Aihearkisto: Strategia ja liiketoiminta

Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Television kuolemasta

Näyttökuva 2020-4-1 kello 16.55.58

Esimerkkejä koronan vaikutuksista mediankäyttöön. Lähteet lopussa.

Nyt kun korona on pompsauttanut televisionkatselun poikkeuksellisiin ennätyslukemiin, on hyvä sauma käsitellä aihetta, joka herättää media-alalla intohimoja. Kahvipöytä- ja julkisessakin keskustelussa erilaiset sisältöjen julkaisukanavat ja -tavat kärjistyvät joskus toistensa vastapuoliksi, jossa väitellään siitä, kumpi voittaa, niin sanottu perinteinen tapa vai uusi. Pelinappuloina ovat sekä yleisöt että mainostajien rahat. Voin suoraan myöntää syyllistyneeni tällaiseen väittelyyn itsekin, mutta en ole siitä erityisen ylpeä.

Keskusteluun vaikuttaa, että kun puhumme televisiosta, puhumme joskus toistemme ohi, hieman eri näkökulmista. Siksi koetan tässä kirjoituksessa jäsentää kokonaisuutta kolmesta näkökulmasta.

Selvennykseksi:

Televisio ei ole kuollut eikä se ollut sitä ennen koronaakaan (väitteessä on mukana ripaus olkiukkoa, vaikka onhan niitä kuolemankin ennustajia ollut). Mutta muotoaan se muuttaa, minkä nopeudesta on erilaisia näkemyksiä. Tämä on luonnollisesti mediayhtiöille iso strateginen kysymys: mihin laittaa paukkuja enemmän, mihin vähemmän.

Näkökulma 1: Mistä puhutaan, kun puhutaan “televisiosta”

Provosoivalla televisio on kuollut -heitolla viitattaneen ensinnäkin lineaariseen televisioon eli siihen jakelutapaan, jossa et voi itse vaikuttaa, milloin tietyn ohjelman katsot. Suomalaisten lineaarisen television ääressä käyttämä aika on ollut useamman vuoden laskusuunnassa (Finnpanel, TV-vuosi 2020, slide 6, siniset palkit). Tämä on loogista, sillä ihmisten ajasta kilpailevat nykyään lukemattomat muut palvelut ja alustat. Laskeva trendi ei tarkoita, että isoja ihmisjoukkoja lineaarisen töllön ääreen keräävät yhteisölliset kokemukset olisivat tyystin loppuneet. Ennätyslukemia yksittäisille lähetyksille on synnytelty viime vuosinakin. Perinteistä televisiotakin katsotaan Suomessa yhä paljon päivittäin, lähes kolme tuntia, mutta ajankäyttöä katsottaessa trendi on tosiaankin kiistatta laskeva, erityisesti nuoremmissa. Koronanjälkeinen tulevaisuus näyttää, miten tämän käy, mutta yleisömassoja isompi asia alan kannalta on se, palaako mainosraha televisioon (tästä enemmän kohdassa 3.).

Mikä siis on televisiota, mikä ei? Riippuu, keneltä kysyy. Määritelmäkysymyksen kanssa joutuu asiaan perehtynytkin olemaan tarkkana, kun eri tutkimuslähteitä seuraa. Finnpanelin mukaan suomalaisten televisioruudun ääressä käyttämä aika kaikkiaan on kasvanut, kun lineaarisen päälle lasketaan muu tv-ruudun käyttö kuten suoratoistopalvelut, vanhat tallenteet ja pelaaminen (vihreät palkit slidellä 6).

Termi nettitelevisio alkaa muuten olla jo painunut unholaan, ja se on hyvä asia. Se saa mielestäni asian kuulostamaan siltä, että sama sisältö toimisi aina sellaisenaan uudella alustalla. Näin voi toki olla, muttei aina ole. Useammin logiikka menee niin, että alustalla on toimittava kyseisen alustan tavalla ja pelisäännöillä, jos haluaa yleisönsä saavuttaa. Asiakaskokemus rakentuu siis eri lailla. On uusia vuorovaikutuksen tapoja ja niin edelleen.

