Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Miten kulutetaan koronan jälkeen? Tältä näyttävät ensiarviot

Näyttökuva 2020-5-2 kello 12.51.28

Ennakointia tekevän suomalaisyrityksen Futures Platformin päivittyvä ja näppärästi klikkailtava ”koronatutka” näyttää tältä. Sisimmällä kehällä on alkusokkiin liittyviä tulevaisuudentutkijoiden havaintoja ja arvioita, toisella kehällä toipumiseen liittyviä havaintoja ja arvioita, kolmannella kehällä havaintoja ja arvioita maailmasta koronan jälkeen. Yhtiö on tarjonnut kartan kenen tahansa käyttöön veloituksetta. Vihreä väri edustaa voimistuvaa ilmiötä, sininen heikkenevää, harmaa heikkoa signaalia ja punainen niin kutsuttua villiä korttia.

Kun ihmisten arvot ja asenteet muuttuvat, muuttuu myös osto- ja kulutuskäyttäytyminen. Monet väittävät, että koronan jälkeen muutos on totaalinen.

Vai onko?

Marketing Week -julkaisun kolumnistin Mark Ritsonin kommentti ravistelee: ”Arvioihin siitä, mikä [kuluttamisessa] muuttuu perinpohjaisesti koronan jälkeen, vaikuttavat suuresti arvioiden tekijöiden värittyneet [tai puolueelliset, biased] näkemykset – todellisuudessa palaamme pitkälti entiseen.”

No, Ritson on vain yksi kolumnisti, London Business Schoolissa ja MIT:ssä opettanut markkinoinnin ammattilainen.

Mutta on hänellä pointti: toimialalla X on toki yleensä intressissään korostaa omissa ennakoinneissaan juuri sille suotuisia asioita.

Ritsonista huolimatta on syytä tarkastella, millaisia arvioita ihmisten osto- ja kulutuskäyttäytymisen muuttumisesta on esitetty. Joskus vuosien päästä voi sitten todeta, menikö oikein vai väärin.

Rahankäyttö

Toisin kuin ehkä voisi kuvitella, iso joukko suomalaisia on kriisin aikana alkanut säästää esimerkiksi sijoittamalla osakkeisiin. Säästämistrendin vahvistumista tulevaisuudessa tukee markkinointialalla toimivan Hasanin tuore The Next New -raportti, joka pohjautuu osittain väestöedustavaan kyselytutkimukseen.

Toisaalta, jos tulevaisuudessa edessä on suurtyöttömyyttä, se tarkoittaa luonnollisesti myös suurta joukkoa ihmisiä, joiden ei ole mahdollista säästää suuria summia.

Verkkokauppojen kysyntä on kriisissä noussut huimasti, mutta mitä tapahtuu sitten, kun sosiaalisia tilanteita kipeästi kaivanneet ihmiset pääsevät taas takaisin kivijalkoihin? Digital Commerce 360 -sivuston mukaan korona antaa verkkokaupalle piristysruiskeen pitkäksi aikaa, mutta samalla se tuo uusia riskejä, kuten sen, että isot toimijat voivat jyrätä pienemmät, tai kuluttajien ostovoima heikkenee taantuman tullessa.

Lähteitä: Euroclear, Hasan/Cision, DigitalCommerce360.

Syöminen

Lähi- ja paikallisen ruuan suosion voi olettaa kasvavan. Eksoottisten ruoka-ainesten kysyntä heikkenee. Ulkona syömisen tavat varmasti muuttuvat, mutta ulkona syöminen tuskin loppuu. Noutoruokailun suosion voi olettaa ainakin hieman laantuvan lockdownien höllennyttyä.

Näin siis kehittyneissä maissa – esimerkiksi monissa Afrikan maissa ruokapulan ennakoivan aiheuttavan nälänhätää.

Lähteitä: Time, Forbes, Guardian.

