Liveurheilu, uutiset, suoratoisto, some, työelämä, teknologia, talous, yhteiskunnat, koko maailma – mihin ne menevät vuonna 2025?
Puristimme Ylen strategiatiimissä 19 valikoitua trendiraporttia tiiviiksi koosteeksi, jonka äärelle voi rauhassa pysähtyä (koostamisessa tekoäly säästi tietenkin isosti aikaa – kiitos NotebookLM, Perplexity, YleGPT). Koosteen lopusta löydät myös kertauksen, mitä vuosi sitten ennakoitiin, ja mikä on toteutunut, mikä ei.
Omia tärppejä tämän vuoden raporteista (tuoreimpana mukana Reuters-instituutin tämän viikon torstaina julkaistu ennakointipaketti):
👉 Videopodcastien nousu – monille kuluttajille podcast on ensisijaisesti videota. 👉 Sosiaalisen videon kasvu syö suoratoistoa. 👉 Urheilussa monikanavainen katselukokemus arkipäiväistyy: suoratoistokatsojat voivat yhä helpommin seurata useita pelejä samanaikaisesti ja valita haluamansa kuvakulmat. 👉 Retail median eli vähittäiskaupan oman mainosverkoston nousu kolkuttelee jopa jo perinteisen television merkitystä. 👉 Tekoälyagentit eli automatisoidut apurit – tulevatko valtavirtaan vai kypsytelläänkö vielä tämä vuosi? 👉 Bundlaus tulee kaikkialle uutismediasta suoratoistoon – kimppatarjouksia voidaan nähdä jopa toistensa kanssa kilpailevilta yrityksiltä. 👉 Haittaako Euroopan poliittinen kuohunta koko mantereen innovointikykyä? 👉 Mihin kaikkeen vaikuttaakaan Yhdysvaltain politiikan uusi suunta? Miten käy esimerkiksi yritysten vastuullisuusponnistelujen? Palkkaako New York Times tänä vuonna jopa trumpilaisen kolumnistin, kuten eräs professori veikkaa?
Teimme vastaavantyyppisen koosteen myös vuosi sitten. Sen löydät täältä.
Vuoden 2024 luetuimpien uutisjuttujen otsikoissa oli keskimäärin 75 merkkiä (ilman välilyöntejä), kun sama luku vuonna 2017 oli 58 merkkiä. Otsikkopituudet ovat joka vuosi kasvaneet.
Tiedot ilmenevät vertailtaessa analytiikkayhtiö Chartbeatin luetuimpien uutisjuttujen listauksia vuosilta 2017–2024. Juttuja todella voi sanoa luetuimmiksi, sillä ne perustuvat Chartbeatin laajaan yli 5000 asiakkaan verkostoon, ja mittarina on käytetty lukuaikaa eikä klikkauksia. Suurin osa on englanninkielisiä.
Vuoden 2024 luetuimpiin juttuihin pääset täältä. Sivun alaosasta kohdasta ”Most Engaging Stories Archive” pääset vuosiarkistoihin. Huomioitavaa on myös, että nykyään verkkojutuilla voi olla useita otsikoita, esimerkiksi hakukoneita varten omansa ja uutisetusivuilla omansa.
Blogin pääkuva: sanapilvi kuvastaa vuosien 2017–2024 luetuimpien juttujen yleisimpiä sanoja. Graafi on laadittu Chartbeatin listojen otsikoista. Graafista puuttuu vuosi 2020, jolloin listauslogiikka oli erilainen.
Tämä blogikirjoitus sai kimmokkeensa Brian Morrisseyn The Rebooting -uutiskirjeestä, jossa pohditaan, miten verkon uutisartikkeli uudistuu ajassa, jossa tekoäly nopeuttaa teknologista kehitystä ja on mullistamassa muun muassa hakukoneiden toimintaa.
Verkon “uutisjuttu” on ollut perusrakenteeltaan aika lailla samankaltainen vuosikaudet. 2010-luvun lopulla alkoivat yleistyä kokeilut somekerronnasta inspiraationsa saaneilla ns. kortti- tai tarinajutuilla. Muutaman viime vuoden aikana artikkeleita on myös voinut alkaa halutessaan kuunnella, mutta isossa kuvassa useimmat nettijutut eivät ole merkittävästi muuttuneet: niissä on kuvaa ja tekstiä.
Moni uutismedia-alaa seurannut muistaa yli kymmenen vuoden takaa Circa-palvelun lupauksen ajatella artikkelia kokonaan uusiksi “atomisoimalla” tekstin pieniksi haarukkapaloiksi, jotka esitetään käyttäjälle yksi kerrallaan, mutta käyttäjien suosikiksi siitä ei lopulta ollut.
Generatiivisen tekoälyn myötä mahdollisuuksia innovaatioihin on nyt enemmän. Ehkä aikakin on kypsempi muutoksille.
Every.to. Tämä samannimisen vuonna 2020 perustetun media- ja teknologiayhtiön sivusto on oma suosikkini, koska se ottaa artikkelikehityksessään huomioon, että iso osa uutisten kuluttajista haluaa yhä kuluttaa uutisia myös tekstipainotteisesti. Se on sisällyttänyt juttuihinsa sisäänrakennetun chatikkunan, jossa voi paitsi keskustella sisällöstä, myös saada läpinäkyvyyden hengessä näkyviin juttujen taustalla olevan raakamateriaalin kuten haastattelut (klikkaamalla “View all sources”). Käyttökokemus on hyvin sujuva. Samaa ei mielestäni voi sanoa palveluista, joissa koko uutiskokemus on rakennettu chattaamisen ympärille. Tällaisessa mallissa kuluttaja ei välttämättä koe tuttuutta, vaan vieraita elementtejä on liikaa (ks. kohta 3.).
Kun Time-lehti esitteli vuoden 2024 henkilön Donald Trumpin, jutun saattoi paitsi kuunnella, siitä voi myös keskustella joko puhumalla tai chättäämällä. Summarize-nappulaa klikkaamalla jutun saa luettavakseen joko alkuperäispituudella, keskipitkänä tai lyhyenä. Tiivistelmät tekee tekoäly. Artikkelin alun navigaatiovalikon ”TIME AI”-painiketta painamalla tulee esiin laajempi näkymä, josta voi halutessaan vielä kääntää jutun haluamalleen kielelle.