Näkökulma 2: Eri julkaisuvälineiden yleisölukujen vertailu on omenat ja melonit -vertailua 

Telkussa miljoona katsojaa, netissä kymmenentuhatta, telkku voitti? TV:n voima on kiistatta suuri, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Vaikka käytettäisiinkin yhteismitallista mittaustapaa (esim. tv-ohjelmia ja verkkovideoita voi periaatteessa verrata toisiinsa keskikatsojamäärällä), helposti unohtuu, että perinteisemmän ja uudemman julkaisutavan välillä on tapahtunut valtava median murros. Se tarkoittaa, että median käyttötavat ja -tilanteet ovat ihmisillä erilaisia, sisällön kuluttamisen intensiteetti voi vaihdella (silmäiletkö vai seuraatko ajatuksella, käytkö jääkaapilla vai eksytkö selaimessasi toiselle välilehdelle jne), ja tätä intensiteettiä ei osata vielä kovin hyvin mitata. Puoleen ja toiseen. Sivumennen sanoen, jos juuri nyt kyettäisiin mittaamaan uutis- ja ajankohtaisohjelmien katsomisen intensiteettiä Suomessa, se olisi varmasti poikkeuksellisen korkea verrattuna rauhallisempaan aikaan, jos on katsojamääräkin.

Kun vertailuja tehdään, on hyvä ymmärtää, että eri julkaisuvälineitä mitataan eri tavoin. TV:n mittaus pohjaa TV-mittaritutkimukseen, jossa katsomista seurataan sähköisesti tutkimusperheiden koteihin asennetun elektroniikan avulla. Radion kuuntelua mitataan päiväkirjamenetelmällä, jossa ”tutkimushenkilöt kirjaavat radionkuuntelunsa vetämällä viivan oikean kellonajan ja kanavan kohdalle”. Verkkoa mitataan niin monilla eri tavoilla – joskus yhteismitallisuuteen pyrkien ja joskus ei – että en niitä kaikkia tähän edes jaksa luetella. Somen mittaaminen on, no, villi länsi.

Mitä tulee mainontaan, usein kuulee, että tehokkain muoto on kombo, eikä joko–tai. Siis yhdistellä eri kanavia, esimerkiksi televisiota ja verkkoa sen sijaan, että laittaa kaikki munat samaan koriin. Tämä vaihtelee varmasti sen mukaan, mitä tavoittelee. Mutta en tunne asiaa sen tarkemmin osatakseni analysoida tämän enempää.

Näkökulma 3: Television(kin) tulevaisuutta määrittää, minne mainosraha menee koronan jälkeen

Korona on aiheuttanut sikäli paradoksaalisen tilanteen, että tv-yleisöt ovat paisuneet, mutta mainostajat vetäneet rahojaan pois. Tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys on, minne mainostajien rahat menevät, kun elpyminen alkaa. Televisioon? Radioon? Ulkomainontaan? Verkkoon? Someen? Hakukoneisiin? Kaikkiin? Suomeen? Ulkomaille? Vuonna 2019 mainosrahan määrä mediaan Suomessa laski edellisvuodesta televisiossa hieman ja printissä enemmän – kasvua oli mm. radiossa, ulko- ja elokuvamainonnassa ja erityisesti some- ja hakukonemainonnassa.

Mediaan ja yleisöihin liittyviä juttuja koronan ajalta:

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Amy Webbin vuotuinen trendijärkäle julki: tässä 9 tärkeintä havaintoa

Näyttökuva 2020-2-28 kello 14.33.47

13:tta kertaa julkistettu Tech Trends -raportti sisältää lähes 400 sivun verran teknologiatrendejä aina synteettisestä mediasta kryptovaluuttoihin ja itseajavista autoista kvanttitietokoneisiin (koronaviruksen mahdollisia disruptiovaikutuksia raportti ei huomioi, mutta aiheesta on oma keskustelunsa Twitterissä —> @amywebb). Amy Webb on amerikkalainen futuristi, jonka Future Today -instituutin julkaisema raportti on teknologia- ja media-alan odotetuimpia laajuutensa ja yksityiskohtaisuutensa vuoksi.

Seuraavassa vapaa käännös ja tiivistys tämänvuotisen raportin Key Takeaways -osiosta. Lue myös omat poimintani kommentteineen mediaa, journalismia ja mittaamista käsittelevistä osioista erillisessä blogikirjoituksessani täällä.

1. Alkava vuosikymmen on synteettinen

Elävien asioiden, ovat ne sitten kasveja tai ihmisiä, keinotekoinen versiointi [huono käännös, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan] helpottuu ja yleistyy. Tätä tapahtuu sekä fyysisessä että sähköisessä maailmassa.

Näyttökuva 2020-2-28 kello 14.37.34

Lähde: Tech Trends 2020 -raportti.

 

Ihmisille osataan tehdä keinotekoista kudosta. Synteettisestä ruuasta tulee arkipäiväisempää. Sellaista on esimerkiksi ilman lehmää kasvatettu pihvi.

Internetin keinominät voivat käytännössä olla mitä vain sosiaalisen median “digitaalisista kaksosista” tekoälyn pyörittämiin virtuaalisiin uutisankkureihin.

