ja laajemman Suomen-maaraportin nimeltään Uutismedia verkossa. Nostan siitä seitsemän kuvapoimintaa tähän kirjoitukseen (tässä Journalisti-lehden juttu maaraportista). Suomen-maaraportin on koonnut useana vuonna Tampereen yliopiston tutkija Esa Reunanen.

Hyvin harva tilaa yhtä useampaa digitaalista uutispalvelua Suomessa. Striimauspalveluissa tilanne on toinen.

Uutisia kulutetaan useimmiten tekstinä, toisinaan videoita katsoen.
Verkkouutisten maksutapoja.
Niin sanottujen vastamedioiden viikkotavoittavuus on vähäistä.
Luottamus suomalaiseen uutismediaan on kääntynyt kasvu-uralle, toisin kuin monessa muussa maassa.
Uutisten kommentointi somessa on vähentynyt paljon. Uutisten kommentointi uutissivulla on vähentynyt hieman.
Kiinnostus eri uutisaiheisiin vaihtelee esimerkiksi iän mukaan.
Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Uutisluottamus pompsahti Suomessa: Digital News Report 2022 on julki – tässä päähavainnot

Ensin hyvät uutiset: luottamus uutismediaan on vahvistunut Suomessa viimeisen vuoden aikana, jopa merkittävästi. Uutisista erittäin paljon kiinnostuneiden osuus on viidessä vuodessa noussut, eikä uutisten välttelijöiden määrä ole meillä juuri kasvanut, kuten muualla.

– Saattaa olla, että Suomen yhä polarisoituneemmat keskustelut [koronarajoituksista ja EU-politiikasta] ovat saattaneet lisätä enemmistön luottamusta asiantuntijoihin ja instituutioihin, ja todella myös uutismediaan, arvioidaan tänään julkaistussa Digital News Report 2022 -raportissa, joka on maailman suurin uutisten kuluttamisen vertaileva tutkimus.

Sitten uutismedian kannalta huonot uutiset: monessa muussa maassa luottamus ei sitten ole vahvistunutkaan, vaan palannut laskutrendille koronan tuoman luottamuspiikin jälkeen. Kiinnostus uutisiin laskee kansainvälisesti. Bisnespuolellakin on tummia pilviä, kun tilauspohjaiset liiketoimintamallit näyttävät saturoituvan eli saavuttavan jonkinlaisen kyllääntymispisteen.

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin raportin kyselytutkimusten piirissä on puolensataa maata ja 90 000 ihmistä.

Suomen vinkkelistä raportti näyttää jopa toiveikkaalta paitsi luottamuksen myös ansaintamallien näkökulmasta, mutta koko paketin yleissävy on viime vuotta negatiivisempi.

Suomen osalta on julkaistu myös laajempi suomenkielinen maaraportti, josta olen tehnyt oman kirjoituksensa.

Venäjän hyökkäyssodan suorat ja välilliset vaikutukset eivät tämän raportin tuloksiin täysipainoisesti ehdi, sillä kyselyt ovat olleet kentällä helmikuussa 2022. Viiden maan osalta kyselyt tehtiin sodan aikana (Suomi ei näissä mukana).

Digital News Report 2022:n Suomi-poiminnat:

  • Suomi on tuttuun tapaan uutisluottamuksen kärki maailmassa. Suomessa 69% ilmoittaa nyt luottavansa yleensä uutisiin, missä on vuoteen 2021 verrattuna nousua neljä prosenttiyksikköä ja vuoteen 2020 verrattuna 13 prosenttiyksikköä. Suomen luotetuin uutismedia on Yle.
  • Suomessa myös luottamus siihen, että uutismediat käyttävät keräämäänsä dataa vastuullisesti, on maailman korkeinta (alhaisinta Yhdysvalloissa).
  • 19 prosenttia tilasi jotain verkkouutismediaa Suomessa viime vuonna. Heistä puolet maksaa vain yhdestä julkaisusta. Alle 30-vuotiaiden tilaajien osuus on muihin maihin verrattuna pieni.
  • 28 prosenttia kertoo kirjautuneensa jollekin uutissivustolle Suomessa viime vuonna (esimerkiksi sähköpostilla tai erillisellä tunnuksella).
  • Teksti on verkon uutiskulutuksen ylivoimainen ykkösmuoto Suomessa – ainakin kun ihmisiltä sitä varta vasten kysytään. Näin on kaikissa ikäryhmissä, myös nuorissa. Suomessa peräti 85% sanoo kuluttavansa uutisensa ”lähinnä tai enimmäkseen” tekstinä, kolme prosenttina pääasiassa vain videona. Kun kaikki maat huomioidaan, 18-24-vuotiailla samat luvut ovat 55 prosenttia ja 17 prosenttia. Viimeksi tätä asiaa kysyttiin vuonna 2019 ja luvuissa ei ole isoja muutoksia, paitsi nuorissa, joilla videon rooli on korostunut. Ne, jotka suosivat videota, sanovat pitävänsä videon katsomista helpompana tapana kuin tekstin lukemista. Tekstimuotoisia uutisia täydentävät verkossa videoiden lisäksi podcastit.
  • Podcastien uutiskulutus on pysynyt Suomessa ennallaan viime vuodesta.
  • Kännykkä on vahvistanut asemaansa aamun ensimmäisenä uutisvälineenä ihmisten arjessa. Tv:n merkitys on laskenut.
  • Tutkimuksessa pyydettiin myös nimeämään tunnetuimpia journalisteja, joita seuraa. Tunnetuimmaksi nousi AlfaTV:n kasvo ja Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola, hänen jälkeensä Ylen Matti Rönkä ja Ilta-Sanomien Timo Haapala.

