Aihearkisto: Strategia ja liiketoiminta

Strategia ja liiketoiminta, työelämä

Viisi esimerkkiä, miten olen kokeillut tekoälyä asiantuntijatyössä – ja mistä haaveilen

Kuvituskuva: ChatGPT4/Dall-E (”Luo prompti kuvalle, joka ilmentää värikkäällä ja luovalla tavalla asiantuntijatyötä media-alalla. Kuvassa yksi elementti voisi olla utopistinen näkymä median tulevaisuuteen. Kun olet luonut promptin, luo sen pohjalta kuva.”). Kuvakaappaus: minä/ChatGPT4.

Tekoälyä tulee nyt ovista ja ikkunoista. Raporteista ja seminaareista on jäänyt päällimmäisenä mieleen nämä oivallukset tekoälytematiikkaa syvällisemmin tutkivilta ja tuntevilta:

  1. Muutos tulee olemaan kiistatta kokonaisvaltainen, mutta vaikka ennakointi on tärkeää, kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Arvailu on siksi oikeastaan toissijaista. Tärkeintä on aloittaa pienilläkin kokeiluilla – miettiä mahdollisuuksia pragmaattisesti, mutta olla samalla kriittinen ja huomioida uhkat.
  2. Tekoälyä on käytetty myös tietotyössä jo pitkään, mikä on hyvä ymmärtää ja nähdä viimeisimmät kehitysloikat jatkumona.
  3. Tulevaisuudessa eri tekoäly- ja muut työkalut varmaankin integroituvat tavalla, jota emme vielä edes pysty ymmärtämään.

+ 1: Toisin kuin luullaan, ChatGPT ei korvaa hakukonetta. Se on keskustelubotti, joka toimii parhaiten niin, että sen kanssa keskustelee, ei yksi kysymys–yksi vastaus-logiikalla. Sen “hallusinointi” eli väärät vastaukset ehkä vähenevät tulevaisuudessa, mutta kokonaan niistä tuskin päästään eroon koskaan.

Seuraavassa pieni listaus, mitä konkreettista näin asiantuntijatyössä olen itse tähän mennessä kokeillut. Työskentelen strategia-asiantuntijana Ylen Strategia ja asiakkuus -yksikön strategiatiimissä, joka vastaa Ylen strategian laatimisesta ja toteuttamisesta yhdessä johdon ja yleläisten kanssa. Ihan konkreettisesti työpöydällä on erilaisia strategiaprosessiin suoraan tai välillisesti liittyviä asioita: yhtiötavoitteita, painopisteitä, KPI-mittareita, toimintaympäristön analyysiä ja niin edelleen.

Minunkin työhöni vaikuttavat juuri julkaistut Ylen vastuullisen tekoälyn periaatteet. Ne korostavat ihmisen vastuuta ja muun muassa tietoturvan tärkeyttä. Tekoälytyökaluihin en koskaan laita materiaalia, joka olisi esimerkiksi luottamuksellista, mikäli on pienikin vaara, että tiedot menisivät jonnekin muualle.

Kokeiluja

  1. Eniten on tullut palloteltua erilaisia työhön liittyviä tekstimuotoiluja paremmiksi ChatGPT:ssä. Olen tehnyt tätä kuitenkin vain sellaisissa tapauksissa, joissa kyse ei ole ollut luottamuksellisesta materiaalista, vaan esimerkiksi jonkin koukeroisen asiakokonaisuuden ilmaisemisessa selkokielisemmin.
  2. Kuvien tekeminen presentaatioihin. Yleensä Dall-E:lllä, jonka käyttäminen on nyt mahdollista ChatGPT4:n kautta. Olen kokeillut myös esitysten tekemiseen suunniteltua SlidesAI-työkalua, mutta en pitänyt sitä hyvänä. Kuvien tekeminen työtarkoitukseen on ollut lopulta hyvin vähäistä, enemmänkin harjoittelua, mikä on mahdollista. Videotyökalu Runway ML:ää olen kokeillut kerran, mutta en koe, että sellaisesta on ainakaan nyt työssäni hyötyä.
  3. Erilaisten julkisten raporttien tiivistäminen ja vertailu. Olen huomannut, että lopputulos täytyy silti ehdottomasti tarkastaa itse joka kerta. Erään vastuullisuuteen liittyvän EU-direktiivipaketin ChatGPT tiivisti aivan oikein, kun asian tarkisti. Toisaalta kun laitoin ChatGPT4:lle pdf-muodossa Reuters-instituutin Digital News Report 2023 -raportin ja kysyin vastauksen tietäen, mikä raportin perusteella on Suomen luotetuin uutistoimija, sain vastauksen että sellaista tietoa ei löydy. Vastasin että kyllä se sieltä löytyy ja vasta sitten sain oikean vastauksen.
  4. Tämä ei suoraan liity työhöni, mutta halusin testata silloisella ChatGPT:n ilmaisversiolla, osaako se kertoa, mitkä tekijät yhdistävät menestyneitä uutisotsikoita. Tein aiheesta erillisen blogikirjoituksen maaliskuussa 2023.
  5. Tämäkään ei liity työhöni kuin välillisesti, mutta rakensin minun ja kollegani Jaakko Lempisen vapaa-ajan projektille eli Olutta ja analytiikkaa -podcastille kokeilutarkoituksessa oman ChatGPT-ohjelman, joka kuvailee muun muassa, mitä teemoja olemme media-alan podcastissamme käsitelleet vähän suhteessa siihen, mihin suuntaan media kehittyy. Yksi vastaus oli mediaa ja vastuullisuutta, mikä onkin aivan totta – ja teemme tästä oman jakson vieraan kera piakkoin. Vastauksen taustaksi ChatGPT kävi esimerkiksi Media-alan tutkimussäätiön, konsulttiyhtiö Deloitten sekä eräiden brittiyliopistojen verkkosivuilla.

Mistä haaveilen?

Lyhyt vastaus: koska teen työssäni niin paljon presentaatioita eli esityksiä, toivoisin tekoälystä saumatonta kaveria siihen. Tämä mahdollisesti joskus toteutuukin yritystyökalujen kautta.

Ennen pitkää haaveilen myös käyttöliittymästä, jonka kanssa voisin keskustella tekstitse tai äänikomennoilla, ja saisin sen kautta kaiken tarvitsemani tiedon erilaisista järjestelmistä ja lähteistä, joita on monenlaisia. Näin olisi nopeampaa keskittyä asiantuntijatyön ytimeen eli näkemyksen tuottamiseen. Jos haluat kuulla tästä teemasta lisää, kuuntele Olutta ja analytiikkaa -podcastin uusin jakso täältä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Yhdeksän mediayhtiön strategiat superlyhyesti (+suorat linkit koko strategioihin)

Suomalaisten ja kansainvälisten mediayhtiöiden strategiapapereissa tavat kuvata valintoja ja painotuksia kohti haluttua päämäärää vaihtelevat osin siksi, että yhtiöt pitävät sisällään osin erilaista liiketoimintaa, mutta yhteistä on halu puolustaa demokratiaa tavalla tai toisella. Oheiset tiivistykset koskevat ylintä mahdollista lentokorkeutta – linkkien takana enemmän konkretiaa valinnoista ja painotuksista. Niin sanotun liiketoimintastrategian ja laajemmin strategian – jonka osaksi luen myös tarkoituksen (missio), suunnan (visio) ja arvot – välinen raja on veteen piirretty viiva.

