Kirjoittajan arkistot: numeroidentakaa

Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Tuore tutkimus on hyvä muistutus: Nuorille uutisen käsite on laajempi kuin toimittajille

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-03-01-kohteessa-18-29-38

Tutkimuksesta kertoo Harvardin yliopiston Nieman Lab -journalismijulkaisu.

Kivikautinen mantra toimituksissa on ollut, että uutisia ei tehdä toisille toimittajille, vaan yleisölle. Vaikka kaikki tietävät tämän, toisto on tarpeen, koska omaan kuplaan on kenen tahansa helppo hukkua.

Mutta mikä on uutinen? Tästä aiheesta saa aikaiseksi mehukkaita journalismidebatteja baaripöydissä. Kaivetaan poterot ja aletaan ampua: perinteiset vastaan uudistusmieliset.

Ammusten lennellessä maailma menee eteenpäin.

Tuore tutkimus, vaikkakin vain pienellä ryhmällä toteutettu, on hyvä muistutus siitä, että nykyajan amerikkalaisnuorille uutisen käsite on jotain muuta kuin toimittajille: se ei heille tarkoita ainoastaan viestinten välittämää tietoa, vaan voi olla mitä tahansa somen kautta saatua uutta tietoa. Sisältö voi olla kenen tahansa käyttäjän luomaa. Tämä ei välttämättä ole helppo ajatus sulatella sellaisellekaan toimittajalle, joka pitää itseään uudistusmielisenä.

Kaksi vaihtoehtoa: Joko valittaa tai sopeutua, tai valittaa ja sopeutua. Jos kipuilua on, se on journalismin ongelma – yleisöä tuskin kiinnostaa.

Ovatko Snapchatin uudet filtterit uutinen? Entä jos yksi kokee sen uutiseksi, mutta ei toinen? Onko se ”oikea” uutinen? Mikä on oikea uutinen? Onko viihdeuutinen oikea uutinen vai vain viihdeuutinen?

Ehkä tärkeämpää on oppia kysymään, kenelle jokin asia on uutinen ennemmin kuin onko se uutinen ylipäänsä.

Jälleen kerran: yleisöä tuskin kiinnostaa. Tutkimuksen perusteella yleinen mediankäyttötapa nuorilla aikuisilla on irrottaa sisältöä alkuperäisiltä alustoilta jakamalla sitä mm. kuvakaappauksina ja linkkeinä ystäville viestisovelluksissa. Ne ovat heille uutisia.

”Jos en näe sitä somessa, en tule kuulemaan siitä”, kuvaili eräs tutkimuksessa haastateltu 17-vuotias.

”En tietäisi paljonkaan uutisista, jos en kävisi Facebookissa. Kuten Orlandon ammuskelu, josta kuulin Facebookissa”, kertoi toinen.

Orlandon yökerhoammuskelussa kesällä 2016 kuoli 50 ihmistä.

Ehkä tärkeämpää on oppia kysymään, kenelle jokin asia on uutinen ennemmin kuin onko se uutinen ylipäänsä. Entä jos tietty kohderyhmä ei koe jotakin asiaa uutiseksi toimittajien tarkoittamassa merkityksessä, pitääkö aiheesta tehdä juttua ylipäätään?

Minusta vastaus voi olla kyllä tai ei, riippuu brändistä ja konseptista –  kunnianhimotonta olisi ainakin olla yrittämättä. Kovinta osaamistahan on kyky tehdä tylsästä kiinnostavaa! Siinä taas auttaa paras mahdollinen ymmärrys kohderyhmästä. Kohderyhmän määrittelystä lisää aiemmassa kirjoituksessani.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Viraalin kaava – kyllä, hoksaamista voi opetella

Nyt pitäisi tehdä viraalia.

Ajatus on lähtökohtaisesti väärä, jos konsepti ei ole kunnossa: Ensin pitää olla kristallinkirkkaana mielessä, mitä sisältöä ja kenelle tehdään, sen jälkeen voi alkaa miettiä muita asioita.

Yksittäisten sisältöjen tasolla tärkein asia on hoksaaminen. ”Tämä on hoksausbisnestä”, kuten eräs kollegani on viisaasti todennut somen uutisvideoista.

