Power Automate on Microsoftin pilvipohjainen työkalu, jolla voi automatisoida toistuvia ja rutiininomaisia työtehtäviä ja integroida tehtävien osasia muihin ohjelmiin.
Mitä se tekoälyn demokratisoituminen käytännössä tarkoittaa? Omalla kohdallani esimerkiksi tätä. En osaa koodata enkä ole kovin harjaantunut erityisosaamista vaativissa komentorivihommissa, mutta Microsoftin Power Automatella sain puolessa tunnissa tehtyä työnkulun, joka muuttaa automaattisesti pdf-tiedostot tekstitiedostoiksi aina, kun uusi pdf lisätään tiettyyn kansiooni. Tekstitiedostot putkahtavat automaattisesti toiseen kansiooni.
ChatGPT on ollut Power Automaten omaa Copilotia selkeämpi työpari tässä itselleni – kysyn siltä neuvoja ja jos jokin ei toimi, kysyn, mistäköhän johtuu. Jos jään aivan jumiin, laitan kuvan ongelmallisesta kohdasta.
Halutessaan se antaa jopa koko työnkulun tiedostona, jonka voi tuoda Power Automateen ja pienellä täydentämisellä saada toimivaksi, mutta näissä on silloin tietysti hyvä oikeasti tiedostaa, mitä ne ovat syöneet.
Power Automate edustaa low code -teknologiaa eli voit luoda automaatioita vetämällä ja pudottamalla valmiita ”palikoita” tai ”solmuja” (kuten samantyyppisillä automaatioalustoilla n8n:ssä tai Gumloopissa) visuaaliselle alustalle, etkä tarvitse syvällistä koodausosaamista. Se sisältää usein valmiita tekoälyominaisuuksia, jotka pudotetaan työnkulkuun ja pienellä muokkauksella saadaan toimimaan halutulla tavalla.
Testaaminen on helppoa: vihreällä toimii, punaisella pitää vielä viilata.
Miltä näyttää median vuosi 2026? Nyt eletään taas trendiraporttien kulta-aikaa. Tässä ovat omat poimintani. Lopussa otan kriittisen näkökulman: mikä ei toteudu?
Ison kuvan hahmottamiseksi suosittelen tutustumaan Sitran megatrendeihin, joiden uusin versio julkaistaan 2026 alussa. Tuttuja asioita ne varmasti jatkossakin sisältävät: geopoliittiset jännitteet, väestön ikääntyminen, talouskasvun hidastuminen, ekologinen kestävyyskriisi, teknologinen murros ja niin edelleen.
Keskityn tässä kirjoituksessa megatrendejä alemman lentokorkeuden asioihin. Painotus on uutismediassa, sosiaalisessa mediassa ja suoratoistomarkkinassa. Nostan yhdeksän trendiä vuodelle 2026 ja miten ne muuttavat media-alaa.
TEEMA: Sisältö
TRENDI 1: Erottuvuudesta alkaa tulla elinehto, mutta mitä kaikkea se tarkoittaa?
Millaista esimerkiksi on journalismi, jota tekoälyjen on vaikeinta tiivistää ja kopioida? Tätä määrittelytyötä tehdään uutismediassa eri otsikoiden alla – unique journalism, distinctive journalism, signature journalism (lähde: uutismediajärjestö Wan-Ifran Newsroom Summit 2025 -tilaisuuden esitykset), mutta yhtä vastausta asiaan ei ole. Eikä kyse ole vain sisällöstä, vaan myös sen tarjoilusta eli personoinnista. Yksi vastaus on, että niin sanottu perusmuotoinen ensiuutisointi pyritään osin automatisoimaan tekoälyn keinoin, ihmisen tarkistamana – jotta aikaa omaleimaisen journalismin tekemiseen jäisi enemmän. Omaleimaisuudelle yksi nimittäjä on, että sisällöissä kuuluu ihmisen ääni, mikä taas edellyttää enemmän läsnäoloa kentällä ja verkostoissa, toimittajan tiedonhankintataitojen korostumista ja niin edelleen, unohtamatta henkilöbrändin kasvavaa merkitystä.
Selvää on, että ainakaan toistaiseksi täysin tekoälyllä tehdyllä sisällöllä ei massasta erotuta (vilkaiskaapa tätä norjalaista Viasportia). Mutta kokeiluja tällä kentällä tapahtuu. Tanskassa seuraava yrittäjä on ”projekti Y”, joka on tekoälyllä pyörivä konservatiivimedia. Oikeampi kysymys voi olla ei se, erottuuko tekoälyllä tehty sisältö muista, vaan onko se kaikesta huolimatta joillekin tarpeeksi hyvää.
TRENDI 2: Tekstiartikkeli ei kuole vieläkään
Voi kiistatta sanoa, että video on internetin hallitseva muoto. Sosiaalinen video jyrää ja audiokin muuttaa muotoaan. Mutta kysyttäessä ihmiset edelleen myös lukevat uutisia todella mielellään tekstinä – Yhdysvalloissa tässä on jopa hienoista kasvua, kun verrataan Pew-tutkimuslaitoksen kyselytutkimusvastauksia vuosilta 2016 ja 2025. Nuorissa audio ja video tietysti erityisesti korostuvat, mutta sellainen hypoteesi, että ihmiset eivät enää haluaisi uutisiaan tekstimuodossa (joka voi toki olla hybridikin tekstiä, audiota, videota), ei yksinkertaisesti näytä pitävän paikkaansa. Ja käytetäänhän tekoälychatejäkin aika paljon, niin, tekstinä. Jos tekstiartikkeli joskus kuolee, niin vuonna 2026 sitä ei vielä ainakaan tapahdu.
TRENDI 3: Lyhytvideon evoluutio jatkuu – esimerkki: mikrodraamat tulevat
Nettiin mahtuu sekä lyhyttä että pitkää, mutta lyhyen pystyvideon kasvu ei näytä hidastuvan. Tämä näkyy myös siinä, että useimmat uutistoimijat ovat tuoneet sovelluksiinsa pystyvideosyötteet, suurista viimeisimpänä New York Times marraskuussa.
Kiinnostava esimerkki lyhytvideon evoluutiosta ovat niin sanotut mikrodraamat. Käytännössä kyse on elokuvista tai tv-sarjoista, jotka on pilkottu hyvin lyhyisiin jaksoihin joko someen tai varta vasten kehitetyille alustoille. Käyttäjät voivat katsoa sisältöä katsomalla mainoksia, ostamalla ”tokeneita” tai tilaamalla palvelun nähdäkseen enemmän kuin ensimmäiset jaksot. Konsulttiyhtiö Deloitte ennakoi trendiraportissaan, että mikrodraamat eivät ole enää ohimenevä trendi, vaan rajusti kasvava bisnes. Ne vetoavat erityisesti nuoreen kohderyhmään, pirstaleiseen huomiokykyyn ja mobiilikäyttäjiin, ja niiden ansaintamallit, kuten jaksokohtaiset mikromaksut, ovat osoittautuneet tuottoisiksi. Mikrodraama ei ole täysin uusi asia, mutta sosiaalisen videon kova kasvu ruokkii tätä ilmiötä.
TEEMA: Teknologia ja jakelu
TRENDI 4: Zero click -ilmiö syö hakuliikennettä, ja se on vaikea pala etenkin pienille medioille
Zero clickillä tarkoitetaan rakenteellista muutosta ihmisten tiedonhakutavoissa, kun he saavat vastauksensa yhä useammin tekoälykoosteista käymättä tiedon alkulähteillä. Hakukoneliikenne, kuten someliikennekin, on pienille medioille usein suhteellisesti tärkeämpää kuin suurille, joten pudotus trafiikkiluvuissa voi iskeä niihin kaikista kipeimmin.
Yksi kiinnostavimpia ajatuksia on, että median arvo ikään kuin alkaisi siirtyä datan rakenteeseen, eikä julkaisupaikkaan. Kun sisältö pilkotaan ja sitä rikastetaan koneluettavaan muotoon, se mahdollistaa sen paremman hyödyntämisen esimerkiksi löydettävyyden parantamiseksi. Media-alalta yksi käytännön esimerkki on News Atom -hanke. Kärjistäen: ilman koneluettavassa muodossa olevaa tavaraa sisällöistä on hyvin vaikeaa tehdä niin sanottua nestemäistä sisältöä eli liquid contentia – käsite, josta ei muuten ole pöhisty tämän vuoden mediaseminaareissa läheskään yhtä paljon kuin viime vuonna. Jostain sekin kertoo.