Digital News Report 2022:n globaalit päähavainnot:

  • Luottamus laski puolella tutkituista maista, nousua vain seitsemällä, kuten Suomella. Euroopassa suurimmat laskijat uutisluottamuksessa ovat Romania, Kroatia, Puola, Sveitsi, Itävalta, Kreikka, Italia ja Espanja.
  • Uutisten välttely kasvaa ja on tuplaantunut (kokevat välttelevänsä uutisia joskus tai usein) esimerkiksi Brasiliassa ja Isossa-Britanniassa viiden viime vuoden aikana. Valtaosa nuorista tai matalasti koulutetuista katsoo välttelyn syyksi, että uutisten seuraaminen on vaikeaa tai ne ovat liian monimutkaisia ymmärrettäväksi.
  • Perinteisen median kuten tv:n ja printin lasku jatkui lähes kaikilla markkinoilla (huom. ennen Venäjän hyökkäyssotaa), eikä verkon tai somen uutiskulutus kompensoi tätä laskua. Monet uutiskuluttajat ovat kasvavassa määrin sitoutuneita, toisilla taas uutisten välttely kasvaa.
  • Valtaosa verkkouutismedian tilauksista menee harvoille isoille brändeille – ”voittaja vie kaiken”-dynamiikka vahvistuu. Uutta kuitenkin on Yhdysvalloissa ja Australiassa nähtävä kehitys, jossa yhä useampi tilaa useampaa kuin yhtä uutismediaa, joka on ollut perusoletus.
  • Valmius maksaa uutisista kasvaa lähinnä vauraimmissa maissa, mutta muuten osoittaa tasaantumisen merkkejä.
  • Globaalin taloustilanteen mahdollisesti heikentyessä on todennäköistä, että monissa kotitalouksissa tehdään päätöksiä, mistä tilausmaksuista luovutaan ainakin hetkellisesti.
  • Väylät verkkouutisiin pirstaloituvat edelleen. Kun katsotaan kaikkia maita, suoraan uutissivulle tai uutissovellukseen tulevien määrä on laskenut yhdeksän prosenttiyksikköä vuodesta 2018 ollen nyt 23%. Suomi on tässäkin poikkeus: meillä valtaosa tulee yhä suoraan sivustolle tai sovellukseen.
  • Tiktokista on tullut nopeiten kasvava uutissome. Toistaiseksi sen käyttö tähän tarkoitukseen on huomattavasti suositumpaa Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa kuin Yhdysvalloissa tai Pohjois-Euroopassa.

Koko raportin voit lukea Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin sivuilta täältä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Kolme esimerkkiä, miten samat ilmiöt tulevat ja menevät mediassa

Olen työskennellyt media-alalla toimittajana, esihenkilönä tai asiantuntijana 2000-luvun alusta lähtien. On ollut hauska havaita, että tietyt trendit tai ilmiöt välillä häipyvät, välillä palaavat, kun katsoo tarpeeksi pitkälle aikajanaa taaksepäin. Joskus ilmiö palaa enemmän tai vähemmän sellaisenaan – joskus uudessa kontekstissa, jolloin aika on ehkä sille kypsempi kuin joskus.

Media-ala siis kehittyy syklisesti, eikä suoraviivaisesti. Seuraavassa on minun kolmikohtainen listani havainnollistamaan tätä.

1. Uutismedia: Yleistoimittajuus, erikoistoimittajuus, yleistoimittajuus, erikoistoimittajuus…

2000-luvun alussa, kun medioiden verkkotoiminta alkoi lähteä käyntiin, puhuttiin paljon siitä, että osapuilleen kaikkien toimituksessa olisi hyvä osata tehdä kaikkea – käytännössä siis “vanhojen” julkaisuvälineiden taitajien pitäisi opetella myös netti. Pian ymmärrettiin, että “kaikki osaavat kaiken”-ajattelu ei ole realistista, vaan on oltava tietty ydinporukka, joka hallitsee netin todella hyvin ja ympärillä on porukkaa, joka hallitsee vähintäänkin perusteet.

Mitä tulee varsinaiseen sisältöosaamiseen, 2000-luvun alussa monessa mediassa, eikä pelkästään suurissa, oli niin sanottujen yleistoimittajien rinnalla myös erikoistoimittajia, jotka saivat keskittyä tiettyihin aihepiireihin kuten luontoon tai terveyteen. Niche-medioista ei ollut tuolloin vielä kukaan kuullutkaan. Digitalisaation ja mediankin pirstaloitumisen myötä tuli tilausta hyvinkin kapeille niche-medioille, mikä osaltaan synnytti uudelleen tarvetta erikoistoimittajille myös suurissa medioissa.

Vai mitä sanotte tästä. Vuonna 2019 Washington Post haki toimittajia seuraaviin pesteihin:

– Teknologiapolitiikkaan erikoistunut toimittaja

– AI:hin ja algoritmeihin erikoistunut toimittaja

– Teknologian kulttuuriin erikoistunut toimittaja

– Automaatioon ja tulevaisuuden kulkuneuvoihin sekä kuljetustapoihin erikoistunut toimittaja

– Kuluttajaelektroniikkaan erikoistunut toimittaja

– ”Breaking-news”-teknologiatoimittaja.

Tällaiset hommat olisivat vielä joitakin vuosia taaksepäin kuuluneet teknologian yleistoimittajalle.

Mitä julkaisuvälineisiin tulee, niin yleistoimittajuus on jossain määrin palannut, kun netti ei ole enää uusi juttu. Nyt se uusi juttu on some, joskus taas jotain muuta.

2. Verkkomedian mittaaminen: Klikit, käytetty aika, klikit…

Ensin oli klikki eli sivulataus. Sitten alettiin ajatella, että ehkä pitäisi koettaa mitata myös ns. piston syvyyttä pelkän piston lisäksi. Alettiin puhua sisällöissä tai palveluissa käytetyn ajan tärkeydestä ja se päätyikin monen firman KPI-mittareihin. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg filosofoi hyvin käytetystä ajasta, time well spent. Netflixillä käytetty aika on edelleen ydinmittareissa eritysesti ulospäin viestiessä, vaikka muutakin on

Uutismediassa mittarit ovat viime vuosina ymmärrettävästi kehittyneet tukemaan tilaajien sitouttamista, mikä on paikoin jälleen korostanut sivulatausten merkitystä vierailutiheyden rinnalla, kuten tästä Suomen Lehdistön jutusta ilmenee. Toki monet seuraavat rinnalla myös käytettyä aikaa tai pitoa, jossa käytetty luku-, kuuntelu- tai katseluaika suhteutetaan sisällön pituuteen.

