Strategia ja liiketoiminta

Kyvykkyyksistä purposeen – strategiajargon–suomi-sanakirja

Vaikeaselkoiselle strategiakielelle kääntää helpommin selkänsä kuin selkeälle sellaiselle. Kuva: Unsplash.

Kuten tätä blogia lukevat tietävät, pyrkimys selkeään kieleen on minulle tärkeää, mikä lienee toimittaja-aikojen perua. Kyse on myös siitä, on pitänyt itse itsellensä selvittää juurta jaksain asioita, joita ei yksinkertaisesti ole heti tajunnut.

Selkeä kieli tarkoittaa selkeää ajattelua. Epäselvän kielen taustalla ei välttämättä ole epäselvää ajattelua, kyse voi olla kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta pukea ajatukset sanoiksi tai kuviksi tarpeeksi selvästi.

Kokemukseni mukaan vaikeaselkoisen pöhinäkielen taakse on helppo piiloutua, jos niin haluaa tehdä vaikkapa siksi, että tahtoo vakuuttaa myyntipuheidensa kohteet. Harva kehtaa tyhmäksi leimautumisen pelossa kysyä, mitä mikäkin ihan oikeasti tarkoittaa, terveisin nimimerkki kokemusta on. Siksipä ajattelin jakaa tämän kirjoituksen teidän kanssanne, jotka ette ehkä ole vielä kovin hyvin sisällä strategiakielessä. Jargonhan sanakirjamääritelmän mukaan tarkoittaa paitsi erikoiskieltä, myös vaikeaselkoista puhetta.

Joten, tässä se tulee, strategiajargon–suomi-sanakirja!

Strategia = Miten pääset siihen isoon tavoitteeseen, jonka olet koko hommalle asettanut. Miten menestyt. Valintoja.

Missio = Tarkoitus. Olemassaolon syy.

Tarkoitus = Olemassaolon syy.

Purpose = Tarkoitus, olemassaolon syy (huokaus).

Visio = Suunta. Se iso tavoite, johon tähtäät, vaikka sitä ei olisi mahdollista edes täysin saavuttaa.

Tavoite = Pirun hankala termi. Riippuu, millaisesta konkretiatasosta puhutaan. Visiokin on yhdenlainen tavoite. Sitten on siihen tähtääviä strategisia tavoitteita, jotka voivat olla astetta konkreettisempia toteutettavia asioita.

Painopiste = Mihin satsataan, kun aivan kaikkeen ei voida satsata samalla lailla. Joidenkin mielestä painopisteetkin ovat tavoitteita…

Arvo(t) = Vähän liiankin monimerkityksinen termi. Voi olla arvoa asiakkaalle tai osakkeenomistajalle, tai laajemmin ihmisille ja jopa yhteiskunnalle. Lisäarvon käsite se vasta hähmäinen onkin, ei mennä siihen.

Arvoketju puolestaan on Michael Porter -nimisen tyypin 80-luvulla keksimä käsite, jolla tarkoitetaan raaka-aineen tai muun hyödykkeen matkaa tuotteeksi asti ja mitä steppejä siinä välissä on.

Monikkomuodossa puhuttaessa arvoilla viitataan yleensä yrityksen arvoihin eli periaatteisiin joiden mukaan se ilmoittaa toimivansa. 

Kyvykkyydet = Osaaminen, prosessit ja resurssit (muitakin määritelmiä on, ja menevät osin limittäin).

Osaaminen = Työntekijöiden osaaminen tou-della laajasti käsittäen. Osaaminen tarkoittaa akateemisen tutkimuksen mukaan tietoja, taitoja, kokemusta, jopa asennetta.

Prosessit = Miten homma toimii.

Resurssit = Häilyvärajainen termi. Työvoimaa, rahaa, voimavaroja, jopa luonnonvaroja, you name it.

Toimintaympäristö = Miltä maailma näyttää ympärilläsi, suhteessa kilpailijoihin tai mihin tahansa muuhunkin. Toimintaympäristöön vaikuttavat tekijät voivat olla esimerkiksi poliittisia, kulttuurisia tai lainsäädännöllisiä.

Skenaario = Vaihtoehtoinen tulevaisuudenkuva.

Brändi = Riippuu keneltä kysyt. Yhdelle se on mielikuva yrityksestä, toiselle about kaikki mitä yritys tekee. Vähän makuasia.

Ketteryys = Ohjelmistoyhtiöistä alkunsa saanut ajattelutapa, jolla pyritään muuttamaan yrityksen toimintaa vähemmän kankeaksi. Paradoksaalista kyllä, ketterä filosofia on täynnä kankeaa vieraskielistä terminologiaa. Keskeisiä käsitteitä ovat mm. Lean, agile tai Scrum (MOT).

Asiakaskeskeisyys = Muotitermi, joka alkaa kuulostaa pöljältä siinä vaiheessa, kun jokikinen firma ilmoittaa nostavansa “asiakaskeskeisyyden keskiöön”. Vakavammin ottaen, ennen asiakaskeskeisyyden aikaa oltiin ehkä enemmän tuotekeskeisiä. Edellä mainituissa ketterissä tavoissa toimia korostetaan paljon juuri asiakkaan tuntemista. Mikä on siis hyvä asia, jos ei mene överiksi.

Vastuullisuus = Miten yritys ottaa huomioon sen sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristövaikutukset. Ensimmäinen viittaa ihmisiin ja ihmisryhmiin, toinen mm. siihen, että firma pidetään kannattavana ja tehokkaana ja kolmas siihen, että vaikutukset ympäristöön huomioidaan aina raaka-aineista tuotekehitykseen, valmistukseen ja niin edelleen. Mitä paremmin nämä asiat hoitaa, sitä vastuullisempi yritys. Aika moni on sitä mieltä, että vastuullisuus voi auttaa yritystä erottumaan kilpailijoista.

Normaali