Curio. Audiojournalismiyritys Curion uutissovellus julkaistiin alun perin Rio-nimellä maaliskuussa 2024. Sovellus tarjoaa pääsyn luotettujen uutisbrändien sisältöihin ja mahdollistaa niistä kyselemisen chat-pohjaisessa käyttöliittymässä. Sovelluksessa voi myös luoda itselleen kuunneltavaksi äänisisällön eri uutisaiheista. Valitsin tämän kolmanneksi esimerkiksi en sujuvan käyttökokemuksen vuoksi (koska sitä se ei ole, mikä johtuu ennen muuta siitä, että normiartikkeleihin tottuneelle sukupolvelle kokemus on ehkä liiankin mullistava), vaan siksi, että tässä “uutisartikkeli” on ajateltu siinä mielessä täysin uusiksi, että vaihtoehtoja on käytännössä kolme: 1) juttelet uutisaiheesta botin kanssa ja vastaukset toimivat käyttäjälle “artikkelina”, 2) botti linkkaa vastauksissan suoraan luotettujen uutistoimijoiden perinteisiin artikkeleihin, 3) botti luo haluamastasi uutisaiheesta “audiojakson”, kuten se sitä itse kutsuu. Kokeilin tätä viimeisintä ominaisuutta tänä aamuna tuoreimpien Syyria-uutisten kohdalla. Botti generoi 19 minuutin audion (jota en loppuun jaksanut kuunnella), mutta alun perusteella laatu vaikutti erinomaiselta.
+ Bonus: Particle on syytä noteerata, mutta sitä ei pääse vielä Suomessa kokeilemaan, joten vaikea luonnehtia omakohtaisesti sen enempää. Toimintalogiikka kuulostaa kuitenkin uudenlaiselta: Particle kertoo ydinajatuksekseen sisältöjen ryhmittelyn ”yhdeksi tarinaksi yhteen näkymään”, mikä tarkoittaa eri lähteiden uutisten kokoamista tekoälyavusteisesti ryppäiksi sen sijaan, että yksittäiset jutut eri aiheista olisivat fiidissä sekaisin. Particlessa käyttäjä voi räätälöidä omaa algoritmiaan seuraamalla paitsi tiettyjä aiheita, myös tiettyjä henkilöitä tai paikkoja. Sovellus ei tee omia uutisia, vaan käytännössä tarjoaa tiivistelmiä perinteisten medioiden jutuista. Valittavana on viisi tiivistelmätyyppiä, kuten ”selitä kuin olisin 5-vuotias”, ”vain faktat”, ”tiivistelmä eri kielillä”, tai mikä tahansa uutisiaihe äänitiivistelmänä. Kiinnostavin tiivistelmätyyppi lienee ”Opposite Sides” eli uutisaiheen esittely jutun edustaman poliittisen näkökulman mukaan – eli mihin suuntaan kallellaan minkäkin median jutun voi tulkita olevan ja miksi. Sovellus toimii toistaiseksi vain Yhdysvalloissa ja iPhonessa, eikä sitä ole saatavissa Suomessa.
Joka vuosi loka-tammikuun haarukassa ilmestyy tuhansia trendiraportteja, jotka pohtivat tarkastelemiensa alojen mahdollsia kehityskulkuja tulevalle vuodelle. Olen valinnut tähän vuosi sitten ilmestyneitä raportteja, jotka lupasivat katsoa nimenomaan vuotta 2024.
Pidemmittä puheitta suoraan esimerkkeihin.
Näiden voidaan katsoa toteutuneen vuoden 2024 aikana
Kuten Economist ennakoi, keskuspankit alkoivat laskea korkoja. (lähde)
Kuten Forbes ennakoi, kulttuurisodille ei näy loppua. (lähde) [huomioni: tämä taisi olla helppo ennakoitava, heh]
Kuten Reuters-instituutti ennakoi, uutismedia-ala on saanut tekoälytoimijoilta korvauksia sisältöjensä käytöstä, mutta korvaukset jakautuvat epätasaisesti. (lähde)
Kuten Activate ennakoi, tekoälytyökalujen käyttö hakukoneena on lisääntynyt. (lähde)
Kuten Activate ennakoi, tekoälytyökalut ovat mahdollistaneet musiikin ja podcastien tekemisen uudella tavalla, helpommin ja aiempaa useammille. (lähde)
Kuten Dentsu ennakoi, keskustelubotit ovat tehneet tekoälyn myötä paluuta – kuluttajat näkevät niitä huomattavasti aiempaa enemmän yritysten palveluissa (lähde)
Kuten Deloitte ennakoi, suoratoistopalvelut ovat nostaneet hintojaan ja tarjonneet pidempiä tilausjaksoja. (lähde)
Kuten eMarketer ennakoi, FAST-kanavien katselu on kasvanut ja samalla niihin myytävistä mainoksista tuleva liikevaihto (lähde). [huomioni: katselun kasvun voidaan todeta johtuvan myös kanavien määrän lisääntymisestä, mutta on silti totta. Liikevaihdon kasvu on totta ainakin, kun katsotaan suurimpia toimijoita kuten Pluto TV:tä. Kulutuksessa puolestaan Euroopassa korostuu viihde, Yhdysvalloissa taas uutiset]
Kuten Kantar ennakoi, suoratoistopalveluiden tekniset ominaisuudet ovat kehittyneet niin, että ne mahdollistavat paremmin vuorovaikutteisuutta, kuten interaktiiviset mainokset (lähde) [huomioni: lisätietoa mm. täällä]
Kuten Reuters-instituutti ennakoi, bundlaus eli eri tuotteiden niputtaminen on jatkanut yleistymistään uutismediassa. (lähde) [huomioni: pätee myös suoratoistomarkkinaan]
Kuten Reuters-instituutti ennakoi, Googlen Discoverista on tullut uutismedialle yhä tärkeämpi verkkoliikenteen lähde, mutta myös vaikeasti ennakoitava. (lähde)
Kuten Activate ennakoi, Tiktok on vahvistanut asemiaan sosiaalisen videon ykkössovelluksena ja jatkanut laajennussuunnitelmiaan verkkokaupaksi ja hakukoneeksi. (lähde) [huomioni: näin voidaan sanoa, jos katsotaan Tiktokin ilmoittamia käyttäjämääriä, vaikka käytön hidastumisestakin on esiintynyt väitteitä]
Kuten Dentsu ennakoi, somepalvelut ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisiaan, kun ne kopioivat ominaisuuksia toisiltaan kiihtyvään tahtiin. (lähde)
Kuten Dentsu ennakoi, lakiosaamisen rooli yrityksissä on korostunut tekoälysääntelyn takia. (lähde)
Näistä voidaan katsoa, että eivät yksiselitteisesti sellaisenaan ole toteutuneet vuoden 2024 aikana
Älykäyttöiset puettavat laitteet eivät ole isossa mittakaavassa tehneet paluuta, kuten amerikkalainen Future Today -instituutti oli vuodelle 2024 ennakoinut. (lähde)
Älypuhelinten myynti ei ole hidastunut, kuten amerikkalainen Future Today -instituutti oli vuodelle 2024 ennakoinut (lähde) [huomioni: kokonaismarkkina kasvaa, aluettaista vaihtelua on]
Virtuaalitodellisuus työntekijäkokemuksessa ei ole alkanut “laajasti kypsyä eri toimialoilla lääketieteestä tehdastyöhön”, kuten Capgemini vuodelle 2024 ennakoi. (lähde) [Huomioni: Vaikka esimerkiksi digitaalisia kaksosia on teknologian puolesta jo mahdollista käyttää, olisi mielestäni liioittelua sanoa niiden valtavirtaistuneen työelämässä.]