3. Mainokset tv-ruudullasi

Mainostelevisio alkoi Suomessa pyöriä omana kanavanaan 1980-luvulla (Kolmoskanava). Striimauspalveluista ei ollut vielä hajuakaan. Viime vuosina median ansaintalogiikan hype on pyörinyt pikemminkin tilausmaksujen kuin mainosten ympärillä, vaikka jälkimmäiset toki edelleen lineaaritelevisiota hallitsevat. Vaan pian saattaa koittaa aika, kun sinäkin katsot suoratoistopalveluasi mainosten kanssa, etkä ilman, kuten yleensä. Tilaajamäärän kasvun hidastumisen kanssa painiskellut Netflix ilmoitti hiljattain, että se on ottamassa käyttöön mainoksilla halpuutettua tilaajamaksua. Mainoksilla halpuuttamisen on arveltu yleistyvän suoratoistobisneksessä laajemminkin, kun tilaajamäärien kasvu ei voi jatkua loputtomiin (Netflixin kilpailijat ovat tosin käytännössä edelleen kasvaneet tilaajamäärissä).

Kuvituskuva: Unsplash.

Normaali
työelämä

3 asiaa työelämästä, joita mietit, muttet kehtaa sanoa

Purposekupla

Purpose tarkoittaa olemassaolon syytä, purposekupla on valkopesun nuorempi serkku. Jos seiniä valmistava yritys kertoo kannattelevansa suomalaista yhteiskuntaa, niin hauska mainoslause, mutta onko jokaisen bisneksen yhteyteen todella nykyään tarpeen rakentaa jalo tarina suuremmasta yhteisestä hyvästä?

Näin halutaan tehdä, jotta voidaan erottua muista, mutta vaarana on sama kuin missä tahansa ilmiössä, joka lähtee lapasesta: alkaa näyttää epäuskottavalta ja syntyy kupla, joka puhkeaa.

Osallistamisharha

Erään suomalaisen firman somepostauksessa todettiin, että yrityksen uuden strategian ytimessä on osallistaminen. Strategian ytimessä? Osallistaminen? Kamoon. Kyllä strategian ytimessä on ihan jotkut muut asiat.

Osallistaminen on elintärkeää, mutta se on väline eikä lopputulos. Väline ihmisten kuulemiseen ja sitouttamiseen.

Usein kuvitellaan, että mitä enemmän osallistetaan, sitä parempaa tulee. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan lopputulos voi laimentua tunnistamattomaksi kompromissimössöksi. Osallistaminen pitäisi optimoida, ei maksimoida.

Itsestäänselvyyshurmio

Monille maksetaan paljon siitä, että he sanovat täysissä seminaarisaleissa ääneen asioita, jotka ovat melko lailla itsestäänselvyyksiä. Milloin esimerkiksi sen alleviivaamisesta, että yhteistyössä on voimaa, tuli jotenkin oivalluksenomainen hurraahetki? Tai siitä, että asiakkaan pitää olla keskiössä.

No, eihän se ole hullu joka pyytää.

PS.

Jottei menisi valitukseksi, on paikallaan sanoa, että nykyajan työelämässä on syytä iloita monesta asiasta. Kuten siitä, että jos edellä mainittu olemassaolon tarkoitus on luonteva ja kirkas, työ tuntuu merkitykselliseltä. Siitä tulee hyvä fiilis.

Kuvituskuva: Unsplash.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Amy Webbin 658-sivuinen tulevaisuusraamattu julki, näin se ennakoi mediaa (Venäjä mainitaan avauskappaleessa)

Amerikkalaisen tulevaisuudentutkijan Amy Webbin Future Today -instituutin yli 600-sivuinen ”2022 Tech Trends Report” julkaistiin tänään 15:ttä kertaa. Julkaisu tapahtui Teksasin Austinissa megatapahtuma South by Southwestissä.

Hereillä on oltu, sillä Venäjän Ukrainassa aloittamaa sotaa sivutaan jo avauskappaleessa, vaikkei sen vaikutuksia esimerkiksi mediaan erikseen käsitelläkään. Ainoa varsinainen trendi, johon sodasta on poimittu esimerkki, on kybersodankäynti.

– Saattaa tuntua turhalta yrittää ennustaa tulevaa viikkojen tai kuukausienkaan päähän. Mutta strategisessa ennakoinnissa ei ole kyse ennustamisesta, vaan valmistautumisesta vaihtoehtoisiin lopputuloksiin, Webb huomauttaa.

Olisi ollut kiinnostavaa lukea syvällisemmin maailman turvallisuustilanteen pitkäaikaisen muuttumisen seurauksista mediatoimialaan, koska niitä on paljon – ei vain Euroopassa, eikä vain lyhyellä tähtäimellä: miten mediatalot alkavat parantamaan huoltovarmuuttaan, miten suhtautuminen perinteiseen mediaan ehkä muuttuu (koronapandemian alussa luottamus kasvoi), miten uutismedia pystyy selättämään kasvavan uutisahdistuksen ja doomscrolling-ilmiön, miten infosodankäynti muuttuu kun näkyvämmin myös ”hyvikset” harjoittavat sitä ja mikä on median rooli tässä, miten sosiaalisen median rooli muuttuu kun teknojättien on elettävä arvojaan todeksi aivan uudella tavalla, mikä on vaikuttajien rooli muuttuneessa turvallisuustilanteessa, muuttuuko asiakkaiden suhtautuminen tilauspohjaisiin liiketoimintamalleihin, miten ”splinternet” eli internetin geopoliittinen jakautuminen vaikuttaa tähän kaikkeen kuten suunnitelmiin metaversen globaaliudesta, mitä tapahtuu Kiinassa tai Intiassa ja niin edelleen.