New York Times, Yhdysvallat: 

New York Timesin tarkoitus eli missio on “etsiä totuutta ja auttaa ihmisiä ymmärtämään maailmaa”. Visioksi eli suunnakseen se ilmoittaa haluavansa olla englanninkielisen maailman tärkein tilattava uutispalvelu, jotta ihmiset voivat ymmärtää maailmaa ja olla vuorovaikutuksessa sen kanssa (’engage’ kääntyy tässä hieman huonosti…).

Linkki New York Timesin strategiaan (avautuu uuteen ikkunaan)

Keskisuomalainen, Suomi

Keskisuomalainen-konserni on kasvanut viime vuosina voimakkaasti yritysostoin, jotka ovat osa sen strategiaa. Konsernin vuosikertomuksessa 2022 on katsaus ”Yhdessä uudistuen”-strategian toteutumiseen vuosina 2018–2022, kuva yllä.

Vuosikertomuksen mukaan strategian keskeisimpiä osa-alueita on digitaalisen liiketoiminnan kehittäminen, mikä koskee sekä lehtibrändejä että ulkomainontaa. Keskisuomalainen täsmensi tänä syksynä aiemmin julkistamaansa tehostamisohjelmaa.

Keskisuomalaisella on vuosikertomuksessa mainitun hallinnointikoodin mukaan myös erikseen lausutut missio, visio ja arvot, mutta en onnistunut löytämään niitä viimeisimmistä vuosikertomuksista tai konsernin nettisivuilta. Samantyyppisiä teemoja löytyy ainakin yhtiön vastuullisuustavoitteistosta.

Linkki Keskisuomalaisen vuosikertomukseen 2022 (strategiasta aukeamalla 26–27)

Yleisradio, Suomi:

Julkisen palvelun mediana Ylen strategia tiivistyy sen nimeen “Kaikille yhteinen, jokaiselle oma”. Onnistumisen edellytyksenä strategiassa painotetaan sekä perinteisiä vahvuuksia että uudistumista. Strategian ytimessä on Ylen missio eli tarkoitus, ”Lisäämme ymmärrystä toisistamme ja maailmasta, vahvistamme suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria”.

Yle-lain mukaan Ylen tulee tarjota sisältönsä jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin eli iästä, sukupuolesta, varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Ylen strategiasta johdetut pitkän aikavälin strategiset tavoitteet vuosille 2021–2023 ovat:

1. Yle tavoittaa kaikki suomalaiset – parannamme suhdettamme lapsiin ja nuoriin

2. Yle on henkilökohtaisesti merkityksellinen ja tuottaa arvoa yhteiskunnalle

3. Suomalaiset luottavat Yleen – Ylestä tulee moniäänisempi

4. Ylen brändi vahvistuu

5. Yle on innostava työyhteisö – onnistumme ja uudistumme yhdessä

6. Yle on vastuullisuuden edelläkävijä luovalla alalla – edellytämme uusia ja kestäviä ratkaisuja itseltämme ja kumppaneilta

Lähteet: Ylen vuosikertomus 2022 ja Ylen strategia Ylen verkkosivuilla.

Schibsted, Norja (omistaa Suomessa Torin, Oikotien ja Rakentaja.fi:n):

Schibsted on yksi Pohjoismaiden suurimmista mediayhtiöistä. Se korostaa konsernistrategiassaan esimerkiksi paikallisen sisällön merkitystä, rohkeaa pitkäjänteistä luovaa ajattelua (”we think big and long term”) ja määrittelee itsensä ”digitaalisten brändien perheeksi”, jonka tehtävänä on voimaannuttaa ihmisiä päivittäin.

Linkki Schibstedin strategiaan (englanniksi)

Alma Media, Suomi

Alma Median tarkoitus eli missio on ”kiihdyttää yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan kestävää kasvua”. Visioksi eli suunnakseen se ilmoittaa haluavansa olla ”johtava eurooppalainen sisältö- ja palveluyritys, joka rohkeasti muovaa markkinaansa tuntien asiakkaidensa paikalliset tavat ja arvostukset.”

Näitä Alma edistää kolmen painopisteen kautta, jotka ovat digitaalinen transformaatio, digitaalisen liiketoiminnan kasvu sekä kansainvälistyminen.

Linkki Alma Median strategiaan (tarkoitus, visio, arvot)

Linkki Alma Median strategian kulmakiviin/painopisteisiin

Sanoma, Suomi

Pian toimitusjohtajaansa vaihtavan Sanoman tarkoitus eli missio on, että ”Oppimisen ja median kautta meillä on positiivinen vaikutus miljoonien ihmisten elämään joka päivä”. Sanoman keskeinen strateginen tavoite on nostaa oppimisliiketoiminnan liikevaihdon osuutta vähintään 75%:iin vuoteen 2030 mennessä. Tämän vuoden kolmannella neljänneksellä se oli jo 74% (kuva ylh. vas.). Toinen Sanoman liiketoimintanyrkeistä on media, joka kärsi ensin koronasta ja nyt kiristyneen taloustilanteen mukanaan tuomasta mainosmyynnin laskusta.

Linkki Sanoman strategiaan

Axel Springer, Saksa

Mm. Bild ja Die Welt -lehtiä julkaiseva mediajätti ilmoitti vuonna 2018 haluavansa olla Euroopan johtava digikustantaja ja vuonna 2023 yhtiö ilmoittaa verkkosivuillaan onnistuneensa tässä siirtymässä. Tästä eteenpäin Axel Springer tavoittelee ”kansainvälistä markkinajohtajuutta digisisällöissä ja digitaalisessa ilmoitusmainonnassa, kasvua kiihdyttäen”.

Linkki Axel Springerin strategiaan (lyhyt kuvaus)

Juttu Bildin ja Die Weltin ”täysin digitaalisesta tulevaisuudesta”

Norjan yleisradioyhtiö NRK:

Norjan yleisradion strategiassa näkyy Ylen lailla demokratian ja kulttuurin tukeminen ja vahvistaminen. Yhtiö tavoittelee sitä, että norjalaiset ”valitsisivat sen joka päivä”.

Linkki Norjan yleisradioyhtiön strategiaan (englanniksi)

Gannett, Yhdysvallat

Erityisesti paikallismedioihin profiloituneen mediajätin tarkoitus eli missio on ”voimaannuttaa yhteisöt kukoistamaan”. Gannett kertoo tarinoita yhteisöjen kautta ja ”voimistaa moniäänisyyttä läpi maan”. Yhtiön paikallismedioiden markkinointiratkaisut tarjoavat kasvuetua paikallisille yrityksille. Gannettin tunnetuin tuote on valtakunnallinen USA Today -lehti. Gannett sanoo strategiassaan asettavansa etusijalle digitaalisten liiketoimintojen kasvun ja pyrkivänsä ”maksimoimaan perinteisen printtiliiketoiminnan arvon”.

Linkki Gannettin strategiaan

Linkki Gannettin lyhyeen strategiakuvaukseen sijoittajille

Koska tässä kirjoituksessa käsitellään myös Yleä, todettakoon selvyyden vuoksi, että työskentelen Ylen strategiatiimissä, joka vastaa Ylen strategiaprosessista.

Tein vastaavan katsauksen hieman eri vinkkelistä kolme vuotta sitten. Sen voit lukea täältä.

Normaali
mediatoimiala, Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Suomalaiset uutissivustot 2003 & 2023 kuvapareina – nämä asiat ovat muuttuneet 20 vuodessa

Ylläolevat kuvat löytyvät isommassa koossa helpommin tarkasteltavina leipätekstin jälkeen.