Mediankulutus

Digiloikka vauhdittuu. Konkreettinen esimerkki: miestenlehti Playboy ilmoitti aivan kriisin alussa jättävänsä printin kokonaan ja siirtyvänsä vain digiin. Lehti oli suunnitellut siirtymää jo aiemmin, mutta korona ratkaisi asian.

Yleisöjen liikkeet menevät kärjistäen näin: akuuteimman kriisin aikana median murroksen tähänastinen suunta on ottanut ikään kuin kaksi askelta taakse, kun ihmiset menevät palveluiden luo varmennetun tiedon, viihteenkin, perässä, sen sijaan, että median tarvitsisi mennä ihmisten luo. Itse uskon, että tässä asiassa on pian edessä paluu ns. entiseen, kun medioiden yleisömäärät normalisoituvat koronarajoitusten höllentymisen vanavedessä. Ehkä jopa striimauspalveluidenkin. Alkuvuonna tuottonsa tuplannut Netflix huomautti jo, ettei usko loppuvuoden tuovan yhtä paljon uusia tilaajia.

Kriisi on myös tilaisuus muuttaa käsitystä journalismista. Kirjoitukseni toivon merkityksestä löydät täältä. Veikkaan, että tässäkään asiassa ei lopulta kovin paljon muutu.

Mikä muuttunee kiihtyvän digiloikan myötä on se, että aiemmin harvemmin digipalveluita käyttäneet ovat nyt tottuneempia niihin ja näin ollen myös monille yrityksille potentiaalisempia asiakkaita digissä.

Matkailu

Etelän lomien osteluun voi perustellusti povata pysyvämpiä muutoksia, mutta voiko rokote normalisoida tilannetta lopulta myös tältä osin? Microsoftin perustaja, koronahyväntekijänä profiloitunut Bill Gates arvioi hiljattain, että on ”joitakin asioita”, jotka eivät koskaan palaa normaaliin, ja yksi niistä on liikematkustaminen: ”Sitä tulee kyllä jatkossakin olemaan, mutta vähemmän kuin ennen.”

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Toivon pitäisi ylittää uutiskynnys myös normaalioloissa

daniele-levis-pelusi-E37ulnh8Obg-unsplash

Kuvituskuva: Unsplash

Tiedotusvälineiden tehtävä on välittää varmennettua tietoa maailmasta. Koronan aikaan tarve luotettavalle tiedolle on valtava. Esimerkiksi analytiikkayhtiö Comscoren laajassa asiakasverkostossa korona näkyy massiivisena kävijäpiikkinä (katso graafit) niin yleis-, talous-, terveys- kuin paikallisuutissivustoissa verkossa.

Kotisohvilla kuitenkin jo kuiskutellaan, että alkaa kyllästyttää. Ei tässä jaksa pelkkää koronaa seurata. Ja kukapa jaksaisi: uutissisältöjen koronakävijäpiikit kyllä tasoittuvat, ehkä nopeastikin.

Mediataloissa on kovimman kävijäryntäyksen jälkeen tasapainoilun paikka. Tärkeät asiat koronasta pitää yhä kertoa, isoa kuvaa maalata, skuuppeja kaivella, mutta tarjoilla ne niin, että asiakkaat pysyvät. Mutta riittääkö se?

Itse toivon, että toivo ja toiveikkuus, joiden ympärille nyt rakentuu erilaisia sisältöjä ja ilmiöitä kaiken synkkyyden rinnalla, ylittäisivät useammin uutiskynnyksen myös normaalioloissa sitten kun ne palaavat. Enkä nyt tarkoita pelkästään nalleja ikkunoissa, mutta niitäkin.

Ennen koronaa tämä keskustelu ajautui toisinaan poteroihin. Saatettiin todeta, että uutiset nyt vain usein sattuvat olemaan epäkohtia, eivätkä uutiset ole positiivisia asioita. Tietenkin epäkohdista on kerrottava myös jatkossa. Kyse onkin balanssista: miten tasapainoisen kuvan maailmasta media välittää.