Ylipäänsä metaversumiin tehdyt investoinnit ja yritysten panostukset ovat olleet tänä vuonna merkittäviä, mutta eivät aivan niin suuria kuin toiveikkaimmissa ennusteissa. Tämä johtuu osittain taloudellisesta epävarmuudesta.
Tekoälyn vastaus – nämä eivät ole toteutuneet
Pyysin myös tekoälyltä (Poe/GPT-4o) esimerkkejä trendiennusteista, jotka eivät aikajänteestä riippumatta ole ainakaan täysin toteutuneet. Vastaus oli tämänkaltainen – kyllä näistäkin voi samaa mieltä olla, vai mitä:
Lineaarisen TV:n kuolema: Ennakoitiin, että perinteinen televisio katoaisi, mutta se on yhä suosittu.
Lyhytvideoiden täysi dominanssi: Ennakoitiin, että lyhytvideot korvaisivat muut muodot, mutta pitkät sisällöt ovat yhä suosittuja.
Täysi painotus tilaajamalleihin: Ennakoitiin, että mainosrahoitteisuuden merkitys vähenisi, mutta se on yhä merkittävä tulonlähde.
Virtuaalitodellisuuden yleistyminen viihteessä: Ennakoitiin, että virtuaalitodellisuus tulisi valtavirtaan, mutta näin ei ole käynyt.
Lisätyn todellisuuden muuttamat käyttöliittymät: Ennakoitiin, että AR muuttaisi mediankulutusta, mutta näin ei ole käynyt.
Interaktiivisuus kaikessa sisällössä: Ennakoitiin, että kaikki mediat olisivat interaktiivisia, mutta perinteiset muodot pitävät pintansa.
Ääniohjattujen laitteiden yleistyminen: Ennakoitiin, että ääniohjaus dominoisi mediankulutusta, mutta käyttö on vähäistä.
NFT:t mediassa: Ennakoitiin, että NFT:t (ei-vaihtokelpoinen rahake) olisivat keskeisiä mediassa, mutta kiinnostus on vähentynyt.
Muistikirjan ja tekoälysovelluksen yhdistelmäksikin kutsuttu Googlen NotebookLM-työkalu on erinomaisen hyödyllinen yhteenvetojen tekemiseen uusilla tavoilla, jollaisiin perusbotti ei kykene. Gemini-tekoälymallia hyödyntävälle NotebookLM:lle voi syöttää lähdemateriaaliksi esimerkiksi pdf-dokumentin, Youtube-videon, äänitiedoston tai nettisivun, tai vain tekstiä.
Käyn tässä blogikirjoituksessa esimerkin kautta läpi, miten NotebookLM jäsensi mediayhtiöiden Sanoma ja Alma Media vuoden 2024 puolivuotiskatsauksia (34 ja 28 sivua, pdf-muodossa). Listaan lopuksi myös työkalun plussat ja miinukset tämän kokeilun pohjalta.
Jos käytät Googlen palveluita, voit käyttää NotebookLM-työkalua ilmaiseksi menemällä kirjautuneena osoitteeseen notebooklm.google ja klikkaamalla painiketta “Kokeile NotebookLM:ää”. Tämän jälkeen työkalu pyytää sinua luomaan “työkirjan”. Tämän jälkeen avautuu näkymä, johon kirjoitetaan, liitetään tai linkitetään haluamasi lähdemateriaalit.
