Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

10 avainhavaintoa uunituoreesta Reuters-raportista – näin 200 digimediapomoa näkee vuoden 2019

näyttökuva 2019-1-10 kello 17.14.15

Google tärkeä, Facebook ei enää. Katseet takaisin omiin alustoihin. Katseet tilauksiin, mutta rajat saattavat tulla jo vastaan. Irtisanomisaalto häämöttää.

Muun muassa tältä kuulostavat alkavan vuoden satsaukset, pelot ja toiveet noin kahdensadan kv-digimediassa työskentelevän esimiehen silmin. Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin 50-sivuinen raportti ”Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2019” julkaistiin keskiviikkona.

Raportin pääviesti on aavistuksen pessimistisempi kuin viime kesänä julkaistu laajempi Digital News Report 2018. Siinä keskeinen viesti oli, että uutispalveluista maksaminen ja maksuhalukkuus olivat kasvaneet, mikä luo alalle toivoa. Näin on toki nytkin, mutta:

”Vale- harhaanjohtavat ja äärisisällöt kaivavat edelleen maata demokratian alta. – – – Mediatoimijat suuntaavat katseet tilausmaksuihin korvatakseen mainostulojen pudotusta, mutta on todennäköistä, että rajat tai rajoitteet alkavat tulla vastaan vuonna 2019. Kaikki tämä huomioiden on todennäköistä, että tänä vuonna on edessä suurin journalististen irtisanomisten aalto vuosiin – – –”, raportti ennustaa.

Ja:

”Tämä vuosi tulee olemaan vuosi, kun alustayhtiöiden sääntely alkaa toden teolla näkyä. – – – Apple-johtaja Tim Cookia mukaellen, jokin jota ei aiemmin osattu edes ajatella on nyt vääjäämätöntä – tosin yksityiskohdat tulevat olemaan sotkuisia, taisteluiden sävyttämiä ja seurausten havaitseminen kestää aikansa.”

Keskeisimmiksi raportti nostaa mm. nämä 10 asiaa (vapaat käännökset minun):

näyttökuva 2019-1-10 kello 17.59.38

  • Tilaus- ja jäsenyysmaksut ovat nousseet ansaintalogiikan ytimeen, mikä on iso muutos media-alalle. Yhä harvempi pitää näyttömainontaa, natiivimainontaa tai lahjoituksia kaikista tärkeimpänä kehityskohteena ansaintamalleissa, tärkeänä kyllä edelleen. Erilaisia tukirahoitusmuotoja pidetään yhä hyväksyttävämpinä tietyntyyppiseen uutistoimintaan.näyttökuva 2019-1-10 kello 17.57.33
  • Uutismedia alkaa olla kyllästynyt Facebookiin, katseita suunnataan muualle. Alle puolet vastaajista katsoi, että FB on tärkeä tai erittäin tärkeä alusta heille tänä vuonna. Lukemat ovat Apple Newsin ja Youtuben luokkaa. Youtuben omistajaan Googleen sen sijaan suhtaudutaan luottavaisemmin. Sitä pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä, yleensä kävijäliikennesyistä, 87%.
  • Henkilöstön jaksaminen ja diversiteetti mietityttävät.
  • Kolme neljäsosaa vastaajista oli sitä mieltä, että personointi on kriittisen keskeinen keino vastata tulevaisuuden haasteisiin. Yhtä moni piti tärkeänä sijoittaa enemmän voimavaroja tekoälyyn, kuitenkin niin, että resurssit eivät saa olla pois journalistisesta työstä. Tekoäly mahdollistaa henkilökohtaisemman ja käyttäjälle merkityksellisemmän uutispalvelun.
  • Audion merkitys sisältö- ja kaupallisessa strategiassa korostuu (vielä se ei ole hääppöinen – lisää aiemmassa blogikirjoituksessani).
  • Virtuaaliassistenttien roolin uskotaan tulevan lähivuosina tärkeämmäksi uutisille.
  • Tavat kertoa siitä, miksi uutistoimijoiden sisällöt ovat luotettavia, muuttuvat selittävämmiksi ja konkreettisemmiksi ja läpinäkyvyys paranee.
  • Aidosti merkityksellinen sisältö korostuu, kun “digitaaliset detox-kuurit” yleistyvät.
  • “Slow news” eli “hitaat uutiset” nousee keskusteluun (“ei breaking-newseja, vähemmän journalismia, enemmän vaikuttavuutta”). Epäselvää on toistaiseksi, kuinka monia se lopulta kiinnostaa ja ennen kaikkea, missä määrin siitä ollaan valmiita maksamaan.
  • Ihmisille saattaa iskeä maksumuuriväsymys. Ärsytyskynnys on jo noussut.
  • Teknologian saralla yleistyvät taitettavat puhelimet, 5G ja vihdoin itseohjautuvat ajoneuvopalvelut. Lohkoketjuteknologian potentiaalista mediassa puhutaan, mutta käytännön toteutukset ovat edelleen osin auki.

