Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Journalism and Technology Trends and Predictions 2026 -raportti julkaistiin tänään. Raportti sisältää laajalti sekä dataa (esim. Chartbeatin pitkät trendit uutismedian Google Discover ja Google Search -liikenteen laskusta) että perinteisesti osumatarkan kyselytutkimuksen kolmellesadalle mediajohtajalle yli 50 maasta, myös Suomesta.
1. Googlen hakukone- ja Discover-liikenne uutismediaan laskussa, Facebook nousussa
2. ChatGPT-liikenne kovassa kasvussa, mutta yhä marginaalista
3. Näin ajattelevat mediapomot: tällaista sisältöä lisää AI-aikana, tällaista vähemmän
4. Näihin alustoihin uutismediat aikovat satsata enemmän, näihin vähemmän
5. Vaikuttajien rooli pohdituttaa – näin uutismediat aikovat toimia
6. AI-tauhka vahvistaa journalismia – vaikka samalla heikentääkin
7. Nämä AI:n käyttökohteet ovat uutismedialle tärkeimpiä 2026
8. Uutismedian AI-hankkeet vähentäneet ihmistyövoimaa harvoin, osassa lisätty
9. Ansaintamallien tärkeys 2026
10. Kehityksen fokus uutismediassa: nykyiset tuotteet vs. uudet tuotteet
11. Kehityksen isoimmat esteet uutismediassa
12. Mediapomot: Usko journalismin tulevaisuuteen on kovalla koetuksella tekoälyn aikakaudella – luottoa paljon vähemmän kuin 2022
Miltä näyttää median vuosi 2026? Nyt eletään taas trendiraporttien kulta-aikaa. Tässä ovat omat poimintani. Lopussa otan kriittisen näkökulman: mikä ei toteudu?
Ison kuvan hahmottamiseksi suosittelen tutustumaan Sitran megatrendeihin, joiden uusin versio julkaistaan 2026 alussa. Tuttuja asioita ne varmasti jatkossakin sisältävät: geopoliittiset jännitteet, väestön ikääntyminen, talouskasvun hidastuminen, ekologinen kestävyyskriisi, teknologinen murros ja niin edelleen.
Keskityn tässä kirjoituksessa megatrendejä alemman lentokorkeuden asioihin. Painotus on uutismediassa, sosiaalisessa mediassa ja suoratoistomarkkinassa. Nostan yhdeksän trendiä vuodelle 2026 ja miten ne muuttavat media-alaa.
TEEMA: Sisältö
TRENDI 1: Erottuvuudesta alkaa tulla elinehto, mutta mitä kaikkea se tarkoittaa?
Millaista esimerkiksi on journalismi, jota tekoälyjen on vaikeinta tiivistää ja kopioida? Tätä määrittelytyötä tehdään uutismediassa eri otsikoiden alla – unique journalism, distinctive journalism, signature journalism (lähde: uutismediajärjestö Wan-Ifran Newsroom Summit 2025 -tilaisuuden esitykset), mutta yhtä vastausta asiaan ei ole. Eikä kyse ole vain sisällöstä, vaan myös sen tarjoilusta eli personoinnista. Yksi vastaus on, että niin sanottu perusmuotoinen ensiuutisointi pyritään osin automatisoimaan tekoälyn keinoin, ihmisen tarkistamana – jotta aikaa omaleimaisen journalismin tekemiseen jäisi enemmän. Omaleimaisuudelle yksi nimittäjä on, että sisällöissä kuuluu ihmisen ääni, mikä taas edellyttää enemmän läsnäoloa kentällä ja verkostoissa, toimittajan tiedonhankintataitojen korostumista ja niin edelleen, unohtamatta henkilöbrändin kasvavaa merkitystä.
Selvää on, että ainakaan toistaiseksi täysin tekoälyllä tehdyllä sisällöllä ei massasta erotuta (vilkaiskaapa tätä norjalaista Viasportia). Mutta kokeiluja tällä kentällä tapahtuu. Tanskassa seuraava yrittäjä on ”projekti Y”, joka on tekoälyllä pyörivä konservatiivimedia. Oikeampi kysymys voi olla ei se, erottuuko tekoälyllä tehty sisältö muista, vaan onko se kaikesta huolimatta joillekin tarpeeksi hyvää.