Kun lähdemateriaalit on lisätty, aukeaa näkymä, joka antaa valmiin yhteenvedon ja joukon ehdotettuja kysymyksiä, joita klikkaamalla voit chättäillä lähdemateriaalista (joka näkyy vasemmassa reunassa, kuva alhaalla). Voit toki kirjoittaa myös omia kysymyksiä. Julkisuudessa ehkä eniten keskustelua herättänyt ominaisuus on kahden puhujan audioyhteenveto napinpainalluksella (oikea yläkulma), mutta suomeksi tätä ei vielä ole saatavissa:
Tässä esimerkkejä, millaisiin muotoihin NotebookLM taivutti Alman ja Sanoman puolivuotiskatsauksia joko esiasetettujen kysymysten tai itse esittämieni toiveiden pohjalta:
1) Alma Median strategiset riskit -tiivistys. NotebookLM:n erinomainen ominaisuus on lähdepallukoiden (kuvassa harmaalla) tuominen vastauksen yhteyteen. Kun viet kursorin pallon päälle, näet kohdan, johon tiivistys perustuu:
2) Lähdemateriaalin saa halutessaan vierelle isommin juoksemaan, kuten tässä esimerkissä Sanoman listaamista toimintaympäristön muutoksista:
3) Tässä tiivistyksessä on käyty läpi Sanoman tunnistamia strategisia riskejä. Kysymys (ylänurkassa) oli jo valmiina odottamassa, kun latasin materiaalit, joten riitti vain, kun klikkasin sitä ja sain vastauksen:
4) Tässä NotebookLM jäsensi Sanoman katsauksen aikajanaksi, jossa tosin oli hieman virheitä (Sanoma hankki Starkin elokuussa 2022 eikä elokuussa 2023). Alussa todetaankin, että lähdemateriaali on aikajanan luomiseksi hankala, mutta toiminto on parhaimmillaan erittäin kätevä:
5) Tällaisen käsikirjoituksen NotebookLM tekisi Sanoman puolivuotiskatsauksesta, jos juontajia olisi kaksi (kokeilin myös erikseen ladata lähteeksi audiotiedoston ja ohjeistin käyttämään samankaltaista jutustelevaa äänensävyä kuin tiedostossa, mutta tämä onnistui vaihtelevasti):
6) Tässä esimerkissä NotebookLM on automaattisesti luonut liitetyistä tiedostoista kysymyksiä ja vastannut niihin. ”Usein kysyttyä” on yhtenä oletuspainikkeena lähtönäkymässä. Jostain syystä tämä toimi minulla toistuvasti niin, että tähän yhteyteen työkalu ei tuonutkaan lähdeviittauksia, kuten yleensä – näitä tietoja en ole tarkastanut:
NotebookLM-työkalun plussia ja miinuksia
Plussat:
Lähteytyksen laatu: klikkaamalla pääsee heti tarkistamaan tiedon.
Lähteytysmahdollisuuksien monipuolisuus.
Hallusinointia oli yllättävän vähän.
Työkalun erilaisuus ja freesiys verrattuna perus-tekoälybotteihin.
Miinukset:
Tiedot täytyy edelleen tarkistaa myös erikseen – kuten työkalussakin todetaan: “NotebookLM voi edelleen antaa epätarkkoja vastauksia, joten sinun kannattaa ehkä tarkistaa faktat erikseen”. Etenkin jos lähdemateriaalissa on ääntä ja videota tekstin lisäksi, tarkistaminen on aikaaviepää.
Säätäminen. Lähdemateriaalien, asetusten ja komentojen kanssa kikkailemisessa menee lopulta aikaa, mikä on syytä huomioida. Vastaukset täytyy myös muistaa erikseen tallentaa muistiinpanoiksi, muuten ne eivät säily tallessa.
Helsingin Sanomien kehitysjohtaja Esa Mäkinen avasi Tampereen yliopiston luennolla tiistaina, missä tekoälyn kehityksessä yleisesti mennään ja erityisesti, miten se vaikuttaa media-alaan nyt ja tulevaisuudessa.
Tiivistän tähän blogiin väliotsikoiksi eräitä teemoja, joista Mäkinen puhui. Otsikoiden jälkeiset sitaatit ovat Mäkisen.
Median arvoketjun muutos & tekoäly ja tulevaisuus
“Journalistinen prosessi pitää pilkkoa palasiksi, jotta voidaan keskustella, mitä tekoäly mahdollistaa tai ei mahdollista. Olemme hahmotelleet [HS:ssä] tällaista karkeaa jakoa, jossa toimittajan työvaiheista ideointiin kuluu 10 prosenttia, tiedonhankintaan ja haastatteluihin 40 prosenttia, jutun kirjoitukseen tai muuhun tuottamiseen noin 30 prosenttia, editointiin 10 prosenttia ja julkaisuun 10 prosenttia ajasta. Jos tästä katsotaan, mitä voidaan automatisoida, se on etenkin tuo tiedonhankinta. Monissa medioissa on nykyään esimerkiksi jonkinlainen vehje, jolla litteroidaan haastatteluja – HS:llä ja Almalla Good Tape ja Ylellä itserakennettu systeemi.”
“Mutta toimittajan työprosessi ei ole suinkaan ainoa asia [arvoketjussa]. Kyse on siitä, miten median koko arvoketju muuttuu. Arvoketjussa on tiedonhankintaa, tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Tiedonhankinta ja sisällöntuotanto olivat tuolla toimittajan työprosessissa, mutta kun mennään jakeluun ja kulutukseen, niin siellä mediataloilla ei ole välttämättä paljoa vaikutusmahdollisuutta siihen. Tekoälyn kehitys ei välttämättä vie meitä tulevaisuuteen, jossa olemme jonkin arvoketjun osia esimerkiksi niin, että käyvätkö ihmiset meidän palveluissamme, jotta voimme myydä heille tilauksia tai mainoksia.”
“Mitä media itse juuri nyt tekoälyllä tekee, tapahtuu etenkin tiedonhankinnan ja sisällöntuotannon saralla. Hyvin vähän näkyy jakeluun ja kulutukseen liittyviä innovaatioita. Esimerkiksi Samsungin kännyköissä on nyt vakiona selain, joka tekee artikkeleista tiivistelmiä. Tekoälyn avulla tiivistelmiä teki myös Artifact-sovellus, mutta sen toiminta on loppunut. Tämä on ehkä se keskeinen kysymys, johon en osaa vastata, että miltä se hevoskärryistä autoksi muuttuminen [viittaus aiempaan alustukseen] media-alalla tulee näyttämään. Jonkinlainen muutos varmasti tapahtuu 3–5 vuoden säteellä, mutta jos joku sanoo, että hänellä on varmaa tietoa, sanoja vähintäänkin liioittelee omaa osaamistaan.”
Miten toimittajan kannattaisi varautua näihin muutoksiin?
[tätä vastausta edelsi taustoitus digimuutoksesta kuten printti-digi-siirtymästä digin muutokseen, jossa digin sisällä tapahtuu paljon kehityskulkuja]
”Pitäisi katsoa paljon pystyvideoita ja tehdä niitä itse, pitäisi kuunnella paljon podcasteja ja tehdä niitä itse, ja kolmanneksi pitäisi opetella käyttämään Anthropicin Claudea tai muita vastaavia tekoälytyökaluja itse [läsnäolleista opiskelijoista noin puolet oli käyttänyt tekoälytyökaluja]. Eli suosittelen hankkimaan maksullisen chatpalvelun ja käyttämään sitä opiskelussa mahdollisimman paljon.”