 

2. Lisätty todellisuus laajenee audioon, älykuulokkeet tulevat

AAR, audio augmented reality, tekee tuloaan. Se tarkoittaa, että teknologia auttaa ihmisiä heidän arjessaan yhä enemmän myös kuuloaistin kautta. Älykuulokkeet yleistyvät ja sulautuvat osittain älylaseihin. Niistä ei tule vuodessa mainstreamia, mutta kiinnostavaa kehitystä tapahtuu.

Älykuulokkeet, tai älylasien ja kuulokkeiden välimuodot, voivat auttaa esimerkiksi juoksijaa lenkillään, kun ne ovat kytkeytyneenä karttasovellukseen.

3. Tekoäly- ja dataratkaisut ostetaan yhä useammin palveluna sen sijaan, että tehdään itse

Englanniksi kyse on termeistä AI-as-a-Service ja Data-as-a-service. Kansainväliset teknologiajätit tuottavat tämäntyyppisiä palveluita, mutta pienempiäkin toimijoita syntyy. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle.

4. Kiina on luonut uuden maailmanjärjestyksen

Kiinan talouskasvun hidastuminen ei pienennä sen vaikutusvaltaa. Sen lonkerot ulottuvat Aasian eteläosiin, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Eurooppaan, on kyse digi-infrastruktuurista, tekoälystä, datan keräämisestä tai bio- tai avaruusteknologiasta.

5. Kodin ja työpaikan automatisoituminen lähestyy valtavirtaistumista

Tekoälyavusteiset virtuaaliapurit, kuten Amazonin Alexa, yleistyvät edelleen (eivät tosin vielä Suomessa, koska laitteet eivät tue suomen kieltä), samoin esimerkiksi kodin turvallisuuteen liittyvät laitteistot. Esimerkiksi äänellä ohjattavat mikroaaltouunit alkavat olla hinnoiltaan normaaliluokkaa. Kotien automatisoitumisen uskotaan nopeutuvan, kun tietoverkot nopeutuvat. Iso kysymys on, minkä yhtiön käyttöjärjestelmää nämä laitteet käyttävät, ja mitä kerätylle datalle tapahtuu.

6. Jokaista elävää ihmistä pisteytetään jo nyt

Jotta automatisoidut järjestelmät voivat toimia, ne tarvitsevat polttoaineekseen dataa sekä kehyksen, jonka perusteella tehdä päätöksiä. Ihmisistä kertyy valtavasti dataa jo nyt – riittää, että on elossa.

Näyttökuva 2020-3-9 kello 10.00.13

Lähde: Tech Trends 2020 -raportti.

Meitä voidaan pisteyttää tuhansien datapisteiden perusteella, joita kertyy matkustellessamme, ostaessamme jotain tai julkaistessamme jotain sosiaalisessa mediassa.

 

Järjestelmä on todellisuudessa pisteyttänyt sinut jo esimerkiksi silloin, kun se on päättänyt näyttää sinulle tietylle tuotteelle tietyn hinnan.

On ennakoitavissa, että tämänkaltainen pisteytys nousee enenevässä määrin esiin sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä.

7. FOMO vaihtui pelkoon

Fear of missing out eli asioista paitsi jäämisen pelko oli sosiaalisen median alustojen synnyttämä tai ainakin voimistama ilmiö. Nyt näitä samoja alustoja käytetään pelon levittämiseen. Ei tarvitse kuin katsoa mitä Donald Trump tekee Twitterissä.

Pelko ruokkii bisnestä: Amazon osti miljardilla dollarilla älyovikelloja valmistavan yhtiön Ringin, ja nyt se tekee yli 400 amerikkalaisen poliisilaitoksen kanssa tuottoisaa yhteistyötä myydäkseen ihmisille kodinturvajärjestelmiä, joita poliisin on helppo hyödyntää tarvittaessa.

8. Unohtamisen aika on ohi

Ihmiset ovat postanneet valokuvia, videoita ja viestejä someen vuosikymmenen. On selvää, että ne säilyvät netissä vielä pitkään. Oman menneisyytensä pyyhkiminen on käytännössä mahdotonta. Euroopassa EU:n tietosuojalain perusteella on mahdollista pyytää tietojaan poistettavaksi, mutta käytännössä tällä ei ole ollut suurta vaikutusta.

9. Uudenlainen luottamustalous on muodostumassa

Markkinoille syntyy uusia työkaluja, joilla pyritään paitsi vahvistamaan myös heikentämään luottamusta. Syväväärennettyjen videoiden kaltaiset ilmiöt johtavat siihen, että ilmiöiden havaitsemisen ympärille syntyy liiketoimintaa. Teknologiayritysten järjestelmät voivat esimerkiksi alkaa tunnistaa manipuloitua sisältöä – maksua vastaan.

