Tuotteliasta yhteisen suunnan siivittämää syksyn alkua kaikille strategiatyötä eri rooleissa tekeville! Strategia on valintoja, joilla pyritään kohti haluttua päämäärää. Eri yrityksissä tätä työtä tehdään eri tavoin, prosessein ja kokoonpanoin, mistä työstä voi ulospäin syntyä melko suurpiirteinen kuva. Totuus on, uskallan sanoa, piirun verran ja pilke silmäkulmassa, käytännönläheisempi. Tähän tapaan:

1. Timanttinen tuote- tai muu idea voi aivan hyvin syntyä ”peppu edellä puuhun”-logiikalla eli ei todellakaan strategia tai jokin hyperfasilitoitu megaworkshop edellä, vaan esimerkiksi muutaman ihmisen keskustelusta aamuyön tunteina hiprakassa baarissa. Esimerkkejä baari-ideoiduista, strategiaa mainiosti tukevista hittituotteista media-alalta tiedän muutamankin 20-vuotisen urani varrelta, mutta jätetään ne nyt tässä salaisuudeksi. Näin se joskus menee, ja hyvä niin! Eihän strategia saa luovuutta tappaa.
2. Ison kuvan ymmärtäminen, olennaisen erottaminen kohinasta ja erilaisten kytkösten analysointikyky on strategiatyössä tietysti hyvin tärkeää. Mutta se mikä jää vähemmälle huomiolle on, että myös to-della pieniä yksityiskohtia on tarvittaessa kyettävä hinkkaamaan armottomasti etenkin silloin, kun ollaan tietyssä kohtaa prosessisuppiloa. Tämä voi olla kaikkea mahdollista ydinviestien muotoilun ja ajatusviivan oikean pituuden väliltä. Tietäjät tietää. Suurpiirteisyydelle ei ole siinä veivaamisessa tilaa, joten eikun suurennuslasi kouraan!
3. Prese, esitys, setti, dekki. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niitä tehdään paaal-jon. Presentekotaitojen pitää olla mintissä. Parhaat slaidikikat ja viilausoikopolut vaihdetaan kollegoiden kesken. Yksi on guru slidejen animoinnissa, toinen löytää aina parhaat kuvat, kolmas promptaa ne jo tekoälyllä. Slideja on muuten lähes aina liikaa. Vai milloin jaksat itse oikeasti paneutua 143 slaidiin jotain-jotain? Ajattele kohderyhmää. Vähemmän on enemmän! Pro tip: jos teet jotain oikein todella tykkikamaa, ota kopio talteen tai lähetä siitä pdf omaan mailiisi, koska yksi työelämän lainalaisuus on, että ATK voi pettää aina, vaikka kuinka oltaisiin pilvessä. Versiohistoriaan ei ole ihan aina luottaminen.

PS. Tuoreena lukuvinkkinä Suomen Strategisen Johtamisen Seuran kirja-arvio kirjasta Avoin strategia/Suljettu strategia (Leskelä & Luomaranta 2023): ”Avoimen strategian suurimpana kysymyksenä SSJS:n kirjakerho pohtii samaa, mitä Leskelä ja Luomaranta: onko strategian avoimuuden aikakauden huippu jo ohi? Geopoliittiset jännitteet, taloudellisten valtasuhteiden globaali uusjako ja polarisoituminen. Olemmeko nyt post-avoimuuden aikakaudella?”

PPS. Minun taustastani pääset jyvälle vaikkapa täältä (siirtyy Linkedin-postaukseen, käyhän samalla seuraamassa!). Kuvan otti Pete Aarre-Ahtio.