TRENDI 2: Tekstiartikkeli ei kuole vieläkään
Voi kiistatta sanoa, että video on internetin hallitseva muoto. Sosiaalinen video jyrää ja audiokin muuttaa muotoaan. Mutta kysyttäessä ihmiset edelleen myös lukevat uutisia todella mielellään tekstinä – Yhdysvalloissa tässä on jopa hienoista kasvua, kun verrataan Pew-tutkimuslaitoksen kyselytutkimusvastauksia vuosilta 2016 ja 2025. Nuorissa audio ja video tietysti erityisesti korostuvat, mutta sellainen hypoteesi, että ihmiset eivät enää haluaisi uutisiaan tekstimuodossa (joka voi toki olla hybridikin tekstiä, audiota, videota), ei yksinkertaisesti näytä pitävän paikkaansa. Ja käytetäänhän tekoälychatejäkin aika paljon, niin, tekstinä. Jos tekstiartikkeli joskus kuolee, niin vuonna 2026 sitä ei vielä ainakaan tapahdu.
TRENDI 3: Lyhytvideon evoluutio jatkuu – esimerkki: mikrodraamat tulevat
Nettiin mahtuu sekä lyhyttä että pitkää, mutta lyhyen pystyvideon kasvu ei näytä hidastuvan. Tämä näkyy myös siinä, että useimmat uutistoimijat ovat tuoneet sovelluksiinsa pystyvideosyötteet, suurista viimeisimpänä New York Times marraskuussa.
Kiinnostava esimerkki lyhytvideon evoluutiosta ovat niin sanotut mikrodraamat. Käytännössä kyse on elokuvista tai tv-sarjoista, jotka on pilkottu hyvin lyhyisiin jaksoihin joko someen tai varta vasten kehitetyille alustoille. Käyttäjät voivat katsoa sisältöä katsomalla mainoksia, ostamalla ”tokeneita” tai tilaamalla palvelun nähdäkseen enemmän kuin ensimmäiset jaksot. Konsulttiyhtiö Deloitte ennakoi trendiraportissaan, että mikrodraamat eivät ole enää ohimenevä trendi, vaan rajusti kasvava bisnes. Ne vetoavat erityisesti nuoreen kohderyhmään, pirstaleiseen huomiokykyyn ja mobiilikäyttäjiin, ja niiden ansaintamallit, kuten jaksokohtaiset mikromaksut, ovat osoittautuneet tuottoisiksi. Mikrodraama ei ole täysin uusi asia, mutta sosiaalisen videon kova kasvu ruokkii tätä ilmiötä.
TEEMA: Teknologia ja jakelu
TRENDI 4: Zero click -ilmiö syö hakuliikennettä, ja se on vaikea pala etenkin pienille medioille
Zero clickillä tarkoitetaan rakenteellista muutosta ihmisten tiedonhakutavoissa, kun he saavat vastauksensa yhä useammin tekoälykoosteista käymättä tiedon alkulähteillä. Hakukoneliikenne, kuten someliikennekin, on pienille medioille usein suhteellisesti tärkeämpää kuin suurille, joten pudotus trafiikkiluvuissa voi iskeä niihin kaikista kipeimmin.
Yksi kiinnostavimpia ajatuksia on, että median arvo ikään kuin alkaisi siirtyä datan rakenteeseen, eikä julkaisupaikkaan. Kun sisältö pilkotaan ja sitä rikastetaan koneluettavaan muotoon, se mahdollistaa sen paremman hyödyntämisen esimerkiksi löydettävyyden parantamiseksi. Media-alalta yksi käytännön esimerkki on News Atom -hanke. Kärjistäen: ilman koneluettavassa muodossa olevaa tavaraa sisällöistä on hyvin vaikeaa tehdä niin sanottua nestemäistä sisältöä eli liquid contentia – käsite, josta ei muuten ole pöhisty tämän vuoden mediaseminaareissa läheskään yhtä paljon kuin viime vuonna. Jostain sekin kertoo.