Tällaisessa ympäristössä uutisorganisaatioilla pitää olla entistä kirkkaampana mielessä, minkä asioiden puolesta ne toimivat ja millaisia yleisöjä ne palvelevat, raportti summaa.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Vuonna 2019 sisältöjen määrä sekä vähenee että lisääntyy, ja tästä se johtuu

_AA_7544 (1).JPG

Meikäläinen se tässä yrittää kurkkia tulevaisuuteen. Kuva: Pete Aarre-Ahtio.

Kuulostaako otsikon ennuste ensi vuodelle hassulta? Perustelen. Perussyy on se, että sisältöä on monenlaista.

1. Miksi lisääntyy?

Koska tietyntyyppistä sisältöä voidaan tuottaa ja tuotetaan jo nyt automatisoidusti niin, että panos–tuotos-suhde on hyvä. Media-alalla esimerkistä käyvät vaikkapa Ylen Voitto-robotin tekemät jutut tai Kiinassa uutisvideoita liukuhihnalta leikkaava tekoäly. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n innovaatiopuolen pomo hahmotteli hiljattain Helsingissä, millaiset sisällöt ovat helpommin automaattisesti tuotettavissa ja millaiset välttämättä eivät. Aiheesta lisää blogissani täällä.

2. Miksi vähenee?

Sisältöä on eri kanavissa ennennäkemättömän paljon. Joskus sisältötulvan on tyynnyttävä. Näin voi käydä, jos ihmisten tarpeissa tapahtuu aito muutos: jo useamman vuoden on puhuttu tarpeesta kontrolloida paremmin arjen sähköisiä ärsykkeitä ja teknologiaa. Veikkaan tämän konkretisoituvan ainakin jollain tavalla ensi vuonna. Yhdenlaisia signaaleja vuonna 2018 olivat sekä FB-sovelluksen että Applen iOS-käyttöjärjestelmän lanseeraamat uudet ominaisuudet, joilla voit hallita tai jopa rajoittaa omaa ruutuaikaasi.

“Nouseva teema on digitaalinen hyvinvointi. Mobiililaitteita ja muun muassa sosiaalista mediaa halutaan kuluttaa järkevämmin”, toteaa Social Media Specialist Tiina Ratilainen sisältöstrategia- ja sometoimisto Somecon Sosiaalinen media Suomessa 2019 -katsauksessa.

“Sosiaalisessa mediassa vuosia jyllännyt ‘fear of missing out’ muuttuu peloksi hukkua someroskaan”, maalailee samassa katsauksessa Social Media Specialist Lotta Kinnunen.

“Mitä jos hillittömään tekstitulvaan vastattaisiin määrällisellä niukkuudella? Mitä jos julkaistaisiin vähemmän, mutta parempaa?”, heruttelee puolestaan Jani Halme Suomen Lehdistön näkökulmakirjoituksessaan “Maailma täyttyy tekstistä”. Sanat on kohdistettu erityisesti uutismedialle.

Huomionarvoista on sekin, että tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan erityisesti nuorten mielikuva sosiaalisen median laadukkuudesta uutismediana on romahtanut. Somen käyttöön tämä ei kuitenkaan välttämättä ainakaan heti heijastu.

Entäpä videot, mitä niille on käynyt? Itselleni vuosi 2018 on jäänyt mieleen vuotena, jolloin pahin videokiima hieman rauhoittui. Edellämainitussa Somecon 23-sivuisessa katsauksessa sana video mainitaan muuten vain kuusi kertaa, kuvaavaa ehkä sekin. Videoiden määrittämässä maailmassa toki edelleenkin elämme. Reuters listasi hiljattain kuusi kuuminta tai lupaavinta videoalustaa: Youtube (”rulettaa edelleen”), Facebook Watch, IGTV, Reddit, Twitch ja Dtube. Jälkimmäinen oli minulle uusi tuttavuus. Dtube on ”kuin Youtube, mutta lohkoketjuteknologian päälle rakennettuna”. Dtubesta voit lukea lisää mm. täältä.