Ensimmäiset uutispalvelut verkkoon julkaistiin Suomessa jo 90-luvun lopulla, mutta silloin kyse oli vielä enemmän tai vähemmän yksittäisten innostuneiden tekijöiden puuhastelusta. Vertasin suomalaisten uutismedioiden etusivuja 2003 ja 2023: nopealla vilkaisulla näyttää yllättävän samalta, kun ajattelee, miten maailma on muuttunut ja digitalisaatio edennyt, mutta tarkemmin ajateltuna kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut lukuisia muutoksia – sekä sisällöissä että palvelukehityksessä:

Personointi: etusivut eivät useimmiten nykyään enää näytä kaikille käyttäjille samalta kuin vain osittain. Henkilökohtaisuudesta on tullut digimedian oletusarvo. 20 vuotta sitten etusivut taitettiin käsipelillä, nykyisin työ on osittain automatisoitu.

Maksumuurit. Äkkiseltään tuntuu, että verkon maksumuuri on vain nykyajan ilmiö, mutta itse asiassa joitakin kokeiluja oli olemassa jo vuosituhannen alussa – esimerkiksi Helsingin Sanomien Verkkoliitteellä, jolla nimellä sitä kutsuttiin, oli joulukuussa 2003 ”muutama tuhat” maksavaa tilaajaa. Osa sisällöstä oli ilmaista, osa maksullista. Aamun paperilehden sisältöä vastaava verkkosisältö oli muuttunut maksulliseksi saman vuoden elokuussa myös paperilehteä tilanneille, ja asiakas saattoi ensimmäistä kertaa ostaa pelkän verkkolehden tilauksen (lähde: Suomen suurin, Helsingin Sanomat 1889–2019/ Jensen Eriksen, Mainio, Hänninen). Kirjautumalla ja maksamalla saa usein nykyisin parempaa palvelua, kun mediatalot pystyvät tuntemaan asiakkaidensa tarpeet paremmin.

Sisältöjen muutos: Jutut ovat osin pidentyneet sähkemäisestä lyhyttavarasta monipuolisempaan kerrontaan, juttuformaatit ovat monipuolistuneet (esim. livekerronta) aihevalikoima on laajentunut, visuaalisuus lisääntynyt merkittävästi (svaipattavasta instastorymäisestä kerronnasta puhumattakaan). 20 vuotta sitten ei myöskään ollut nykyisenkaltaista datajournalismia. Vuorovaikutteisuus, kuten lukijoiden osallistaminen, oli vasta pilke silmäkulmassa. Kommentointimahdollisuus juttuihin paikoin oli, mutta ei juttujen yhteydessä, vaan sanomalehden tapaan omalla ”palstallaan”, jonne keskustelunaiheita avattiin.

Uutissovellukset: nykyään lähes jokaisella mediatalolla tai yksittäisellä medialla on oma sovellus sen lisäksi, että uutisia kulutetaan selaimen kautta. Sovellus mahdollistaa esimerkiksi uutisilmoitusten lähettämisen käyttäjän kännykkään. 20 vuotta sitten tilattiin vielä tekstiviestiuutisia – mikään valtava hittikonsepti se ei ollut.

Hakukoneet ja some: Kaksi vuosikymmentä sitten ei tarvinnut juuri miettiä, miten tehdä sisällöistä hakukoneystävällisiä tai sellaisia, että niitä halutaan jakaa sosiaalisen median alustoilla. Nyt mietitään sitäkin. Uutisotsikoiden tärkeyttä alettiin miettiä toden teolla Facebookin yleistyessä, kun jutuista alkoi näkyä käyttäjille vain otsikot tai korkeintaan lisäksi ingressit.

Maailma oli tietysti myös yksinkertaisempi – ei tarvinnut esimerkiksi miettiä, onko somessa laulava Suomen tasavallan presidentti aito vai väärennös.

Mikä ei ole muuttunut? Navigaatiopalkkien sisältö näyttää aika lailla samalta: kotimaa, ulkomaat, talous, urheilu, viihde…

Kuvien lähde: Wayback Machine ja verkkopalveluiden selainetusivut.

Turun Sanomien verkkosivu lokakuussa 2003.

Turun Sanomien verkkosivu lokakuussa 2023.

Yle Uutisten verkkosivu lokakuussa 2003.

Yle-palvelun etusivu (selain) lokakuussa 2023.

Ilta-Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2003.

Ilta-Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2023.

Helsingin Sanomien Verkkoliite lokakuussa 2003.

Helsingin Sanomien verkkopalvelu lokakuussa 2023.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Yle Areena v. 2011 & 12, Ruutu 2010 & 14, Netflix 2008 & 2012…tältä tunnetut suoratoistopalvelut näyttivät ennen

Suoratoistopalvelujen työpöytäversioiden etusivut ovat kokeneet melkoisia muutoksia viime vuosina ja vuosikymmeninä. Kehitystä on ohjannut esimerkiksi personointi, jonka keskeinen mahdollistaja on palvelun käyttö kirjautuneena.

Netflixhän perustettiin jo 1997 dvd-bisnekseen – sen suoratoistopalvelu v. 2007. Samoihin aikoihin osuvat myös Yle Areenan ja Ruudun lanseeraukset.

Pääkuvan esimerkkien (2010-12) ja alla olevien kuvakaappausten lähde on Wayback Machine, joten osa alkuperäisistä kuvista ei välttämättä ole latautunut oikein.

Netflixin (Netflix.com) ”Selaa valikoimaa”-valikkonäkymä vuonna 2008:

Sanoman Ruutu (Ruutu.fi) vuonna 2014:

Yle Areena vuonna 2012:

Lue myös blogikirjoitukseni vuodelta 2018: ”Otsikot 15 vuoden takaa: Tältä näyttivät suomalaiset uutissivustot 2000-luvun alun juhannuksina”.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Arkisen strategiatyön kolme hiljaista faktaa, joita et työpaikkailmoituksissa näe

Kuva: Pete Aarre-Ahtio.

Tuotteliasta yhteisen suunnan siivittämää syksyn alkua kaikille strategiatyötä eri rooleissa tekeville! Strategia on valintoja, joilla pyritään kohti haluttua päämäärää. Eri yrityksissä tätä työtä tehdään eri tavoin, prosessein ja kokoonpanoin, mistä työstä voi ulospäin syntyä melko suurpiirteinen kuva. Totuus on, uskallan sanoa, piirun verran ja pilke silmäkulmassa, käytännönläheisempi. Tähän tapaan:

  1. Timanttinen tuote- tai muu idea voi aivan hyvin syntyä ”peppu edellä puuhun”-logiikalla eli ei todellakaan strategia tai jokin hyperfasilitoitu megaworkshop edellä, vaan esimerkiksi muutaman ihmisen keskustelusta aamuyön tunteina hiprakassa baarissa. Esimerkkejä baari-ideoiduista, strategiaa mainiosti tukevista hittituotteista media-alalta tiedän muutamankin 20-vuotisen urani varrelta, mutta jätetään ne nyt tässä salaisuudeksi. Näin se joskus menee, ja hyvä niin! Eihän strategia saa luovuutta tappaa.
  2. Ison kuvan ymmärtäminen, olennaisen erottaminen kohinasta ja erilaisten kytkösten analysointikyky on strategiatyössä tietysti hyvin tärkeää. Mutta se mikä jää vähemmälle huomiolle on, että myös to-della pieniä yksityiskohtia on tarvittaessa kyettävä hinkkaamaan armottomasti etenkin silloin, kun ollaan tietyssä kohtaa prosessisuppiloa. Tämä voi olla kaikkea mahdollista ydinviestien muotoilun ja ajatusviivan oikean pituuden väliltä. Tietäjät tietää. Suurpiirteisyydelle ei ole siinä veivaamisessa tilaa, joten eikun suurennuslasi kouraan!
  3. Prese, esitys, setti, dekki. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niitä tehdään paaal-jon. Presentekotaitojen pitää olla mintissä. Parhaat slaidikikat ja viilausoikopolut vaihdetaan kollegoiden kesken. Yksi on guru slidejen animoinnissa, toinen löytää aina parhaat kuvat, kolmas promptaa ne jo tekoälyllä. Slideja on muuten lähes aina liikaa. Vai milloin jaksat itse oikeasti paneutua 143 slaidiin jotain-jotain? Ajattele kohderyhmää. Vähemmän on enemmän! Pro tip: jos teet jotain oikein todella tykkikamaa, ota kopio talteen tai lähetä siitä pdf omaan mailiisi, koska yksi työelämän lainalaisuus on, että ATK voi pettää aina, vaikka kuinka oltaisiin pilvessä. Versiohistoriaan ei ole ihan aina luottaminen.

PS. Tuoreena lukuvinkkinä Suomen Strategisen Johtamisen Seuran kirja-arvio kirjasta Avoin strategia/Suljettu strategia (Leskelä & Luomaranta 2023): ”Avoimen strategian suurimpana kysymyksenä SSJS:n kirjakerho pohtii samaa, mitä Leskelä ja Luomaranta: onko strategian avoimuuden aikakauden huippu jo ohi? Geopoliittiset jännitteet, taloudellisten valtasuhteiden globaali uusjako ja polarisoituminen. Olemmeko nyt post-avoimuuden aikakaudella?”

PPS. Minun taustastani pääset jyvälle vaikkapa täältä (siirtyy Linkedin-postaukseen, käyhän samalla seuraamassa!). Kuvan otti Pete Aarre-Ahtio.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

HVOD, AVOD, TVOD, SVOD, BVOD, OTT, FAST…TV-bisneksen lyhenneralli kertoo rahoitusmallien erottelusta ja ilmatilan ottamisesta

Kuvituskuva: Stable Diffusion.

Tämän tekstin lopusta löytyy lyhyt sanakirja tv-bisneksen nykylyhenteistä, mutta kiinnostavampi kysymys on, miksi niitä syntyy kuin sieniä sateella. Asiakastahan ei voisi vähempää kiinnostaa, katsooko AVOD:ia, HVOD:ia vai BVOD:ia.

Aivan perimmäinen syy lyhenteiden synnylle on television kytkeytyminen internetiin, jolla silläkin on omia lyhenteitään, kuten CTV eli connected tv, joka viittaa laitteeseen, tai OTT eli over-the-top, joka viittaa netin yli välitettävään televisiopalveluun millä tahansa laitteella (jos olen oikein ymmärtänyt, huoh, internet ei ole täysin yksimielinen).

Lyhyt vastaus lyhenneviidakkoon lienee, että lyhenteet helpottavat erilaisten liiketoiminta- ja rahoitusmallien luonnehdintaa. Uusien termien keksimisen taustalla on myös halua ottaa ilmatilaa mainostajien ja muiden toimijoiden silmissä. Lyhenteet helpottavat viestintää yritysten ja ihmisten välillä, mutta näin alaa tiiviisti seuraavallekin kartalla on vaikea pysyä, mitä milläkin tarkoitetaan.

Asiaa ei helpota, että termit limittyvät.

Tässäpä lyhyt televisio-suomi-sanakirja, silvuplee:

SVOD = Subscription Video On Demand eli käytännössä kuukausi- tai vuosimaksullinen tilausvideopalvelu (suomenkielisestä tilausvideo-termistä lisää Kielikellossa). Esimerkiksi Netflix tai Disney+ ovat SVOD-palveluita. VOD tarkoittaa joko laitteelle ladattuna tai suoraan verkkopalvelusta katsottavaa videota.

AVOD = Advertising-based Video On Demand eli VOD-katselua, joka edellyttää mainosten katsomista, mutta tilausmaksua ei ole (tosin internetin perusteella joidenkin mielestä myös tilausmaksullinen mainoksellinen suoratoistokatselu voi olla AVOD:ia…). Esimerkiksi Ruutu Suomessa on AVOD-palvelu.

Kuukausimaksullista Ruutu+:aa joku saattaisi kutsua ASVOD:iksi eli Ad-supported Subscription Video On Demandiksi, mutta tämä lyhenne ei ole kovin yleinen. Ruutu+-tilaus on lähes muttei täysin mainokseton, eli olisikohan täsmällisempi uusiotermi, tässä hätäisesti itse keksittynä, PASVOD, eli Partly Ad-Supported Subscription Video On Demand, heh.

Ruutu on syönyt sisäänsä paitsi AVOD:ia, myös FAST:ia. Ks. seuraava kohta. AVOD on tilattavaa videota, mutta FAST ei, sillä FAST nautitaan silloin kun se esitetään.

FAST = Free Ad-Supported Streaming Television on kattotermi mainosrahoitteiselle netin kautta katsottavalle tv-palvelulle, joka toimii perinteisen tv:n tapaan siinä, että ohjelmat katsotaan silloin kuin ne esitetään (tsekkaa Kari Haakanan hyvä kirjoitus aiheesta). Suomessa voit katsoa Ruudun Pluto TV -sateenvarjon alta FAST:ina esimerkiksi Walker Texas Rangeria tai Ryhmä Hauta vuorokauden ympäri omilta kanaviltaan.

BVOD = Broadcaster Video On Demand viittaa perinteisten tv-toimijoiden VOD-palveluihin. Esim. Yle Areena tai BBC:n iPlayer.

HVOD = Hybrid Video on Demand eli minkä tahansa VOD-rahoitusmallien yhdistelmä, eli asiakkaalle on palvelun käyttämiseksi tarjolla useita erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Netflix, jossa on sekä mainoksellinen että mainokseton tilausvaihtoehto (mainoksellinen ei vielä Suomessa) on HVOD:ia.

TVOD = Transactional Video On Demand eli maksullinen videonvuokraus. Esimerkiksi leffa, joka on vuokrattu kertamaksulla Elisa Viihteestä tai AppleTV:stä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Digital News Report 2023: Suomen-maaraportin 25 kiinnostavinta poimintaa

Tekstin rooli suomalaisten uutiskulutuksessa on yllättävästi vahvistunut ”tiktoksaation” aikakaudella, uutisluottamus voi kansainvälisen trendin vastaisesti eli hyvin, verkkouutisista maksavien osuus on suurimmillaan, verkkoon kytketyn television rooli uutisten seuraamiseen nousussa ja uutisten verkkokommentoinnin kielteisesti kokevien osuus suurempi kuin jopa Yhdysvalloissa.

Muun muassa nämä tiedot ilmenevät tänään julkaistusta Uutismedia verkossa 2023 -tutkimuksesta, joka on Reuters-instituutin Digital News Report 2023:n eli maailman suurimman uutistutkimuksen maaraportti. Tutkimus julkaistaan vuosittain kesäkuussa.

Päätutkimuksen iso kuva on, että epävarma maailmantilanne ja kiihtyvä ilmastonmuutos korostavat riippumattoman ja kestävästi rahoitetun journalismin tärkeyttä, mutta tummia pilviä tuovat laskevat luottamusluvut (vertailtujen maiden keskiarvo laski kaksi prosenttiyksikköä), vaikeudet pitää asiakkaita medioiden omilla alustoilla (uutispalveluihin suoraan tuleminen heikkenee ja sosiaalisen median rooli uutislähteenä vahvistuu) sekä epävarmat talousnäkymät. Suomen tilanne on verrattain erittäin hyvä, vaikka huoliakin on.