Sen sijaan media-alan seminaareissa yhä useammin toistuva kirjainlyhenne on MCP. Se on standardoitu rajapinta, jolla tekoäly saa plugin-tyyppisesti pääsyn niihin toimintoihin, joihin se kytketään. Tässä Tilastokeskuksen esimerkki, tässä Guardianin. MCP mahdollistaa sekä työkalukehitystä median sisällä että yleisöille näkyviä ominaisuuksia.
TRENDI 5: Tekoälyagentit yleistyvät ihan oikeasti, mutta myyntipuheiden taakse on entistä vaikeampaa nähdä
Tekoälyagenttia on niin vaikea määritellä, ettei siihen ralliin kannata edes lähteä. Tässä piileekin ongelma: lapsi uhkaa hukkua pesuveden mukana myyntipuheisiin. Kuluttajan on syytä olla tarkkana. Silti: Tekoälypohjaisten agenttien käyttötapaukset alkavat vihdoin oikeasti yleistyä hiljalleen myös mediassa, mutta olen sitä mieltä, että tämäkin asia kaipaa enemmän realistista käytännönläheistä otetta ja vähemmän kattotason ”miksi ette ole jo ottaneet agentteja käyttöön”-kouhotusta, joka kääntyy itseään vastaan. Välähdyksiä realistisesta tulevaisuudesta mediassa voi katsoa vaikka Tampereen yliopiston kokeilusta täältä, vaikka kokeilu vielä raakile olikin.
”Tokens are the new budget”, tokenit ovat uusi budjetti [mediayhtiöille]. Tämä saksalaisen mediayhtiön Ippen Median teknologiajohtajan Markus Frantzin heitto Wan-Ifran Newsroom Summitissa jäi mieleen. Näinhän se on. Tekoälyn käyttö ei ole ilmaista, agenttiarmeijan varsinkaan.
Ei vuosi 2026 ole tässä yhtään helpompi kuin 2025. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta tämä tuli jälleen mieleen, kun Reuters-instituutti kertoi tuoreesta tekoälykyselystään brittijournalisteille. Tekoälyn käyttö on yleistä, mutta melko rajoittunutta. Strateginen johtaminen ja koulutus eivät ole pysyneet yksittäisten innostujien tahdissa. Vain noin kolmannes kertoi työnantajansa tarjoavan koulutusta tekoälytyökalujen käyttöön.
TEEMA: BISNES
TRENDI 7: Youtube ja Netflix oppivat toisiltaan
Tämän trendin pöllin surutta yhdestä suosikkitrendiraportistani eli konsulttiyhtiö AlixPartnersilta, joka osaa pukea kehityskulut kansantajuisesti sanoiksi. Kaksi jättiläistä eli Youtube ja Netflix lähentyvät toimintatavoiltaan toisiaan huomattavasti vuonna 2026. Mainostulojen jättiläinen YouTube satsaa Netflix-tyyliseen ”tv-laatuiseen” sisältöön kasvattaakseen tilaajamääriään. Samaan aikaan Netflix lisää lyhytvideoita ja suoria lähetyksiä vähentääkseen riippuvuuttaan pelkistä tilausmaksuista.
TRENDI 8: Äänikirjat vahvemmin osaksi perustarjontaa
Suomessa Spotifyn marraskuussa 2025 tekemä lanseeraus on vedenjakaja, koska se rikkoi vallitsevaa markkinadynamiikkaa merkittävällä tavalla. Äänikirjoista tuli yhtäkkiä podcastien kaltaista perustarjontaa sen sijaan, että niitä varten pitäisi ladata erillissovellus. Spotify löytyy jo melkein kaikilta. Spotify-diilin nostattamaan keskusteluun voit tutustua esimerkiksi media-alan asiantuntijan, kirjailija Kari Haakanan blogissa.