Ennustuksia tehtäessä on hyvä katsoa myös taaksepäin. Vuosi sitten, joulukuussa 2017, heitin puolitosissani 2+1 ennustusta vuodelle 2018. Väittäisin, että kaikki kolme ovat toteutuneet suunnilleen esittämälläni tavalla, eli 1) ”sosiaalinen” ja ”media” eivät ole täysin eronneet toisistaan, kuten pelättiin, 2) sisällön oikea ajoitus ja ajankestävyys ovat nousseet tärkeämpään rooliin ja 3) media-ala ei vielä ole valmis lohkoketjuteknologian läpimurtoon.

PS. Rauhallista Joulua ja hyvää uutta vuotta! -Kalle.

Normaali
Liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Essee: Mitkä asiat vaikuttavat mediatoimialan tulevaisuuteen? Neljä pointtia

jl_20160824_571-copy_nelio

Kalle Pirhonen (elikkäs Numeroiden takaa -blogin kirjoittaja).

Mikä pysyy, kun kaikki muuttuu? Edes media-sanan määritelmästä ei ole yhtä näkemystä.

Ensiksi määrittelen, mitä mediatoimialalla tarkoitetaan. Miellän sen suppeamman määritelmän mukaan joukkotiedotusvälineiksi, jotka harjoittavat jonkinlaista julkaisutoimintaa eri alustoilla. Laajemman määritelmän mukaan mediatoimialaan laskettaisiin myös sosiaalinen media. Tämä, mitä sektoriin kenenkin mielestä kuuluu tai ei kuulu, kuvastaa osaltaan mediatoimialan murrosta.

Kokonaisuuden voi jäsentää hyvin monella eri tavalla. Tämä on minun tapani.

Tässä kirjoituksessa käsittelen seuraavia neljää kokonaisuutta: 1) median tehtävä, objektiivisuuden ihanne & yhteiskunnan vastakkainasettelu, 2) alustatalous, 3) data ja 4) tiedonvälityksen henkilöistyminen.

YKSI mediatoimialaan vaikuttavista merkittävimmistä ilmiöistä on yhteiskunnan/yhteiskuntien polarisoituminen eli vastakkainasettelun lisääntyminen. Samaan aikaan kun mediatoimialan ulkopuolella maailman suurimmatkin yhtiöt ovat alkaneet ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin – siis olemalla jotakin mieltä sen sijaan että välttäisivät kaikin keinoin ottamasta kantaa – mediatoimialan sisällä journalismi käy jaakobinpainia, ollako jotakin mieltä vai pitäytyäkö objektiivisuuden ihanteessa. En ole lainkaan varma, kantaako objektiivisuuden näennäinen ihanne nykyaikana ns. maaliin asti, mutta en myöskään haluaisi nähdä Euroopassa Yhdysvaltain kaltaista puolensa valinneiden ja poteroihinsa kaivautuneiden tiedotusvälineistöä, koska sekin ruokkii vastakkainasettelua.

”Omien alustojen tulisi olla kehittämisen keskiössä, mutta samaan aikaan pidän vaarallisena ajattelua, jossa mediataloissa väheksytään sosiaalisen median alustoja ja ne arvotetaan toisarvoisiksi. Ajattelu muuttuu helposti ylimielisyydeksi, ja ylimielisyydellä on taipumus kostautua.”

Näen kuitenkin, että mediatoimialalla on nykyisenkaltaisessa polarisoituneessa maailmassa vaarana jäädä paitsioon, ikään kuin objektiivisuutensa vangiksi, vaikka toki asian voi nähdä myös täsmälleen päin vastoin. Mutta kuten olemme nähneet, ei medioita, tai oikeammin kai pitäisi sanoa journalismia, jalosta tavoitteestaan huolimatta objektiivisena aina pidetä – voisiko mukana olla ainakin osittain vastareaktiota väitettyyn objektiivisuuteen? Tähän voi löytyä ratkaisumalleja avoimemmasta lähestymistavasta henkilöbrändeistymiseen “kasvottoman” organisaation sisällä.

