Mistä media-alalla puhuttiin vuonna 2017? No ainakin Facebook-videoista. Tuolloin FB:n potentiaaliin suhtauduttiin mediataloissa vielä toiveikkaasti. Yhdenlainen ajankuva koko toimialalta – on kyse sitten uutisista tai suoratoistosta – piirtyy blogikirjoituksistani, joita olen tehnyt seitsemän vuoden ajan.
Kokosin luetuimmat blogikirjoitukseni samaan pakettiin, vuosi kerrallaan. Klikkaa otsikkoa lukeaksesi jutun (avautuu uuteen ikkunaan).
“Useampien suoratoistopalvelujen niputtaminen yhdeksi myytäväksi paketiksi on seuraava etappi suoratoistopalveluille, joiden käyttö on saavuttanut saturaatiopisteen Yhdysvalloissa”, kirjoittaa media-alaa seuraava Axios toukokuun uutiskirjeessään.
“Suomalaislehdet panostavat nyt digitaalisiin pulmapeleihin – New York Timesin sovelluksessa lukijat käyttävät jo enemmän aikaa peleihin kuin journalismiin”, otsikoi Suomen Lehdistö huhtikuussa.
Molemmissa ilmiöissä on kyse sinänsä vanhasta konseptista, bundlaamisesta, jossa eri tuotteet yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Matkailualalla tämä tarkoittaa pakettimatkoja, ravintoloissa aterian kylkeen tarjottavia juomapaketteja, kaupan hyllyllä shampoota ja hoitoainetta ja niin edelleen. Tavoitteena on tuoda lisäarvoa asiakkaille ja tehdä lisää myyntiä. Uutisissa uutta on tarjota kylkeen jotain ihan muuta kuin uutisia – mutta tämäkään ei ole sanomalehtien historiaa tarkasteltaessa varsinaisesti uusi asia.
Liian pitkälle menevää bundlausta taidetaan kutsua kytkykaupaksi, jollainen piti aikoinaan kieltää.
Bundlaus suoratoistopalveluissa
Yhdysvalloissa voi pian ostaa suoratoistopaketteja, jotka sisältävät esimerkiksi kombot Netflix + Apple Tv+ + Peacock (Comcast) tai Netflix + Max (Verizon). Nippuhinta on alempi mitä palvelut maksaisivat yksittäin. Potentiaalia on, sillä kotitaloudet maksavat useammasta kuin yhdestä suoratoistopalvelusta samaan aikaan. Suomessa tilataan keskimäärin muutamaa suoratoistopalvelua, Yhdysvalloissa luku on korkeampi.
Jopa toistensa kanssa kilpailevien suoratoistopalvelujen bundlaus voi olla fiksua siitäkin vinkkelistä, että markkina näyttäytyy ihmisten älytelevisioissa nykyään melkoisena brändien sillisalaattina, kun palveluntarjoajia on FAST-kanavineen tuhansia. Voisi kuvitella, että asiakkaiden valintojen selkeyttämiselle olisi tilausta.
Yksittäistä suoratoistopalvelua itsessäänkin voi pitää bundlena, jota kehitetään.
Bundlaus uutismediassa
Uutismediassa bundlaus on perinteisesti tarkoittanut sanomalehtien tarjoamia tilauspakettikokonaisuuksia, joihin nykyisin liittyy lehden lisäksi vaikkapa pääsy digiarkistoon. Uudeksi bundlaustuotteeksi voi Suomessa laskea esimerkiksi A-lehtien tilattavan digimedian Apu360:n, jossa omistajakonsernin perinteisten lehtibrändien rajat on häivytetty.
Uutismedian tuoreimmat bundlausesimerkit kertovat kärjistäen siitä, että eksklusiivisina markkinoitujen syventävien uutissisältöjen kyljessä tarjoillaan yhä useammin jotain muuta kuin mitä perinteiseltä uutismedialta yleensä on ollut saatavissa.
“Tule uutisten takia, jää pelien takia”, kiteytti asiakaslupaustaan aikanaan New York Times. Suomessa päivittäisiä miniristikoita alkoi ensin julkaista Helsingin Sanomat ja viimeisimpänä Ilta-Sanomat kuukausimaksullisessa IS Extrassaan. IS Extra tarjoaa kalleimman tilausvaihtoehtonsa (20,99e/kk) kylkeen Ruutu+:n kotimaista draamaa ja viihdettä, sekä urheilua. Urheilua on ainakin aiemmin tarjonnut myös Iltalehden maksullinen Plus-palvelu syventävien sisältöjensä kylkeen.
Pulmapeleihin satsaamisessa ei ole sinänsä uutta, sillä ne ovat olleet lehtien dna:ssa jo paperissa. Ensimmäinen sanomalehtiristikko ilmestyi vuonna 1913. Suomessa Ilta-Sanomat on tehnyt testejä ja visoja nettiin koko sen ajan kuin se on ilmestynyt digissä.
Suomessa verkkouutisten säännöllisistä tilauksista yleisin on kysyttäessä Helsingin Sanomat, toiseksi yleisin Iltalehti Plus ja kolmanneksi yleisin Aamulehti/Suomen Kuvalehti, ilmenee Reuters-instituutin Uutismedia verkossa 2023 -tutkimuksesta (s. 64, taulukko 21).
