Avainsana-arkisto: visio

Strategia ja liiketoiminta

Kyvykkyyksistä purposeen – strategiajargon–suomi-sanakirja

Vaikeaselkoiselle strategiakielelle kääntää helpommin selkänsä kuin selkeälle sellaiselle. Kuva: Unsplash.

Kuten tätä blogia lukevat tietävät, pyrkimys selkeään kieleen on minulle tärkeää, mikä lienee toimittaja-aikojen perua. Kyse on myös siitä, on pitänyt itse itsellensä selvittää juurta jaksain asioita, joita ei yksinkertaisesti ole heti tajunnut.

Selkeä kieli tarkoittaa selkeää ajattelua. Epäselvän kielen taustalla ei välttämättä ole epäselvää ajattelua, kyse voi olla kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta pukea ajatukset sanoiksi tai kuviksi tarpeeksi selvästi.

Kokemukseni mukaan vaikeaselkoisen pöhinäkielen taakse on helppo piiloutua, jos niin haluaa tehdä vaikkapa siksi, että tahtoo vakuuttaa myyntipuheidensa kohteet. Harva kehtaa tyhmäksi leimautumisen pelossa kysyä, mitä mikäkin ihan oikeasti tarkoittaa, terveisin nimimerkki kokemusta on. Siksipä ajattelin jakaa tämän kirjoituksen teidän kanssanne, jotka ette ehkä ole vielä kovin hyvin sisällä strategiakielessä. Jargonhan sanakirjamääritelmän mukaan tarkoittaa paitsi erikoiskieltä, myös vaikeaselkoista puhetta.

Joten, tässä se tulee, strategiajargon–suomi-sanakirja!

Strategia = Miten pääset siihen isoon tavoitteeseen, jonka olet koko hommalle asettanut. Miten menestyt. Valintoja.

Missio = Tarkoitus. Olemassaolon syy.

Tarkoitus = Olemassaolon syy.

Purpose = Tarkoitus, olemassaolon syy (huokaus).

Visio = Suunta. Se iso tavoite, johon tähtäät, vaikka sitä ei olisi mahdollista edes täysin saavuttaa.

Tavoite = Pirun hankala termi. Riippuu, millaisesta konkretiatasosta puhutaan. Visiokin on yhdenlainen tavoite. Sitten on siihen tähtääviä strategisia tavoitteita, jotka voivat olla astetta konkreettisempia toteutettavia asioita.

Painopiste = Mihin satsataan, kun aivan kaikkeen ei voida satsata samalla lailla. Joidenkin mielestä painopisteetkin ovat tavoitteita…

Arvo(t) = Vähän liiankin monimerkityksinen termi. Voi olla arvoa asiakkaalle tai osakkeenomistajalle, tai laajemmin ihmisille ja jopa yhteiskunnalle. Lisäarvon käsite se vasta hähmäinen onkin, ei mennä siihen.

Arvoketju puolestaan on Michael Porter -nimisen tyypin 80-luvulla keksimä käsite, jolla tarkoitetaan raaka-aineen tai muun hyödykkeen matkaa tuotteeksi asti ja mitä steppejä siinä välissä on.

Monikkomuodossa puhuttaessa arvoilla viitataan yleensä yrityksen arvoihin eli periaatteisiin joiden mukaan se ilmoittaa toimivansa. 

Kyvykkyydet = Osaaminen, prosessit ja resurssit (muitakin määritelmiä on, ja menevät osin limittäin).

Osaaminen = Työntekijöiden osaaminen tou-della laajasti käsittäen. Osaaminen tarkoittaa akateemisen tutkimuksen mukaan tietoja, taitoja, kokemusta, jopa asennetta.

Prosessit = Miten homma toimii.

Resurssit = Häilyvärajainen termi. Työvoimaa, rahaa, voimavaroja, jopa luonnonvaroja, you name it.

Toimintaympäristö = Miltä maailma näyttää ympärilläsi, suhteessa kilpailijoihin tai mihin tahansa muuhunkin. Toimintaympäristöön vaikuttavat tekijät voivat olla esimerkiksi poliittisia, kulttuurisia tai lainsäädännöllisiä.

