
Aidolla kuvalla huomio! Halusin tähän kirjoitukseen kuvituskuvan, jota ei ole tehty tekoälyllä: siispä tässä ihka aito näkymä Munkkiniemenrannasta Espoon suuntaan Laajalahden yli marraskuisena iltana 2026.
Saksalainen Der Spiegel antaa kokeilla “natsiarkistoaan” ilmaiseksi ja toivoo tilauksia, kun ihmiset klikkaavat emopalveluun. Reuters kaupittelee omaansa tiettävästi vanhoille asiakkailleen. Taiwanin uutistoimisto CNA puolestaan veloittaa siitä kuusi dollaria kuukaudessa – rahalla saa viitisen miljoonaa artikkelia ja jopa faktantarkistusta. Politico antaa pääsyn vain energiasisältöihinsä, lisäpalveluna tilaajilleen.
Kaikilla edellä mainituilla esimerkeillä on yksi yhteinen nimittäjä, MCP eli Model Context Protocol: eräänlainen tekoälypalveluiden “USB-portti”. Toinenkin nimittäjä on, nimittäin kukaan ei tiedä, onko siitä pidemmän päälle toimivaksi ansaintamalliksi.
Mediatalot kokeilevat etupeltoon, koska se on varautumista siihen, että osa niiden asiakkaista lukee uutiset enenevässä määrin jonkin tekoälypalvelun kautta.
Rajapinta voi olla mikä tahansa. MCP on tämän hetken nimi, ilmiö on laajempi.
MCP:llä on bisneksen vinkkelistä rajoitteensa. Sen kytkemistä omaan tekoälyyn voivat estää joko oman osaamisen puute tai työnantajan tekemät tekniset rajoitukset.
Miksi niitä tehdään?
Julie Young, 34, maksaa Financial Timesin tilauksesta, mutta ei enää juuri käy FT:n sivuilla. Uutismedian kattojärjestö INMA kertoo artikkelissaan, että Young rakensi botin, joka lukee hänen omassa selaimessaan kaiken, mistä hän maksaa, ja tiivistää nostot tviitin mittaisiksi. Hän klikkaa noin kahteen artikkeliin päivässä.
Youngin botti ei käytä MCP:tä. INMA:n artikkeli ei kerro, miten se lukee FT:n sivut, mutta koska se pyörii ns. lokaalisti hänen omassa selaimessaan, kyse on sivujen automaattisesta lukemisesta jollain tavoin. INMA:n tilaisuudessa muistutettiin, että FT:n ja useimpien suurten julkaisijoiden käyttöehdot kieltävät sen myös tilaajilta.
Silti esimerkki näyttää, miksi julkaisijat kokeilevat MCP:tä: osa lukijoista on siirtymässä agenttien käyttöön, eikä estäminen tuo heitä takaisin sivuille. Young sanoo itse peruvansa tilauksen, jos FT estäisi botin.
Missä raha?

Ainakaan julkisissa lähteissä ei kerrota orastavistakaan tulovirroista, vaan kyse on pikemminkin yksittäisistä kokeiluista. Avoimia kysymyksiä on useampi. Yksi on se, miten mediajulkaisija pystyy erottamaan potentiaalisen maksavan tilaajan sellaisesta agentista, joka pyrkii vain keräämään koulutusdataa.
Alun neljästä esimerkistä on hyvä tiedostaa, että Reutersin MCP:ssä kyse on lisäpalvelusta olemassaoleville asiakasyrityksille. CNA puolestaan on osittain valtion tukema uutistoimisto, joka myy erillistä MCP-tilausta. Hanke on osin Googlen rahoittama. Kokonaan julkisen palvelun median kuten Suomessa Ylen voisi olla hyvin loogistakin tarjota sisältönsä vaikkapa nyt sitten MCP:nä, koska käyttäjät ovat sen sisällöistä jo verona maksaneet.
Siksi esimerkit eivät päde yksyhteen kaupalliseen mediaan. Spiegelin MCP taas oli puhtaasti kokeilu, jossa keskeinen oivallus oli selkeä kapeahko aihealue, johon sitä sovelletaan: natsien jäsenkortisto. Politicon vain energiasisältöihin keskittyvä MCP on julkaistu vasta muutama päivä sitten.
Young uskoo, että hänen bottinsa seulasta pääsevät jatkossakin läpi “todella hyvät” jutut, eli ne, jotka hän haluaa lukea kokonaan, siis klikata alkulähteille. INMA:n artikkelin kirjoittaneen Kerstin Hassen mielestä toimittajan perustehtävä, kertoa lukijalle se mitä tämä ei hoksannut ajatella, säilyy agenttimaailmassakin. Se vain toimii jonkin toisen käyttöliittymän sisällä. Kysymys ei siis ole enää, pääseekö hyvä journalismi läpi, vaan kuka siitä saa maksun.
Sanastoa (esimerkkinä käytän Claudea)
🟠 MCP (Model Context Protocol) on avoin protokolla, jolla Claude yhdistetään ulkoisiin työkaluihin ja datalähteisiin. Se on standardi, ei yksittäinen tuote. MCP-palvelin tarjoaa palvelun tai datan.
🟠 Liitin (connector) on tuotetason termi. MCP:n tapauksessa MCP-liitin yhdistää Clauden ulkoiseen palveluun, jotta Claude voi lukea sitä ja toimia siinä. Jokainen liitin on yhteys yhteen MCP-palvelimeen. Omia palvelimia voi lisätä custom-liittimenä, suomeksi mukautettu liitin.
🟠 Liitännäinen (plugin) on puolestaan paketti. Liitännäinen kokoaa taidot (skills), MCP-liittimet, komennot ja tai agentit yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka voi asentaa kerralla ja jakaa muille. Yksi liitännäinen voi siis sisältää useita liittimiä (tai ei liittimiä lainkaan, vaan esimerkiksi ainoastaan skillejä).