Liquid Content vs. pink slime
Mäkinen viittasi alustuksessaan syväoppivaa tekoälyä tutkivan Googlen Deepmindin luovan johtajan Matthie Lorrainin ajatukseen “liquid contentista” eli käytännössä sisältöjen muokkautuvuuteen eri päätelaitteilla. Lorrainin ajattelussa tämä mullistaa sen, miten mediaa jaellaan tai kulutetaan tulevaisuudessa. Mäkinen:
Liquid contentiin liittyvä esimerkki on intialainen startup, joka lupaa tuottavansa videon mistä tahansa artikkelista viidessä minuutissa, joka sisältää myös ihmistoimittajan faktantarkistukseen käyttämän ajan. Norjalainen VG tekee jo aika paljon tämänkaltaista. Oslossa junissa ja kuntosaleilla on VG:n videotauluja, joissa on heidän artikkeleistaan tehtyä sisältöä. Lopputuotteet ovat aika yksinkertaisia, eivät valtavan ihmeellisiä asioita, mutta todennäköisesti katsojan kannalta riittävän hyviä. Ja ne pitävät paikkansa.
”Tekoäly mahdollistaa sisällön muodon muuttamisen toiseen suhteellisen helposti. Kunnianhimoisimmassa ajattelussa se on kuluttajan päätelaite, joka määrittelee, miten sisältö mukautuu kulloiseenkin käyttötarpeeseen osittain tai täysin automaattisesti.”
”Toinen puoli on ’pink slime’, eli ajatus jossa internet täyttyy geneerisestä roskasta. Jenkeissä on paljon sivustoja, jotka ottavat jotain random urheilutuloksia tai tiedotteita paikallisilta alueilta ja leipovat niistä semiuskottavan näköisen median. Instassa näkyy paljon sisältöjä, joista huomaa, että ne on tehty tekoälyllä…on blurrit taustat ja etualalla virheetön ihminen. Pink slime tulee täyttämään ensimmäiseksi todennäköisesti somen. Kun kysytään miten pärjäämme tulevaisuudessa, niin tuollaisessa maailmassa, jossa kaikki sisältö on vapaasti liikkuvaa, medioiden rooli kapenee yhdenlaiseksi. Voi toisaalta olla sellainenkin tilanne, että luotettava sisältö päätyykin yhtäkkiä merkittävään asemaan.”
”Kuvan todistusvoima on jo hävinnyt”
Helsingin Sanomat on aiemmin linjannut, että se ei julkaise tekoälyllä tehtyjä kuvia, mutta Mäkisen mukaan lopulta tuli eteen tapaus, jossa ”sellainen oli pakko julkaista”. Tässä tapauksessa kuvan päälle poltettiin merkintä, josta asia selviää. Näin merkintä näkyy myös, jos kuvaan päätyy suoraan hakukoneen kautta.
Mäkisen mielestä kielimallit olivat jo vuosi sitten kehittyneet siihen pisteeseen, että se tekee niin sanotusti virheetöntä jälkeä.
”Ne ovat niin hyviä, että ei ole mitään keinoa enää erottaa…kuvan todistusvoima on jo hävinnyt, mutta emme ole vielä sitä yhteiskuntana konkreettisesti ymmärtäneet.”
Mihin toimittajia tarvitaan?
”Kehitys, jossa tehdään vähemmällä enemmän, johtaa uusiin ammatteihin ja innovaatioihin, joita emme osaa tällä hetkellä kuvitella. Tällä hetkellä toimittajia tarvitaan keksimään niitä uusia toimenkuvia. Työmäärä ei välttämättä vähene, mutta työn luonne tulee muuttumaan toisenlaiseksi. Toinen vastaus on klassiset journalistiset hyveet. Toimittajia tarvitaaan edelleen siihen, kun maailmassa tapahtuu paljon asioita, joista ei ole saatavissa digitaalista jälkeä, kuten läsnäolo Ukrainassa. Ne jotka ovat olleet keikoilla, tietävät, että se on hidasta ja aikaavievää. Uskon, että saamme tehdä tulevaisuudessa enemmän [tätä], kun taas koneet tekevät töitä, joita emme oikeastaan haluaisikaan tehdä.”
Helsingin Sanomien tilauksista vastaava uutispäällikkö Jaakko Kangasluoma avasi Tampereen yliopiston luennolla tiistaina, millä eri tavoilla lehdessä mitataan ja analysoidaan sisältöjä.
“Perusyksikkö. Varsinkin jos teemme isotöisen jutun, sen pitää löytää lukijansa. [Mainitsee esimerkkijutun, jonka käyntimäärät ‘vuoden kovimpia’] tässä oli 429 000 käyntiä – joka ei siis vielä tarkoita eri ihmisiä – ja mukana on myös muuritörmäyksiä eli heitä jotka ovat avanneet mutta jättäneet lukematta jutun, mutta jutun lukeneita suomalaisia oli arviolta 250–300 000, mikä on todella hyvä.”
Timantit
“Timanttiluku kertoo, miten jutun maksumuuri on tuottanut tilauksia. [esimerkkijuttu tuotti] 1560 timanttia, joka on jo tosi hyvä. 100–200 timanttia katsotaan jo onnistuneeksi jutuksi. Lähtökohta on että yksi näytetilaus, joka on ilmainen, on yhden timantin arvoinen. Yksi maksullinen tilaus voi tuottaa 5–50 timanttia, [koska tilausvaihtoehtoja on erilaisia]. Jos ihminen maksumuuriin törmättyään ottaa jonkun muun kuin kaikkein halvimman ja lyhimmän tilauksen, voi ehkä ajatella, että hänellä on jonkinlainen ajatus myös pysyä tilaajana. Jos me julkaistaan 100–130 maksullista juttua viikossa, tilauksia tulee hyvin pieninä virtoina. Koko potti ratkaisee.”
Timanttikonversio
“Timanttikonversio on luku, jota seuraamme tosi tarkkaan. Se kertoo muuritörmäysten ja timanttien suhteen. Se auttaa ymmärtämään, miten juttu osui tilaajiin. Siinä on tosi isoja sisällöllisiä eroja, joita seuraamalla voidaan oppia paljon esimerkiksi siitä, millaiset aiheet kolahtavat tai minne maksumuuri pitää jutussa laittaa.”