Skenaario = Vaihtoehtoinen tulevaisuudenkuva.

Brändi = Riippuu keneltä kysyt. Yhdelle se on mielikuva yrityksestä, toiselle about kaikki mitä yritys tekee. Vähän makuasia.

Ketteryys = Ohjelmistoyhtiöistä alkunsa saanut ajattelutapa, jolla pyritään muuttamaan yrityksen toimintaa vähemmän kankeaksi. Paradoksaalista kyllä, ketterä filosofia on täynnä kankeaa vieraskielistä terminologiaa. Keskeisiä käsitteitä ovat mm. Lean, agile tai Scrum (MOT).

Asiakaskeskeisyys = Muotitermi, joka alkaa kuulostaa pöljältä siinä vaiheessa, kun jokikinen firma ilmoittaa nostavansa “asiakaskeskeisyyden keskiöön”. Vakavammin ottaen, ennen asiakaskeskeisyyden aikaa oltiin ehkä enemmän tuotekeskeisiä. Edellä mainituissa ketterissä tavoissa toimia korostetaan paljon juuri asiakkaan tuntemista. Mikä on siis hyvä asia, jos ei mene överiksi.

Vastuullisuus = Miten yritys ottaa huomioon sen sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristövaikutukset. Ensimmäinen viittaa ihmisiin ja ihmisryhmiin, toinen mm. siihen, että firma pidetään kannattavana ja tehokkaana ja kolmas siihen, että vaikutukset ympäristöön huomioidaan aina raaka-aineista tuotekehitykseen, valmistukseen ja niin edelleen. Mitä paremmin nämä asiat hoitaa, sitä vastuullisempi yritys. Aika moni on sitä mieltä, että vastuullisuus voi auttaa yritystä erottumaan kilpailijoista.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Yksi kuva: Onnistumisen mittaamisen rooli strategiassa & esimerkki

Näyttökuva 2019-2-19 kello 14.22.49.png

Kuva: Kalle P.

Miten onnistumisen arvioiminen tai mittaaminen suhteutuu strategiaan? Kehitin tällaisen mallin, kun en löytänyt vastaavaa muualta – ensimmäisessä kuvassa on yleisperiaate miten asian itse näen, toisessa sen päälle havainnollistettu esimerkki mallia karvalakki. ”Strategia” voi tarkoittaa tässä yhteydessä koulukunnasta riippuen joko visio+missio+arvot-komboa tai vain keinoja, joilla visioon päästään (semantiikkaa, minusta).

Hyvä myös muistaa, että ihan kaikkea ei tarvitse mitata-mitata, jotta voi päästä haluttuun lopputulokseen.

Tässä siis vielä ylläoleva kuva esimerkin kera:

Näyttökuva 2019-2-19 kello 14.46.19.png

Kuva: Kalle P.

Normaali
työelämä

”Kuka minä olen?” on tärkein kysymys, jonka voit työelämässä esittää itsellesi

jl_20160824_571-copy_nelio

Okei, otsikko kuulostaa ehkä vähän selfhelp-hötöltä, mutta koen tämän asian niin tärkeäksi, että se ansaitsee oman kirjoituksensa. Se voi nimittäin muuttaa kaiken, enkä liioittele tippaakaan.

Oletko työelämässäsi päämäärätiedoton ajelehtija vai määrätietoinen uraohjus, vai jotain siltä väliltä?

Kun sanon uraohjus, en tarkoita sitä pelkästään hyvässä mielessä. Kilpailuhenkinen ihminen voi sujuvasti edetä paikasta toiseen pysähtymättä kertaakaan aidosti miettimään, miksi.

Kannattaisi miettiä.

Mitä olen tehnyt ennen? Mitä teen nyt? Mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Kuka minä olen?

Itseäni luonnehtisin kilpailuhenkiseksi ajelehtijaksi – suunnilleen vuoden 2016 loppupuolelle asti. Kevättalvella 2004 päädyin tuoreet yliopiston paperit käsissäni oman alani ulkopuolelle, toimittajaksi paikallislehteen ja sitä kautta valtakunnanmediaan, sittemmin esimiestehtäviin ja äärimmäisen mielenkiintoisille näköalapaikoille.