Sen sijaan media-alan seminaareissa yhä useammin toistuva kirjainlyhenne on MCP. Se on standardoitu rajapinta, jolla tekoäly saa plugin-tyyppisesti pääsyn niihin toimintoihin, joihin se kytketään. Tässä Tilastokeskuksen esimerkki, tässä Guardianin. MCP mahdollistaa sekä työkalukehitystä median sisällä että yleisöille näkyviä ominaisuuksia.
TRENDI 5: Tekoälyagentit yleistyvät ihan oikeasti, mutta myyntipuheiden taakse on entistä vaikeampaa nähdä
Tekoälyagenttia on niin vaikea määritellä, ettei siihen ralliin kannata edes lähteä. Tässä piileekin ongelma: lapsi uhkaa hukkua pesuveden mukana myyntipuheisiin. Kuluttajan on syytä olla tarkkana. Silti: Tekoälypohjaisten agenttien käyttötapaukset alkavat vihdoin oikeasti yleistyä hiljalleen myös mediassa, mutta olen sitä mieltä, että tämäkin asia kaipaa enemmän realistista käytännönläheistä otetta ja vähemmän kattotason ”miksi ette ole jo ottaneet agentteja käyttöön”-kouhotusta, joka kääntyy itseään vastaan. Välähdyksiä realistisesta tulevaisuudesta mediassa voi katsoa vaikka Tampereen yliopiston kokeilusta täältä, vaikka kokeilu vielä raakile olikin.
”Tokens are the new budget”, tokenit ovat uusi budjetti [mediayhtiöille]. Tämä saksalaisen mediayhtiön Ippen Median teknologiajohtajan Markus Frantzin heitto Wan-Ifran Newsroom Summitissa jäi mieleen. Näinhän se on. Tekoälyn käyttö ei ole ilmaista, agenttiarmeijan varsinkaan.
Ei vuosi 2026 ole tässä yhtään helpompi kuin 2025. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta tämä tuli jälleen mieleen, kun Reuters-instituutti kertoi tuoreesta tekoälykyselystään brittijournalisteille. Tekoälyn käyttö on yleistä, mutta melko rajoittunutta. Strateginen johtaminen ja koulutus eivät ole pysyneet yksittäisten innostujien tahdissa. Vain noin kolmannes kertoi työnantajansa tarjoavan koulutusta tekoälytyökalujen käyttöön.
TEEMA: BISNES
TRENDI 7: Youtube ja Netflix oppivat toisiltaan
Tämän trendin pöllin surutta yhdestä suosikkitrendiraportistani eli konsulttiyhtiö AlixPartnersilta, joka osaa pukea kehityskulut kansantajuisesti sanoiksi. Kaksi jättiläistä eli Youtube ja Netflix lähentyvät toimintatavoiltaan toisiaan huomattavasti vuonna 2026. Mainostulojen jättiläinen YouTube satsaa Netflix-tyyliseen ”tv-laatuiseen” sisältöön kasvattaakseen tilaajamääriään. Samaan aikaan Netflix lisää lyhytvideoita ja suoria lähetyksiä vähentääkseen riippuvuuttaan pelkistä tilausmaksuista.
TRENDI 8: Äänikirjat vahvemmin osaksi perustarjontaa
Suomessa Spotifyn marraskuussa 2025 tekemä lanseeraus on vedenjakaja, koska se rikkoi vallitsevaa markkinadynamiikkaa merkittävällä tavalla. Äänikirjoista tuli yhtäkkiä podcastien kaltaista perustarjontaa sen sijaan, että niitä varten pitäisi ladata erillissovellus. Spotify löytyy jo melkein kaikilta. Spotify-diilin nostattamaan keskusteluun voit tutustua esimerkiksi media-alan asiantuntijan, kirjailija Kari Haakanan blogissa.
TRENDI 9: Bundlauksen uudet muodot ja ”frenemy”-aikakausi
AlixPartners kutsuu trendiraportissaan ”suoratoistosotien” uusinta vaihetta frenemy-aikakaudeksi, jossa kovatkin kilpailijat tekevät yhteistyötä, koska globaalin suoratoistomarkkinan kasvu hidastuu. Odotettavissa on entistä enemmän palveluiden niputtamista (bundlaus) ja sisältöjen ristiinlisensointia kilpailijoiden kesken. Tämä kehitys näkyy jo nyt: suoratoistopalvelut eivät pidä kaikista originaaleistaan kiinni enää verissäpäin.
Bundlausta kokeilee enenevässä määrin uutismediakin. Edustamallani Sanomilla on uudehko +Kaikki-tilauksensa, ruotsalaisella Bonnier Newsillä +Allt. Uusia tilausmalleja varmasti kokeillaan, myös tekoälykehityksen siivittämänä. Yhteistyö kilpailijoiden kanssa on kuitenkin delikaatimpaa kuin suoratoistomarkkinassa.
Kriittinen näkökulma: mikä trendi ei toteudu vuonna 2026?
Puolitosissani joka vuosi ajattelen, että ennakointiin olisi hyvä sisällyttää jonkinlaista tulosvastuuta. Selvitin vuosi sitten, mitä kaikkea sellaista on povattu mediaan, jota ei kuitenkaan ole tapahtunut. Monestihan tulevaisuus toteutuu hieman eri lailla tai ajassa kuin on ajateltu.
No, mitä ei ole vielä tapahtunut? Lineaarinen televisio ei ole vieläkään kuollut (kuten ei tekstikään), vaikka trendi on kiistaton. Lohkoketjusta veikattiin läpimurtoa jo aikaa sitten, hiljaista on. Älypuhelinten myynti ei ole hidastunut, kuten ennakoitiin.
Tälle vuodelle tulee mieleen eritoten yksi asia: jo vuosia monissa trendiraporteissa on uskottu ”wearablesien” eli puettavan teknologian kuten älylasien valtavirtaistumiseen. Esimerkiksi Metan älylaseista on tänä vuonna puhuttu paljon, mutta ei näiden laitteiden kohdalla voida hyvällä tahdollakaan puhua minkäänlaisesta valtavirtaistumisesta. Uskaltaisin lyödä vetoa, että ei myöskään vuonna 2026.
Ja kun kriittisen näkökulman lupasin, palautan lopuksi mieliin intialaisen Times Internet -mediayhtiön Senior Director of Productin Ritvij Parrikhin kommentit kansainvälisen uutismediajärjestön INMA:n tekoälyä käsittelevässä webinaarissa jokin aika sitten. Hiljaista oli, kun hän aika vakuuttavasti perusteli, miksi hänen mielestään laajat kielimallit eivät tule välttämättä koskaan mullistamaan uutismedian liiketoimintaa ainakaan sillä tavalla kuin ennakoimme, koska niiden tuoma kustannussäästö on rajallinen (mm. finetuunaaminen ja ylläpito on kallista) ja toisaalta kaikkien saavutettavissa, eli pysyvää kilpailuetua ei synny. Tällaisetkin näkökulmat ovat virkistäviä, sillä tekoälynarratiivi tuppaa olemaan usein samansuuntaista. Parrikh korosti, että ei ole sitä mieltä, etteikö kyse olisi mullistavasta teknologiasta sinänsä. Hänen mielestään uutismediassa sen todellinen hyöty saattaa kuitenkin jäädä tukirooliin eli mm. ”nappuloiksi käyttöjärjestelmiin”.
Ehkä olen itse hieman optimistisempi, mutta kävi miten kävi, erittäin mielenkiintoisia aikoja elämme!
In this illustration there are only chat views, but in this article I also look at some other AI features than just chats.
The big picture: there is of course no one-size-fits-all tool. Each has its own strengths and weaknesses. What works best depends on the nature of your work and industry. The level and scope of the license also matters. From any non-expert user’s perspective, the sheer number of options can actually be a problem — keeping up feels like a full‑time job.
My experiences with different AI tools? I enjoy reading about these on LinkedIn, so here’s my own compact roundup of a few tools.
Copilot
Pros:
The biggest advantage is search — provided you have an M365 Copilot license. If you want to find what presentations or calendar entries you’ve made over a long period on topic X, Copilot’s compilation is surprisingly good and easy to reshape into any format you want. Or if you’re asking for guidance on a topic documented somewhere in your organization, you’ll get a solid answer in seconds. At its best, Copilot turns your intranet into a highly accessible treasure trove. My experience with Gemini’s Drive search is less convincing.