Käytetty aika
“Käsitys lukemisen laadusta on se, mistä me paljon puhutaan. Kaiken ei tarvitse olla massaa ja vyöryttää meille timantteja. [Tässä esimerkkijutussa] tilaajien keskimääräinen lukuaika oli 7–8 minuuttia, mikä on hyvä lukuaika. Se oli 13 000 merkin juttu, joka piti tilaajat hyvin otteessaan.”
Skrollisyvyys
“Skrollisyvyys tarkoittaa, kuinka pitkälle lukijat lukevat juttuja – esimerkiksi, kuinka suuri osa loppuun asti. Oleellista on, että pääsemme vertailemaan juttujen eroja ja pohtimaan sitä, että jos esimerkiksi jossain jutussa lukeminen on alkanut hyvin ja otsikko on kiinnostanut, mutta sitten romahtanut puolessavälissä, niin minkä takia lukeminen on jätetty kesken. Sieltä löytyy kerronnallista parannettavaa ja muuta oppia. Kerran romahdus johtui siitä, että oli laitettu kolme kuvaa peräkkäin jutun keskelle, jolloin lukija luuli, että juttu loppuu siihen.”
Pitopisteet
“Olemme luoneet tällaisen kuin pitopisteiden mittarin. Sillä mitataan tilaajien tyytyväisyyttä. Eli jos tietty määrä tilaajia käy lukemassa, lukee sitä riittävän pitkään [ajallisesti] ja lukee sitä loppuun, juttu saa silloin täydet pitopisteet. Hyvien pitopisteiden jutut voivat olla hyvin erilaisia.”
Kuten alalla yleensäkin, Kangasluoman mukaan Helsingin Sanomissa seurataan myös reaaliaikaista analytiikkaa, kuten sitä, montako ihmistä jutuissa on ollut edellisten viiden minuutin aikana, tai sitä, moniko selain on nähnyt etusivun otsikon edellisten viiden minuutin aikana. Otsikointiin käytetään paljon aikaa. Yhdestä jutusta saattaa pyöriä etusivulla 6–7 eri otsikkoversiota ja datasta voidaan katsoa, kuinka monta prosenttia otsikon nähneistä klikkaa sitä.
“Se on tavallaan armotonta, mutta ilman mittaamista emme ymmärrä, mitä tilaajat haluavat. Samaan aikaan tulee myös epäonnistumisia, ja nekin pitää vaan lusia. On tehty suurella panoksella isoja juttuja, joihin kukaan ei ole koskenutkaan. Se on pelin henki, mutta epäonnistuminen on kivempi ottaa vastaan yhdessä porukalla”.
Mistä media-alalla puhuttiin vuonna 2017? No ainakin Facebook-videoista. Tuolloin FB:n potentiaaliin suhtauduttiin mediataloissa vielä toiveikkaasti. Yhdenlainen ajankuva koko toimialalta – on kyse sitten uutisista tai suoratoistosta – piirtyy blogikirjoituksistani, joita olen tehnyt seitsemän vuoden ajan.
Kokosin luetuimmat blogikirjoitukseni samaan pakettiin, vuosi kerrallaan. Klikkaa otsikkoa lukeaksesi jutun (avautuu uuteen ikkunaan).
“Useampien suoratoistopalvelujen niputtaminen yhdeksi myytäväksi paketiksi on seuraava etappi suoratoistopalveluille, joiden käyttö on saavuttanut saturaatiopisteen Yhdysvalloissa”, kirjoittaa media-alaa seuraava Axios toukokuun uutiskirjeessään.
“Suomalaislehdet panostavat nyt digitaalisiin pulmapeleihin – New York Timesin sovelluksessa lukijat käyttävät jo enemmän aikaa peleihin kuin journalismiin”, otsikoi Suomen Lehdistö huhtikuussa.
Molemmissa ilmiöissä on kyse sinänsä vanhasta konseptista, bundlaamisesta, jossa eri tuotteet yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Matkailualalla tämä tarkoittaa pakettimatkoja, ravintoloissa aterian kylkeen tarjottavia juomapaketteja, kaupan hyllyllä shampoota ja hoitoainetta ja niin edelleen. Tavoitteena on tuoda lisäarvoa asiakkaille ja tehdä lisää myyntiä. Uutisissa uutta on tarjota kylkeen jotain ihan muuta kuin uutisia – mutta tämäkään ei ole sanomalehtien historiaa tarkasteltaessa varsinaisesti uusi asia.
Liian pitkälle menevää bundlausta taidetaan kutsua kytkykaupaksi, jollainen piti aikoinaan kieltää.
Bundlaus suoratoistopalveluissa
Yhdysvalloissa voi pian ostaa suoratoistopaketteja, jotka sisältävät esimerkiksi kombot Netflix + Apple Tv+ + Peacock (Comcast) tai Netflix + Max (Verizon). Nippuhinta on alempi mitä palvelut maksaisivat yksittäin. Potentiaalia on, sillä kotitaloudet maksavat useammasta kuin yhdestä suoratoistopalvelusta samaan aikaan. Suomessa tilataan keskimäärin muutamaa suoratoistopalvelua, Yhdysvalloissa luku on korkeampi.
Jopa toistensa kanssa kilpailevien suoratoistopalvelujen bundlaus voi olla fiksua siitäkin vinkkelistä, että markkina näyttäytyy ihmisten älytelevisioissa nykyään melkoisena brändien sillisalaattina, kun palveluntarjoajia on FAST-kanavineen tuhansia. Voisi kuvitella, että asiakkaiden valintojen selkeyttämiselle olisi tilausta.
Yksittäistä suoratoistopalvelua itsessäänkin voi pitää bundlena, jota kehitetään.
Bundlaus uutismediassa
Uutismediassa bundlaus on perinteisesti tarkoittanut sanomalehtien tarjoamia tilauspakettikokonaisuuksia, joihin nykyisin liittyy lehden lisäksi vaikkapa pääsy digiarkistoon. Uudeksi bundlaustuotteeksi voi Suomessa laskea esimerkiksi A-lehtien tilattavan digimedian Apu360:n, jossa omistajakonsernin perinteisten lehtibrändien rajat on häivytetty.