Jos kerran uutinen on muutos, niin kai se voi olla sitä myös parempaan suuntaan.

Kriisien yhteydessä media kyllä muistaa toivon toisinaan. Itselleni on jäänyt elävästi mieleen Pariisin vuoden 2015 tuhoisan terrori-iskun yhteydessä kerrotut jutut siitä, miten pariisilaiset avasivat kotioviaan terroristeja pakeneville ihmisille.

Jos on toivoa, analytiikkakin kiittää. Jos lukijoissa, katsojissa, kuulijoissa pystyy herättämään toivoa, se on vahva tunne. Todettakoon, että en kaipaa toivoa uutisiin analytiikan vuoksi, vaan uutisten seuraajien, ihmisten.

Usein sanotaan, että mediassa pelko myy. Toivo on vahva tunne. Toivottavasti joskus myös toivo myy.

Korona järisyttää median liiketoimintamalleja, mutta jää nähtäväksi, kykeneekö se muuttamaan journalismia. Koronan jälkeen seuraava koetinkivi medialle tässä mielessä tulee olemaan mahdollisesti edessämme oleva lama.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Television kuolemasta

Näyttökuva 2020-4-1 kello 16.55.58

Esimerkkejä koronan vaikutuksista mediankäyttöön. Lähteet lopussa.

Nyt kun korona on pompsauttanut televisionkatselun poikkeuksellisiin ennätyslukemiin, on hyvä sauma käsitellä aihetta, joka herättää media-alalla intohimoja. Kahvipöytä- ja julkisessakin keskustelussa erilaiset sisältöjen julkaisukanavat ja -tavat kärjistyvät joskus toistensa vastapuoliksi, jossa väitellään siitä, kumpi voittaa, niin sanottu perinteinen tapa vai uusi. Pelinappuloina ovat sekä yleisöt että mainostajien rahat. Voin suoraan myöntää syyllistyneeni tällaiseen väittelyyn itsekin, mutta en ole siitä erityisen ylpeä.

Keskusteluun vaikuttaa, että kun puhumme televisiosta, puhumme joskus toistemme ohi, hieman eri näkökulmista. Siksi koetan tässä kirjoituksessa jäsentää kokonaisuutta kolmesta näkökulmasta.

Selvennykseksi:

Televisio ei ole kuollut eikä se ollut sitä ennen koronaakaan (väitteessä on mukana ripaus olkiukkoa, vaikka onhan niitä kuolemankin ennustajia ollut). Mutta muotoaan se muuttaa, minkä nopeudesta on erilaisia näkemyksiä. Tämä on luonnollisesti mediayhtiöille iso strateginen kysymys: mihin laittaa paukkuja enemmän, mihin vähemmän.

Näkökulma 1: Mistä puhutaan, kun puhutaan “televisiosta”

Provosoivalla televisio on kuollut -heitolla viitattaneen ensinnäkin lineaariseen televisioon eli siihen jakelutapaan, jossa et voi itse vaikuttaa, milloin tietyn ohjelman katsot. Suomalaisten lineaarisen television ääressä käyttämä aika on ollut useamman vuoden laskusuunnassa (Finnpanel, TV-vuosi 2020, slide 6, siniset palkit). Tämä on loogista, sillä ihmisten ajasta kilpailevat nykyään lukemattomat muut palvelut ja alustat. Laskeva trendi ei tarkoita, että isoja ihmisjoukkoja lineaarisen töllön ääreen keräävät yhteisölliset kokemukset olisivat tyystin loppuneet. Ennätyslukemia yksittäisille lähetyksille on synnytelty viime vuosinakin. Perinteistä televisiotakin katsotaan Suomessa yhä paljon päivittäin, lähes kolme tuntia, mutta ajankäyttöä katsottaessa trendi on tosiaankin kiistatta laskeva, erityisesti nuoremmissa. Koronanjälkeinen tulevaisuus näyttää, miten tämän käy, mutta yleisömassoja isompi asia alan kannalta on se, palaako mainosraha televisioon (tästä enemmän kohdassa 3.).