TRENDI 9: Bundlauksen uudet muodot ja ”frenemy”-aikakausi
AlixPartners kutsuu trendiraportissaan ”suoratoistosotien” uusinta vaihetta frenemy-aikakaudeksi, jossa kovatkin kilpailijat tekevät yhteistyötä, koska globaalin suoratoistomarkkinan kasvu hidastuu. Odotettavissa on entistä enemmän palveluiden niputtamista (bundlaus) ja sisältöjen ristiinlisensointia kilpailijoiden kesken. Tämä kehitys näkyy jo nyt: suoratoistopalvelut eivät pidä kaikista originaaleistaan kiinni enää verissäpäin.
Bundlausta kokeilee enenevässä määrin uutismediakin. Edustamallani Sanomilla on uudehko +Kaikki-tilauksensa, ruotsalaisella Bonnier Newsillä +Allt. Uusia tilausmalleja varmasti kokeillaan, myös tekoälykehityksen siivittämänä. Yhteistyö kilpailijoiden kanssa on kuitenkin delikaatimpaa kuin suoratoistomarkkinassa.
Kriittinen näkökulma: mikä trendi ei toteudu vuonna 2026?
Puolitosissani joka vuosi ajattelen, että ennakointiin olisi hyvä sisällyttää jonkinlaista tulosvastuuta. Selvitin vuosi sitten, mitä kaikkea sellaista on povattu mediaan, jota ei kuitenkaan ole tapahtunut. Monestihan tulevaisuus toteutuu hieman eri lailla tai ajassa kuin on ajateltu.
No, mitä ei ole vielä tapahtunut? Lineaarinen televisio ei ole vieläkään kuollut (kuten ei tekstikään), vaikka trendi on kiistaton. Lohkoketjusta veikattiin läpimurtoa jo aikaa sitten, hiljaista on. Älypuhelinten myynti ei ole hidastunut, kuten ennakoitiin.
Tälle vuodelle tulee mieleen eritoten yksi asia: jo vuosia monissa trendiraporteissa on uskottu ”wearablesien” eli puettavan teknologian kuten älylasien valtavirtaistumiseen. Esimerkiksi Metan älylaseista on tänä vuonna puhuttu paljon, mutta ei näiden laitteiden kohdalla voida hyvällä tahdollakaan puhua minkäänlaisesta valtavirtaistumisesta. Uskaltaisin lyödä vetoa, että ei myöskään vuonna 2026.
Ja kun kriittisen näkökulman lupasin, palautan lopuksi mieliin intialaisen Times Internet -mediayhtiön Senior Director of Productin Ritvij Parrikhin kommentit kansainvälisen uutismediajärjestön INMA:n tekoälyä käsittelevässä webinaarissa jokin aika sitten. Hiljaista oli, kun hän aika vakuuttavasti perusteli, miksi hänen mielestään laajat kielimallit eivät tule välttämättä koskaan mullistamaan uutismedian liiketoimintaa ainakaan sillä tavalla kuin ennakoimme, koska niiden tuoma kustannussäästö on rajallinen (mm. finetuunaaminen ja ylläpito on kallista) ja toisaalta kaikkien saavutettavissa, eli pysyvää kilpailuetua ei synny. Tällaisetkin näkökulmat ovat virkistäviä, sillä tekoälynarratiivi tuppaa olemaan usein samansuuntaista. Parrikh korosti, että ei ole sitä mieltä, etteikö kyse olisi mullistavasta teknologiasta sinänsä. Hänen mielestään uutismediassa sen todellinen hyöty saattaa kuitenkin jäädä tukirooliin eli mm. ”nappuloiksi käyttöjärjestelmiin”.
Ehkä olen itse hieman optimistisempi, mutta kävi miten kävi, erittäin mielenkiintoisia aikoja elämme!
Ylläolevat kuvat löytyvät isommassa koossa helpommin tarkasteltavina leipätekstin jälkeen.