Lue myös journalismia, mediaa ja mittaamista koskevat poimintani kommentteineen: ”Huomiomittareiden lopun alku häämöttää, sanoo Amy Webb journalismista ja mediasta”

Kuvakaappausten lähde: Tech Trends 2020 -raportti.

Voit myös tutustua viimevuotisen raportin tiivistelmääni “Iso Ysi, kuollut yksityisyys ja 5 muuta pääpointtia Amy Webbin tuoreesta teknologiaraportista” täällä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta

Koronaviruksen haitat ja hyödyt mediabisnekselle

claudio-schwarz-purzlbaum-Zh-btVpBcdw-unsplash

Kuvituskuva: Unsplash.

Haittoja tulee luonnollisesti mieleen enemmän kuin hyötyjä, mutta jälkimmäisiäkin voi syntyä. 

Listaan tähän kirjoitukseen päällimmäisenä mieleeni tulleita asioita, joihin koronavirus suoraan tai välillisesti mediabisneksessä ainakin vaikuttaa. Lisäksi olen käyttänyt lähteenä Nieman Labin juttua “How much danger does coronavirus pose to the battered U.S. news industry?”, jonka pääviesti on, että virusta vaikeampi olisi selvitä siitä mahdollisesti seuraavasta lamasta.

Asiaa voi tarkastella monesta näkökulmasta. Mikäli yhteiskunnan toiminnot ajettaisiin Suomessa jossain vaiheessa Italian tapaan säästöliekille, se tarkoittaisi, että media, tai ainakin osa siitä, alkaisi työskennellä poikkeusoloissa. Etätyö lisääntyisi. Tiedonhankinnan tavat muuttuisivat ainakin osittain, kun minne tahansa ei voi noin vain lähteä.

Erityisjärjestelyin pyrittäisiin turvaamaan, jotta tietoa voitaisiin edelleenkin välittää kansalaisille. Näkyisikö tämä piikkinä esimerkiksi lehtien digitilauksissa, jos etanapostin kulku tökkii? Jos näkyisi, uskallan silti arvioida, että tulot tuskin korvaisivat menetyksiä, joita jakeluongelmat ja mainosmarkkinan muutokset aiheuttaisivat. Entä jos ihmiset huomaavat, että he pärjäävätkin aivan hyvin ilman aiemmin tilaamiaan paperisia tuotteita, joista kuitenkin monien mediatalojen tulot edelleen pääosin koostuvat?

Jos esimerkiksi Tokion olympialaiset vielä perutaan, sillä olisi erityisesti Yhdysvalloissa suuria vaikutuksia televisiomainontaan. New York Times ennakoi jo nyt, että korona laskee sen digimainonnan tuloja 10 prosenttia tällä neljänneksellä.

Se mikä varmasti kärsii jo nyt on niin kutsuttu fyysinen läsnäolobisnes eli tapahtumat, kun kokoontumisia perutaan.

Entä ne hyödyt? Jos karanteenissa olevien määrä kasvaa, se tarkoittaa, että ihmiset hakevat varmasti kotonaan viihdykettä. Näkyisikö tämä piikkinä suoratoistopalveluiden käytössä? Mistä muusta etäviihdykkeestä ihmiset olisivat valmiita maksamaan? Jopa uutisista? Hmm.

Uutismedialle yksi koronan seuraus on jo nyt ilmeinen ja se on väärän tiedon leviäminen. Perinteiselle medialle ilmiö on toisaalta uhka, jos ihmiset menevät väärän tiedon perässä muualle, toisaalta mahdollisuus, jos ihmiset ymmärtävät, mistä saa luotettavaa tietoa.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Perinteisen radion kuunteluun käytetty aika laskee, muun audion kuuntelu tuplaantui viidessä vuodessa

Suomalaiset kuuntelivat radiota viime vuonna keskimäärin kaksi tuntia 40 minuuttia päivässä, mikä on kahdeksan minuuttia vähemmän kuin toissa vuonna ja 19 minuuttia vähemmän kuin vuonna 2015. Sen sijaan muun audion kuuntelu on viidessä vuodessa tuplaantunut ja oli viime vuonna keskimäärin 43 minuuttia päivässä. Muulla audiolla tarkoitetaan tässä muun muassa podcasteja, äänikirjoja ja musiikkipalveluita.