Kun konsepti on kunnossa, tarvitaan joku joka hoksaa, mihin tarttua. Se voi olla hetkellinen puheenaihe tai pinnan alla muhiva teema, josta some ei juuri sillä hetkellä välttämättä ole täyttynyt. Tärkeää on kyetä tarvittaessa asettumaan oman itsensä ja kuplansa ulkopuolelle: se mikä sinusta on kiinnostavaa ei välttämättä ole sitä muista. Tätä kykyä voi kehittää, kun sen tiedostaa. Data auttaa.

Tunne, yllätyksellisyys, oivaltavuus. Onnistuneen sisällön rakennuspalikat ovat kaikille tuttuja ja on oikeastaan helppo sanoa, että joo, niitä me tarvitaan. Todellista osaamista on, miten se tehdään.

Pari esimerkkiä, joiden molempien tekemistä on edeltänyt hoksaaminen, idea tai ideansiemen: tämä kannattaa tehdä näin.

  • Aihe: Arvokisojen rakennustöiden kuolonuhrit. Qatarin tilannetta suhteutetaan muihin yksinkertaisella mutta vaikuttavalla grafiikalla. Suora linkki FB-videoon. Toimisi muuten myös perinteisessä tv:ssä!

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-28-kello-13-29-33

  • Aihe: Syyrian tilanne. Tilanteen vakavuutta kuvataan ympäristössä, joka on suomalaiselle tuttu. Tunnetta voimistaa virtuaalitodellisuus, ja tätä videota katsovat näkevät ihmisten tunnereaktiot. Videolla on 500 000 näyttökertaa. Suora linkki FB-videoon.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-28-kello-13-31-49

Uutisvideoiden maailmassa iloitsen itse eniten sellaisista sisällöistä, joissa vaikealta tai etäiseltä tuntuva asia on saatu paketoitua kiinnostavasti. Kuten vaikkapa tuo Syyria tuossa yläpuolella.

Väitän, että hoksaamistakin voi oppia, kun motivaatio on kohdallaan ja mieli avoinna. Se on kovaa ajattelutyötä, joka joskus – ironista kyllä – realisoituu timanttiseksi ideaksi vapaa-ajalla eikä työpaikan ikkunattoman kopin ideointipalaverissa (joista muuten en itse kauheasti perusta).

Toisaalta toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset. Tässä kohtaa tullaan myös rekrytoinnin tärkeyteen: Palkkaa parhaat tyypit ja pelaa kunkin omilla vahvuuksilla.

Mitä muuta tarvitaan kuin hoksaamista?

Analytiikkayhtiö Newswhip listaa kolme seikkaa, jotka sen mielestä ovat edellytyksiä viraaliuden tunnistamiselle ennakkoon. Eihän näistä voi olla kuin samaa mieltä:

  1. Tunne yleisösi (kirjoitukseni kohderyhmän määrittämisestä löytyy täältä)
  2. Pysy ajan tasalla trendeistä ja kerrontatapojen muutoksista. (esimerkki: klikkiotsikoiden määrä on vähentynyt suurimpien viestinten parhaiten somessa menestyvissä jutuissa, kirjoitukseni aiheesta löytyy täältä)
  3. Hyödynnä dataa. (seuraa tätä blogia tai Numeroiden takaa -FB-sivua, niin pysyt kartalla!)

 

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Kelle teen juttuni ja mistä tiedän, onnistuinko? (jos et tiedä yhtään mistä puhutaan, lue sitä suuremmalla syyllä!)

WTF, LOL, aiheena some. Kyllä nuorisoa kiinnostaa!

No, kaikki tiedämme, ettei se ole näin yksinkertaista. Mutta nykyään tämä on helppo todeta ihan itse.

Vaikka näin:

Näyttökuva 2017-02-27 kohteessa 17.40.27.png

Kuvakaappaus Numeroiden takaa -FB-sivulla julkaistun videon käyttäjätiedoista. Videon suurin yksittäinen kohderyhmä oli 35–44-vuotiaat miehet.

Mikä tahansa analytiikka on mielenkiintoista, mutta ne ovat erityisen hienoja hetkiä, kun pääset tutkimaan, ketkä päätyvät tekemiesi sisältöjen äärelle. Tai ainakin pitäisi olla – sehän on järjestelmällisesti hyödynnettynä mieletön mahdollisuus kehittyä ja kehittää!