Uutismedian tuoreimmat bundlausesimerkit kertovat kärjistäen siitä, että eksklusiivisina markkinoitujen syventävien uutissisältöjen kyljessä tarjoillaan yhä useammin jotain muuta kuin mitä perinteiseltä uutismedialta yleensä on ollut saatavissa.
“Tule uutisten takia, jää pelien takia”, kiteytti asiakaslupaustaan aikanaan New York Times. Suomessa päivittäisiä miniristikoita alkoi ensin julkaista Helsingin Sanomat ja viimeisimpänä Ilta-Sanomat kuukausimaksullisessa IS Extrassaan. IS Extra tarjoaa kalleimman tilausvaihtoehtonsa (20,99e/kk) kylkeen Ruutu+:n kotimaista draamaa ja viihdettä, sekä urheilua. Urheilua on ainakin aiemmin tarjonnut myös Iltalehden maksullinen Plus-palvelu syventävien sisältöjensä kylkeen.
Pulmapeleihin satsaamisessa ei ole sinänsä uutta, sillä ne ovat olleet lehtien dna:ssa jo paperissa. Ensimmäinen sanomalehtiristikko ilmestyi vuonna 1913. Suomessa Ilta-Sanomat on tehnyt testejä ja visoja nettiin koko sen ajan kuin se on ilmestynyt digissä.
Suomessa verkkouutisten säännöllisistä tilauksista yleisin on kysyttäessä Helsingin Sanomat, toiseksi yleisin Iltalehti Plus ja kolmanneksi yleisin Aamulehti/Suomen Kuvalehti, ilmenee Reuters-instituutin Uutismedia verkossa 2023 -tutkimuksesta (s. 64, taulukko 21).
Tulevaisuus
Bundlauksen historia osoittaa, että vaikka perusperiaate lisäarvosta asiakkaalle ja myynnin lisäämisestä pysyy, se saa uusia muotoja, kun maailma muuttuu. Media-alalla tekoälyn kehitys voi vaikuttaa bundlaukseen monella tavalla: kun personointi paranee, asiakkaille voidaan räätälöidä paremmin heidän tarpeisiinsa sopivia paketteja. Niitä voi tulevaisuudessa suositella paitsi suosittelujärjestelmä, miksei myös virtuaaliassistentti-asiakaspalvelija. Eettiset kysymykset kulkevat mukana tässäkin.
Tunnetun amerikkalaisfuturistin Amy Webbin Future Today -instituutin peräti 979-sivuinen trendiraportti 2024 Tech Trend Report julkaistiin viikonloppuna. Media-alaa lähimpänä on osio nimeltä News and Information, jota on 50 sivua.
Koko paketin pääteemana on teknologian supersykli, jolla viitataan niin voimakkaaseen ja läpitunkevaan muutosaaltoon, että se muokkaa koko olemassaolomme perustaa pitkiksi ajoiksi.
Webbin raportti on nimensä mukaisesti aina ollut teknologiapainotteinen, mistä seuraa, että yhteiskunnalliset kehityskulut korostuvat siinä vähemmän kuin ehkä jossain muualla.
Raportin mukaan uutismedia on käännekohdassa. Siihen vaikuttavat lähitulevaisuudessa erityisesti tekijänoikeuslakien kehittyminen, tilausväsymys, tiedonhakutapojen eriytyminen ikäryhmittäin, tiukentuva eurooppalainen sääntely, sisällön luomisen helpottuminen tekoälyn ansiosta sekä aiempaa useampien ihmisten jääminen varmistetun tiedonsaannin ulkopuolelle maksumuurien yleistymisen takia.
News and Information -osio on erikseen palasteltu 19 alateemaan, joista jokaisesta teen tähän kirjoitukseen yhden noston. Tiivistyksissä on käytetty apuna ChatGPT:tä.
Teema 1: Tekoäly uutistyössä
Uutisorganisaatiot tottuvat käyttämään tekoälyä yhä enemmän. Sen avulla esimerkiksi tunnistetaan uutisaiheita ja kehitetään tarinankerrontaa. Tämä voi johtaa tehokkuuden parantumiseen, mutta se edellyttää huolellisuutta ja vastuullisuutta. Vaarana on sisältöjen vinoutuminen tekoälyn takia.
Teema 2: Metaverse
Vaikka niin sanottujen metaversumituotteiden hype hiipuu, digitaalisen ja fyysisen raja hämärtyy yhä enemmän. Uutisorganisaatioiden on oltava valmiita kertomaan kehityskuluista ja tapahtumista, joita on näissä molemmissa, siis myös esimerkiksi virtuaalimaailmoissa.
Teema 3: Tiivistäminen ei rajoitu tekstiin
Generatiivinen tekoäly on erittäin hyvä käsittelemään sisältöä ja muuttamaan sitä. Tekstin tiivistäminen toisesta tekstistä on jo melko perinteinen hyödyntämistapa, mutta se ei jää tähän. Tekstitiivistelmien tekeminen videoista tai videokoosteista helpottuu, samoin vaikkapa videokoosteiden tekeminen syöttämällä tekoälylle raakamateriaalia videona tai tekstiä.
Teema 4: Väärän tiedon tunnistaminen toimituksissa
Generatiivinen tekoäly luo uusia sudenkuoppia, joiden havaitsemiseen on toimituksissa varauduttava. Kun realistisia väärennöksiä on aiempaa helpompi ja halvempaa tehdä, korostuu tarve suhtautua kriittisesti etenkin sosiaalisessa mediassa kiertäviin kuviin ja videoihin. Toimitusten on kiinnitettävä erityistä huomiota koulutukseen, työkaluihin ja työprosesseihin, jotta väärennökset tai huijaukset eivät vaarantaisi niiden luotettavuutta.
Teema 5: Teknologiavallan vahtikoira
Uutisorganisaatiot käyttävät tekoälyä ja muita teknologioita strategisesti, mutta niiden täytyy pohtia asiaa journalistisesta näkökulmasta. Teknologisen tai algoritmisen vallan valaiseminen – siis niistä sisältöjen tekeminen – tarkoittaa, että toimittajat saattavat tarvita esimerkiksi erityistä teknistä koulutusta tämän alueen seuraamiseen.