Tiedot käyvät ilmi vuosittaisesta Kansallisesta radiotutkimuksesta, joka on Finnpanelin tekemä Yleisradion ja kaupallisten radioiden yhteistutkimus. Radiovuotta 2019 summaava kooste löytyy täältä. Luvut koskevat yhdeksän vuotta täyttäneitä ja sitä vanhempia.

Perinteisen radion kuuntelemiseen käytetyn ajan laskun taustalla on mediankäytön muutos ja sitä kautta koventunut taistelu ihmisten käyttämästä ajasta, mutta perinteinenkin radio tavoittaa edelleen suuren määrän suomalaisia.

Eri-ikäiset kuuntelevat radiota eri paikoissa. Yli 55-vuotiaista 70% kuuntelee radiota kotona, kun 25–54-vuotiailla osuus on 26% ja 9–24-vuotiailla 20%. Työikäiset ja sitä nuoremmatkin kuuntelevat radiota hyvin paljon autossa. Muun muassa tästä syystä mediatoimijat pitävät autojen äänipalveluiden kehittymistä tärkeänä tulevaisuuden kannalta. Eläkeikäisten autokuuntelu on suhteessa vähäisempää.

Radion kuuntelu kännykällä kasvaa: siihen joukkoon, joka kuuntelee radiota kännykän kautta viikottain, on tullut 400 000 suomalaista lisää kolmen viime vuoden aikana.

Suomalaiset käyttävät paljon kuulokkeita radion ja muun audion kuunteluun: koko väestöstä joka kolmas, 9–24-vuotiaista yli puolet.

Älykaiuttimia suomalaisista käyttää vain yksi prosentti, mikä on ymmärrettävää, sillä laitteet eivät vielä tue suomen kieltä.

Radiotoimiala pitää tulevaisuudennäkymiä positiivisina: radioon satsattavan mainosrahan määrä on kasvanut kuudetta vuotta ja äänen erilaisissa digitaalisissa muodoissa nähdään vielä paljon mahdollisuuksia.

Finnpanelin esityksestä löydät lisätietoja mm. kuunnelluimmista kanavista ja kuunteluosuuksista.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Älykaiuttimet ohittivat ensi kertaa radion lasten mediankäytössä Isossa-Britanniassa

Näyttökuva 2020-2-5 kello 16.12.59

Poimintoja brittilasten mediankäyttötavoista eri ikäryhmissä. Kuvan lähde: Children and parents: media use and attitudes report 2019 (Britannian viestintäviranomainen Ofcom)

Älykaiuttimien käyttö 5–15-vuotiailla lapsilla tuplaantui vuonna 2019 (15% –> 27%) ja ohitti ensimmäistä kertaa radion kuuntelun (26%–>22%), ilmenee Britannian viestintäviranomaisen Ofcomin tutkimuksesta. Tutkimus julkaistiin tiistaina. Sitä varten on haastateltu 3500:aa lasta ja vanhempaa. 3–4-vuotiaistakin lähes joka kymmenes käyttää älykaiuttimia kotonaan.

Tutkimuksen yksi johtopäätös on, että lasten älykaiuttimien parissa käyttämä aika on ollut pois nimenomaan radiosta, sillä samaan aikaan kun lasten radion kuuntelu on laskenut, eivät mahdollisuudet kuunnella radiota ole vähentyneet. ”Tästä voi päätellä, että radio laskee, koska lapset ovat tietoisesti päättäneet olla kuuntelematta sitä”, todetaan tutkimuksessa. Sitä ei käy ilmi, onko tutkimuksessa otettu huomioon lasten radion kuuntelu muualla kuin kotona, kuten autossa. En ainakaan löytänyt asiasta erillistä mainintaa.

Ofcomin tutkimuksen mukaan lasten älykaiuttimien käyttö itsessään ei noudattele tiettyä kaavaa. Älykaiuttimia käytetään huvitteluun tai muuten ns. random-pohjalta. Esimerkiksi tutkimuksessa haastateltu 9-vuotias Suzy kertoi, että hänen äitinsä ei juuri käytä [Amazonin] Alexaa, mutta Suzy pyytää sitä aika ajoin ”kertomaan vitsejä” tai auttamaan läksyissä, kuten jonkin sanan oikeinkirjoituksen tarkistamisessa.

Muita havaintoja Ofcomin tutkimuksesta:

  • Myös lasten älytelevisioiden käyttö on kasvussa.
  • Puolella 10-vuotiaista [briteistä] on oma älypuhelin.
  • Lapsista kasvaa striimaajia. Video-on-demand eli tilausvideokatselu on suositumpaa kuin lineaarisen television katselu. Joka neljäs lapsi ei katso lineaarista televisiota lainkaan.
  • Lasten sosiaalisen median käyttö pirstaloituu ja monipuolistuu: Facebookin, Snapchatin ja Instagramin rinnalle on noussut Whatsapp. Tiktok ja Twitch kasvavat. Tiktokia käyttää nyt 13 prosenttia 12–15-vuotiaista.