Miksi uutismaailmassa ylipäänsä pitäisi ajatella jonkin kohderyhmän tavoittamista? Siksi, että näin voit saada uusia yleisöjä sisällöillesi. Jos yrität tavoitella ”kaikkia” samalla tavalla, huudat tyhjiöön. Yhdenkin kohderyhmän sisällä voi olla valtavasti eroja.

Kohderyhmän ymmärtäminen ei journalismissa ole läheskään niin tuttu juttu kuin markkinoinnissa, jonka vanhimpia käsitteitä kohderyhmän määrittely on. Virallinen termi on segmentointi.

Kohderyhmän määrittelyn taustalla on ajatus siitä, että ihmisten tekemille ostopäätöksille on erilaisia perusteita, mistä syystä kaikille asiakkaille ei kannata markkinoida samalla tavalla.

Pätee muuten journalismiinkin!

Kohderyhmän määrittelyä hyödynnetään nykyään myös viestimissä, ja hyvä niin. Se voi olla joko strateginen työväline tai apu arjen sisällöntuotannossa, tai molempia.

Haasteena on, onko kohderyhmä sellainen, joka on mitattavissa – miten tiedät onnistuneesi?

Tässä yksi hyvä esimerkki vuodelta 2010: Ylen Suomalaiset verkossa -segmenttitutkimus, jota sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä piti tuolloin ”kuvaavimpana ja ajantasaisimpana ryhmittelynä suomalaisista netinkäyttäjistä”:

1.    Tyytyväiset (16%)
2.    Funktionaaliset (21%)
3.    Tiedonjanoiset  (16%)
4.    Sosiaaliset (19%)
5.    Teknologiset (15%)
6.    Aktiiviset (13%)

Lisätietoa kuuden vuoden takaisista suomalaisten verkonkäyttäjien segmenteistä löydät täältä.

Mahdollisista puutteista huolimatta kohderyhmän määrittely on oikein käytettynä hyvä työkalu. Itsekkäämpi saattaisi sanoa, että jos ongelmia on, ne eivät ole kohderyhmittämisessä sinänsä, vaan käyttäjässä.

Itse kutsun joskus kohderyhmän määrittelyä parhaaksi arvaukseksi siitä, millaisia yleisöjä haluamme tavoittaa. Se ei journalismissa ole täsmätiedettä, mikä on tärkeää oivaltaa sisältöjä tehdessä, koska muuten luovuus tukahtuu. Siksi tarvitsemme rinnalle tiedon parhaasta saatavilla olevasta todennetusta tiedosta, eli miten oikeasti kävi, ja tässä mielessä elämme äärimmäisen kiinnostavia aikoja: saamme eri alustoilta koko ajan enemmän tietoa siitä, kuka käytti ja mitä. Tietojenluovuttamisen eettisyys on sitten toinen tarina.

Matkaa on vielä. Tämän blogin ja samannimisen Facebook-sivun kohderyhmä on onnistumisen mittaamisesta, analytiikasta ja datan kansantajuistamisesta kiinnostuneet henkilöt, jotka tekevät tai eivät tee töitä journalismin parissa. Siinä on minun segmenttini, mutta paljonkohan heitä Suomessa suunnilleen on, jotta tiedän, miten monia voin tavoittaa? Hmm.

Parasta arvausta odotellessa tyydyn tutkailemaan, kuka luki ja katsoi ja mitä.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Pari sanaa onnistumisen mittaamisesta Snapchatissa

Mikä on snäppiesi loppuunkatseluaste, entä paljonko sait uusia seuraajia viime viikolla? Snäpissä onnistumisen mittaaminen järjestelmällisesti ei ole helpoimmasta päästä, mistä kertonee sekin, että tähän markkinarakoon on iskenyt useita toimijoita, kuten tanskalainen vuonna 2015 perustettu Snaplytics (jolla ei ole mitään tekemistä Snapchat-yhtiön kanssa).

En ole itse Snaplyticsia tai vastaavia kokeillut (omat kokemukseni snäppianalytiikan seuraamisesta liittyvät ainoastaan organisaatiotilin uusien seuraajien ja katseluiden tai stoorien loppuunkatseluiden ylöskirjaamiseen ihan perus-exceliin), mutta Snaplyticsin koostamat yleisraportit ovat joka tapauksessa kiintoisaa luettavaa: esimerkiksi vuoden 2016 viimeistä vuosineljännestä koskevaan koosteeseen se kertoo koonneensa tietoja 500 brändin 24000 stoorista ja 217000 snäpistä.