Analyysin puute voi johtua siitä, että tekijätiimi on amerikkalainen eikä eurooppalainen, jolloin kriisi on sieltä katsoen kaukaisempi asia. Tai sitten sen kanssa olisi yksinkertaisesti tullut liian kiire.

Tällaisia ovat raportin mediaosion uudet tulokasilmiöt

Tiivistän seuraavaan poimintoja vain mediaa koskevasta 43-sivuisesta osiosta, en kaikkia osioita. Mediaosiostakin otan esiin vain ilmiöt, jotka nousevat katsaukseen nyt ensimmäistä kertaa (esimerkiksi mediayhtiöiden ostot ja sulautumiset on listalla jo seitsemättä vuotta, ja cancel-kulttuurin vaikutukset mediaan kolmatta vuotta).

Uudet tulokkaat eli ensimmäistä vuotta omana ilmiönään mediaosiossa mukana ovat:

Policing the Creator Economy (=Bränditurvallisuuttaan miettivät mainostajat toimivat valvovina silminä vaikuttajien/itsenäisten sisällöntuottajien markkinassa, eivätkä hyväksy esimerkiksi valeuutisia tai harhaanjohtavaa tietoa).

Teaching News Literacy (=Suomi mainittu – kansalaisten medialukutaidon kehittäminen nähdään keskeisenä kysymyksenä, myös mediabisneksen näkökulmasta: jos jaettua ymmärrystä siitä, mikä on totta, ei synny, ei oikein synny liiketoimintaakaan, vaan kaaosta)

Digital Threat Modeling (=journalististen toimijoiden häirintään ja uhkailuun aletaan varautua paremmin)

Dateline: Metaverse (=vaikka “metaverse” on osin konkretisoitumatonta, journalistien on jo syytä miettiä etukäteen, miten virtuaalisissa tiloissa toimitaan, koska ne tulevat olemaan myös valheellisen tiedon jakamispaikkoja)

Computer-directed reporting (=tekoäly on kypsymässä siihen pisteeseen, että sen avulla voidaan aidosti automatisoida tiettyjä toimintoja uutistoimituksissa).

Näistä pidin kaikessa yksinkertaisuudessaan: Webbin mielestä mediajohtajien pitäisi kysyä itseltään nämä kolme kysymystä, kun he miettivät tulevaisuutta:

  1. Miten luottamus mediaan tulee vaikuttamaan yhtiön, yhteisön tai yhteiskunnan kykyyn menestyä?
  2. Miten asiakkaat löytävät tarvitsemansa tiedon tulevaisuudessa?
  3. Miten yhtiömme pitäisi suhtautua tilaajapohjaisiin liiketoimintamalleihin?

Tämä on neljäs vuosi, kun perkaan Webbin raportin läpi. Kokonaisuus on niin suuri, että se ei ole tarkoitettukaan kerralla ahmittavaksi, vaan pikemminkin poiminnanomaiseksi työkaluksi yritysten tulevaisuustyön tueksi. Aiemmat kirjoitukseni löytyvät täältä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Reutersin odotettu 2022-ennakointi media-alalle julkaistiin – vertailin myös aiempien kolmen raportin osumatarkkuutta

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tulevaa vuotta luotaava raportti “Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2022” julkaistiin tänään. Poikkeuksellisen muiden raporttien joukossa siitä tekee, että sitä varten on haastateltu kattava määrä media-alan johto- ja asiantuntijatehtävissä työskenteleviä ammattilaisia: 246 henkilöä 52 maasta.

Käyn aluksi läpi uuden raportin pääkohdat. Niiden yhteydessä olevat kuvat ovat peräisin raportista.

Lopuksi kertaan, mitä samassa raportissa ennakoitiin vuosille 2019, 2020 ja 2021 – on aina kiinnostavaa tsekata, mikä osui kohdilleen, mikä ei. Oman kommenttini löydät kursiivilla kunkin kohdan lopusta.