Älykaiutinten tai muiden äänellä ohjattavien laitteiden/virtuaaliapureiden tulevaisuudennäkymät vaihtelevat suuresti markkina-alueittain. Suomessa kehitys on ollut hitaampaa, koska laitteet usein rakennetaan ymmärtämään pieniä kieliä myöhemmin.

Näyttökuva 2020-2-5 kello 17.02.15

Lähde: Children and parents: media use and attitudes report 2019 (Britannian viestintäviranomainen Ofcom)

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Reuters-instituutin 2020-raportti julki: mihin media menee – näin ennakoivat pomot

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin raportti “Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2020” julkaistiin tänään torstaina. Raportti julkaistaan vuosittain tammikuussa.

Tutkimusta varten on haastateltu 233:a media-alan johtohenkilöä tai asiantuntijaa 32 maasta. Raportin ennakoinnit ovat osuneet melko hyvin kohdilleen, kun niitä tarkastellaan jälkikäteen (käyn joitakin esimerkkejä vuodelta 2018 läpi tässä kirjoituksessa väliotsikon jälkeen).

Kokoan 2020-raportin kuusi päähavaintoa tähän lyhyesti.

1. Media-alalla on sekä optimismia että pessimismiä tulevasta

Odotukset tulevasta jakautuvat epätasaisesti. Ansaintamallimielessä näkymät ovat “yllättävän” optimistiset siihen nähden, että niin moni asia ympärillä muuttuu. Huolta on kuitenkin ihmisten kiinnostuksesta journalismiin yleisesti.

2. Tilausmaksuja pidetään entistäkin tärkeämpänä (pää)tulonlähteenä

…verrattuna esimerkiksi mainontaan.

Näyttökuva 2020-1-9 kello 17.36.29

3. Google on Facebookia pidetympi leikkikaveri

Merkillepantavaa on, että teknologiajättien mahdollisen sääntelyn pelätään pikemminkin koituvan journalismin haitaksi kuin hyödyksi. Suurin osa ei usko sääntelyn johtavan mihinkään suuntaan tai toiseen.

Näyttökuva 2020-1-9 kello 17.36.15

4. Monimuotoisuuden eteen on otettu isoja harppauksia, muttei kaikilla alueilla

Näyttökuva 2020-1-9 kello 17.35.45

5. Podcastit ovat edelleen kuuma puheenaihe

Näyttökuva 2020-1-9 kello 17.59.35

6. Tekoälyn hyödyntämisessä laitetaan entistäkin isompi vaihde silmään

Yli puolet vastaajista pitää tärkeänä parempien suosittelujärjestelmien kehittämistä. Huomattavan harva piti erittäin tärkeänä esimerkiksi robottijournalismin kehittämistä tänä vuonna (12%).

Näyttökuva 2020-1-9 kello 18.15.51

Kaksi vuotta sitten ennakoitiin tätä, ja näin kävi

Ovatko pomot ja asiantuntijat sitten oikeassa? Miten hyvin kyseisen raportin ennakoinnit ovat yleensä natsanneet? Aika hyvin.

Esimerkiksi kaksi vuotta sitten sama raportti ennakoi, että:

  • data nousee kaiken keskiöön (voitaneen sanoa, että näin on käynyt)
  • EU:n tietosuoja-asetus nousee keskusteluun (näin kävi)
  • tekoäly tulee voimakkaammin uutisorganisaatioihin (näin kävi)
  • ääniohjattavat virtuaaliapurit yleistyvät kunnolla (sanoisin, että näin kävi ja ei käynyt, riippuen markkinasta)
  • älypuhelimien käytön kasvu jatkuu (näin kävi, vaikka nyt puhutaankin jo siitä, mitä kännyköiden jälkeen)
  • notifikaattien taistelu kännykän ruudulla kovenee (näin kävi)
  • mediatalot pakittavat satsauksissaan videoon, osa keskittyy enemmän tekstisisältöihin ja osa audioon (väittäisin, että jossain määrin näin kävi tai on käymässä)
  • mainostamisen merkitys pienenee ja tilausmaksujen kasvaa (näin kävi)
  • “täppäämällä eteenpäin”-tarinankerronta verkossa yleistyy (näin kävi, ainakin somessa, ehkä vähemmän muualla verkossa)
  • mediat ottavat etäisyyttä somealustoihin (näin kävi)
  • verkon uutis- ja ajankohtaissisällöt leviävät yhä enemmän viestisovellusten kautta (näin kävi)
Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Uutispodcasteista julki tähän asti laajin tutkimus – “nuorista varakkaat ja koulutetut kuuntelevat”