Security. Impossible to overstate.
Copilot agents (not really agents-agents but counterparts to ChatGPT’s GPTs) can actually be quite good for repetitive tasks. Gemini’s equivalents — Gems — are not as strong. But when building a Copilot agent, don’t use the clunky built‑in helper tool. Instead, create your instruction prompt elsewhere, for example in ChatGPT.
The deep‑dive feature (Researcher) is also decent.
Cons:
Branding chaos. ”Copilot” is Microsoft’s umbrella term for many AI things — chats, in-app assistants, and more. Ask around and you’ll get different answers about what Copilot even is to different people. Case in point.
Without an M365 Copilot license, the benefits over other tools vanish.
Detail: To use GPT‑5 inside Copilot chat, you still have to manually toggle it on each time from the upper‑right corner. Painful. And when using Copilot agents, you can’t be sure which model they use.
Inconsistencies. What works one day may behave totally differently the next. I haven’t seen quit as similar behavior in other tools.
Using Copilot on mobile is… not great. On my phone, I use ChatGPT and Gemini the most.
Generally unintuitive, clunky, messy — especially for non‑experts. Opening the interface alone feels chaotic to some, I’ve noticed.
Finnish output is still often awkward, though it has improved a lot in six months.
Creating PowerPoints with Copilot still isn’t smooth. Translating presentations remains perhaps its only really useful advantage for now if you really want to save time.
ChatGPT
Pros:
Still the best all‑purpose tool, even if it doesn’t match Claude’s fluency in Finnish or Gemini’s image generation.
Excellent deep search and agentic querying.
Great at helping with software usage that needs practical guidance. People say Claude is better for vibe‑coding, but ChatGPT has served my modest needs. I rely on it when learning new tools — e.g., automation platforms like n8n or Power Automate (pro tip: always specify which UI language you’re using…).
Creating custom GPTs is probably the smoothest of all tools. I use them regularly.
Search automation (e.g., weekly queries). Works well at its best.
Cons:
Integrations have improved, but security concerns remain. I wouldn’t connect it to my primary email — if I did, I’d make a separate address for it, as many have. That says a lot about trust.
Odd issues with file handling, especially Excel documents. Claude handles files more reliably.
Search automation can be unpredictable: the same prompt may work once, fail the next time (“unable to complete request” etc), and half‑work the time after.
Claude
Pros:
Finnish language quality. Not a coincidence that many Finnish media companies build their in‑house text‑AI tools on Claude models.
Artifact feature. Great for building small, functional mini‑apps — almost as smooth as Lovable. Handy for product concepting.
Deep search is in some cases even better than with ChatGPT.
Projects feature for managing large collections of material and discussing them. Works a bit differently than ChatGPT’s approach.
Cons:
In my experience, Claude hallucinates more than others — or at least more than ChatGPT.
No image generation.
Gemini
Pros:
Surprisingly strong with Finnish.
Top‑tier image generation. At best, your phone becomes an excellent image editor. Everyday tip: take a picture of your child’s schoolbook, erase completed tasks, and reuse the clean page for test prep.
Integration that feels reasonably safe. For example, I open a Drive doc and ask the Gemini side panel to find themes or summarize — works well at its best.
In Google Docs, Gemini is perhaps the only AI helper in a word‑processing environment that I could actually imagine using. Word’s Copilot assistant isn’t even close.
Cons:
Integration doesn’t yet mean as smooth a search like with the M365 Copilot. If I ask it to find themes in my emails from the past year, I get only a fraction of what I expect.
Tässä kuvituskuvassa on vain chat-näkymiä, mutta käsittelen kirjoituksessa tekoälyominaisuuksia myös hieman laajemmin kuin vain chatien osalta.
Iso kuva: one size fits all -työkalua ei ole olemassa, vaan kullakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Oman työn ja toimialan luonteesta riippuu, mikä tai mitkä tuntuvat itselle käyttökelpoisimmilta työkaluilta. Myös lisenssin taso ja laajuus tietysti vaikuttavat. Peruskäyttäjän näkökulmasta yksi ongelma itse asiassa on vaihtoehtojen runsaus. Ajan tasalla pysyminen käy täydestä työstä.
Omat kokemukset eri geniksistä? Näistä on kiva lukea Linkkarissa, joten tässäpä pientä koontia joistakin työkaluista myös minulta (genikset = tämä oiva termikiteytys on uinut omaankin arkeeni, kiitos Jukka Niittymaa).
Copilot
Plussat:
Isoin plussa on ehdottomasti tiedonhaku. Tämä toki edellyttää, että käytössäsi on M365 Copilot -lisenssi. Jos esimerkiksi haluat etsiä, mitä esityksiä tai kalenterimerkintöjä olet pidemmällä ajanjaksolla tehnyt aiheesta X, Copilotin tuottama koonti on yllättävän laadukas ja muokkaa sen helposti haluamaasi muotoon. Tai jos kysyt ohjeita johonkin asiaan, johon liittyen organisaatiossasi on vanhastaan dokumentteja, joissa asiaa käsitellään, saat oivan vastauksen sekunneissa. Parhaimmillaan Copilot-haku käytännössä muuttaa organisaation intran nopeasti huippusaavutettavaksi tiedon aarreaitaksi. Omat kokemukseni vaikkapa Geminin Drive-hausta eivät ole yhtä vakuuttavia.
Tietoturva. Tämän merkitystä ei voi vähätellä.
Copilot-agentit (eli ChatGPT:n omia GPT:itä vastaavat apurit) toimivat itse asiassa parhaimmillaan tosi hyvin toistuvien tehtävien hoitamiseen. Esimerkiksi Geminin vastaavat eli Gemit eivät ole yhtä hyviä. Tosin, jos teet Copilot-agenttia, en suosittele käyttämään sen sisäistä kankeaa ja kaatuilevaa aputyökalua, joka auttaa ohjeiden teossa, vaan tee erikseen ohjeprompti toisella selainvälilehdellä vaikka ChatGPT:ssä.
Copilotin syvätutkimustoiminto eli Tutkija/Researcher ei ole myöskään hassumpi.
Miinukset:
Brändisekamelska, joka vaikeuttaa kaikkea, eikä vähiten viestimistä. Copilot on Microsoftin tekoälyhärpäkkeiden kattokäsite, missä ongelma piileekin. Se on sekä chat että MS:n sovellusten sisällä asuva apuri. Ja vähän muutakin. Kysypä ympäriltäsi, mitä on Copilot kenellekin. Case in point.
Ilman M365 Copilot -lisenssiä edut muihin geniksiin verrattuna jäävät olemattomiksi.
Detalji: Jos Copilotin chatissa haluaa käyttöön GPT5-mallin, täytyy edelleen klikata erikseen se päälle jokaisella hakukerralla sivun oikeasta yläkulmasta. Sietämätöntä. Ja jos käytät Copilot-agentteja, et voi olla varma, mitä mallia ne käyttävät. Jos käytät valmista Tutkijaa/Researcheriä, se varmaankin käyttää. Pointti: kun käytät Copilotia, et voi olla aina satavarma oikein mistään.
Erilaiset omituisuudet Copilotin toiminnassa. Jos se toimii yhtenä päivänä yhdellä tavalla, se voi toimia toisena päivänä aivan eri tavalla. Vastaavaan ”tuuliviirikäytökseen” en ole muiden genisten kohdalla törmännyt.
Copilotin käyttäminen kännykällä on…nihkeää. Kännykkä-äppeinä käytän itse eniten ChatGPT:tä ja Geminiä.
Ylipäänsä epäintuitiivisuus ja kankeus ja kökköys etenkin tottumattoman rivikäyttäjän vinkkelistä. Kun koko näkymän avaa koneelleen, ensimmäinen fiilis on lähinnä sekamelska.
Suomen kieli edelleen usein kökköä, vaikka on parantunutkin puolessa vuodessa huomattavasti.
Eipä se Powerpointin tekeminen Copilotilla edelleenkään ole niin sujuvaa, että sitä viitsisi koko ajan tehdä. Ehkä presen kääntäminen on se ainoa kunnon etu tällä hetkellä.
ChatGPT
Plussat:
Yleistyökaluna edelleen ykkönen, vaikka ei esimerkiksi päihitäkään Claudea sujuvimpana suomen kielen puhujana tai Geminiä kuvageneroinnissa.