Seuraavassa 25 poimintaa Uutismedia Verkossa 2023 -raportista (suluissa mainitut kuviot tai taulukot löytyvät luettavuuden helpottamiseksi kirjoituksen lopusta):

  1. Suomalaisten luottamus uutisiin ei ole heikentynyt, vaan edelleen vahvistunut hieman, toisin kuin monissa muissa maissa kriisivuosien jälkeen. Suomi on uutisluottamuksen ylivoimainen ykkösmaa (kuvio 26). Useimpiin uutisiin yleensä luottavien osuus pysyi edellisvuoden lukemassa 69% ja luottamus itse seuraamiinsa uutisiin nousi prosenttiyksikön 76%:iin. Tutkimuksen mukaan Suomen korkeiden lukujen taustalla voi olla useita tekijöitä, kuten yleinen luottamus instituutioihin, Venäjän hyökkäyssota, Julkisen sanan neuvoston vakiintunut asema sekä viestinten poliittinen sitoutumattomuus, mikä estää Yhdysvaltain kaltaisen toisiaan nokittelevan mediakentän syntymisen. Tutkimuksen mukaan voi olla, että polarisoituvat keskustelut yhteiskunnassa ”saavat ihmiset valitsemaan tiukemmin puolensa, jolloin Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa kannoistaan epävarmat todennäköisemmin siirtyvät luottavan enemmistön kuin epäilevän vähemmistön joukkoon”.
  2. Perussuomalaisia äänestäneistä uutisiin luottaa keskimääräistä harvempi (kuvio 31). Sama ilmiö näkyy, kun medioita luetellaan nimeltä (taulukko 13).
  3. Perinteisten uutislähteiden eli painettujen lehtien, radion ja television tavoittavuus notkahti (kuvio 1). Esimerkiksi radion ja television uutislähetysten tavoittavuus on laskenut yhdeksässä vuodessa 11 prosenttiyksikköä (kuvio 3). Verkon uutislähteiden tavoittavuus on ennallaan.
  4. Uutisia vain verkosta seuraavien osuus on nousussa. Lähes joka neljäs suomalainen seuraa uutisia pelkästään verkosta (kuvio 2)
  5. Kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen moni suomalainen hakee yhä uutisensa suoraan verkkosivuilta (kuvio 10). Tätä pidetään jopa yhtenä syynä uutisten korkeaan luottamukseen.
  6. Verkkoon kytketyn television rooli uutisten seuraamiseen on nousussa (kuvio 15): se ohitti nyt jo tabletin.
  7. Verkkouutisten lukemisen suosio on lisääntynyt ja niiden katselun suosio vähentynyt (kuviot 44, 45), mitä raportin koostamisesta vastannut tutkija Esa Reunanen pitää yllättävänä. ”Verkkouutisten esitystavat ovat monipuolistuneet, ja videoklipit täydentävät tekstimuotoista kerrontaa. Näyttää kuitenkin siltä, että verkossa uutiset halutaan edelleen myös tekstimuodossa”, Reunanen sanoo Suomen Lehdistölle. Teksti on kysyttäessä ylivoimaisesti mieluisin uutisten kulutusmuoto myös nuorissa, vaikka katselu ja kuuntelu korostuvat suhteessa muihin. Uutisten kuuntelun suosio koko väestössä on noussut hieman podcastmarkkinan kasvun myötä. Tekstin etuna pidetään mm. silmäiltävyyttä: epäkiinnostavan kohdan voi sivuuttaa helpommin kuin videolla, jossa käyttökokemusta häiritsevät mainokset.
  8. Noin puolet Suomessa digitilauksen tehneistä tilaa Hesaria. Merkillepantavaa on Iltalehden maksullisen Plus-liitteen nousu: 16% digitilauksen tehneestä suomalaisesta kertoo tilanneensa sitä. Uutistilauksensa peruuttaneilla tavallisin syy on rahapula tai tilauksen kalleus.
  9. Molemmat iltapäivälehdet Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat lisänneet painettujen lehtiensä viikkotavoittavuutta useita prosenttiyksiköitä (taulukko 2), mitä voi pitää yllättävänä.
  10. Sen sijaan verkon viikkotavoittavuus tässä (kysely)tutkimuksessa laski molemmilla iltapäivälehdillä hieman edellisvuoden luvuista. Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat edelleen ylivoimaisesti Suomen suurimmat uutismediat verkossa.
  11. Sosiaalista mediaa pääasiallisena uutislähteenä käyttävien osuus ohitti 18-24-vuotiaissa ensi kertaa pääasiassa suoraan uutissivuille menevien osuuden (kuvio 11). Koko väestön tasolla osuudet ovat pysyneet kuitenkin melko samoina. 25-34-vuotiaat jopa menivät useammin suoraan uutissivustoille kuin vuotta aiemmin. Somen rooli nuorten uutisväylänä on kokonaisuudessaan vahvistunut.
  12. Kiinnostus uutisiin laskee yhä (kuvio 16). Kärjistäen: nuoremmat, matalammin koulutetut ja matalatuloiset ovat vähemmän kiinnostuneita kuin vanhemmat, korkeammin koulutetut ja hyvätuloisemmat.
  13. Uutisjuttujen jakaminen pikaviestinten kautta linkkeinä yleistyy edelleen (kuvio 18)
  14. Uutisten kommentointi somessa tai uutissivustoilla ei ole lisääntynyt (kuvio 18). Kommentointi on Suomessa vähäisempää kuin tutkimuksen muissa maissa keskimäärin.
  15. Uutisten verkkokommentoinnin kielteisesti kokevien osuus on Suomessa suurempi kuin jopa Yhdysvalloissa, mitä voi pitää tutkimuksen mukaan yllättävänä (kuvio 20).
  16. Viidennes suomalaisista välttelee uutisia vähintään toisinaan. Luku on kasvanut Suomessa viime vuosina hieman (nyt +1%-yksikkö edellisvuoteen) ja on muihin maihin verrattuna pieni. Välttely on tutkimuksen mukaan keskimääräistä yleisempää naisten, nuorten ja vähätuloisten keskuudessa. Esimerkiksi 18-24-vuotiaista uutisia joskus välttelevistä joka viides on poistanut uutisilmoitukset käytöstä tai vähentänyt niitä. Vältellyimmät uutisaiheet ovat Ukraina-uutiset, terveysuutiset ja ilmastonmuutosta ja ympäristöä koskevat uutiset sekä rikoksia ja henkilökohtaista turvallisuutta käsittelevät uutiset (kuvio 24). Uutisia välttelevät myös uutisista kiinnostuneet.
  17. Verkkouutisista maksavien osuus on Suomessa suurimmillaan, nyt 21 prosenttia. Muutokset ovat olleet viime vuosina pieniä. Tyypillisimmät maksutavat ovat jatkuvat tilaukset joko pelkkinä digitilauksina tai yhdistelmänä printin kanssa (kuvio 36). Harva tilaa useampaa kuin yhtä uutisvälinettä.
  18. Verkkouutisista maksavat muita tyypillisemmin nuoret, hyvätuloiset, korkeasti koulutetut sekä uutisista ja politiikasta kiinnostuneet. Tilauksia muutetaan herkästi: 43% digitilaajista kertoo tehneensä tilauksiinsa muutoksia viimeisen vuoden aikana. Seitsemän prosenttia on peruuttanut tilauksen.
  19. Halpa hinta on suosituin kannustin verkkouutisista maksamiseen. Verkkouutisista maksamattomilta kysyttiin nyt, mikä saisi heidät maksamaan uutisista. Esimerkiksi helpompi käytettävyys ei saisi kovin montaa maksamaan (taulukko 19). Verkkouutisista maksaneilla kannustinten kärkeen nousevat hyvä tarjous tai kokeilujakso, helppokäyttöisyys tai yksinoikeudella saatava sisältö (taulukko 20).
  20. Yksittäisten toimittajien uutiskirjeillä, podcasteilla tai YouTubekanavilla ei tutkimuksen mukaan Suomessa juuri ole maksavia tilaajia.
  21. Tiktokin suosion yleinen nousu heijastuu myös sen rooliin uutislähteenä, jona se ei kuitenkaan vielä ole koko väestön tasolla ohittanut esimerkiksi Twitteriä (kuvio 43). Sekä Instagramin että Tiktokin yleinen käyttö kasvaa suhteessa kovempaa kuin niiden uutiskäyttö.
  22. Podcasteja kuuntelee kolmannes suomalaisista (kuukausitavoittavuus). Määrä on pysynyt ennallaan. Tästä podcasteja kuuntelevasta kolmanneksesta kolmannes kertoo käyttäneensä podcastien kuunteluun aiempaa enemmän aikaa.
  23. Yleisradio on Suomen luotetuin media (kuvio 32). Ylen luottamusarvioiden keskiarvo 8.0/10 on korkeimmillaan vuosiin (taulukko 11). Vastaajia pyydettiin arvioimaan medioita asteikolla nollasta kymmeneen, jossa nolla on ei lainkaan luotettava ja 10 erittäin luotettava. Yleisradion uutisia pitää joko hyvin tai melko luotettavana 87% suomalaisista, kun edellisvuonna luku oli 85%. Ylen uutisia hyvin epäluotettavana pitää kolme prosenttia suomalaisista. Luku on pysynyt samana.
  24. Julkisesti rahoitettuja uutispalveluja tärkeinä pitävien osuus on tutkituista maista suurin Suomessa (Yle). Tutkimuksessa kysyttiin julkisesti rahoitettujen uutispalveluiden tärkeydestä kahdella tavalla: tärkeydestä itselle (Suomessa 70 % pitää erittäin tai melko tärkeinä) sekä tärkeydestä yhteiskunnalle (Suomessa 79 % pitää erittäin tai melko tärkeinä). (kuviot 33 ja 34).
  25. Eri puolueita äänestäneiden keskuudessa Yleisradion uutispalvelut ovat yleensä tärkeitä sekä itselle että yhteiskunnalle. Tuloksissa kuitenkin näkyy se, että perussuomalaisten äänestäjät suhtautuvat ylipäänsä kielteisemmin uutismediaan:

”Erot ovat pieniä lukuun ottamatta perussuomalaisia, joiden keskuudessa julkisesti rahoitettuja uutispalveluja tärkeinä pitävien osuus on keskimääräistä matalampi.- – – Kuitenkin myös perussuomalaisia äänestäneistä hieman yli puolet pitää Yleisradion uutisia itselleen tärkeinä ja noin kaksi kolmasosaa yhteiskunnalle tärkeinä.”

Alta löytyvät kaikki kuvat ja taulukot, joihin luettelossa on viitattu. Lähde: Uutismedia verkossa 2023.

Suomessa Digital News Report -tutkimusta rahoittaa Media-alan tutkimussäätiö. Suomeen pureutuvan maaraportin toteuttamisesta vastaa Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksen tutkija Esa Reunanen.

Lue myös hiljattain julkaistu kirjoitukseni: ”Näin median muutosta on ennakoitu 2012–2022 – Reuters-instituutin Digital News Reportit vuosi vuodelta tiivistettynä”

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Näin median muutosta on ennakoitu 2012–2022 – kolme pointtia Reuters-instituutin Digital News Reporteista vuosi vuodelta tiivistettynä

Kävin läpi vuosien 2012–2022 Digital News Reportit eli Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin maailman suurimmat vertailevat uutistutkimukset, jotka tehdään vuosittain. Suomessa maakohtainen raportti kulkee nimellä Uutismedia verkossa.

Vuoden 2023 Digital News Report julkaistaan 14. kesäkuuta ja käyn sen tuolloin tuoreeltaan läpi blogissani. Mutta sitä ennen katse taaksepäin.

Kymmeneen vuoteen mahtuu jälkeenpäin katsoen selkeitä kehityskulkuja, kuten maksuhalukkuuden nousu (jota pidettiin 2013 ”toivoa herättävänä”) ja sitä kautta tilaajapohjaisen liiketoimintamallin yleistyminen mainosten rinnalle, printtimedian digisiirtymän vauhdittuminen, sosiaalisen median ja mobiilin merkityksen kasvu uutislähteenä, Facebookin nousu ja sittemmin merkityksen lasku uutislähteenä, huoli väärennetyn tiedon leviämisestä ja sen vaikutukset sekä perinteisen median että somen luotettavuuteen. Muutokset eivät kuitenkaan ole samanlaisia kaikissa maissa tai ikäryhmissä, vaan – ChatGPT:n sanoin, ne ”vaihtelevat maantieteellisesti, kulttuurisesti ja sukupolvien välillä”. Olen käyttänyt oheisen listan tiivistämisessä ChatGPT:tä syöttämällä sille kunkin vuoden raportin johdannon ja keskeiset poiminnat -osiot. ChatGPT:n vaikutus näkynee tietyissä sanamuodoissa, mutta olen erikseen tarkistanut, että tekoäly on tiivistänyt substanssin oikein.

2012

– Uutisten seuraaminen vaihtelee maittain. Saksassa lähes 90% lukee uutisia päivittäin, kun taas Isossa-Britanniassa vain 75% tekee niin.

– Euroopassa ei tapahdu Yhdysvaltojen tapaan nopeaa siirtymistä printtimediasta digitaaliseen. Saksalaiset ovat perinteisten katselu- ja lukutapojen kannalla ja käyttävät vähiten verkkouutisia.

– Nuoret lukevat uutisia enimmäkseen verkossa, kun taas vanhemmat ikäryhmät suosivat televisiota. Sosiaalista mediaa käytetään enemmän uutisten löytämiseen ja jakamiseen.

2013

– Uutiset muuttuvat mobiilimmiksi, vuorovaikutteisimmiksi ja reaaliaikaisemmiksi, erityisesti nuoremman väestön keskuudessa.

– Digitaalisen muutoksen eteneminen vaihtelee maittain maantieteen, kulttuurin ja kunkin maan harjoittaman politiikan vaikutuksesta.

– Perinteiset mediat, erityisesti sanomalehdet, joutuvat osaksi kovenevaa kilpailua ja liiketoiminnan disruptiota, mutta toivoa herättää esimerkiksi kasvava halukkuus maksaa digitaalisista uutisista.

2014

– Tuoreimmat tiedot kertovat digitaalisen uutismedian muutoksesta. Mobiili- ja sosiaalisen median kautta tapahtuva kulutus korostuvat, ja syntyy uusia journalistisia organisaatioita.

– Älypuhelimet ja tabletit ovat yleistyneet merkittävästi, kun taas tietokoneiden käyttö uutisten lukemiseen on vähentynyt. Useat ihmiset käyttävät useampaa kuin yhtä digitaalista laitetta viikoittain uutisten seuraamiseen, ja matkapuhelin on noussut tärkeimmäksi uutislähteeksi.