Screen Shot 2019-12-05 at 9.59.03

Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Uutispodcastit eivät ole vielä mainstreamia, mutta niiden määrä ja yleisöt kasvavat, kuten myös mainostajien kiinnostus – tosin alueelliset erot ovat suuria. Muun muassa tämä käy ilmi Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tutkimuksesta, joka julkaistiin tällä viikolla. Instituutin mukaan kyse on laajimmasta uutispodcasteihin keskityvästä tutkimuksesta koskaan. Tutkitut maat olivat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Australia, Ranska ja Ruotsi.

Tutkimuksen pääkirjoittaja Nic Newman luonnehtii podcasteja “harvinaiseksi valopilkuksi uutisbisneksessä”. Etsikkoajasta on siirrytty orastavan kasvun aikaan. Yleisesti ottaen podcasteista on viime vuosina tullut suositumpia, kun sisältö on lisääntynyt ja parantunut ja jakelu helpottunut, mutta uutisissa niiden potentiaalia ei ole vielä kyetty kovin hyvin hyödyntämään.

Tutkimuksen mukaan mainostajien kiinnostus uutispodcasteihin on huomattavasti kovempaa Yhdysvalloissa kuin muissa maissa, “joissa myös on investoitu vähemmän alkuperäissisältöön uutispodcasteissa”. Myös mittaamisen parantuminen edistää kiinnostusta (podcastien mittaamisesta lisää aiemmassa kirjoituksessani).

Ja – tämä oli kiinnostava huomio:

“Vaikka uutispodcastit kiinnostavat nuoria yleisöjä, nämä ovat usein varakkaampia ja koulutetumpia. Kuten radiosta, podcasteista ei ole vielä tullut mainstreamia.”

Screen Shot 2019-12-05 at 9.57.53

Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Tutkimuksen mukaan uutispodcastien yleisimmät alakategoriat ovat puhe- ja haastatteluohjelmat sekä tarinalliset sarjat, mutta päivittäisten uutiskoosteiden määrä on kasvussa. Oma huomioni: tämä voi liittyä siihen, että podcastien yleissuosio on kasvanut tiettyyn pisteeseen, mikä ylipäänsä kasvattaa päivittäistuotteiden potentiaalia. Päivittäiset uutispodcastit puolestaan jaetaan tutkimuksessa kolmeen alakategoriaan: minitietoiskut (kesto 1–5 min, kuten BBC Minute), uutiskertaukset (kesto 6–15 min, kuten NPR:n Up First) ja syväsukellukset (kesto 15–30 min, kuten The New York Timesin The Daily).

Kansainvälisessä vertailussa suosituimpien uutispodcastien kärki on laajentunut, mutta yhä kapea. The New York Timesin The Daily – joka työllistää 15 henkilöä – on miljoonaluokassa, mutta harvat pääsevät tähän rajapyykkiin.

Screen Shot 2019-12-05 at 9.58.09

Pelkästään podcastien ympärille perustetut tuotantoyhtiöt ovat vielä pieniä toimijoita alalla. Kuvan lähde: News Podcasts and the Opportunities for Publishers -tutkimus.

Selvää on, että uutispodcasteihin investoidaan mediataloissa juuri nyt voimakkaasti. Oma tulkintani tämän tutkimuksen perusteella on, että podcastsatsauksissa on mukana enemmän suhteellisuudentajua kuin muutaman vuoden takaisessa videohuumassa, jossa eräät mediatalot kompuroivat omiin jalkoihinsa siirrettyään suurin piirtein kaikki resurssinsa videoihin (Fast Companyn jutun ilmaus “pivot to video bloodbath” kertoo olennaisen). Reuters-instituutin tutkimuksen mukaan monissa medioissa pelätään, että ne auttavat nyt alustayhtiöitä kasvuun podcast-sisällöillään, ja pian ollaan samassa tilanteessa kuin somen kanssa: kun pääsy dataan katoaa, katoaa todennettu yhteys yleisöihin. Osin tästä syystä jotkut mediatalot satsaavat omiin alustoihinsa.

Verkkomarkkinoinnin etujärjestö IAB määrittelee podcastin näin: Podcast on verkossa julkaistu, digitaalisten äänitiedostojen sarja tai yksittäinen jakso, jonka voi ladata, tilata ja kuunnella.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Tekoälyn ja journalismin suhteesta kaksi jättitutkimusta julki tällä viikolla – tässä pääpointit

Näyttökuva 2019-11-22 kello 10.40.38

Tekoälyn suhteesta journalismin tulevaisuuteen on tällä viikolla julkaistu kaksi laajaa tutkimusta, joiden pääpointit käyn lyhyesti läpi tässä kirjoituksessa.