Mikä siis on televisiota, mikä ei? Riippuu, keneltä kysyy. Määritelmäkysymyksen kanssa joutuu asiaan perehtynytkin olemaan tarkkana, kun eri tutkimuslähteitä seuraa. Finnpanelin mukaan suomalaisten televisioruudun ääressä käyttämä aika kaikkiaan on kasvanut, kun lineaarisen päälle lasketaan muu tv-ruudun käyttö kuten suoratoistopalvelut, vanhat tallenteet ja pelaaminen (vihreät palkit slidellä 6).

Termi nettitelevisio alkaa muuten olla jo painunut unholaan, ja se on hyvä asia. Se saa mielestäni asian kuulostamaan siltä, että sama sisältö toimisi aina sellaisenaan uudella alustalla. Näin voi toki olla, muttei aina ole. Useammin logiikka menee niin, että alustalla on toimittava kyseisen alustan tavalla ja pelisäännöillä, jos haluaa yleisönsä saavuttaa. Asiakaskokemus rakentuu siis eri lailla. On uusia vuorovaikutuksen tapoja ja niin edelleen.

Näkökulma 2: Eri julkaisuvälineiden yleisölukujen vertailu on omenat ja melonit -vertailua 

Telkussa miljoona katsojaa, netissä kymmenentuhatta, telkku voitti? TV:n voima on kiistatta suuri, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Vaikka käytettäisiinkin yhteismitallista mittaustapaa (esim. tv-ohjelmia ja verkkovideoita voi periaatteessa verrata toisiinsa keskikatsojamäärällä), helposti unohtuu, että perinteisemmän ja uudemman julkaisutavan välillä on tapahtunut valtava median murros. Se tarkoittaa, että median käyttötavat ja -tilanteet ovat ihmisillä erilaisia, sisällön kuluttamisen intensiteetti voi vaihdella (silmäiletkö vai seuraatko ajatuksella, käytkö jääkaapilla vai eksytkö selaimessasi toiselle välilehdelle jne), ja tätä intensiteettiä ei osata vielä kovin hyvin mitata. Puoleen ja toiseen. Sivumennen sanoen, jos juuri nyt kyettäisiin mittaamaan uutis- ja ajankohtaisohjelmien katsomisen intensiteettiä Suomessa, se olisi varmasti poikkeuksellisen korkea verrattuna rauhallisempaan aikaan, jos on katsojamääräkin.

Kun vertailuja tehdään, on hyvä ymmärtää, että eri julkaisuvälineitä mitataan eri tavoin. TV:n mittaus pohjaa TV-mittaritutkimukseen, jossa katsomista seurataan sähköisesti tutkimusperheiden koteihin asennetun elektroniikan avulla. Radion kuuntelua mitataan päiväkirjamenetelmällä, jossa ”tutkimushenkilöt kirjaavat radionkuuntelunsa vetämällä viivan oikean kellonajan ja kanavan kohdalle”. Verkkoa mitataan niin monilla eri tavoilla – joskus yhteismitallisuuteen pyrkien ja joskus ei – että en niitä kaikkia tähän edes jaksa luetella. Somen mittaaminen on, no, villi länsi.

Mitä tulee mainontaan, usein kuulee, että tehokkain muoto on kombo, eikä joko–tai. Siis yhdistellä eri kanavia, esimerkiksi televisiota ja verkkoa sen sijaan, että laittaa kaikki munat samaan koriin. Tämä vaihtelee varmasti sen mukaan, mitä tavoittelee. Mutta en tunne asiaa sen tarkemmin osatakseni analysoida tämän enempää.