Arvojen tasolla tiedotusvälineiden perimmäinen tavoite on nähdäkseni demokratian tukeminen, mille vastakkainasettelun voi ajatella olevan uhka. Keskeinen kysymys on, mitä demokratian tukeminen kenellekin tarkoittaa. Se on pyrittävä määrittelemään mediatalossa aivan tuotetasolle asti.

Sisältöjen tasolla yksi keskeinen kysymys on, missä määrin media keskittyy journalistisessa toiminnassaan epäkohtien esilletuomiseen ja missä määrin se pystyy laajentamaan rooliaan tästä niin kutsutusta, sinänsä keskeisen tärkeästä, epäkohtajournalismista. Jos tasapaino ei ole oikea, voidaan kysyä, vääristyykö median ihmisille tuottama kuva maailmasta ollen liian negatiivinen todellisuuteen nähden. Valinta on toki median, mutta yleisö voi äänestää jaloillaan. Muutos edellyttää sen hyväksymistä, että uutisen käsite laajenee (nuorillehan uutisen käsite on tutkitusti laajempi kuin toimittajille).

TOINEN merkittävä mediatoimialaan vaikuttava ilmiö on (digitaalinen) alustatalous, siis verkon päälle rakennetut erilaiset palvelut, joihin itse luen mukaan myös sosiaalisen median. Kärjistäen: Jos ennen yleisöt menivät median luokse, nykyään median on mentävä yleisöjensä luokse.

Tämä sanottua, asia ei ole niin mustavalkoinen, että yleisöt joko tulevat tai eivät tule median luokse. Konkreettinen esimerkki tästä on, että maailman suurimmat mediat yhä pitävät sosiaalisesta mediasta tulevaa liikennettä omiin palveluihinsa vähintään yhtä tärkeänä mittarina kuin pelkästään sosiaalisen median sisällä kertyvää sitoutumista. Mediabisnes ei ole joko tai, vaan sekä että -bisnestä, mitä tulee alustatalouteen. Liian mustavalkoiset oletukset median tulevaisuudesta voivat ohjata strategisesti väärään suuntaan.

”Samaan aikaan kun mediatoimialan ulkopuolella maailman suurimmatkin yhtiöt ovat alkaneet ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin – siis olemalla jotakin mieltä sen sijaan että välttäisivät kaikin keinoin ottamasta kantaa – mediatoimialan sisällä journalismi käy ikuista jaakobinpainia, ollako jotakin mieltä vai pitäytyäkö objektiivisuuden ihanteessa.”

En ota sen kummemmin kantaa liiketoimintamalleihin, mutta mediayhtiön omien alustojen tulisi olla kehittämisen keskiössä, minkä tärkeyttä Facebookin Cambridge Analytica -skandaali korostaa. Uskon tulevaisuuden osoittavan, että muut somet eivät ole sen parempia tai pahempia. MUTTA samaan aikaan pidän vaarallisena ajattelua, jossa mediataloissa väheksytään sosiaalisen median alustoja ja ne arvotetaan toisarvoisiksi omaan alustaan nähden. Ajattelu muuttuu helposti ylimielisyydeksi, ja ylimielisyydellä on taipumus kostautua. Samanarvoisuuden status on symbolisesti merkittävä asia sisältöjen tekemisen kannalta, mutta kaiken tekemisen täytyy lähteä selkeästä tavoitteenasetannasta. Muuten ammutaan päämäärättömästi joka suuntaan.

Tähän teemaan liitän myös algoritmit ja kysymyksen, onko mediatoimiala niiden armoilla vai ei. Tämäkään asia ei ole näin mustavalkoinen: niin Facebookin kuin Googlenkin algoritmit ovat jo olleet medioille myös hyödyksi. Mutta riskit on kyettävä tunnistamaan ja tiedostamaan. Esimerkiksi Google ei ole välttämättä sen helpompi kumppani medioille kuin Facebook, mikä isommassa kuvassa liittyy mainostamisen logiikkaan. Facebookin uutissisältöjen näkyvyyttä laskevasta algoritmiuudistuksesta ei ollut kulunut kauaakaan, kun jo arvuuteltiin, laskeeko Googlen omistaman Youtuben algoritmi uutissisältöjen näkyvyyttä, koska ne eivät ole ns. mainostajaystävällisiä. Viittaan mm. tähän Philip DeFrancon tapaukseen.