Ensimmäiset uutispalvelut verkkoon julkaistiin Suomessa jo 90-luvun lopulla, mutta silloin kyse oli vielä enemmän tai vähemmän yksittäisten innostuneiden tekijöiden puuhastelusta. Vertasin suomalaisten uutismedioiden etusivuja 2003 ja 2023: nopealla vilkaisulla näyttää yllättävän samalta, kun ajattelee, miten maailma on muuttunut ja digitalisaatio edennyt, mutta tarkemmin ajateltuna kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut lukuisia muutoksia – sekä sisällöissä että palvelukehityksessä:
Personointi: etusivut eivät useimmiten nykyään enää näytä kaikille käyttäjille samalta kuin vain osittain. Henkilökohtaisuudesta on tullut digimedian oletusarvo. 20 vuotta sitten etusivut taitettiin käsipelillä, nykyisin työ on osittain automatisoitu.
Maksumuurit. Äkkiseltään tuntuu, että verkon maksumuuri on vain nykyajan ilmiö, mutta itse asiassa joitakin kokeiluja oli olemassa jo vuosituhannen alussa – esimerkiksi Helsingin Sanomien Verkkoliitteellä, jolla nimellä sitä kutsuttiin, oli joulukuussa 2003 ”muutama tuhat” maksavaa tilaajaa. Osa sisällöstä oli ilmaista, osa maksullista. Aamun paperilehden sisältöä vastaava verkkosisältö oli muuttunut maksulliseksi saman vuoden elokuussa myös paperilehteä tilanneille, ja asiakas saattoi ensimmäistä kertaa ostaa pelkän verkkolehden tilauksen (lähde: Suomen suurin, Helsingin Sanomat 1889–2019/ Jensen Eriksen, Mainio, Hänninen). Kirjautumalla ja maksamalla saa usein nykyisin parempaa palvelua, kun mediatalot pystyvät tuntemaan asiakkaidensa tarpeet paremmin.
Sisältöjen muutos: Jutut ovat osin pidentyneet sähkemäisestä lyhyttavarasta monipuolisempaan kerrontaan, juttuformaatit ovat monipuolistuneet (esim. livekerronta) aihevalikoima on laajentunut, visuaalisuus lisääntynyt merkittävästi (svaipattavasta instastorymäisestä kerronnasta puhumattakaan). 20 vuotta sitten ei myöskään ollut nykyisenkaltaista datajournalismia. Vuorovaikutteisuus, kuten lukijoiden osallistaminen, oli vasta pilke silmäkulmassa. Kommentointimahdollisuus juttuihin paikoin oli, mutta ei juttujen yhteydessä, vaan sanomalehden tapaan omalla ”palstallaan”, jonne keskustelunaiheita avattiin.
Uutissovellukset: nykyään lähes jokaisella mediatalolla tai yksittäisellä medialla on oma sovellus sen lisäksi, että uutisia kulutetaan selaimen kautta. Sovellus mahdollistaa esimerkiksi uutisilmoitusten lähettämisen käyttäjän kännykkään. 20 vuotta sitten tilattiin vielä tekstiviestiuutisia – mikään valtava hittikonsepti se ei ollut.
Hakukoneet ja some: Kaksi vuosikymmentä sitten ei tarvinnut juuri miettiä, miten tehdä sisällöistä hakukoneystävällisiä tai sellaisia, että niitä halutaan jakaa sosiaalisen median alustoilla. Nyt mietitään sitäkin. Uutisotsikoiden tärkeyttä alettiin miettiä toden teolla Facebookin yleistyessä, kun jutuista alkoi näkyä käyttäjille vain otsikot tai korkeintaan lisäksi ingressit.
Suomalaisten uutissivustojen teknologia ja visuaalisuus ovat kehittyneet melkoisesti 15 vuoden aikana, mutta jos sisällöistä puhutaan, tietyt puheenaiheet ovat ja pysyvät.
Tällaisia otsikoita löytyi Ilta-Sanomien, Iltalehden, Helsingin Sanomien, Aamulehden, Yle Uutisten ja MTV(3):n uutisten verkon etusivuilta juhannuksena vuosina 2004–2005:
Ilta-Sanomat 25.6.2004.
Yle Uutiset 24.6.2005.
Helsingin Sanomat 26.6.2005. (Wayback Machinen arkistointityökalu ei välttämättä näytä kuvaa täysin oikein)
Numeroiden takaa 