Erinomainen syvähakutoiminto ja agenttinen haku.
Erinomainen auttamaan erilaisten ohjelmien käytössä, jossa tarvitaan hieman kättä pidempää. Jos kyse on vibekoodauksesta, sanovat, että Claude on parempi, mutta omiin hyvin vaatimattomiin tarpeisiini tämäkin on riittänyt. ChatGPT on luottoapurini mm. siinä, jos tarvitsen jeesiä jonkin uuden ohjelman käytössä – esimerkkinä vaikkapa integraatioalusta n8n tai MS:n Power Automate (se kuitenkin vinkkinä, että kannattaa alleviivata tekoälyille, minkäkielisellä käyttöliittymällä mitäkin ohjelmia käyttää…).
Omien apureiden, GPT:iden, luominen on varmaankin kaikista geniksistä sujuvinta. Itselläni säännöllisessä käytössä.
Hakujen automatisointi (esimerkiksi tietty haku kerran viikossa). Parhaimmillaan toimii hyvin.
Miinukset:
Integroitavuus parantunut, mutta tietoturva se aina vaan pohdituttaa. En esimerkiksi kytkisi tätä omaan sähköpostiini – jos kytkisin, tekisin sitä varten erillisen mailiosoitteen, kuten moni on tehnytkin. Tämä kertoo jo olennaisen luottamuksesta tietoturvaan, et vain voi olla varma. Tietoturvaepävarmuus korostuu etenkin, jos käytät erillistä Atlas-selainta, jossa on sinänsä hyviä puolia kyllä.
Tiettyjä outouksia ja epävarmuuksia liitettyjen tiedostojen käsittelyn kanssa, kuten jatkuvat hankaluudet Excel-muotoisten dokumenttien lukemisessa. Claude seurustelee erilaisten dokumenttien kanssa jotenkin varmemmin ja paremmin.
Hakujen automatisointi (esimerkiksi tietty haku kerran viikossa). Heikoimmillaan toimii ihmeen huonosti, mikä näkyy siinä, että sama hakuprompti yhdellä kerralla toimii, seuraavalla kerralla ei lainkaan (ChatGPT sanoo, ettei pystynyt suorittamaan toimintoa) ja sitä seuraavalla kerralla puolittain.
Claude
Plussat:
Suomen kieli. Ei ole sattumaa, että useissa mediataloissa omat tekstitekoälytyökalut on rakennettu Clauden mallien päälle.
Artifact-toiminto. Pienten, oikeasti hyvin toimivien äppisten rakentaminen on yhtä sujuvaa kuin Lovablessa. Oiva apu esimerkiksi tuotteiden konseptoinnissa.
Syvähakutoiminto jopa parempi kuin ChatGPT:ssä.
Projects-ominaisuus eli tapa hallita laajempaa aineistomäärää ja keskustella siitä. Toimii hieman eri logiikalla kuin ChatGPT:ssä.
Miinukset:
En tiedä johtuuko vain omista kokemuksistani, mutta mielestäni Claude tuppaa hallusinoimaan muita enemmän, tai ainakin enemmän kuin ChatGPT.
Kuvageneroinnin puuttuminen.
Gemini
Plussat:
Yllättävän hyvä suomen kielen kanssa.
Kuvagenerointi huipputasoa. Parhaimmillaan sinulla on kännykässäsi hyvin toimiva kuvaeditori. Siviilielämän puolelta vinkki: ota kuva lapsesi koulukirjasta. Voit putsata jo tehdyt tehtävät puhtaaksi ja käyttää niitä kokeeseen kerrattaessa uudelleen.
Integroitavuus tavalla, joka ainakin tuntuu suht turvalliselta. Käytän esimerkiksi siten, että avaan Drivestä dokumentin ja pyydän Gemini-sivuikkunassa etsimään tiettyjä teemoja tai tiivistämään. Toimii parhaimmillaan hyvin.
Google Docsissa Gemini-apu on ehkä ainoa tekoälyapu tekstinkäsittelydokumentissa, jota voisin kuvitella oikeasti käyttäväni. Wordin Copilot-avusta ei voi puhua samana päivänäkään.
Miinukset:
Integroitavuus ei ainakaan vielä tarkoita tiedonhaussa sellaista sujuvuutta kuin M365 Copilotissa. Jos esimerkiksi pyydän hakemaan tietyntyyppisiä teemoja sähköposteistani viimeisen vuoden ajalta, saan murto-osan.
Geminin omat ”GPT:t” eli gemit toimivat sysihuonosti.
Mitä oikein tapahtuu, missä ja miksi? Kokoan tähän kirjoitukseen toimintaympäristöhavaintoja mediasta syksyltä 2025. Tein samanlaisen koonnin heinäkuussa kesältä, ja nyt siis uudelleen tuoreemmilla lähteillä. Painotus on uutismediassa.
ARVOT JA ASENTEET
Luottamus uutismediaan laski historiallisen alhaiseksi Yhdysvalloissa. Lähteet: Poynter 3.10.2025, Gallup 2.10.2025. Vuoden 1972 huippulukemista – 72% amerikkalaisista luotti kysyttäessä paljon tai jokseenkin paljon – on tultu 28 prosenttiin (samalla kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa uutisluottamus on yhä kansainvälisessä verrannossa maailman huippua).
LIIKETOIMINTA
Suomessa mediamainonnan määrä on ollut syksyn kaikki kuukaudet miinuksella vuoteen 2024 verrattuna, ilmenee Kantarin keräämistä tiedoista. Yleensä laskua selittävät suurelta osin printtimainonnan laskutrendi. Esimerkiksi syyskuussa mediaryhmistä kasvussa olivat radio, verkkomainonta (sisältää myös somen ja hakumainonnan) ja ulkomainonta. Lähde: Kantar 22.10.2025.
Alma MedianIltalehden ”maksa tai suostu”-evästemalli on epäilemättä yksi syksyn puheenaiheista media-alalla. Lähteitä: Yle 21.10.2025, Iltalehti 21.20.2025, Ilta-Sanomat 23.10.2025.
Sanoman ilmoitus vähentää STT:n käyttöä tai luopua siitä on myös herättänyt paljon keskustelua. Lähteitä: Sanoma 8.9.2025, Suomen Lehdistö 11.9.2025.
MTV:n muutosneuvottelut toivat synkkiä pilviä Suomen media-alalle syyskuussa. Lähde: MTV 8.9.2025.
TEKOÄLY
Ennätyksellisen laaja tutkimus: Tekoälyavustajat vääristävät uutissisältöjä lähes joka toisessa vastauksessa. Lähde: Yle, Euroopan yleisradioliitto EBU 22.10.2025.
Tekoälychätien käyttö uutisten kuluttamiseen on vielä marginaalista, mutta suhteellisesti suurinta nuorissa – mutta ei nuorissa kuitenkaan niin suurta kuin ehkä voisi olettaa tekoälychätien yleisen käyttöasteen perusteella. Lähde: Reuters-instituutti 7.10.2025.
Niin sanotut agenttiset työnkulut ja ratkaisut erilaisiin tarpeisiin alkavat aidosti pikku hiljaa konkretisoitua media-alallakin. Tosin, aina kun kuulet väitteen ”we have agentic workflows”, suhtaudu kriittisesti: termin alla myydään kaikkea mahdollista. Lähteitä: INMA, INMA 2.10.2025.
Mielipidejournalismi näyttäisi tuovan eniten klikkejä ChatGPT:n kautta uutismediaan – vaikka ei niitä klikkeja kaikkineen silti kauheasti tule. Lähde: Suomen Lehdistö 13.10.2025.
Uutispalvelu täysin tekolyllä? Kokonaan tekoälyn avulla tehdyt ja pyörivät uutissivustot ovat ajatuksena monella tavalla ongelmallisia, eivätkä tähänastiset toteutukset vakuuta (riippuu tietysti esimerkiksi, haluaako saavuttaa oikeita yleisöjä vai bottiyleisöjä…) – tässä kuitenkin yksi esimerkki, ilmeisesti norjalaistaustainen Viasport. Kesällä suomalaisvoimin julkaistu Freepress.ai on laadukkaampi ja sanoo pyörivänsä osin ihmisvoimin, mutta on herättänyt kysymyksiä tekijänoikeuksista.