Teema 6: Aistijournalismi
Kun mediakokemusta syventävät laitteet (esim. VR-lasit) muuttuvat lähemmäs valtavirtaa, toimittajilla on mahdollisuus kertoa tarinoita, jotka vetoavat suoraan aisteihin. Tämä tarkoittaa tasapainottelua niin sanotun syventävän journalismin mahdollisuuksien sekä uudenlaisten eettisten pohdintojen välillä.
Teema 7: Faktantarkistus
Tutkijat ja start–up-yritykset pyrkivät hyödyntämään tekoälyn voimaa nopeuttaakseen faktantarkistusprosessia, joka on aikaavievää.
Teema 8: Hakukoneiden kehitys
Hakukoneiden tulevaisuus ei ole lista linkkejä. Hakujätit kehittyvät suuntaan, jossa kyselyihin tarjotaan vastauksia tekstimuodossa. Kuluttajat tottuvat tähän, ja myös yhä enemmän äänihakuun digilaitteissa. Media-alalla nämä muutokset edellyttävät toimenpiteitä, joilla osaltaan korvataan laskevaa someliikennettä.
Teema 9: Mediakasvatus ja medianlukutaito
Tekoälyn kehitys, hyvässä ja pahassa, vaatii opetussuunnitelmien päivittämistä, jotta kyky ymmärtää ja lukea mediaa ei ole vanhanaikaisten käsitysten varassa.
Teema 10: Sisältömuotojen sekoittuminen
Teknologia ja kuluttajien mieltymysten muutokset hämärtävät rajoja eri sisältömuotojen välillä. Sisältöjen jakelu monipuolistuu, esimerkkinä podcastien julkaiseminen YouTubessa. Tämä siirtää edelleen kontrollia perinteiseltä medialta heidän yleisöilleen.
Teema 11: Digitaalinen hauraus
Tiedonhaun ja tietojen säilyttämisen helppous luo illuusion pysyvyydestä. Todellisuudessa tiedot voivat kuitenkin vioittua ja kadota monista syistä.
Teema 12: Sisällöillä erottuminen
Mediatalojen on kyettävä vastaamaan kahteen kysymykseen, kun suuret kielimallit yleistyvät. Ensiksi, niiden on arvioitava, millaista arvoa kielimallit tuottavat, jos niitä koulutetaan niiden sisällöillä. Toiseksi, niiden on löydettävä tapa pysyä kilpailukykyisinä toimintaympäristössä, joka tulvii halvalla tuotettua sisältöä.
Teema 13: Vaikuttajatalous (creator economy)
Somealustat menestyvät, koska ne pystyvät tuottamaan käyttäjilleen mielenkiintoista sisältöä ja muuttamaan tämän kiinnostuksen rahaksi. Tämä edellyttää kykyä saada ihmiset houkuteltua palaamaan palveluun aina uudestaan. Tekoäly edistää tätä kehitystä. Perinteisen median on vaikea pysyä perässä.
Teema 14: Uutisten välttely
Uutisten välttely on tutkimusten mukaan kasvava huoli. Maailma tuntuu synkältä. Jotkut sulkevat uutiset täysin pois mielestään, toiset jatkavat lukemista, vaikka se vaikuttaa heidän mielenterveyteensä [oma lisäykseni: Suomessa uutisten välttely on kansainvälisessä vertailussa vähäistä, mutta se – tai tarkalleen ottaen kokemus, että ihmiset näin toimivat – on hieman lisääntynyt myös meillä].
Teema 15: Luotettavuus
Uutismedian kestävä tulevaisuus riippuu uskottavuudesta ja luotettavuudesta, vaikka ansaintamalli olisi mikä tahansa. Ihmiset luottavat uutisiin yhä vähemmän [oma lisäykseni: Suomessa luottamus uutisiin on maailman korkeinta].
Teema 16: Digitaalinen epätasa-arvo
Digitaalinen eriarvoisuus kuvaa tapoja, joilla todellisen maailman epätasa-arvo heijastuu digitaaliseen maailmaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaikilla ei ole pääsyä laajakaistayhteyksien äärelle, tai käyttöliittymiin, joiden avulla peruspalvelujen käyttäminen helpottuu.
Teema 17: Voittoa tuottamattomien uutisorganisaatoiden yleistyminen [oma lisäykseni: erit. yhdysvaltalainen ilmiö]
Niin sanottu hyväntekeväisyysmalli yleistyy etenkin paikallismediassa. Rahaa saadaan säätiöiltä ja yksityisiltä lahjoittajilta. Kilpailu varainhankinnasta voi vaikuttaa koko tiedon ekosysteemin kestävyyteen.
Teema 18: Turvallisuusuhkien tunnistaminen uutisorganisaatioissa
Turvallisuuspuutteiden tunnistaminen on olennainen osa uutisorganisaatioiden toimintaa, samoin yksittäisten toimittajien, jotka kohtaavat erilaisia uhkia digihäirinnästä valtioiden tekemiin palvelunestohyökkäyksiin.
Teema 19: Uuden sukupolven lähetysteknologiamainonnan parempaan kohdistamiseentv:ssä (data-enriched broadcasting)
Uuden sukupolven lähetysteknologia viittaa tässä ATSC 3.0-standardiin, jonka käyttöönotto on vielä kaukana, mutta tarkoittaisi uudentyyppistä tiedon infrastruktuuria. Se esimerkiksi mahdollistaa ”natiivin analytiikan”, eli riippuvuus Nielsenin kaltaisista toimijoista mediankulutuksen mittaamisessa vähenisi. Pääasiallinen motiivi teknologian edistämiseen on kaupallisen median halu kohdistaa mainontaa paremmin [oma lisäykseni: The Vergen mukaan kyse on formaatista, joka mahdollistaa esim. 4K-laadun ja interaktiivisten toimintojen kehittämisen verkon yli ilman kaapelitv- tai suoratoistotilausta. Vergen mukaan ATSC 3.0 on broadcast-tv:lle sama kuin 5G mobiilille aikoinaan: se tulee varmasti, mutta kukaan ei tiedä, milloin. EDIT: em. standardi on pääosin yhdysvaltalainen tekniikka. Euroopassa on käytössä maanpäällisiin lähetyksiin DVB-T2, joka pitkälti tekee standarditasolla samat asiat. (Kiitos Kari!)].
Numeroiden takaa 