”On kiinnitettävä huomiota siihen, minkä verran voimavaroja sijoitetaan olemassaolevan hyvän ja vanhan kehittämiseen, minkä verran voimavaroja sijoitetaan täysin uuden kehittämiseen ja minkä verran voimavaroja sijoitetaan vanhasta luopumiseen.”

Tässä yhteydessä haluaisin puhua sisällöistä. Sisällöt liittyvät keskeisesti alustatalouteen, ja mediatalot ovat perinteisesti olleet sisältötaloja – siis tuottaneet eri alustoille sisältöjä. Olen joidenkin kollegoideni kanssa pohdiskellut, onko sen oltava aina näin, vai voivatko tiedotusvälineet olla tulevaisuudessa kokonaisvaltaisemmin palveluita tuottavia yksiköitä kuin vain sisällöntuotantoyksiköitä. Palveluilla tarkoitan kiinteämpää vuorovaikutusta yleisöihin kuin mitä pelkällä sisällöntuotannolla on saavutettavissa, vaikka jälkimmäiseen liittyisikin vuorovaikutuksellisia elementtejä – tiedämmehän, että vuorovaikutus on keskeinen tekijä lukijan, kuulijan tai katsojan sitouttamisessa. Aivan yksinkertaisimmillaan tarkoitan tällaista tai tällaista toimintaa.

”Yleisönsä tuntemalla mediatalot pystyvät kehittämään sisällöistään ja palveluistaan parempia.”

Median omien alustojen tulevaisuus? Ensimmäisenä tulee mieleen kaksi asiaa. Ensinnäkin, nuorempien tavoittelu omille alustoille tulee vaikeammaksi, alustojen yleisöt vanhenevat. Toiseksi, mikä on tulevaisuudessa “alusta”? Kyllä, sisältöjä varmastikin kulutetaan erilaisista käyttöliittymistä ja erilaisilta pinnoilta, mutta olisi vaarallista ajatella esimerkiksi, että juuri_nyt olisi oikea hetki sijoittaa kaikki resurssit vaikkapa siihen, miten virtuaaliapuri Alexa tuuttaa ulos uutisia. Kuka huomasi, mitä VR:lle on nyt käymässä? Sille on alettu sanoa heipat.

Mitä tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi tehdä?

Yritän avata asiaa voimavarojen kohdistamisen kautta.

En kauheasti välitä ilmaisusta data on uusi öljy, koska se pitää sisällään paljon inflatoitunutta pöhinäpuhetta. Sama koskee tekoälykeskustelua. Haluan alleviivata, että olen ehdottomasti sitä mieltä, että mediatalojen on satsattava tekoälyyn yleisöjensä palvelemiseksi, missä ollaan paikoin jo takamatkalla, mutta samaan aikaan on kiinnitettävä huomiota siihen, minkä verran voimavaroja sijoitetaan olemassaolevan hyvän ja vanhan kehittämiseen, minkä verran voimavaroja sijoitetaan täysin uuden kehittämiseen ja minkä verran voimavaroja sijoitetaan vanhasta luopumiseen. Tarkoitan, että jos lähitulevaisuudessa parhaiden arvioidemme mukaan todella siintää maailma, jossa luemme uutisia jääkaapinovesta tai pyydämme virtuaaliapuria kertomaan ne ääneen, saattaisi olla strategisesti hätiköityä sitoa kaikki voimavarat sellaiseen tulevaisuuteen varautumiseen.

”Joukkotiedotusvälineen on nykyisessä pirstaloituneessa maailmassa aiempaa vaikeampi pysyä asiakkailleen merkityksellisenä, mikä korostaa datan hyödyntämisen merkitystä.”

Minkä verran varautumista on tarpeeksi, jotta epävarma tulevaisuus voidaan ottaa riittävällä työkalupakilla vastaan, ei ole yksiselitteinen kysymys, mutta epätasapainon vaara vanhaan ja uuteen satsaamisen välillä on hyvä huomioida (ja sitten kun muistettaisiin sekin, että tekoälyä on monenlaista).