Googlen tekoälytila eli AI Mode tuli näkyviin lokakuussa myös suomalaiskäyttäjille. Uutistoimijat ovat huolissaan muun muassa siksi, että liikenne tekoälyhakujen kautta on minimaalista, toisaalta niiden tiivistämä tai muuten käyttämä tieto on usein virheellistä. Lähteitä: Ilta-Sanomat 8.10.2025, BBC 9.9.2025.
Minun ja Jaakon johtamisaiheisen podin voit kuunnella myös suoraan tästä upotuksesta:
YLEISÖT
Tuore ruotsalaistutkimus: Nuoret kuluttavat vähemmän yhteiskunnallisia uutisia ja enemmän rikossisältöjä kuin ennen. Muutoksen taustalla on raportin mukaan yhtenä syynä sosiaalisen median käytön nousu. Lähde: Yleisradion toimintaympäristökatsaus 9/2025.
Suurten yhdysvaltalaisten uutistoimijoiden yleisöjen keski-ikä vaihtelee huomattavasti. Nuorimmat yleisöt Pew-tutkimuslaitoksen tutkimuksessa olivat espanjankielisellä Univisionilla (mediaani 39 vuotta) ja vanhimmat oikeistolaisilla Newsmaxilla (63) ja Breitbartilla (62). Joe Roganin podcastin kuuntelijoiden keski-ikä on 44 vuotta. Lähde: Pew-tutkimuslaitos, 28.8.2025.
Yllättävän moni on kysynyt minulta, millä tavalla tämä tekoälymyllerryksen aika johtamismielessä eroaa siitä jo suht kaukaiselta tuntuvasta ajasta, kun uutismediassa ruvettiin toden teolla miettimään printti–digi-siirtymää. On kysytty myös, millaista muutosjohtamisen pitäisi olla AI-aikakaudella nimenomaan journalismin kontekstissa eli käytännössä työympäristössä, jossa aika monella on koko ajan aika kiire.
Tämä blogikirjoitus on yritys jäsentää ajatukseni ja mielipiteeni tästä teemasta jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi.
1. Päätöksenteko ja resurssit
Mikä toimii sinun mediassasi, ei välttämättä toimi toisen. Organisaation koolla on väliä. Jos resurssit ovat pienet, ovat myös roolit ja arjen käytännöt väistämättä erilaisia kuin isommassa talossa. Esimerkiksi näin:
Iso toimija: Keskitetty vai hajautettu organisoituminen, vai jotain siltä väliltä? Mielipiteeni: välimalli paras – pääasia, että liiketoiminnan tarpeet tunnetaan mahdollisimman hyvin ja toimeenpanoon ei synny pullonkauloja. Mediataloissa on aina ollut jonkinasteinen kuilu sisältö- ja kehityspuolen välillä. Sen minimointi on kaikkien etu, ja kyllä siihen tahtoa löytyy.
Pieni toimija: Mistä aloittaa, jos on aivan minimaaliset resurssit, eikä kykyä rakentaa esimerkiksi omia työkaluja? Mielipiteeni: Esim. ChatGPT Business tai Enterprise & litterointityökalu Goodtape kuukausimaksuilla alkuun osalle henkilöstöä. Rajoitteet selviksi: mitä niihin voi laittaa ja mitä ei. Kehityspäällikkö tai vastaava koordinoi. Jos mahdollista, voit nimetä tiimeihin/osastoille tekoälyvastaavat, jotka muodostavat ydinkäyttäjäryhmän ja parhaimmillaan levittävät innostusta ympärilleen.
2. Älä tee AI-strategiaa
Tai siis aivan ehdottomasti tee AI-strategia, mutta älä hyvä ihminen kutsu sitä tekoälystrategiaksi. Yrityksessä on vain yksi strategia. Teet sitten suuntatyötä, tiekarttaa tai toimintasuunnitelmaa, pidä ajatus kirkkaana: tässä on tavoitetila, ja näillä askelilla me sitä kohti menemme. Tämä toimii myös selkänojana tarvittaessa kipeillekin päätöksille: mitä priorisoidaan. Mielipiteeni: Jos yksi kohderyhmä on uutistoimitus, ydinviesti on saatava tiristettyä muutamaan slaidiin selkosuomeksi, muuten sitä ei muista kukaan. Kaikkien sitä ei tarvitsekaan muistaa, mutta vähintään keskijohdon pitää. Tarkista tasaisin väliajoin suuntatyösi merivedenkestävyys: puoli vuotta sitten tehdyt kriittiset oletukset voivat olla jo vanhentuneita.
Isosti ajatteleminen vai pikkuasioiden viilaaminen? Jonkinlainen suuntatyö varmistaa, että organisaatio ajattelee tarpeeksi isosti: mistä saadaan hyötyä mahdollisimman laajalti. Kolikon toinen puoli on se, että monesti sieltä ruohonjuuritason arjesta nousevat tarpeet ja toiveet tekoälyn hyödyntämiselle ovat tärkeitä ja konkreettisia, vaikka eivät “strategisiksi hankkeiksi” välttämättä yltäisikään esimerkiksi potentiaalisen käyttäjäjoukon pienuuden vuoksi. Mielipiteeni: älä jätä pikkuasioiden viilaamista liikaa huomiotta, jos haluat edistää tekoäly-ymmärrystä omassa mediassasi, muuten et välttämättä saa läpi isojakaan. Ja kun ajattelet isosti, koeta nähdä hypen yli.
Jos ajattelet, että tehtäväsi on kehittää tai saada ihmiset käyttämään tekoälytyökaluja, ajattelet liian pienesti. Auta kehittämään työnkulkuja, työn tekemisen tapoja. Mielipiteeni: Tiedetään, tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tässäkin keskijohto – tiimin/osastojen vetäjät – ovat esimerkillään avainasemassa.
3. Arjen käytäntöjä
Selvitä lähtötaso. Jos teet kyselyn, pakota kaikki vastaamaan vaikka firman vetäytymisessä. Mielipiteeni: Alhaisen vastausprosentin kyselyillä et tee oikeasti mitään. Ideaalitilanteessa voit seurata työkalujen osalta käyttöä ns. kovasta analytiikasta.
Luo uusia rakenteita: tietoiskuja, työpajoja, 1:1-tuokioita, “syväsukelluksia”…räätälöi työpajat kunkin tiimin/osaston tarpeisiin, mikäli mahdollista. Selvitä, millaisia arjen ongelmia ja haasteita kenelläkin on – ne ovat todennäköisesti aivan erilaisia kuvaajalla, deskin pikavuorolaisella tai featurejuttujen tekijällä – ja pohdi, voisiko ainakin osaa niistä helpottaa tekoälyn avulla. Mielipiteeni: Työpajan ei tarvitse olla ylifasilitoitua ydinfysiikkaa. Esimerkiksi näin: Kesto 1,5 tuntia. 1) Vapaamuotoinen alkukeskustelu ja mahdollisen ennakkotehtävän läpikäynti: missä mennään & toiveet, 2) Alustus: työkalut ja muutama esimerkki, 3) Jokainen tekee yhden itselleen uuden asian jollain tekoälytyökalulla, 4) Yhdessä purku lopuksi.
Ruoki edelläkävijöiden innostusta: jos he haluavat koluta läpi n8n:t (wau), zapierit (mjoo) ja powerautomatet (wau mutta huoh), anna heille siihen resursseja ja aikaa. Mielipiteeni: Totta kai on varmistettava tekoälyn vastuullinen käyttö, mutta älä tapa intoa.
Oppien jakaminen ja jatkuva seuranta. Osastojen/tiimien väliin syntyy helposti siiloja. Naapurissa ei välttämättä lainkaan tiedetä, mitä toisella puolella tehdään. Mielipiteeni: On jaksettava toistaa, vaikka se kävisikin jo vähän tylsäksi. Vältä tätä: toimitukseen syntyy AI-ajan päivystäviä ATK-tukihenkilöitä, joiden puoleen käännytään liian helposti. Tiimien/osastojen esihenkilöt ovat muutoksen johtamisessa avainasemassa, koska he voivat näyttää esimerkkiä.
Tuo kuvituskuva? Kolmiot muistuttavat siitä, että asioita on syytä tehdä paitsi ylhäältä alas mutta myös fiksusti alhaalta ylös. Numerot kuvaavat karkeaa jaottelua tekoälytyökalujen käytöstä uutistoimituksissa – perustuu lähinnä mutuun ja joihinkin kansainvälisiin tutkimuslähteisiin: 10 prosenttia on edelläkävijöitä, 20 prosenttia ei juurikaan käytä ainakaan vielä ja keskellä on porukka, joka käyttää vaihtelevasti.
