Ylläolevat kuvat löytyvät isommassa koossa helpommin tarkasteltavina leipätekstin jälkeen.
Ensimmäiset uutispalvelut verkkoon julkaistiin Suomessa jo 90-luvun lopulla, mutta silloin kyse oli vielä enemmän tai vähemmän yksittäisten innostuneiden tekijöiden puuhastelusta. Vertasin suomalaisten uutismedioiden etusivuja 2003 ja 2023: nopealla vilkaisulla näyttää yllättävän samalta, kun ajattelee, miten maailma on muuttunut ja digitalisaatio edennyt, mutta tarkemmin ajateltuna kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut lukuisia muutoksia – sekä sisällöissä että palvelukehityksessä:
Personointi: etusivut eivät useimmiten nykyään enää näytä kaikille käyttäjille samalta kuin vain osittain. Henkilökohtaisuudesta on tullut digimedian oletusarvo. 20 vuotta sitten etusivut taitettiin käsipelillä, nykyisin työ on osittain automatisoitu.
Maksumuurit. Äkkiseltään tuntuu, että verkon maksumuuri on vain nykyajan ilmiö, mutta itse asiassa joitakin kokeiluja oli olemassa jo vuosituhannen alussa – esimerkiksi Helsingin Sanomien Verkkoliitteellä, jolla nimellä sitä kutsuttiin, oli joulukuussa 2003 ”muutama tuhat” maksavaa tilaajaa. Osa sisällöstä oli ilmaista, osa maksullista. Aamun paperilehden sisältöä vastaava verkkosisältö oli muuttunut maksulliseksi saman vuoden elokuussa myös paperilehteä tilanneille, ja asiakas saattoi ensimmäistä kertaa ostaa pelkän verkkolehden tilauksen (lähde: Suomen suurin, Helsingin Sanomat 1889–2019/ Jensen Eriksen, Mainio, Hänninen). Kirjautumalla ja maksamalla saa usein nykyisin parempaa palvelua, kun mediatalot pystyvät tuntemaan asiakkaidensa tarpeet paremmin.
Sisältöjen muutos: Jutut ovat osin pidentyneet sähkemäisestä lyhyttavarasta monipuolisempaan kerrontaan, juttuformaatit ovat monipuolistuneet (esim. livekerronta) aihevalikoima on laajentunut, visuaalisuus lisääntynyt merkittävästi (svaipattavasta instastorymäisestä kerronnasta puhumattakaan). 20 vuotta sitten ei myöskään ollut nykyisenkaltaista datajournalismia. Vuorovaikutteisuus, kuten lukijoiden osallistaminen, oli vasta pilke silmäkulmassa. Kommentointimahdollisuus juttuihin paikoin oli, mutta ei juttujen yhteydessä, vaan sanomalehden tapaan omalla ”palstallaan”, jonne keskustelunaiheita avattiin.
Uutissovellukset: nykyään lähes jokaisella mediatalolla tai yksittäisellä medialla on oma sovellus sen lisäksi, että uutisia kulutetaan selaimen kautta. Sovellus mahdollistaa esimerkiksi uutisilmoitusten lähettämisen käyttäjän kännykkään. 20 vuotta sitten tilattiin vielä tekstiviestiuutisia – mikään valtava hittikonsepti se ei ollut.
Hakukoneet ja some: Kaksi vuosikymmentä sitten ei tarvinnut juuri miettiä, miten tehdä sisällöistä hakukoneystävällisiä tai sellaisia, että niitä halutaan jakaa sosiaalisen median alustoilla. Nyt mietitään sitäkin. Uutisotsikoiden tärkeyttä alettiin miettiä toden teolla Facebookin yleistyessä, kun jutuista alkoi näkyä käyttäjille vain otsikot tai korkeintaan lisäksi ingressit.
Maailma oli tietysti myös yksinkertaisempi – ei tarvinnut esimerkiksi miettiä, onko somessa laulava Suomen tasavallan presidentti aito vai väärennös.
Mikä ei ole muuttunut? Navigaatiopalkkien sisältö näyttää aika lailla samalta: kotimaa, ulkomaat, talous, urheilu, viihde…
Kuvien lähde: Wayback Machine ja verkkopalveluiden selainetusivut.
Turun Sanomien verkkosivu lokakuussa 2003.
Turun Sanomien verkkosivu lokakuussa 2023.
Yle Uutisten verkkosivu lokakuussa 2003.
Yle-palvelun etusivu (selain) lokakuussa 2023.
Ilta-Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2003.
Ilta-Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2023.
Helsingin Sanomien Verkkoliite lokakuussa 2003.
Helsingin Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2023.
Numeroiden takaa 