27-sivuisesta raportista (poimintoja noissa kuvissa) löytyy jonkin verran erittelyä toimialoittain, mutta tässä havainnot tiivistettynä kokonaisuuden osalta:

  •  Keskimäärin 54,8% tilin seuraajista avaa stoorin.
  • Heistä keskimäärin 87,5% katsoo stoorin loppuun.
  • 61% snäpeistä on videota.
  • Brändit julkaisevat keskimäärin 13 stooria per kuukausi, stoorissa keskimäärin 11 snäppiä.
  • 64% uusista seuraajista löytää brändin käyttäjänimellä.
  • 25% uusista seuraajista käyttää snapkoodia.
  • 9% tulee linkin kautta muilta alustoilta (kyse tästä)

Mitä näistä pitäisi sitten ajatella? Muutama pointti tulee heti mieleen:

1) Löydettävyys Snäpissä on edelleen hankalahkoa, siihen pitää satsata eri tavoilla, jos puskaradio ei riitä (tärkeä kysymys tietysti myös, miksi ei riitä – onko konsepti kunnossa).
2) Loppuunkatseluasteen seuraaminen on tärkeää, koska se kertoo suoraan kiinnostavuudesta.
3) Kun saat itsellesi tavalla tai toisella houkuteltua seuraajia, heistä yli puolet oikeasti katsoo sisältöjäsi, mikä on minusta aika paljon.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Klikkiotsikoiden määrä vähentynyt suurimpien viestinten parhaiten somessa menestyvissä jutuissa

Ns. klikkiotsikoiden määrä on kahdessa vuodessa vähentynyt suurimpien viestinten parhaiten somessa menestyvissä jutuissa, lisäksi listiclet eli listamuotoiset artikkelit eivät enää ole yhtä kovassa huudossa kuin ennen.

Otsikot ovat muuttuneet selittävimmiksi, niihin on tuotu aiempaa enemmän konkretiaa.

Muun muassa näin analysoi sosiaalisen median eniten sitouttaneita mediasisältöjä (FB+Twitter+Linkedin yhteenlaskettuna) blogissaan irlantilainen analytiikkayhtiö Newswhip, jonka uutiskirjeitä on muuten ihan pakko suositella, jos haluat pysyä ymmärrettävästi kärryillä siitä missä mennään.

Newswhipin suht pintapuolisesta data-analyysistä voi päätellä, että somessa menestyvä otsikointityyli muuttuu siinä kuin somealustatkin. Epäselväksi jää, miten paljon tähän kuvioon on vaikuttanut FB:n taannoinen linjaus, jonka mukaan algoritmi suosii aiempaa huonommin harhaanjohtavia otsikoita.

Varsinaisella sisällöllä eli aiheella on tietenkin iso merkitys, mutta somessa sisällön mahdollisimman tehokas paketointi korostuu, kuten kaikki tiedämme. Korostuu välillä liikaakin.

Blogin esimerkit ovat englanninkielisistä medioista, mutta Newshipin käyttämien ja myymien työkalujen seurantavalikoimaan kuuluu toistakymmentä kielialuetta, mukaan lukien Suomi.

Suomi on sen verran omanlaisensa markkina ja kulttuuri, että yhtäläisyysmerkkejä otsikoinnin muuttumisesta ei voi tänne välttämättä vetää, mutta näin äkkiseltään tuntuu, että selittävämmästä tyylistä on nähty välähdyksiä meilläkin, on kyse sitten mediasta tai ei.

Oli miten oli, fiksu suomalaistoimija hoitaa homman tietenkin niin, että se tekee vastaavaa – vaikka edes pintapuolista – analyysia omista sisällöistään ja ottaa havainnoistaan opiksi.

Eri asia sitten on, mitä ”clickbaitilla” tarkoitetaan. Omasta mielestäni turhan monet kuittaavat klikkienkalasteluksi hyvin perustellun, järkevän ja jutun sisällölle aivan riittävästi katetta antavan kiinnostavan otsikon, vaikka siitä ei ole kyse.