Tekoäly muuttaa hakukoneita – mutta mitä se tarkoittaa medioille? Riippuu siitä, haluatko tulla helposti löydetyksi vai suojella sisältöäsi. Kumpikin voi olla tapauksesta – ja sisällöstä – riippuen perusteltua, mutta kumpaakin on vaikea saada samassa paketissa.
Kokoan tähän kirjoitukseen eri lähteistä kokoamiani pohdintoja siitä, millainen sisältö olisi tämänhetkisen käsityksen mukaan parhaiten suojassa vaikkapa Googlen tekoäly-yhteenvedoilta ja toisaalta, millaiset toimenpiteet nostavat mahdollisuuksia päästä niissä esille mahdollisimman hyvin. Puhutaan siis tekoälyoptimoinnista eli GEO:sta tai jopa AEO:sta eli “hakukoneoptimoinnista vastausmoottoreille”.
Samaan aikaan niin sanotun perushaun optimointiakaan ei voi vielä unohtaa.
Medioille aihe on hankala, sillä tekoälyt käytännössä vähentävät medioille tärkeää liikennettä. Googlen osalta huolestuttavinta tällä hetkellä lienee, että se on ollut tuomassa tekoäly-yhteenvetoja myös Discover-uutissyötteeseen, joka on pitkään ollut perushakua tärkeämpi liikenteenlähde.
ChatGPT:n ja Clauden kaltaisille tekoälypalveluille journalistinen sisältö on tärkeää, sillä niiden siteeraamasta materiaalista jopa 25-50 prosenttia on peräisin uutismediasta.
AI-epäystävällinen sisältö
Kaikki sellainen, mikä on koneelle vaikeinta tiivistää/kopioida/pilkkoa.
Suosi sellaista kerrontaa, jossa näkyy kirjoittajan oma kokemus ja läheisyys aiheeseen (paikalla oleminen, henkilökohtaiset havainnot, yksityiskohtaiset kuvaukset). Kuvaileva, värikäs kieli, sanaleikit, metaforat, monitulkintaisuus – mutta ei toki asiakkaan ymmärryksen kustannuksella. Hollantilainen mediastrategi Piet van Niekerk tiivistää tämän käsitteeseen “emotional proximity”: jos onnistut luomaan sitä, se on vaikeinta tekoälyn kopioida tai tiivistää. Van Niekerk ehdottaa myös edellä kuvatun tyyppisen “pitkähäntäisen” eli hyvin aikaa kestävän sisällön lisäämistä. Toisaalta esimerkiksi aikaa kestävä lifestyle- tai ruokasisältö, tai horoskoopit, näyttäisi ensihavaintojen mukaan kärsivän eniten hakukoneliikenteen vähenemisestä, varmaankin osin koska niiden yhteydessä tekoälytiivistelmät näyttävät harvemmin linkkejä.(linkkien määrä vaihtelee sen mukaan, onko kyse esim. Perplexitystä, ChatGPT:stä tai Googlen tekoäly-yhteenvedoista tai Googlen AI Modesta).
Käytännössä uutispuolella esimerkiksi hetki hetkeltä -seurannat tai pidemmät kuvailevat jutut kuten reportaasit ja featuret voivat olla tällaisia. Mitä uniikimpi ja omaleimaisempi tyyli, sen parempi.
Kiinnostavin fakta tai faktat eivät selkeästi poimittavissa jutun alusta, esim. yhdessä lauseessa. Useampi näkökulma samassa jutussa. Pitkissä jutuissa kronologian rikkominen.
Jutussa olennaisia tietoja muuallakin kuin vain perustekstinä, kuten grafiikassa tai videolla. Useat sisältöelementit aiheuttavat sen, että pelkkä tekstin lukeminen ei anna tekoälylle koko kuvaa (tässäkin toki mietittävä ensisijaisesti asiakkaan käyttökokemusta, ei tekoälyä – itsehän olen sitä mieltä, että valtavat monimediaiset juttupläjäykset turhan usein lähinnä karkottavat lukijan, vaikka toimituksen mielestä hienolta näyttää).
Tekniset toimenpiteet, esimerkiksi tekoälybottien blokkaus, jotta tekoäly-yhtiöt eivät käyttäisi medioiden materiaalia vastikkeetta. Blokkaamisen toimivuudesta ei ole takeita, eikä välttämättä edes maksumuuri pidättele tekoälyjä.
Mieti sisältöjä ja niiden rakennetta siten kuin ne ovat esillä tekoälychäteissä tai esimerkiksi Googlen tekoäly-yhteenvedoissa.
Tässä INMA:n artikkelissa hieman konkretiaa: “Think featured snippets, “people also ask” boxes, or position zero.”
Kaikki sellainen, mikä on koneelle helpointa tiivistää.
Kiinnostavin fakta tai faktat heti selkeästi jutun alussa, esim. yhdessä lauseessa.
Selkeä otsikko ja ingressi, joista jutun pääsisältö käy jo ilmi.
Kaikki oleellinen html-tekstinä, ei esimerkiksi grafiikoihin tai videoihin “piilotettuna”.
Valmiit tiivistelmät jutun yhteydessä, tai juttu itsessään tiivistelmämuodossa.
Listamuotoiset jutut (kuten tämäkin tekemäni tässä nyt).
Nimet, numerot ja muut keskeiset tiedot selkeästi esillä.
Lineaariset aikajanat. Lyhyet kappaleet.
Erillissopimus tekoäly-yhtiöiden kanssa median aineistojen käytöstä saattaa nostaa todennäköisyyttä näkyvyydelle tekoälypalveluissa – tosin päinvastaisiakin havaintoja on.
Tekniset toimenpiteet: metadatan rakentaminen tukemaan em. asioita.
Iso kuva
Suomi on siinä mielessä poikkeus, että täällä monia muita maita isompi osa tulee uutispalveluihin suoraan, joten tekoälyhakujen laajemmat vaikutukset näkyvät meillä viiveellä. Asiantuntijat kehottavatkin toimenpiteisiin, jotka edelleen vahvistavat suoraa liikennettä palveluihin, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi uutiskirjeiden tai etusivun ja artikkelinäkymän kehittämistä.
Medioiden suhteessa tekoälyjätteihin on kaikuja sosiaalisen median nousun alkuaikoihin: oli jälkikäteen katsottuna perinteiseltä medialta virhe tehdä liiaksi someen nojautuvaa strategiaa (vrt. Buzzfeed), mutta ei sieltä kokonaankaan voinut tietenkään pois olla. Sama tasapainottelu on edessä nytkin. Se on ainakin selvää, että mediataloissa kannattaa vastuuttaa henkilö tai henkilöitä seuraamaan tätä kehitystä, ei vain liikennetasolla, vaan myös sisältö/aihetasolla, kuten INMA:kin alleviivaa.
Mitä oikein tapahtuu, missä ja miksi? Kokoan tähän kirjoitukseen kesän varrelta kokoamiani toimintaympäristöhavaintoja mediasta.
SUOMALAISTEN ARVOT JA ASENTEET
1. Yhä useampi valitsee puolensa, kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tutkimus. Tämä ei liity suoraan mediaan, mutta on välillisesti mediasisältöjen ja median yleisöjen kannalta hyvin kiinnostava tutkimus. Tutkimuksen mukaan oikeistolaiseksi itsensä asemoivien osuus on ennätystasolla. Yhä useampi suomalainen määrittelee itsensä oikeistolaiseksi ja liberaaliksi, yhä harvempi poliittiseen keskustaan. Huomionarvoista on, että poliittinen oikeisto kokoaa alleen kirjavasti sekä liberaaleja että konservatiivisia maailmankatsomuksia, joita yhdistää markkinamyönteisyys ja matalan verotuksen kannattaminen.
2. Medialle arvojen eriytyminen tarkoittaa, että myös odotukset sisältöjä kohtaan eriytyvät: kaikkien asiakastarpeiden huomioiminen ei ainakaan muutu helpommaksi. Kesällä julkaistun Uutismedia verkossa 2025 -tutkimuksen mukaan ero oikeiston ja vasemmiston luottamuksessa uutisiin kasvoi hieman (sivu 52).