Tulevaisuus
Bundlauksen historia osoittaa, että vaikka perusperiaate lisäarvosta asiakkaalle ja myynnin lisäämisestä pysyy, se saa uusia muotoja, kun maailma muuttuu. Media-alalla tekoälyn kehitys voi vaikuttaa bundlaukseen monella tavalla: kun personointi paranee, asiakkaille voidaan räätälöidä paremmin heidän tarpeisiinsa sopivia paketteja. Niitä voi tulevaisuudessa suositella paitsi suosittelujärjestelmä, miksei myös virtuaaliassistentti-asiakaspalvelija. Eettiset kysymykset kulkevat mukana tässäkin.
Suoratoistopalvelujen työpöytäversioiden etusivut ovat kokeneet melkoisia muutoksia viime vuosina ja vuosikymmeninä. Kehitystä on ohjannut esimerkiksi personointi, jonka keskeinen mahdollistaja on palvelun käyttö kirjautuneena.
Netflixhän perustettiin jo 1997 dvd-bisnekseen – sen suoratoistopalvelu v. 2007. Samoihin aikoihin osuvat myös Yle Areenan ja Ruudun lanseeraukset.
Pääkuvan esimerkkien (2010-12) ja alla olevien kuvakaappausten lähde on Wayback Machine, joten osa alkuperäisistä kuvista ei välttämättä ole latautunut oikein.
Netflixin (Netflix.com) ”Selaa valikoimaa”-valikkonäkymä vuonna 2008:
Tämän tekstin lopusta löytyy lyhyt sanakirja tv-bisneksen nykylyhenteistä, mutta kiinnostavampi kysymys on, miksi niitä syntyy kuin sieniä sateella. Asiakastahan ei voisi vähempää kiinnostaa, katsooko AVOD:ia, HVOD:ia vai BVOD:ia.
Aivan perimmäinen syy lyhenteiden synnylle on television kytkeytyminen internetiin, jolla silläkin on omia lyhenteitään, kuten CTV eli connected tv, joka viittaa laitteeseen, tai OTT eli over-the-top, joka viittaa netin yli välitettävään televisiopalveluun millä tahansa laitteella (jos olen oikein ymmärtänyt, huoh, internet ei ole täysin yksimielinen).
Lyhyt vastaus lyhenneviidakkoon lienee, että lyhenteet helpottavat erilaisten liiketoiminta- ja rahoitusmallien luonnehdintaa. Uusien termien keksimisen taustalla on myös halua ottaa ilmatilaa mainostajien ja muiden toimijoiden silmissä. Lyhenteet helpottavat viestintää yritysten ja ihmisten välillä, mutta näin alaa tiiviisti seuraavallekin kartalla on vaikea pysyä, mitä milläkin tarkoitetaan.
Asiaa ei helpota, että termit limittyvät.
Tässäpä lyhyt televisio-suomi-sanakirja, silvuplee:
SVOD = Subscription Video On Demand eli käytännössä kuukausi- tai vuosimaksullinen tilausvideopalvelu (suomenkielisestä tilausvideo-termistä lisää Kielikellossa). Esimerkiksi Netflix tai Disney+ ovat SVOD-palveluita. VOD tarkoittaa joko laitteelle ladattuna tai suoraan verkkopalvelusta katsottavaa videota.
AVOD = Advertising-based Video On Demand eli VOD-katselua, joka edellyttää mainosten katsomista, mutta tilausmaksua ei ole (tosin internetin perusteella joidenkin mielestä myös tilausmaksullinen mainoksellinen suoratoistokatselu voi olla AVOD:ia…). Esimerkiksi Ruutu Suomessa on AVOD-palvelu.
Kuukausimaksullista Ruutu+:aa joku saattaisi kutsua ASVOD:iksi eli Ad-supported Subscription Video On Demandiksi, mutta tämä lyhenne ei ole kovin yleinen. Ruutu+-tilaus on lähes muttei täysin mainokseton, eli olisikohan täsmällisempi uusiotermi, tässä hätäisesti itse keksittynä, PASVOD, eli Partly Ad-Supported Subscription Video On Demand, heh.
Ruutu on syönyt sisäänsä paitsi AVOD:ia, myös FAST:ia. Ks. seuraava kohta. AVOD on tilattavaa videota, mutta FAST ei, sillä FAST nautitaan silloin kun se esitetään.
FAST = Free Ad-Supported Streaming Television on kattotermi mainosrahoitteiselle netin kautta katsottavalle tv-palvelulle, joka toimii perinteisen tv:n tapaan siinä, että ohjelmat katsotaan silloin kuin ne esitetään (tsekkaa Kari Haakanan hyvä kirjoitus aiheesta). Suomessa voit katsoa Ruudun Pluto TV -sateenvarjon alta FAST:ina esimerkiksi Walker Texas Rangeria tai Ryhmä Hauta vuorokauden ympäri omilta kanaviltaan.
BVOD = Broadcaster Video On Demand viittaa perinteisten tv-toimijoiden VOD-palveluihin. Esim. Yle Areena tai BBC:n iPlayer.
HVOD = Hybrid Video on Demand eli minkä tahansa VOD-rahoitusmallien yhdistelmä, eli asiakkaalle on palvelun käyttämiseksi tarjolla useita erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Netflix, jossa on sekä mainoksellinen että mainokseton tilausvaihtoehto (mainoksellinen ei vielä Suomessa) on HVOD:ia.
TVOD = Transactional Video On Demand eli maksullinen videonvuokraus. Esimerkiksi leffa, joka on vuokrattu kertamaksulla Elisa Viihteestä tai AppleTV:stä.