Kyse on jutun paketoinnista ja myynnistä potentiaalisille asiakkaille mahdollisimman kiinnostavasti, ja siinä bisneksessä pitää välillä ottaa myös riskejä. Jos juttuasi ei lueta, et ole olemassa. Missä rajat menevät, sen punnitsemisessa auttaa kokemus ja näkemys.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Jos joku epäilee natiivin videon voimaa FB:ssä, näytä hänelle nämä kuvat

Kyllä natiivin videon eli suoraan Facebookiin ladatun videon voima on suuri: Oikeanpuoleinen kuva kertoo, miten paljon enemmän sitouttamista kuvaavia toimintoja viestinten FB-videot keräsivät lokakuussa 2016 verrattuna tammikuuhun 2016 (oma huomio: jenkkivaalit varmasti vaikuttivat).

Vasemmanpuoleinen kuva kertoo, mikä osuus natiivivideoilla on kaikesta viestimen FB:ssä keräämästä sitouttamisesta Facebookissa. Esimerkiksi CNN:llä luku oli tammikuussa 37, mutta lokakuussa peräti 62 prosenttia.

Yksinkertaistettuna: Jos haluat ihmisten kommentoivan tai reagoivan muilla tavoilla sisältöihisi niin että sivusi tavoittavuus kasvaa kovaa vauhtia, pelkkä juttulinkkien postailu ei edelleenkään ole se juttu.

Lähde: Newswhipin blogi (Newswhip on irlantilainen analytiikkaan erikoistunut yhtiö, joka myy työkaluja sisältöjen levinneisyyden seurantaan sosiaalisessa mediassa).
Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Kuusi vuotta on kulunut, eikä videonäyttö ei ole edelleenkään sama kaikkialla

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-25-kohteessa-11-49-26

Lisäys 10.2.2023: Julkaisin tämän blogikirjoituksen helmikuussa 2017. Mikä on kuudessa vuodessa muuttunut? Tämä tuli mieleen, kun media- ja markkinointialaa seuraava Digiday-julkaisu käsitteli 9. helmikuuta 2023 uutiskirjeessään aihetta otsikolla ”Mikä lasketaan videonäytöksi? Se riippuu”.

TLDR: Mikään ei somealustojen näkökulmasta ole kuudessa vuodessa muuttunut.

Se on muuttunut, että perinteiset mediatoimijat ovat kehittäneet mainonnan mittaamista yhteismitallisemmaksi eli vertailtavavammaksi sekä Suomessa että maailmalla. Lisäksi perinteisen television mittaamiselle on kovaa muutospainetta, kun vuosikaudet käytössä ollut keskikatsojamäärä eli keskimääräinen katsojamäärä per minuutti on muuttunut suoratoiston ja somen aikakaudella mainostajille vähämerkityksisemmäksi mittariksi.

– Videonäytölle on niin monta määritelmää. Youtubessa se lasketaan 30 sekunnin kohdalta, Facebookissa kolmen sekunnin ja Tiktokissa saman tien, kun joku näkee videon, toteaa amerikkalaisen mainostoimiston johtaja uutiskirjeessä.

Käytännössä siis esimerkiksi 100 miljoonaa videonäyttöä Tiktokissa voi tarkoittaa sitä, että suurin osa siitä on ollut muutaman millisekunnin katselua ja sitten sisältö on ohitettu. Tätä emme tiedä, koska Tiktok ei avaa yksityiskohtia.

Mainostajien vinkkelistä ongelmana on juuri läpinäkyvyyden puute.

– Tuleeko katselua keskimäärin viisi sekuntia vai kaksi sekuntia? Miten mainoksen näyttöhintaa pitäisi tarkastella? miettii toinen mainostoimistopomo uutiskirjeessä.

– Nyt kun lineaarisen television mittaaminenkin on muuttumassa, mikä oikeastaan on videonäytön määritelmä nyt? hän sanoo.

ALKUPERÄINEN BLOGIKIRJOITUS, JULKAISTU HELMIKUUSSA 2017:

”No, paljonko sitä sun videota oikein katottiin?” Simppeli kysymys, simppeli vastaus? Ei välttämättä.

Avaan tässä, miten videon katselua eri alustoilla mitataan – aihe, josta aika ajoin ymmärrettävästi kiistellään.

FACEBOOK

videonäyttö = videolle kertyy näyttökerta, kun sitä katsotaan vähintään 3 sekuntia

SNAPCHAT

videonäyttö = videolle kertyy katselukerta heti, kun sitä aletaan katsoa

INSTAGRAM

videonäyttö = videolle kertyy näyttökerta, kun sitä katsotaan vähintään 3 sekuntia (storyissä heti)

TWITTER

videonäyttö = videolle kertyy näyttökerta, kun sitä katsotaan vähintään 3 sekuntia

YOUTUBE

videonäyttö = Aina toisinaan törmää väitteeseen, että videonäyttö laskettaisiin noin 30 sekunnista eteenpäin. Tällaista virallista tietoa ei ole olemassa, eikä oikeaa kaavaa kerrota. Jos aihe kiinnostaa, tuolta lisää.