TEKOÄLY JA UUTISMEDIA
3. Suomalainen tekoälyavusteinen uutispalvelu julki. Hesarin ex-päätoimittajan Mikael Pentikäisenkin konsultoimaFreepress.ai-uutispalvelu julkaistiin 7.7. Freepress tiivistää ja kääntää tekoälyn avulla uutisia eri puolilta maailmaa käyttäjän haluamalla kielellä ja lisäksi linkittää muiden medioiden juttuihin. Freepressin koosteita voi myös kuunnella. Omaan silmään virkistävää on esimerkiksi se, että koosteet on tehty bullet pointeiksi, mikä tekee sisällöistä silmäiltäviä. Palvelua voi melko perinteiseen tapaan räätälöidä haluamakseen kirjautumalla.
4. Tekoälyhahmoltapianuutisia lapsille. Suomessa Uutisraivaaja-kisan palkittuihin lukeutui Uutiskamut-projekti, jossa toteutetaan lapsille tekoälypohjainen uutistenlukija, mahdollisesti eläinhahmo.
6. Liquid content vs. solid content. Media-alan seminaareissa on puhuttu pitkään “nestemäisestä sisällöstä”, jolla viitataan siihen, että tulevaisuudessa sisältö olisi yhä useammin modulaarista eli mukautettavissa ja jaettavissa helposti eri formaatteihin, mikä kehitys on nähtävissä jo nyt. Hollantilainen mediastrategi Piet van Niekerk pohtii, mitä on “solid content” eli sisältö, jota on vaikea kopioida tai palastella, mutta joka ei ole kuitenkaan paluuta vanhaan. Hänen mielestään “liquid contentin” riskinä on, että tekoälyn edelleen yleistyessä se menettää arvoaan: kaikki mikä on skreipattavissa, skreipataan. Van Niekerk nostaa esimerkeiksi “solid contentista” interaktiivisen tarinankerronnan tai oikeastaan minkä tahansa, mikä ei ole nopeasti tiivistettävissä.
7. Selkoa termeihin. Tämä oli hauskan rennosti toteutettu – pieni sanasto, joka pistää AI-jargonin palasiksi.
8. Uutismedian tekoälyhankkeet kartalle. AI for Newsrooms on uusi yksityishenkilön ylläpitämä sivusto, joka kartoittaa uutismedioiden tekoälyhankkeita.
9. Youtube – hiljainen jättiläinen. Youtube ei ole enää vain kännykällä katseltava videosovellus, vaan Yhdysvaltojen katsotuin televisiosisällön lähde. Ohitus tapahtui Yhdysvalloissa keväällä. Yhä useampi katsoo Youtubea isolta ruudulta. Wall Street Journalin juttu summaa, miten tähän on tultu.
10. Bundlaus helpommaksi. Keskisuomalainen keskittää kaikki uutismediansa yhteen yhtiöön – bundlaus helpottuu, kertoo Ylen toimintaympäristökatsaus. Tähän saakka ne ovat olleet viidessä alueellisessa yhtiössä. Eri tilausten yhdisteleminen eri bundlaaminen on arvonlisäverotuksellisesti helpompaa yhden yhtiön alla, kertoo Keskisuomalaisen toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi Ylen toimintaympäristökatsauksen mukaan.
11. Maksuhalukkuus. Uutismedian liiton tutkimus: Tärkein syy sanomalehden tilauksen lopettamiseen on henkilökohtainen taloustilanne. Moni olisi valmis maksamaan uutismediasta vain 1-5 euroa kuussa.
12. Rahapelimarkkina: Bauer Media tuo Ruotsiin pelkästään urheilusta puhumiseen keskittyvän radiokanavan, kertoo Ylen toimintaympäristökatsaus. Pääsponsori on rahapeliyhtiö Unibet. Ruotsissa rahapelimainonta vapautui 2019. Bauer-esimerkki on suomalaisittain kiinnostava, sillä Suomessa Veikkauksen monopoli päättymässä ensi vuoden lopussa. Suomalaisen median vinkkelistä asiaa avataan esimerkiksi täällä.
”Seitsemän prosenttia ihmisistä käyttää chatboteja uutisten kuluttamiseen [Yhdysvalloissa]. Se kuulostaa minusta yllättävän alhaiselta luvulta.”
Näin kommentoi Reuters-instituutin Digital News Report 2025:n tulosta Linkedinissä Florent Daudens, joka on ohjelmistoyhtiö Hugging Facella työskentelevä tekoälyn ja journalismin asiantuntija. Nuorissa osuus toki on isompi, alle 25-vuotiaissa 15 prosenttia.
Mutta silti, aika pientä.
Daudens ei ollut ainoa yllättynyt.
Suomessa luku on vielä alhaisempi, 2-3 prosenttia (lue täältä Uutismedia verkossa 2025:n eli Suomen-maaraportin koosteeni).
Kontrasti tekoälychatien käyttöön yleisesti on suuri: esimerkiksi amerikkalaisista 28 % käyttää tekoälytyökaluja viikottain.
Itse näen tässä kaikuja uutismedian historiasta monessakin mielessä. Digital News Reportin tuloksia pohtiessa on syytä tiedostaa ainakin nämä kysymykset:
Yleinen tekoälykäyttö vs. uutiskäyttö. Vedämmekö turhan helposti yhtäläisyysmerkkejä uusien teknologioiden yleisen käytön ja uutiskäytön välillä?
Eihän Alexan kaltaisten virtuaaliassistenttienkaan kautta ole oikeastaan haluttu kuunnella uutisia, vaan pikemminkin musiikkia.
Olemmeko jälleen vanhan sanonnan edessä: läheinen tulevaisuus yliarvoidaan, kaukainen aliarvioidaan?
Jos jokin asia on teknisesti mahdollista toteuttaa, tarkoittaako se aina, että ihmiset haluaisivat juuri sitä?
Tässä kohtaa olen tuttavapiirissä kärjistäen viitannut usein heittoon, jonka mukaan uutisia tullaan joskus lukemaan jääkaapin ovesta. Monikaan ei vaan tunnu pohtivan, miksi ihmeessä joku haluaisi näin tehdä, vaikka se olisikin teknisesti mahdollista.
Vaatiiko tekoälychatien käyttö uutisten kuluttajilta liikaa aktiivisuutta siihen nähden, että uutisia tykätään kuitenkin kuluttaa eniten, no, passiivisesti? Tähän vastaan itse empimättä, että kyllä.
Kuka jaksaa kirjoittaen tai jutellen pyytää nimenomaan_uutisia? Osa ns. uutisfriikeistä, joihin itsekin kuulun, varmasti kyllä. Iso massa? Hmm. Tiedämme myös uutismedioiden varhaisista kokeiluista tekoälychateillä, että niitä käytetään mieluiten valmiiden oletuspainikkeiden kautta. Miksi? Koska se on vaivattomampaa kuin näpyttely. Tästä seuraa isompi kysymys: miksi edes tehdä chatboteja, jos niitä käytetään lähinnä vain oletuspainikkein. Toisin päin: jos tekoälychatien käyttö kyetään tekemään nimenomaan uutisten kuluttamiseen mahdollisimman vaivattomaksi, on siinä enemmän potentiaalia.
Kaikki edellä mainitut pointit huomioiden, tämä ei kuitenkaan ole mediankäyttäjälle pelkästään valintakysymys.
Googe kehittää tekoälyominaisuuksiaan siihen suuntaan, että tulevaisuudessa on vaikeampi olla käyttämättä tekoälychateja uutistenkin kuluttamiseen kuin nyt.
”Voi olettaa, että tekoälyn mahdollistamat erilaiset uutissisältöjen hakumenetelmät tulevat muuttamaan ihmisten tapoja hakeutua uutisten äärelle. He eivät ehkä jatkossa enää samassa määrin ajattele seuraavansa tietyn uutismedian uutisia, vaan ylipäätään verkosta löytyvää tietoa kulloinkin itseä kiinnostavasta aiheesta. Tämä voi entisestään vaikeuttaa ihmisten sitouttamista yksittäisten uutismedioiden tilaajiksi.”, todetaan Uutismedia verkossa 2025 -raportissa.
Se on taas se aika vuodesta, kun maailman suurin uutistutkimus julkaistaan. Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Digital News Report kerää tänäkin vuonna tietoa kymmenien maiden uutismediasta. Suomen-maaraportti on nimeltään Uutismedia verkossa 2025.