  • Näin ennakoidaan: Sekä toimittajat että yleisöt ovat tiettyyn pisteeseen asti turtuneet uutisagendan väsymättömään intensiteettiin sekä yhä polarisoituneempaan väittelyyn politiikasta, identiteetistä ja kulttuurista. 2022 voi olla vuosi, jolloin journalismi hengähtää, keskittyy perusasioihin ja sen jälkeen palaa vahvempana.
  • Näin ennakoidaan: Keskeinen haaste on löytää uudelleen ne yleisöt, jotka vuonna 2021 menetettiin vuoteen 2020 verrattuna (ja heitä on paljon). Samaan aikaan keskitytään rakentamaan entistä syvempää lojaliteettia niihin, jotka kuluttavat uutisia enemmän. Mediatoimijat ovat aiempaa enemmän huolissaan nuorten yleisöjen tavoittamisesta. Monet pitävät osana ratkaisua uudentyyppisiä videoformaatteja, joko ns. natiivina somealustoilla tai mobiiliystävällisesti omilla alustoilla. Lyhytvideon arvellaan tekevän paluun myös mediatoimijoiden omiin sisältökokeiluihin Tiktokin räjähdysmäisen menestyksen myötä.
  • Näin ennakoidaan: Uudet sukupolvet ovat keskeinen teema mediataloissa. Uutistoimituksissa joudutaan miettimään aiempaa syvällisemmin, miten ne suhtautuvat monimuotoisuuteen. Miten esimerkiksi ilmastonmuutosta käsitellään, tai miten journalistien kuuluisi käyttäytyä sosiaalisessa mediassa.
  • Näin ennakoidaan: Yleisöjen kyllästyminen tilauspohjaisiin liiketoimintamalleihin tulee rajoittamaan mediatalojen kehitystä ja menestymistä, varsinkin jos yhteiskuntien taloudellinen tilanne huononee.
  • Näin ennakoidaan: Digimainonnan rahat ovat pitkään valuneet teknologiajäteille, mutta tuuli on hieman kääntymässä, mikä avaa mahdollisuuksia mediatoimijoiden kaltaisille luotetuille brändeille. Tuulen kääntymisen taustalla ovat huolet väärän tai valheellisen tiedon leviämisestä ja kolmannen osapuolen dataa koskevat tiukemmat rajoitukset.
  • Näin ennakoidaan: Keskustelu alustajättien sääntelystä ottaa uusia kierroksia alleen varsinkin Euroopassa. Samaan aikaan tekoäly, kryptovaluutat ja metaverse (käytännössä lisätty todellisuus eli AR tai virtuaalitodellisuus eli VR) luovat jo uusia uhkia – toki myös mahdollisuuksia. Metaversessa ja verkon hajautumiskehityksessä (lohkoketjun mahdollistamat NFT:t eli ”uniikit digitavarat”) voi muhia jo median seuraava disruptioaalto eli toimialan mullistus, mutta tämän selviämiseen kestää vuosia. Tämä näkyy myös epävarmoissa odotuksissa: raportin kyselyyn vastanneista harva kertoi, että heidän edustamansa media satsaisi jo tänä vuonna esimerkiksi metaverse-sovelluksiin aiempaa enemmän.
  • Näin ennakoidaan: Kehitys- ja innovaatiotoiminnassa palataan ”perusasioihin” eli pikemminkin parantamaan olemassaolevia palveluita kuin lanseeraamaan täysin uusia tuotteita. Tekoälyyn satsataan aiempaa enemmän.
2021 oli laskevien kävijämäärien vuosi Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Joissain maissa määrät sen sijaan nousivat. Kuvalähde: JMTTP 2022.
Milloin aika on kypsä metaverselle? BBC teki kokeiluja ”varhaisessa metaversen demoversiossa” eli Second Life -virtuaalimaailmassa jo 2000-luvulla. Kuvalähde: JMTTP 2022.
Joko lohkoketjuteknologia lunastaa kovat odotukset? Raportti ennakoi, että tänä vuonna myös media-alalla nähdään enemmän NFT-kokeiluja. NFT:t ovat eräänlaisia uniikkeja digitavaroita, joita pyöritetään lohkoketjuteknologian päällä. Kuvalähde: JMTTP 2022.
Näin mediapomot vastasivat, kun heiltä kysyttiin tärkeimmistä tulonlähteistä. Kuvalähde: JMTTP 2022.
Podcastit ja muu digitaalinen audio kiinnostaa. Näin mediapomot vastasivat, kun heiltä kysyttiin, mihin erityisesti tänä vuonna pitäisi satsata. Kuvalähde: JMTTP 2022.
Näin mediapomot vastasivat, kun heiltä kysyttiin, millaisissa asioissa tekoälyn halutaan auttavan. Kuvalähde: JMTTP 2022.

Katsaus kolmen viime vuoden raportteihin – kuinka kävikään?

”Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2019” – pääkohdat (lue lisää täältä):

  • Näin ennakoitiin: Tilaus- ja jäsenyysmaksut ovat nousseet ansaintalogiikan ytimeen, mikä on iso muutos media-alalle. Kommenttini nyt: näin toki kävi – tosin nyt puhutaan jo ns. saturaatiopisteestä, ja tilauspohjaisten mallien rinnalla etsitään aiempaa voimakkaammin uusia tulonlähteitä. Vuoden 2022 raportissa esitetään huoli nykykehityksen johtamisesta siihen, että vain rikkailla on varaa maksaa journalismista.
  • Näin ennakoitiin: Ihmisille saattaa iskeä maksumuuriväsymys. Ärsytyskynnys on jo noussut. Kommenttini nyt: tämä pitänee jossain määrin paikkansa. Markkina-alueittain erot voivat olla isoja.
  • Näin ennakoitiin: Uutismedia alkaa olla kyllästynyt Facebookiin, katseita suunnataan muualle. Alle puolet vastaajista katsoi, että FB on tärkeä tai erittäin tärkeä alusta heille tänä vuonna. Googleen sen sijaan suhtaudutaan luottavaisemmin. Kommenttini nyt: No jaa. Tilanne elää koko ajan…mutta Facebookin suhteen luottamus on varmasti kieltämättä jossain määrin mennyt.
  • Näin ennakoitiin: Audion merkitys sisältö- ja kaupallisessa strategiassa korostuu. Kommenttini nyt: näinhän siinä kävi.
  • Näin ennakoitiin: Virtuaaliassistenttien roolin uskotaan tulevan lähivuosina tärkeämmäksi uutisille. Kommenttini nyt: ei ole tapahtunut ainakaan vielä kuin korkeintaan Yhdysvalloissa jossain määrin. Markkina kypsyy joko myöhemmin tai jää pieneksi.
  • Näin ennakoitiin: Tavat kertoa siitä, miksi uutistoimijoiden sisällöt ovat luotettavia, muuttuvat selittävämmiksi ja konkreettisemmiksi ja läpinäkyvyys paranee. Kommenttini nyt: näin on ehkä tapahtunut, mutta onko sillä ollut merkittävästi vaikutusta median luotettavuuskehitykseen, on vaikeampi kysymys.
  • Näin ennakoitiin: Aidosti merkityksellinen sisältö korostuu, kun “digitaaliset detox-kuurit” yleistyvät. Kommenttini nyt: no jaa. Eikö koronapandemian aikana käynyt jopa päin vastoin?
  • Näin ennakoitiin: Teknologian saralla yleistyvät taitettavat puhelimet, 5G ja vihdoin itseohjautuvat ajoneuvopalvelut. Lohkoketjuteknologian potentiaalista mediassa puhutaan, mutta käytännön toteutukset ovat edelleen osin auki. Kommenttini nyt: taitettavat puhelimet joo (ainakin se yksi Samsung joka näkyy mainoksissa nyt koko ajan joka paikassa, heh), 5G mno joo, itseohjautuvat ajoneuvopalvelut hehheh – kokeiluja toki on näkynyt. Lohkoketjuteknologian voidaan katsoa vihdoin alkaneen lunastaa lupauksiaan myös mediassa. Jutut ja kuvat voivat olla digitaalista valuuttaa. Ansaintamallien pelastajaksi lohkoketjusta ei vielä ole.

”Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2020” – pääkohdat (lue lisää täältä):

  • Näin ennakoitiin: Odotukset tulevasta jakautuvat epätasaisesti. Ansaintamallimielessä näkymät ovat “yllättävän” optimistiset siihen nähden, että niin moni asia ympärillä muuttuu. Huolta on kuitenkin ihmisten kiinnostuksesta journalismiin yleisesti. Kommenttini nyt: Kyllä optimismiinkin oli syytä, koska alalle myös rekrytoitiin ja rekrytoidaan väkeä, eikä vain lomauteta tai irtisanota. Optimismi vaihtelee ajan ja markkinan mukaan. Pandemian ensimmäisestä vuodesta selvittiin yllättävän vähillä vaurioilla.
  • Näin ennakoitiin: Tilausmaksuja pidetään entistäkin tärkeämpänä (pää)tulonlähteenä verrattuna esimerkiksi mainontaan. Kommenttini nyt: näin toki kävi – tosin nyt puhutaan jo ns. saturaatiopisteestä, ja tilauspohjaisten mallien rinnalla etsitään aiempaa voimakkaammin uusia tulonlähteitä.
  • Näin ennakoitiin: Monimuotoisuuden eteen on otettu isoja harppauksia, muttei kaikilla alueilla. Kommenttini nyt: Monimuotoisuudesta puhutaan niin paljon eri näkökulmista, joten sanoisin, että tämä pitää yhä paikkansa, että harppauksia on otettu. Puhutaan henkilöstön monimuotoisuudesta, sisältöjen monimuotoisuudesta tai -äänisyydestä, myös teknologian mahdollistamasta monimuotoisuudesta (tietyt saavutettavuusnäkökulmat).
  • Näin ennakoitiin: Podcastit ovat edelleen kuuma puheenaihe. Kommenttini nyt: No, ovathan ne.
  • Näin ennakoitiin: Tekoälyn hyödyntämisessä laitetaan entistäkin isompi vaihde silmään. Kommenttini nyt: tuolloin vastaajat pitivät tärkeänä esimerkiksi parempien suosittelujärjestelmien kehittämistä. Tätä varmasti on tapahtunut. Mutta onko tekoälyn hyödyntämisessä isossa kuvassa aidosti otettu media-alalla isompi vaihde silmään? Hmm.

”Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2021” – pääkohdat (lue lisää täältä):

  • Näin ennakoitiin: Digisuunnitelmiin laitetaan koronan vuoksi enemmän paukkuja ja vauhtia. Kommenttini nyt: Näin kävi monien toimijoiden kohdalla. Muutostarvetta kiihdytti myös ikäihmisten siirtyminen vahvemmin digipalveluihin koronan aikana.
  • Näin ennakoitiin: Useimmat mediat jatkavat etätyöskennellen ja hajauttamalla toimituksellista tekemistä eri paikkoihin. Kommenttini nyt: Näinhän siinä kävi. Tilanne elää, kuten tiedämme.
  • Näin ennakoitiin: Faktantarkistusta/faktapohjaisuutta ja selittäviä kerrontamuotoja lisätään, neutraalius pohdituttaa. Kommenttini nyt: Näin kävi. Voitaneen olettaa, että median ikiaikainen neutraaliuden ihanne puhuttaa jatkossakin, kun maailma muuttuu millaiseksi muuttuu.
Normaali
Strategia ja liiketoiminta

McKinsey, Kantar, Dentsu, App Annie…näin ennakoidaan media-alan vuotta 2022

TLDR: tiivistän tähän kirjoitukseen megalyhyesti erilaisia media-alan ennakointipaketteja, joissa tähyillään vuotta 2022. Päivitän tätä sitä mukaa, kun uusia raportteja tulee. Median ja journalismin vinkkelistä ehkä odotetuin paketti, Reuters-instituutin “Journalism, media, and technology trends and predictions 2022” julkaistaneen vasta ensi vuoden puolella loppiaisviikolla [edit: raportti julkaistiin 10.1.2022 ja tein siitä erillisen bloggauksen, jonka voit lukea täältä].

McKinsey (“What major themes will we see in global media in 2022? What should we see more of?” – suppea haastattelukierros mediatoimialalla johtoasemassa oleville henkilöille lähinnä USA:ssa):

  •  Mitkä aiheet tulevat (vastaajien mielestä) erityisesti olemaan esillä uutismediassa 2022?
    • Koronan pitkän aikavälin taloudellisten seurausten ilmeneminen pikku hiljaa.
    • Energiapula.
    • Tavaroiden ja palveluiden hinnannousu.
    • USA–Kiina-suhteet
    • Globaalia kysyntä-tarjontaketjua koskevat jutut aina kansainvälisestä työntekijäpulasta tavaraliikenteen ilmiöihin ja tarinoihin ihmisistä, jotka miettivät mistä saada ruokaa pöytään juuri tänään. Mediassa näkyvät työntekijät, jotka vaativat parempaa palkkaa ja parempia työolosuhteita. Matalapalkka-aloille ei löydykään niin helposti enää tekijöitä.
  •  Mitkä aiheet ovat (vastaajien mielestä) aliedustettuja uutismediassa 2022?
    • Demokratian tila, erit. USA:n demokratian haavoittuvainen tilanne.
    • Tekoälyn vaikutukset yhteiskuntaan.
    • Kyberturvallisuus.
    • Toivoa herättävät jutut: tarinat myös onnistumisista.