 OMAT VIDEOALUSTAT

Kaupallisten toimijoiden omilla videoalustoilla on eroja siinä, mistä kohtaa videon näyttökerta lasketaan – tai videostartti, kuten alalla sanotaan. Näitä tietoja mediatalot eivät ole juuri kertoneet ulospäin.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Tammikuun 2017 jaetuimmat uutisvideot ja jaetuimmat liveuutisvideot Facebookissa

Näyttökuva 2017-02-25 kohteessa 11.11.06.png

Uutisfriikille uusi tuttavuus jaetuimpien FB-videoiden tammikuun-listan kärjessä on Shangaiist, joka kertoo verkkosivuillaan olevansa lifestyle-blogi ”kaikesta mitä tapahtuu Shanghaissa”. No, onhan tuolla alueella populaa jakamaan videoita – Shanghaissa asuu yli 24 miljoonaa ihmistä.

Kakkosena listalla oleva Daily Mail on…, noh, Daily Mail. Ja tähän hymiö.

Jaetuimpien videoiden lista heijastelee vanhaa totuutta: Uutisten takaa löytyvät ihmiset ja heidän tarinansa kiinnostavat. Kolmanneksi jaetuin uutisvideo kertoo iranilais-amerikkalaisesta miehestä, joka saa lentokentällä veljeltään puhelun jonka aikana selviää, että tämä karkotetaan. Videon teki Al Jazeera -televisioyhtiön itsenäinen somehaara AJ+, joka joitakin vuosia sitten alkoi ensimmäisten joukossa maailmassa tehdä Facebookiin pelkästään natiivia uutissisältöä.

AJ+:n ykköskilpailija oli pitkään Nowthis (ent. Nowthis news), mutta viimeisen vuoden aikana mediamaailman jätit ovat ottaneet molemmat natiivivideobisneksessä kiinni, kuten tämä tammikuu 2016 – tammikuu 2017 -vertailu osoittaa:

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-25-kohteessa-11-11-25

Livevideoista on hyvä huomata yksi seikka, joka ei Facebookia seuraaville tule yllätyksenä: Niitä ei jaeta yhtä herkästi kuin tallennevideoita, vaan toimintalogiikka liittyy jakamista enemmän osallistumiseen ja osallistamiseen.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-25-kohteessa-11-11-36

Tammikuun 2017 jaetuin liveuutisvideo Facebookissa oli Khaleej Timesin live maailman korkeimman rakennuksen, Dubaissa sijaitsevan Burj Khalifan valaisemisesta Intian kansallisväreihin Intian perustuslain voimaantulon 68:ntena vuosipäivänä.

Khaleej Times on Arabiemiraateissa toimiva englanninkielinen sanomalehti. Tässä lehden ennakkojuttu Burj Khalifan valaisusta.

Tammikuun jaetuimpien livevideoiden listalla ensimmäinen ns. kova uutisaihe (jos toisena olevaa kadonneen lapsen etsintää ei lasketa) on CNN:n livenä lähettämä Obaman läksiäispuhe. Tuota videota jaettiin 177000 kertaa.

Kuvien lähde: Analytiikkayhtiö Newswhipin blogi.

Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Mikä hemmetin reach? Tätä tavoittavuudella tarkoitetaan eri alustoilla

Lisää reachia!!! Vielä kun muistaisi, mitä sillä tarkoitetaan.

Käyn tässä kirjoituksessa läpi tapoja, joilla tavoittavuutta voidaan mitata somessa (FB, Instagram, Twitter, Youtube), verkossa, tv:ssä ja radiossa.

On hyvä erottaa kaksi asiaa: arkikielen melko huolettomastikin viljelty termi tavoittavuus ja se tavoittavuus, joka löytyy annettuna jostakin mittarista: ensimmäistä käytetään eri yhteyksissä välillä aika huolettomastikin, jälkimmäinen vaihtelee alustakohtaisesti eli vertailu on vaarallista.