– Facebook on kaikkein merkittävin sosiaalinen media uutisten seuraamiseen, kun taas Twitter vaikuttaa eniten Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Isossa-Britanniassa. Eurooppalaiset arvostavat neutraalia uutisointia, kun taas amerikkalaiset haluavat kuulla brändien ja toimittajien näkemyksistä.

2015

– Tämän vuoden tiedot kertovat, että sosiaalisen median ja mobiilin merkitys uutislähteenä voimistuu, samalla kun perinteisen työpöytäpohjaisen internetin käyttö vähenee ja verkkovideoiden kulutus kasvaa merkittävästi.

– Perinteiset mediakanavat, erityisesti televisio, säilyttävät edelleen keskeisen roolinsa, mutta on huomattavissa selvää eroa eri maiden ja sukupolvien välillä siinä, miten uutisia etsitään, kulutetaan ja jaetaan.

– Älypuhelin on noussut merkittävimmäksi digitaalisen uutisoinnin välineeksi, mikä vaikuttaa kulutukseen, formaatteihin ja liiketoimintamalleihin. Tiedot viittaavat siihen, että muutama menestyvä brändi hallitsee tätä aluetta, kun taas muut kamppailevat tavoittaakseen laajempaa yleisöä sekä sovellusten että selainten kautta.

2016

– Tänä vuonna on nähtävissä, että uutisten kulutuksen pirstaloituminen voimistuu, mobiili korostuu ja verkkosivuja käytetään yhä useammin mainoksenesto päällä. Tämä asettaa paineita sekä perinteisille että digitaalisille uutistoimijoille ja muuttaa uutisten paketointi- ja jakamistapaa.

– Printtimyynnin lasku ja digitaalisen talouden haasteet aiheuttavat työpaikkojen menetyksiä ja kustannusten leikkauksia useissa maissa. Verkkoalustojen ja laitteiden käyttö uutisten seurantaan kasvaa, kun taas printin merkitys vähenee.

– Sosiaalinen media, erityisesti Facebook, on merkittävin uutislähde ja jakamisalusta. Nuoret suosivat sosiaalista mediaa uutisten lähteenä enemmän kuin televisiota. Television merkitys on edelleen suuri, mutta sen käyttö vähenee, kun taas älypuhelinten käyttö uutisten lukemiseen kasvaa.

2017

– Sosiaalisen median ja internetin vaikutus epäluottamukseen ja ”fake news” -ilmiöön vaihtelee eri maissa ja johtuu usein poliittisesta polarisaatiosta ja koetusta valtavirtamedian harhaanjohtavuudesta.

– Ihmiset kohtaavat sosiaalisen median, uutiskoostinten ja hakukoneiden kautta keskimäärin monipuolisempaa sisältöä kuin ei-käyttäjät, vaikka “kaikukammioita” ja “kuplia” on toki olemassa.

– Digitaalinen muutos etenee eri tahtiin eri maissa. Tutkimus osoittaa, että digitaaliset alustat ja mobiililaitteet ovat kasvavassa roolissa uutisten kulutuksessa.

2018

– Sosiaalisen median osalta viestisovellusten käyttö uutisten kuluttamisen lähteenä ja niiden välittämiseen kasvaa.

– Luottamus uutisiin pysyy suhteellisen samana. Luottamus kuluttajan itsensä käyttämiin uutisvälineisiin on suurempaa kuin hakukoneiden ja sosiaalisen median kautta löydettyihin uutisiin.

– Kuluttajat ovat huolissaan väärennetyn ja todellisen sisällön sekoittumisesta internetissä. Huoli on suurin maissa, joissa on polarisoituneita poliittisia tilanteita ja korkea sosiaalisen median käyttöaste.

2019

– Uutismedia kohtaa haasteita nousevan populismin, poliittisen epävakauden ja teknologiajättien vaikutuksen vuoksi.

– Uutisorganisaatiot siirtyvät kohti tilauspohjaisia malleja, kun taas alustajätit arvioivat rooliaan uudelleen.

– Luottamus uutismediaan laskee monissa maissa, ja huoli väärästä tiedosta ja perinteisen median kyvystä valvoa vallankäyttöä kasvaa.

2020

– Koronaviruskriisi on lisännyt uutisten kulutusta ja kasvattanut luottamusta perinteisiin uutislähteisiin, erityisesti televisioon ja verkkolähteisiin.

– Huoli väärästä tiedosta ja salaliittoteorioista on edelleen korkealla, ja sosiaalisen median käyttö on kasvanut merkittävästi.

– Digitaaliset tilausmallit, kuten sähköpostin uutiskirjeet tai podcastit, ovat kasvattaneet suosiotaan ja auttavat uutisorganisaatioita sitouttamaan yleisöjään.

2021

– Koronapandemia on synkkä varjo paitsi terveyden, myös uutismedian yllä. Painettujen sanomalehtien laskusuhdanne jatkuu, ja monet itsenäiset mediayritykset kärsivät taloudellisesti.

– Luottamus uutisiin on kasvanut pandemian seurauksena. Luottamus hakutuloksista ja sosiaalisesta mediasta saatuun uutisointiin on pysynyt suurin piirtein samana.

– Televisiouutiset ovat säilyttäneet vahvan asemansa monissa maissa, kun taas sanomalehdet ovat kärsineet jyrkästä laskusta ja siirtyneet digitaaliseen suuntaan. Monet nuoret, naiset ja vähemmistöt kokevat, että he näkyvät mediassa aliedustettuina.

2022

– Raportin näyttämä kuva on hieman vähemmän optimistisempi kuin viime vuonna. Kiinnostus uutisiin ja uutisten kulutus ovat vähentyneet monissa maissa, samalla kun luottamus on laskenut lähes kaikkialla (huom. ei Suomessa, päin vastoin).

– Nuorempien ikäryhmien uutistottumukset ovat muuttuneet merkittävästi, erityisesti sosiaalisen median kasvun myötä. He käyttävät uusia visuaalisia alustoja, kuten TikTokia ja Instagramia, enenevässä määrin uutisten lähteenä.

– Koronapandemia ja muut viime vuosien tapahtumat ovat kiihdyttäneet digitaalisen, mobiilin ja alustapainotteisen mediaympäristön rakenteellisia muutoksia, mikä vaikuttaa journalismin liiketoimintamalleihin ja formaatteihin.

Tutustu yksityiskohtaisemmin Digital News Report 2022:een (vuoden 2023 raportti julkaistaan 14.6.2023):

Uutisluottamus pompsahti Suomessa: Digital News Report 2022 on julki – tässä päähavainnot
7 kiinnostavaa kuvapoimintaa Suomen uutismedian tilasta Digital News Report 2022:n Suomen-maaraportista
Normaali
Strategia ja liiketoiminta

FAST-huuma levisi nyt uutismediaan – Washington Postilta oma kanava

Kirjainyhdistelmä FAST on jonkin aikaa ollut todella kuuma peruna suoratoistobisneksessä, ja nyt myös yhä useammat uutistoimijat yrittävät katsoa, mihin trendi kantaa. Washington Post on juuri julkaissut oman FAST-uutiskanavansa Amazon Freeveessä, joka on amerikkalainen mainospohjainen suoratoistopalvelu.