Kokoan tähän blogiin Suomen avaintulokset.
Suomessa Media-alan tutkimussäätiö on osallistunut tutkimukseen vuodesta 2014 lähtien. Suomenkielisen erillisraportin on laatinut yliopistotutkija Esa Reunanen Tampereen yliopiston viestintätieteiden tutkimuskeskus Tarusta. Hän on laatinut raportin myös vuosien 2021–2024 tutkimuksista.
Tutkimuksessa selvitetään uutisten käyttöä erityisesti verkkomediassa (mukaan lukien sosiaalisessa mediassa), ja siihen osallistui tänä vuonna 48 maata.
Uutismedia verkossa 2025 – avaintulokset
MAKSUHALUKKUUS
Verkkouutisista maksavien osuus suomalaisista on 21 %, mikä on käytännössä sama kuin vuosi sitten (20 %). Osuus näyttää vakiintuneen tälle tasolle jo useampi vuosi sitten.
Kiinnostavaa:
Myönteistä uutismedian kannalta on, että eri tuotteiden bundlaamisessa näyttäisi olevan potentiaalia: Tutkimuksessa kysyttiin verkkouutisista maksamattomilta, mikä saisi heidät maksamaan. Annetuista vaihtoehdoista suosituimmaksi nousi mahdollisuus päästä useammalle kuin yhdelle uutissivustolle kohtuuhintaan, minkä tutkimuksessa tulkittiin positiivisena signaalina esimerkiksi Sanoman Kaikki+:lle.
Poiminta: ”Verkkouutisista maksaneet seuraavat iltapäivälehtiä verkossa nyt hieman edellisvuotta yleisemmin, mikä voi osin johtua näiden lehtien uusista maksullisista Plus- ja Extra-osioista. Jotkin aiemmin uutisista maksamattomat iltapäivälehtilukijat ovat siis alkaneet maksaa näistä osioista.”
LUOTTAMUS UUTISIIN
Suomalaisten yleinen luottamus uutisiin pysyi maailmanennätystasolla (Nigeria on Suomen edellä, mutta siellä kysely ei ole väestöedustava).
Kiinnostavaa:
”Viime vuosina erityisesti oikeiston piirissä on uutismediaa syytetty vasemmistolaisuudesta, ja tämä näkyi myös uutisiin kohdistuvaa luottamusta koskevissa avoimissa vastauksissa. Tyypillisesti vasemmistoon itsensä mieltävien keskuudessa uutisiin luottavien osuus onkin jo pitkään ollut hieman keskimääräistä suurempi ja oikeistoon itsensä mieltävien keskuudessa hieman keski määräistä pienempi. Tänä vuonna kuitenkin ero vasemmistolaisten ja oikeistolaisten kesken kasvoi selvästi aiempaa suuremmaksi, mikä voi kertoa siitä, että uutismedia aiempaa yleisemmin mielletään pikemminkin vasemmistolaisesti kuin oikeistolaisesti orientoituneeksi.” – – – ”Oikeistolaisiksi itsensä mieltäneiden arviot näistä medioista [Yleisradiosta ja Helsingin Sanomista] ovat myös heikentyneet selvästi kahdessa vuodessa.”
Poiminta:
Kaikki tutkimusmaat huomioiden näyttää siltä, että yleinen luottamus uutisiin ei enää laske, vaan on asettunut tietylle tasolle – joka tosin on vielä jonkin verran alempi kuin ennen koronapandemiaa.
TEKSTI VS. VIDEO
Suomalaisilta kysyttäessä uutiset kulutetaan mieluiten tekstinä (disclaimer: sisältömuodot sekoittuvat, joten tämän todentaminen kysymällä ei ole yksiselitteistä). 18-25-vuotiaissa videoiden rooli korostuu.
Poiminta:
”Teksti on useimmissa maissa säilyttänyt asemansa verkkouutisten suosituimpana esitysmuotona. Näin on etenkin Suomessa, missä selvästi muita maita yleisemmin verkkouutisia mieluummin luetaan kuin katsellaan tai kuunnellaan. Hieman yllättävästi lukemisen suosio on Suomessa vuosikymmenen alusta jopa kasvanut ja katselemisen suosio vähentynyt.”
Toisaaltamyös:
Suomi on vertailun maista ainoa, jossa uutisvideoita katsotaan tyypillisemmin uutissivustoilta kuin sosiaalisesta mediasta.
Sosiaalisen videon käyttö yleisesti kasvaa edelleen teknologiajättien siivittämänä.
AUDIO
Seitsemän prosenttia suomalaisista kertoo käyttävänsä podcasteja uutislähteenä. 18-34-vuotiaissa osuus on 15 prosenttia. Kysyttäessä yleisimmin mainittiin Ylen ja Helsingin Sanomien podcasteja. Tutkimuksen mukaan Yle Areena on yleisimmin käytetty uutispodcastien julkaisualusta Suomessa Youtuben ja Spotifyn jälkeen.
TEKOÄLY
Tekoälychatbotien käyttö uutisten seuraamiseen on Suomessa vielä marginaalista. Tutkimuksessa asiaa kysyttiin kahdella eri kysymyksellä, joista toisessa käyttäjäosuudeksi saatiin kolme prosenttia toisessa kaksi prosenttia.
”Voi kuitenkin olettaa, että tekoälyn mahdollistamat erilaiset uutissisältöjen hakumenetelmät tulevat muuttamaan ihmisten tapoja hakeutua uutisten äärelle. He eivät ehkä jatkossa enää samassa määrin ajattele seuraavansa tietyn uutismedian uutisia, vaan ylipäätään verkosta löytyvää tietoa kulloinkin itseä kiinnostavasta aiheesta. Tämä voi entisestään vaikeuttaa ihmisten sitouttamista yksittäisten uutismedioiden tilaajiksi.”, tutkimuksessa todetaan.
Kun otetaan huomioon kaikki tutkimusmaat, osuus niistä, jotka käyttävät tekoälybotteja uutisten kuluttamiseen on seitsemän prosenttia. Osuus on suurin alle 25-vuotiaissa, 15 prosenttia.
Tutkimuksessa kartoitettiin myös suomalaisten näkemystä erilaisiin tekoälyn mahdollistamiin esitystapoihin uutispalvelussa:
Poiminta: ”Tekoälyn mahdollistamista palveluista suomalaisia kiinnostavat erityisesti mahdollisuus kääntää vieraskielisiä artikkeleita suomeksi sekä uutisjutuista tehdyt nopealukuiset tiivistelmät. Myös uutisten sisällön personointi kiinnostaa huomattavaa osaa vastaajista (oranssit pylväät). Uutisia koskeviin kysymyksiin vastaavat botit puolestaan kiinnostavat 11:tä prosenttia vastaajista.”
Poiminta: ”Uutisia koostavista palveluista yleisimmin (24 %) käytetään Android- puhelimen selaimeen avautuvaa (tai oikealle pyyhkäistessä avautuvaa) uutiskoostetta. Tämä voi olla esimerkiksi Google Discover. Amppareita käyttää 7 prosenttia.”
Tämä kansainvälisen raportin kuva tiivistää, millaisia tekoälyn mahdollistamia esitystapoja käyttäjät kysyttäessä suosivat ja toisaalta, mitä mediatalot itse suunnittelevat tekevänsä:
SOME
Sosiaalinen media on pääasiallinen uutislähde jo noin neljännekselle suomalaisista nuorista aikuisista.
Instagramin rooli uutislähteenä vahvistuu edelleen. Tiktokin myös, vaikkakin koko väestön tasolla vain hieman:
Kaikki tutkimusmaat ja ikäryhmät huomioiden näyttää siltä, että Facebookin algoritmimuutokset ovat palauttaneet FB:n uutiskäyttöä laskutrendiltä:
UUTISTEN VÄLTTELY
Aallonpohja saavutettu? Suomessa vähintään toisinaan välttelevien osuus kasvoi vuodesta 2023 vuoteen 2024 peräti viisi prosenttiyksikköä, mutta vuodesta 2024 vuoteen 2025 vain yhden prosenttiyksikön. Lähes joka kolmas suomalainen välttelee uutisia vähintään toisinaan.
Tässä uutisvälttelyn syitä:
Täältä voit lukea aiempien vuosien koosteitani Digital News Reportista ja Uutismedia verkossa -maaraporteista.
Numeroiden takaa 