Näkökulma 3: Television(kin) tulevaisuutta määrittää, minne mainosraha menee koronan jälkeen

Korona on aiheuttanut sikäli paradoksaalisen tilanteen, että tv-yleisöt ovat paisuneet, mutta mainostajat vetäneet rahojaan pois. Tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys on, minne mainostajien rahat menevät, kun elpyminen alkaa. Televisioon? Radioon? Ulkomainontaan? Verkkoon? Someen? Hakukoneisiin? Kaikkiin? Suomeen? Ulkomaille? Vuonna 2019 mainosrahan määrä mediaan Suomessa laski edellisvuodesta televisiossa hieman ja printissä enemmän – kasvua oli mm. radiossa, ulko- ja elokuvamainonnassa ja erityisesti some- ja hakukonemainonnassa.

Mediaan ja yleisöihin liittyviä juttuja koronan ajalta:

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Koronaviruksen haitat ja hyödyt mediabisnekselle

claudio-schwarz-purzlbaum-Zh-btVpBcdw-unsplash

Kuvituskuva: Unsplash.

Haittoja tulee luonnollisesti mieleen enemmän kuin hyötyjä, mutta jälkimmäisiäkin voi syntyä. 

Listaan tähän kirjoitukseen päällimmäisenä mieleeni tulleita asioita, joihin koronavirus suoraan tai välillisesti mediabisneksessä ainakin vaikuttaa. Lisäksi olen käyttänyt lähteenä Nieman Labin juttua “How much danger does coronavirus pose to the battered U.S. news industry?”, jonka pääviesti on, että virusta vaikeampi olisi selvitä siitä mahdollisesti seuraavasta lamasta.

Asiaa voi tarkastella monesta näkökulmasta. Mikäli yhteiskunnan toiminnot ajettaisiin Suomessa jossain vaiheessa Italian tapaan säästöliekille, se tarkoittaisi, että media, tai ainakin osa siitä, alkaisi työskennellä poikkeusoloissa. Etätyö lisääntyisi. Tiedonhankinnan tavat muuttuisivat ainakin osittain, kun minne tahansa ei voi noin vain lähteä.

Erityisjärjestelyin pyrittäisiin turvaamaan, jotta tietoa voitaisiin edelleenkin välittää kansalaisille. Näkyisikö tämä piikkinä esimerkiksi lehtien digitilauksissa, jos etanapostin kulku tökkii? Jos näkyisi, uskallan silti arvioida, että tulot tuskin korvaisivat menetyksiä, joita jakeluongelmat ja mainosmarkkinan muutokset aiheuttaisivat. Entä jos ihmiset huomaavat, että he pärjäävätkin aivan hyvin ilman aiemmin tilaamiaan paperisia tuotteita, joista kuitenkin monien mediatalojen tulot edelleen pääosin koostuvat?

Jos esimerkiksi Tokion olympialaiset vielä perutaan, sillä olisi erityisesti Yhdysvalloissa suuria vaikutuksia televisiomainontaan. New York Times ennakoi jo nyt, että korona laskee sen digimainonnan tuloja 10 prosenttia tällä neljänneksellä.

Se mikä varmasti kärsii jo nyt on niin kutsuttu fyysinen läsnäolobisnes eli tapahtumat, kun kokoontumisia perutaan.

Entä ne hyödyt? Jos karanteenissa olevien määrä kasvaa, se tarkoittaa, että ihmiset hakevat varmasti kotonaan viihdykettä. Näkyisikö tämä piikkinä suoratoistopalveluiden käytössä? Mistä muusta etäviihdykkeestä ihmiset olisivat valmiita maksamaan? Jopa uutisista? Hmm.

Uutismedialle yksi koronan seuraus on jo nyt ilmeinen ja se on väärän tiedon leviäminen. Perinteiselle medialle ilmiö on toisaalta uhka, jos ihmiset menevät väärän tiedon perässä muualle, toisaalta mahdollisuus, jos ihmiset ymmärtävät, mistä saa luotettavaa tietoa.

Normaali