KOLMAS merkittävä mediatoimialaan vaikuttava ilmiö on data ja sen hyödyntäminen. Datalla tarkoitan tässä yhteydessä termin laajinta mahdollista merkitystä: mitä tahansa sisällöistä, palveluista ja niiden käyttäjistä saatavaa tietoa, on se sitten kysyttyä tai mitattua. Yleisönsä tuntemalla mediatalot pystyvät kehittämään sisällöistään ja palveluistaan parempia. “Parempia” tarkoittaa, että asiakkaat kokevat kasvavassa määrin hyötyvänsä sisällöistä ja palveluista. Tämä asiakasarvon mittaaminen on analytiikan perimmäinen tehtävä, missä on viime vuosina menty yleisesti ottaen paljon eteenpäin, vaikka paljon on vielä matkaa kulkematta. On jokseenkin yleisesti hyväksytty ajatus, että analytiikan tulevaisuus on yksilön käyttäytymisen ymmärtämisessä, kun nykyään keskitytään vielä usein ihmisten kuvaamiseen keskiarvoistamalla heidät vaikkapa pelkästään iän perusteella. Joukkotiedotusvälineen on nykyisessä pirstaloituneessa maailmassa aiempaa vaikeampi pysyä asiakkailleen merkityksellisenä, mikä korostaa datan hyödyntämisen merkitystä.

Data on myös kauppatavaraa ja synnyttää uutta liiketoimintaa. Luotettavuus on keskeisessä asemassa. Painetta avoimuuteen lisää toukokuussa voimaan tuleva EU:n tietosuoja-asetus. Tietosuoja-asetus tarkoittaa, että Euroopan unionin kansalainen voi tarkistaa, millaisia tietoja hänestä on tallennettu ja myös poistattaa niitä.

Kun mediataloissa pyrimme ymmärtämään yleisöjä, on olennaista ymmärtää, että ihmisiä ei voi keskiarvoistaa: ei ole yhtä tai muutamaa yleisöä vaan lukemattomia yleisöjä – esimerkiksi alle 45-vuotiaat ei oikeasti ole “yleisö”. Tulkitsen, että yksilökeskeisempi lähestymistapa on seurausta kulutuksen pirstaloitumisesta ja yhteiskunnan pirstaloitumisesta yleensä, enkä osaa nähdä sellaista tulevaisuutta, jossa palattaisiin entiseen massamedia-aikaan, elleivät sitten maailmansodan kaltaiset globaalit tapahtumat aiheuta jotain, mitä emme osaa lainkaan ennakoida.

Näyttökuva 2018-04-28 kello 12.35.50.png

Mediataloissa sisältöjen ja verkkoanalytiikan suhdetta voidaan tarkastella esimerkiksi näin. Lähde: Kalle Pirhonen, Yle 2018.

Pirstaloitumisesta on nähdäkseni seurannut kaksi asiaa, kun sitä tarkastellaan yksittäisen median näkökulmasta: hyvä sisältö ei välttämättä yksin riitä, eikä yksi palvelu välttämättä riitä kaikille. Palvelulla en tässä kohtaa tarkoita teknologia-alustaa, vaan termiä sen laajemmassa merkityksessä. On kehitettävä sisältöä, on kehitettävä jakelua, on kehitettävä muotoa.

Datan hyödyntämisessä ollaan tällä hetkellä monin paikoin vaiheessa, jossa dataa on valtavasti, mutta vielä on matkaa sen opettelemiseen, miten se muutetaan konkreettisiksi teoiksi. Tämä helpottuu, kun mediayhtiön tavoitteet ovat selkeät ja yhtiön arvoihin sidotut.

Datalla ei ole etiikkaa (kollegalleni kiitos tästä erinomaisesta ilmaisusta), se tulee ihmisiltä, mutta oikein käytettynä data on erinomainen työkalu luovuuden kaveriksi.

NELJÄS mediatoimialaan vaikuttava ilmiö on tiedonvälityksen henkilöistyminen, mitä sosiaalinen media on kiihdyttänyt. Vahva henkilöbrändi saa äänensä usein helpommin kuuluviin kuin kasvoton mediabrändi. Kasvottoman mediabrändin ja vahvan henkilöbrändin yhdistäminen ei ole helppoa, mutta yksi edellytys nykyajassa pärjäämiselle.

Tämä kirjoitus syntyi osana erästä työprojektiani, jossa joukko ihmisiä pyrkii jäsentämään ympäröivää maailmaa. Yhtenä tehtävänäni oli miettiä, mitkä ovat mediatoimialaan vaikuttavia merkittävimpiä asioita tai ilmiöitä.

Normaali