Vasta viime vuosi sai miettimään, 37-vuotiaana, mitä tällä jäljellä olevalla reilulla 30 vuoden työrupeamalla vielä tekisi (niinpä, huh).

”Kuka minä olen?”-kysymyksen pohtiminen tuli kunnolla mukaan kuvioihin, kun mietimme Yle Kioskissa alituiseen, mikä Kioski on – mikä on vastaperustetun ja lyhyessä ajassa menestyneen sosiaalisen median videopalvelun ydin. Ydin yhdellä lauseella, asiakaslupaus, palvelulupaukset eri kanavissa ja niin edelleen. Alkuvaihe oli tuskaisa, eikä miettiminen myöhemminkään aina helppoa ollut, mutta todella inspiroivaa se oli. Välillä vitsailimme, että pohdiskelu nosti meissä esiin sekä huonoimmat että parhaimmat piirteemme, syvimpiä pohjamutia myöten. Kilometrin mittaisia iltamyöhän ja varhaisaamun Messenger-keskusteluja tuottajakollegoiden kanssa ja niin edelleen. Kaikesta sanotusta en ole ylpeä, mutta mitään en vaihtaisi pois. Se oli parasta, mitä saattoi tapahtua.

Pikku hiljaa ymmärsimme, että on vähintäänkin yhtä tärkeää esittää sama kysymys tekijöille: ”Kuka sinä olet?”. Itse asiassa on parempi, että joku kysyy sen sinulta kuin että kysyisit vain itseltäsi. Ulkopuolinen näkee kauempaa ja kauemmas. Jos ulkopuolisen apu on toistuvaa, sitä voi kutsua hienommalla nimellä mentoroinniksi.

”Vinkkinä työnantajille sanoisin, että opetelkaa kysymään alaiseltanne, kuka hän on. Se voi olla suurin palvelus, mitä hänelle on koskaan tehty. Älä tuomitse, jos hän ei osaa vastata.”

Kuka olen -polkua pitkin päädyin nykyiseen (unelma-)duuniini – kysymyksen alituisesta esittämisestä iso kiitos silloiselle pomolleni – ja olen hahmotellut itselleni urasuunnitelman, josta aion pitää kiinni. Ainakin jossain määrin. Tilanne elää ja saakin elää, koska en ainakaan minä vielä tiedä kaikista mahdollisesti siisteistä asioista, joita tuolla edessä odottaa. Mutta raamit olen mieleeni piirtänyt, ja voin kertoa, että se tunne on valtavan rauhoittava ja inspiroiva.

Itselleni hyödyllisintä on käytännössä ollut ihan vain listata paperille ylös asioita, joita

a) tykkään tehdä

b) en tykkää tehdä

c) en välttämättä tykkää aina tehdä, mutta joiden osaaminen on edellytys jotta pääsen päämäärääni

Näiden miettiminen voi olla välillä kivuliastakin, mutta se palkitsee. Huomaat, millä keinoilla voit pyrkiä kohti päämäärääsi. Mitä tehdä enemmän, mitä vähemmän. Selitykseksi ei minusta riitä, että et voi tehdä niin tai näin nykytilanteessasi: jos oikeasti haluat pyrkiä jotakin kohti, kyllä voit.

Parhaimmillaan syntyy kirkas kuva siitä, mitä haluat tulevaisuudessa olla. Sitä voi kutsua hienommalla nimellä visioksi.

Kun opettelet tuntemaan itsesi, olet motivoituneempi, energisempi ja saat aikaan enemmän. Saa sitä välillä olla vähän hukassakin, ei se ole niin vaarallista.

Vinkkinä työnantajille sanoisin, että opetelkaa kysymään alaiseltanne, kuka hän on. Se voi olla suurin palvelus, mitä hänelle on koskaan tehty. Älä tuomitse, jos hän ei osaa vastata. Hän ei sitä välttämättä osaa heti edes arvostaa, ehkä kokemattomuuttaan, mutta myöhemmin aivan varmasti.

 

Normaali