Kantar (“2022 media outlook: A re-modelling of the commercial internet, and a rebalancing of spend”): 

  • Striimausbisneksessä tilaajapohjainen liiketoimintamalli on saavuttamassa jonkinlaista saturaatiopistettä, eli sen kautta ei saada kasvua samaan malliin kuin ennen. Tämä johtuu kilpailun merkittävästä kovenemisesta. On odotettavissa, että toimijat pyrkivät monipuolistamaan liiketoimintamallejaan eli hakemaan tulonlähteitä muilla tavoin tai myös muualta.
  • Kilpailu kovenee yhä myös sisältöjen esitysoikeuksissa. Urheilu, mukaan lukien e-urheilu, on aiempaa suuremmassa roolissa siinä, kun toimijat yrittävät tavoittaa uusia yleisöjä. Urheiluvuodesta 2022 on tulossa kova: Pekingin olympialaiset, futiksen MM ja futiksen naisten EM-kisat.
  • Jos Facebookin isosti esille nostama metaverse eli eräänlainen internetin seuraava vaihe jossain muodossa realisoituu, iso kysymys on, mikä on medioiden rooli siinä tai niissä.
  • Paineet rakentaa uusia tapoja mitata median toimivuutta yli erilaisten alustojen (tässä: markkinointikontekstissa) kasvavat. Tähän vaikuttaa myös verkkomainonnan iso muutos eli kolmannen osapuolen evästeiden poistuminen, jonka lopullinen vaihe on lykkääntynyt vuodesta 2022 vuoteen 2023.

Dentsu (“Top 5 trends from Dentsu’s 2022 media predictions”): 

  • Vastuullisuuden rooli mediassa ja markkinoinnissa tulee tärkeämmäksi, mikä alkaa näkyä isosti myös resurssien siirtymisessä. Tätä brändeiltä myös entistä enemmän vaaditaan. Luovan alan toimijat eivät välttämättä ole aina profiloituneet kaikista vastuullisimpina toimijoina. Keinoja ovat mm. sen parempi ymmärtäminen, mitä asiakkaat vastuullisuudesta ajattelevat ja näiden ajatusten linjaaminen oman toiminnan kanssa, vastuullisuustoimien selkeä viestiminen ulospäin sekä vaikuttajamarkkinoinnin hyödyntäminen viestin läpimenossa.

App Annie (“2022: A World Transformed — 6 Mobile Forecasts to Help You Succeed”): 

  • TikTokin käyttäjämäärä (aktiiviset per kk) kasvaa yhdestä miljardista 1,5 miljardiin.
  • Erilaisiin metaverse-sovelluksiin sijoitetaan miljarditolkulla rahaa.

Nieman Lab (Predictions for Journalism 2022):

En lähde tätä journalismijulkaisu Nieman Labin artikkelikokoelmaa tiivistämään sen kummemmin, koska kyse on mielestäni käytännössä melko sekalaisista mielipiteistä, mihin median toivotaan menevän, ei niinkään dataan tai trendeihin pohjautuvasta ennakoinnista. Tsekkaa itse!

PS. Tässä olivat Googlen viime vuoden Suomen-hakutrendit:

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Netflix lanseerasi ”uusvanhan” ykkösmittarin ja perusti erillisen TOP10-sivuston – pelkkä PR-temppu vai aito askel avoimuuteen?

Wau. Netflixin uusi toimintaleffa Red Notice on kerännyt julkaisunsa jälkeen kaikkiaan 148 720 000 katselutuntia. Tämä miljoonaluku siis saadaan, kun kaikkien katselijoiden leffan parissa kuluttama aika lasketaan yhteen. Hirmuinen luku, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Suoratoistojätti on vuosien varrella muuttanut julkisuuteen viestimiensä katselulukujen määritelmää useampaan otteeseen. Se on myös ollut tukkanuottasilla yhteismitallisia lukuja julkaisevan tutkimusyhtiö Nielsenin kanssa, jonka luvut ovat Netflixin mielestä näyttäneet liian pieniltä.

Tuoreimman muutoksen Netflix teki viime kuussa: yhtiö kertoi jatkossa ilmoittavansa katseluluvut katselutuntien määrässä, kun aiemmin yhdeksi katseluksi laskettiin vähintään kaksi minuuttia sisällön kulutusta.

Avoimuuden ja läpinäkyvyyden puutteesta kritisoitu Netflix on myös julkaissut erillisen TOP10-sivuston, jossa näkyy em. mittarilla viikoittain katsotuimmat sisällöt.

Mutta onko Netflixin ”uutuusmittari” oikeastaan uusi, ja missä määrin koko kuvio on vain PR:ää, jonka myötä suuri yleisö ei hahmota sitäkään vähää, millä toimijalla on katsotuimmat sisällöt?

Ensin mittarista. Uusi se ei toki ole. Netflixin toimitusjohtaja Reed Hastings totesi jo vuosia sitten, että palvelun tärkein mittari on käytetty aika. Sen ympärille on rakennettu erilaisia mittareita, joita läheskään kaikkia ei viestitä ulospäin.

Syyskuussa 2019 Netflix lähetti Ison-Britannian parlamentille kirjeen, jonka mukaan tärkeimpiä katselun mittareita oli yhtiössä tuolloin kolme: starterswatchers ja completers eli aloittajat, katselijat ja loppuunkatselijat.

  • Aloittajat katsovat vähintään kaksi minuuttia elokuvaa tai sarjan jaksoa.
  • Katselijat katsovat vähintään 70% elokuvaa tai sarjan jaksoa.
  • Loppuunkatselijat katsovat vähintään 90% elokuvaa tai sarjan jaksoa.

Vuoden 2019 tiedon mukaan näitä kolmea asiaa Netflix mittaa seitsemän ja 28 päivän jälkeen julkaisusta. Netflixin kirjeen mukaan aloittajat ja loppuunkatselijat ovat tärkeimmät kaksi lukua, ja niistä yhtiö viestii ohjaajille ja tuottajille. Katselijat puolestaan on “yleisempi” luku, jota Netflix on viestinyt julkisuuteen ja mm. osavuosikatsauksissaan – tai nykytiedon valossa, näin se teki vuoteen 2020 asti. Sen jälkeen Netflix määritteli katsotuksi elokuvan tai sarjan, jota on katsottu vähintään kaksi minuuttia, eikä 70 prosenttia kuten aiempi määritelmä kuului. Viime kuussa Netflix siis jälleen vaihtoi tätä julkisuuteen viestimäänsä lukua, joka nyt kerää ainoastaan yhteen kaiken katseluun käytetyn ajan. Eli: Kolmessa vuodessa julkisuuteen viestitty luku on muuttunut kolmesti.

