Tekoälystä on tullut työelämän nopein lupaus. Yksi lupaus on, että ulkoista tylsät rutiinit koneelle ja saat enemmän aikaa ajattelulle.

Näin monesti onkin. Väitän kuitenkin, että todellisuus ei ole ihan mustavalkoinen, vaan osin jopa ristiriitainen. Se aika ei vapaudu automaattisesti, vaan sen eteen täytyy myös tehdä itse töitä.

Haluan alleviivata, että omasta mielestäni järkevin tapa suhtautua tekoälyyn on optimistinen kriittisyys. Ei siis täysin pidäkkeetön hypetys, eikä liioin neliraajajarrutus-tyyppinen torjunta. Optimistisella kriittisyydellä tarkoitan halua ja kykyä etsiä uusia mahdollisuuksia, mutta ymmärtäen samalla riskit ja miten niitä voi ehkäistä.

Optimistisen kriittisyyden hengessä nostan tähän blogikirjoitukseen kolme osittain toisiinsa limittyvää kiinnostavaa teemaa, joita käsitteleviin artikkeleihin olen törmännyt lyhyen ajan sisään.

1. Miten hyödyntää tekoälyä (journalistisessa) työssä siten, että oma ajattelu ei taannu? Kärjistäen: miten välttää “aivokuolema”

Lähde: PressGazzetten artikkeli “AI tools for journalists, and how to avoid ‘brain death” (2.4.2026). Allaoleva lista on yhdistelmä artikkelin sisältöä ja omaa ajatteluani.

• Vältä kirjoittamisen ulkoistamista tekoälylle. Kirjoittaminen on ajattelua. Jos ulkoistat sitä liiaksi tekoälylle, et ajattele samalla tavalla kuin kirjoittaessasi. Tietyntyyppisten asioiden luonnostelu tekoälyllä on eri asia. Se voi olla hyvinkin perusteltua ja tarpeellista, ja helpottaa työtä. Ihmisen vastuu on avainasemassa.
• Varo lipsahtamasta moodiin, jossa tekoälyn kanssa keskustelemisesta tulee ajattelun korvike. Yksi merkki tästä voi olla, jos huomaat kyseleväsi tekoälyltä yksinkertaisia asioita, jotka ennen olisit ratkonut itse pohtimalla (ja kyllä, olen itsekin sortunut tähän toistuvasti, heh).
• Tarkista ja tarvittaessa kyseenalaista tekoälyn vastaukset, vaikka se onkin työlästä. Tarkistaminen pitää ajattelusi terässä. Jos koet, että tekisit koko homman nopeammin ilman tekoälyä, sitten tee niin.
• Vältä liiallista automatisointia, vaikka se kuinka houkuttelisi. Toistuvat rutiinit kyllä kannattaa automatisoida.
• Säilytä vastuu päätöksistä itselläsi.
• Harjoita aktiivisesti omaa ajatteluasi myös ilman tekoälyä. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta esimerkiksi kavereiden/kollegoiden kanssa kasvokkain sparrailu on mitä parasta ajattelun treenaamista.

2. Miten välttää “AI brain fry” eli kognitiivinen ylikuormitus? Toisin sanoen, että homma ei lähde lapasesta…

Lähde: Harvard Business Review’n artikkeli “When Using AI Leads to “Brain Fry”. (5.3.2026). Allaoleva lista on yhdistelmä artikkelin sisältöä ja omaa ajatteluani.

• Kiinnitä tietoisesti huomiota siihen, minkä verran kuormitusta ihmiselle tai ihmisille syntyy. Älä ota käyttöön liikaa tekoälytyökaluja tai -prosesseja yhtä aikaa.
• Vältä liiallista jatkuvaa valvontaa. Käytä tekoälyä niin, ettei synny liian paljon seurattavaa ja tarkistettavaa.
• Hyödynnä tekoälyä etenkin rutiinitöissä. Pyri siirtämään toistuvat ja kuormittavat tehtävät tekoälylle.
• Luo selkeät ja realistiset odotukset. Määrittele, mitä tekoälyn käytöllä tavoitellaan ja miten sen pitäisi vaikuttaa työn määrään. Ole suora ja rehellinen.
• Keskity vaikutuksiin, älä määrään. Vältä mittaamasta onnistumista sillä, kuinka paljon tekoälyä käytetään, vaan mitä sillä saadaan aikaan.
• Satsaa ongelmien jäsentämiseen, priorisointiin, kokonaisuuksien hallintaan.
• Tarjoa tukea ja opastusta. Esimerkiksi esihenkilön tuki ja selkeät ohjeet vähentävät kuormitusta.
• Sovi yhteiset pelisäännöt ja käytännöt.
• Suojele keskittymistä. Vältä tilannetta, jossa työ pirstaloituu jatkuviin keskeytyksiin ja esimerkiksi työkalujen välillä hyppimiseen.

3. Mitä tehdä tilanteessa, jossa tekoäly ei vähennäkään työtä, vaan tekee siitä intensiivisempää?

Lähde: Harvard Business Review’n artikkeli “AI Doesn’t Reduce Work—It Intensifies It”. (9.2.2026). Allaoleva lista on yhdistelmä artikkelin sisältöä ja omaa ajatteluani.

• Rajaa tekoälyllä tehtävän työn laajuutta tietoisesti. Älä ota uusia tehtäviä vain siksi, että tekoäly tekee ne mahdollisiksi.
• Vältä tekoälyn käytön valumista ainakaan liiallisesti taukoihin ja pieniin vapaa-ajan hetkiin.
• Vältä ”multipaskingia” (sic, heh). Keskity yhteen kokonaisuuteen kerrallaan, älä yritä tehdä montaa tekoälyasiaa yhtä aikaa.
• Etene vaiheittain. Tee työ selkeissä jaksoissa tai osioissa sen sijaan, että reagoit jatkuvasti uusiin ärsykkeisiin.
• Pidä säännöllisiä harkintataukoja. Pysähdy arvioimaan suuntaa.
• Säilytä selkeät rajat työn ja vapaa-ajan välillä siinä määrin, kun se sinulle sopii (esim. itse en ole koskaan kaivannut selkeää rajaa näiden välille, mutta rajansa varmaan kaikella). Huolehdi palautumisesta.
• Tee työtä myös yhdessä ihmisten kanssa. Keskustelu ja yhteistyö tasapainottavat yksin työskentelyä.
• Tunnista kuormituksen kasvu ajoissa. Jos työ lisääntyy huomaamatta, pysähdy ja tarkista tapasi toimia.