Free ad-supported streaming television. FASTissa on kyse netin kautta älytelkkarista tai kännykästä katsottavista puhtaasti mainosrahoitteisista kanavista (yksi suurimmista on Paramountin Pluto TV), jotka ovat logiikaltaan lineaarisia, eli ohjelmat katsotaan silloin, kun ne esitetään. Netflixistä FAST eroaa siinä, että sitä ei tarvitse tilata, vaan se on vapaasti katsottavissa.

FAST voi olla joko täysin samaa lähetysvirtaa kaikille lineaarisen telkun tapaan tai personoitu, eli näyttäytyä eri käyttäjille erilaiselta, tämän kiinnostuksen kohteiden mukaan painottuen.

Teknologiajulkaisu Verge on pitänyt FASTia ”television tulevaisuutena”. Suoratoistopalvelujen tilausmäärät eivät voi loputtomiin kasvaa, ja kasvua etsitään muualta. Toisaalta kotitalouksissa mietitään, mistä tilauksista voidaan säästää, kun talousnäkymät synkkenevät.

FAST-kanavien määrä kasvaa rajusti, ja Youtubekin on lähtenyt niitä kokeilemaan. Kansainvälisissä julkaisuissa puhutaan kolmenumeroisista kasvuprosenteista lyhyessä ajassa, mutta absoluuttisia lukuja näkee vähemmän: toistaiseksi on siis vielä arvoitus, missä määrin FASTeista on toimijoille rahasammoksi, mutta kanavan pystyttämisen panos-tuotos on mitä ilmeisimmin hyvä.

FASTien kasvun yhtenä tulevaisuuden haasteena lienee ainakin löydettävyys: miltä käyttäjien laitteet näyttävät, kun valikot ovat jo nyt melko lailla täynnä ”kanavasillisalaattia”. Personointi ei tätä välttämättä täysin ratkaise.

Mistä ne fastit sitten käytännössä löytyvät? Jos esimerkiksi omistat Samsungin älytelkkarin kuten minä, FAST-kanavat löytyvät ilmaisesta Samsung TV Plus -palvelusta. Palvelu toimii myös kännykällä. FAST-kanavilta löytyy mm. lastenohjelmia, toimintaa ja draamaa. Sisällön laatu vaihtelee melkoisesti. Uutisia sieltä löytyy myös, nimittäin ainakin Guardian-lehden FAST-kanava, joka perustettiin loppuvuonna 2022. Brittiläinen media-alan julkaisu Press Gazzette kertoo, että useilla mediatoimijoilla on jo omat FAST-kanavansa, kuten Sky Newsillä, Al Jazeeralla, NBC Newsillä tai Bloombergilla. Press Gazzetten mukaan Guardian-lehti on ilmeisesti ainoa lehtitaustainen toimija Washington Postin ohella, jolla on oma FAST-kanava.

Mutta uutiset ja FAST? Hieman skeptinen olen. Millaista erottuvuutta tai lisäarvoa uutis-FAST tarjoaa muuhun valtavaan valikoimaan verrattuna? Miksi valitsisin telkustani juuri 24/7-tyyppisen uutis-suoratoiston miljoonasta vaihtoehdosta, etenkin jos mitään isoa uutistapahtumaa ei ole päällä? Uutiset eivät historiallisesti ole olleet kovin hyvää suoratoistobisnestä, ainakaan pääasiallisena liiketoimintamallina. Hyvässä muistissa on mm. CNN:n suoratoistoseikkailu CNN+, joka kuopattiin alkumetreillä.

Uutismedian FAST-kokeiluja kyllä puoltaa hyvä panos-tuotos: jos halvalla saa, miksei kannattaisi kokeilla. Veikkaan kuitenkin, että monesta kokeilusta ei tule pysyvää.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Näin syntyi 1 minuutissa Google Slides -prese uutismediasta tekoälytyökalu SlidesAI:lla – tässä työkalun plussat ja miinukset

Tämä(kään) tekoälytyökalu ei ajattele puolestasi, mutta kyllä se lupaamansa asian kieltämättä pienin varauksin tehokkaasti hoitaa.

Kokeilin SlidesAI-työkalua, joka ladataan Google Slides -esitysohjelman laajennusosaksi, ruokitaan sitten haluamillaan teksteillä ja painetaan Enteriä. Prese syntyi tässä tapauksessa alle minuutissa – jos siis lasketaan vain tuo Enterin jälkeinen ruksuttaminen.

Olen liittänyt tämän kirjoituksen loppuun muokkaamattomina ne 5 slideä, jotka SlidesAI teki antamani lähdetekstin pohjalta suoraan Google Slides -muotoon. Myös lähdeteksti on mainittu lopussa.

Miinukset:

  • Alkusäätäminen vei 5–10 minuuttia. En mielestäni ihan tumpelo ole tietokoneiden kanssa, mutta tästä en olisi selvinnyt ilman varmistavaa kyselyä valistuneemmalle kaverilleni. Isoin ongelma: uskaltaako juuri tähän ohjelmaan luottaa? Ovatko sen esittämät vaateet tietojeni käytöstä “normi” vai ei? Jouduin myös lopulta avaamaan SlidesAI:lla rikastetun Google Slidesin eri selainohjelmassa kuin yleensä, koska se ei tykännyt kahdesta yhtä aikaa kirjautuneena olevasta sähköpostitilistä. Incognito-moodi olisi ollut toinen vaihtoehto.
  • Työkaluun ei voi eikä kannata syöttää mitä tahansa, koska se voi periaatteessa päätyä minne tahansa. Syötä vain sellaista tietoa, jonka julkisuuteen päätyminen ei itseäsi haittaisi. Vrt. SlidesAI:n tietoturvasivu: We make every effort to protect your personal information and keep it secure. However, please be aware that no internet transmission is 100% secure, and we cannot guarantee the security of your information. By using our Add-On, you accept the inherent risks of providing information online and will not hold us responsible for any breach of security.
  • Lopputuloksen suomi ei ole aivan täydellistä (Helposti toki itse muokattavissa).

Plussat:

  • Hoitaa lupaamansa homman nopeasti, vaikkei täydellistä teekään.
  • Helppo käyttöliittymä.
  • Presen manuaalinen viimeistely on helppoa.
  • Kuvien vaihtaminen toisiin tekoälyllä luotuihin on helppoa. Ylipäänsä visun kanssa ei tarvitse välttämättä käsin venkslata lainkaan. Tämä on iso syy, miksi voisin kuvitella käyttäväni tällaista työkalua jatkossakin, ei välttämättä niinkään tekstit.

Syöttämäni lähdeteksti oli tämä (blogistani):

Kun laitetaan riviin yli 300 mediapomoa yli 50 maasta ja kysytään heiltä, mitkä ovat uutismedian menestyksen kannalta tärkeimmät kysymykset vuonna 2023, niitä syntyy viisi (lähde: Reuters-instituutin vuosiennakointi):

  1. Kuinka uutismedia kykenee selviämään talouden taantumasta?
  2. Miten uutismedia kykenee ehkäisemään uutisten välttelyä ja tekemään uutisista merkityksellisempiä?
  3. Jos ihmiset enenevässä määrin pettyvät teknologiajätteihin, tarjoaako se medialle mahdollisuuksia?
  4. Kykeneekö uutismedia kehittämään uusia tuotteita, jotka osuvat aiempaa paremmin asiakastarpeisiin?
  5. Kun tekoäly helpottaa luovan sisällön tuotantoa, kykeneekö uutismedia sitä kautta tekemään tehokkaammin ja merkityksellisempää sisältöä?

Nämä slidet SlidesAI putkautti ulos (olin määrittänyt slidejen määräksi viisi kappaletta):

Normaali