Selkeyden vuoksi käsittelen tässä kirjoituksessa useimpien alustojen osalta viikkotavoittavuutta enkä päivätavoittavuutta, jota myös usein tarkastellaan.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-25-kohteessa-8-22-18

SOME

Facebook

Viikkotavoittavuudella tarkoitetaan (yleensä) samaa kuin viikottainen kattavuus, jonka FB määrittelee sanatarkasti näin: “Sivullasi käyneiden, sivusi nähneiden tai sivusi tai jonkin sen julkaisun uutisissa tai uutisnauhassa nähneiden henkilöiden määrä. Nämä voivat olla sivustasi tykänneitä ja muita. (Yksittäiset käyttäjät)”

Instagram

Myös Instagramissa terminä käytetään kattavuutta, mikä on ymmärrettävää, koska Facebook sen omistaa: Kattavuus on “niiden yksittäisten käyttäjätilien määrä, jotka näkivät julkaisusi tai tarinasi.”

Twitter

Twitterin oma analytiikka ei tarjoa tavoittavuustietoja mielestäni yhtä hyödyllisellä tavalla kuin Facebook. Julkisessa keskustelussa ongelma on, että Twitter-viestin tavoittavuudella viitataan joskus Twitter-seuraajien yhteenlaskettuun määrään ja todetaan, että niin-ja-niin-monella on ollut mahdollisuus nähdä viesti – ei siis, kuinka moni viestin on todellisuudessa nähnyt.
Twitterin analytiikka toki auttaa tässä: Twitterin ilmoittama “tviittien näyttökerrat” tarkoittaa, kuinka monta kertaa käyttäjät näkivät tviitin Twitterissä. Twitterin videoanalytiikka puolestaan kertoo mm. käynnistysten määrän sekä loppuunkatseluasteen.

Youtube

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-25-kohteessa-8-22-39
Youtuben omissa mittareissa ei ole yhtä mittaria, joka vastaisi FB:n kattavuutta. Onnistumisen mittaamisessa tärkeitä lukuja ovat tietysti videonäytöt, mutta tarjolla on myös paljon muuta: on järkevää tarkastella esimerkiksi kanavan tilaajien määrän kehitystä pidemmällä aikavälillä tai videoiden demografiaa.

VERKKO

Suomalaissaittien pitkäaikainen hovimittaaja TNS Metrix määrittelee viikkotavoittavuuden omalla kaavallaan, joka selitetään TNS Metrixin nettisivuilla. TNS Metrixin julkisen viikkomittarin tilalle on tulossa tänä vuonna ComScoren uusi mittaustapa.

RADIO

Viikkotavoittavuus = vähintään vartin kuunnelleiden ihmisten määrä viikon aikana. (lähde: Kansallinen radiotutkimus, Finnpanel.fi)

TELEVISIO

Viikkotavoittavuus = viikon tavoitettu yleisö, eli vähintään minuutin viikon aikana katsoneet (kanavaa, televisiota, videota jne.). (lähde: TV-mittaritutkimus, Finnpanel.fi)
Normaali
Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Tiedätkö kuka FB-videoitasi katsoo?

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-25-kohteessa-13-13-38

Facebook-videoista saa nykyään irti todella paljon, mikä voi olla valtava apu sisältöjen kehittämisessä eteenpäin.

 Esimerkki: Työssäni olen havainnut muun muassa, että erään toimijan tietyntyyppisiä sisältöjä katsoivat nuoret miehet ja tietyntyyppisiä hieman vanhemmat naiset. Loistava mahdollisuus kehittää sisältöjä haluttuun suuntaan, eikö? Toki tavoitteiden ja tekemisen konseptin pitää olla kunnossa, mutta se on toinen tarina. Toimivan strategian pohjana somessa voi olla esimerkiksi tämäntyyppinen selkeä malli (Viestintä-Piritta: Sosiaalisen median strategian ABC).

Takaisin asiaan. Tämän kirjoituksen pääkuvan tiedot ovat Numeroiden takaa -FB-sivulla julkaistusta yksittäisestä videosta.

Vielä tätäkin enemmän videoista – ja muustakin FB:n kojelaudan alla tapahtuvasta – saa tietoa viemällä FB:n tarjoamaa kävijädataa taulukkomuotoon (kävijätiedot, vie tiedot – FB tekee taulukon automaattisesti tiedostoksi):

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-02-25-kohteessa-13-13-56

Normaali