Onko koko kuvio kuitenkin vain PR:ää, jättimäisten lukujen vyöryttämistä kilpailijoiden pienentämiseksi verisen kilpailun tuoksinassa? Media-alaa seuraavan Axiosin uutiskirje kertoi tällä viikolla, että kaikkien suoratoistojättien tilaajamäärien kasvu osoittaa pysähtymisen merkkejä. Yhtenä syynä pidetään Yhdysvaltain markkinan saturaatiopistettä. Kasvua haettaneen entistä enemmän muualta.

Varmasti PR-elementtejäkin on, mutta Netflixin TOP10-erillissivustoa voidaan pitää edes jonkinlaisena yrityksenä avoimuuteen, vaikkei se edelleenkään päästä ketään konepellinsä alle tutkimaan, mitä luvut aidosti pitävät sisällään.

”Sivuston julkaiseminen on merkillepantavaa, koska tähän asti Netflix on pitänyt katseluluvut lähinnä itsellään. Ja vaikka TOP10-sivuston data ei ole ulkopuolisten tahojen tarkasteltavissa, minkä tahansa lisätiedon julkistaminen yhtiön taholta on askel oikeaan suuntaan”, kirjoittaa CNN.

Lue myös blogikirjoitukseni vajaan vuoden takaa: Suoratoistopalvelujen tärkeimmät katselumittarit.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, työelämä

Miten pysyä järjissään, kun (media)bisnesretoriikassa kaikki on kuningas tai uusi musta?

”Asiakaskokemus on uusi musta”

“Vastuullisuus on tärkein kilpailutekijäsi”

”Sisältö on kuningas”

”Konteksti on kuningas”

”Työntekijäkokemus on uusi musta”

”Asiakasdialogi on uusi musta”

“Tekoäly muuttaa kaiken”

”Yrityskulttuuri on kuningas”

Näillä ilmauksilla voi paitsi pelata bingoa Linkedin-virrassa, niistä löytyy myös kosolti Google-osumia. Viimeksi mainittu on lisäksi tuoreehkon kirjan nimi.

Jos strategialla tarkoitetaan valintoja kohti haluttua päämäärää, herää kysymys, voivatko kaikki valinnat olla samanarvoisia.

Miten näihin mantroihin pitää suhtautua? “Pitää suhtautua maalaisjärjellä ja terveellä kyynisyydellä”, kommentoi kollegani, kun satuin lounaskeskustelussa kysymään hänen kantaansa asiaan.

“Ilmiöllä rahastaminen on uusi kuningas”, tokaisi toinen puolikyynisesti. Hän viittasi siihen, että kulloisistakin muotivirtauksista pyritään usein repimään irti – sinänsä ihan loogisesti – kaikki kaupallinen hyöty.

Akateemisissa piireissä ei ole jäänyt huomiotta tämä uusien kuninkaiden probleema. Hallintotieteen professori emeritus Risto Harisalo kirjoittaa Helsingin Sanomissa 26. lokakuuta, että organisaatioiden ongelma on kykenemättömyys nähdä kokonaisuutta, “koska jokainen lähestyy sitä omasta näkökulmastaan”.

“Organisaatiotutkijat korostavat suosimiaan ajatuksia. Yhdelle se on strategia, toiselle kulttuuri ja kolmannelle tehokkuus. Keskittymällä vain johonkin niistä menetetään ymmärrys organisaatioiden monista erilaisista tarpeista, jotka tulisi samanaikaisesti ottaa huomioon”, toteaa Harisalo.

”Niihin pitää suhtautua maalaisjärjellä ja terveellä kyynisyydellä.”

Kollega työelämän mantroista

“Oletamme, että organisaatiot ovat huippuunsa viritettyjä koneita ymmärtämättä, että ne ovat aina joissain suhteissa epätäydellisiä ja siksi jatkuvasti kehittyviä. Meidän tulisi opetella johtamaan organisaatioiden potentiaalia ‘hyperorganisoidun sfäärin’ sijasta”, hän sanoo.

Veikkaan, että erilaisten työelämän muotivirtausten yhteentörmäykset, tai positiivisesta vinkkelistä limittymiset, tulevat yleistymään. Tämä johtuu siitä, että yhä kompleksisemmassa maailmassa koetaan suurta tarvetta kokonaisvaltaisille malleille tai maailmanselityksille. Kääntöpuolena on tietenkin vaara lipsahtaa hopealuotiajatteluun, jossa on kulloinkin vain yksi kuningas.

Palaan tuohon alun kysymykseen. Voivatko kaikki olla kuninkaita? Ja myös, voiko kaikki liittyä kaikkeen? Logiikka menee esimerkiksi niin, että hyvä työntekijäkokemus mahdollistaa asiakaskokemuksen rakentamisen, jossa huomioidaan myös vastuullisuusnäkökulmat.

Pitääkö kaikki liittää kaikkeen? “Mutta kaikkihan liittyy kaikkeen”, tuumasi eräs kollegani viisaasti ja epäröimättä ihmettelyyni. On se niinkin. Nykyään esimerkiksi vastuullisuuden käsite on laajentunut siitä mitä se on joskus ollut. Asiakaskokemuksen käsite ymmärretään nykyään laajemmin kuin aikoinaan, ja niin edelleen.

Jäin miettimään. Minun vastuullani ei ole liiketoiminnan pyörittämistä, joten voin helposti viisastella, mutta itselleni mielenrauhaa tuo kolme ajatusta. Ensimmäinen on, että mieti kahdesti, ennen kuin seuraat sitä, joka huutaa kovimmin. Toinen on, että kyllä strategisessa mielessä täytyy voida uskaltaa sanoa, että yksi asia on toista tärkeämpi, vaikka kaikki liittyisi kaikkeen. Kolmas on, että jos kaikki liittyy kaikkeen, etene tarpeeksi pieni pala kerrallaan.

Kuva: Unsplash. Kuvankäsittely: minä.

Normaali