146-sivuinen “The Next Newsroom” on Euroopan yleisradioliiton EBU:n julkaisu, jonka ovat tehneet LUT-yliopiston työelämäprofessori Atte Jääskeläinen ja mediakonsultti Maike Olij.

111-sivuinen “New Powers, New Responsibilities” puolestaan on London School of Economicsin ajatushautomon Polisin julkaisu, joka on tehty Googlen News Initiative -hankkeen rahoituksella. Sen on toimittanut LSE:n professori Charlie Beckett.

Kumpaankin on haastateltu lukuisia mediabisneksen huippuosaajia eri puolilta maailmaa konkreettisin esimerkein. Next Newsroom pitää datan ja tekoälyn laajamittaista hyödyntämistä “journalismin digitalisaation neljäntenä aaltona” verkon, mobiilin ja somen jälkeen. Tällä on vaikutusta sekä journalismin tekemiseen että sen saattamiseen asiakkaille ja näiden kautta journalismin arvolle yhteiskunnassa. New Powers, New Responsibilities puolestaan korostaa, että journalistien pitäisi rohkeasti katsoa tekoälyhypen ja ennakkokäsitysten yli ymmärtääkseen, mistä termien takana oikeasti on kyse. Kumpikin tutkimus punnitsee sekä uhkia että mahdollisuuksia. Tekoälyn mahdollisuuksiin tarttumisen tärkeyttä juuri nyt alleviivaavat kummatkin. Tärkeää on myös määritellä, mistä puhutaan, kun puhutaan tekoälystä.

Next Newsroomin keskeisiä johtopäätöksiä:

  • Jotta journalismin digitalisaation neljännessä aallossa voi menestyä, on ratkaistava sekä työkulttuuriin että teknologiaan liittyviä haasteita.
  • Perusteettomat pelot uusista teknologioista ja kohtuuttomat odotukset uusia teknologioita kohtaan elävät rinta rinnan.Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.28.03
  • Ihmiset pelkäävät journalistisen identiteetin sekä autonomian menettämistä. Organisaatio voi jäädä muista jälkeen, jos se ei pysty ylittämään näitä pelkoja.
  • Vain tietyt osat journalismista voidaan automatisoida (esimerkiksi, että robotti kirjoittaa uutisia). Kuitenkin, käytännöllisesti katsoen kaikki työnkuvat tulevat jossain määrin muuttumaan. Toimitusten teknologiaymmärryksen on parannuttava.
  • Journalismin jakelun parantamisen kannalta on keskeistä panostaa personointiin sekä ihmisten henkilökohtaisiin tarpeisiin vastaamiseen. Vaikka asian ympärillä on myös epäilyksiä, se voi kasvattaa journalismin arvoa, koska se parantaa hyödyllisen sisällön löydettävyyttä. Jos korkealaatuista sisältöä ei löydetä, sitä ei voida kuluttaa. Julkisen palvelun median omaleimaisuus on kirjoitettava sisään algoritmeihin, jotta voidaan varmistaa sen arvo yhteiskunnalle sekä välttää sudenkuopat ja sidonnaisuudet.
  • Tekoäly tarjoaa uusia mahdollisuuksia läpivalaista algoritmista vallankäyttöä yhteiskunnassa. Se voi myös auttaa faktantarkistuksessa.Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.26.16
  • Tekoälyn hyödyntämisessä on suuria mahdollisuuksia myös mm. kääntämisen automatisoinnissa, äänentunnistuksessa sekä äänen generoimisessa tekstiksi.
  • Toimitusten pitäisi nopeasti siirtyä pelkän tavoittavuuden mittaamisesta muihin mittareihin, jotka paremmin kuvaavat niiden suhdetta yleisöihin.
  • Menestyksekkäitä tekoälyhankkeita yhdistää se, että niillä on vahva omistus ylimmässä johdossa, toteuttava porras on talon sisältä, ja ne ovat sellaista kaliiperia, joka on linjassa strategisten tavoitteiden kanssa. Johdon on korostettava tavoitteita, mutta annettava tekijöille tarpeeksi vapauksia näihin pääsemiseksi.

Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.13.19

New Powers, New Responsibilitiesin keskeisiä johtopäätöksiä:

  • Tekoälyn eri muotojen hyödyntäminen on jo nyt merkittävä osa journalismia, mutta tämä jakautuu alalla epätasaisesti. Strateginen suunnittelu on vajavaista tai olematonta.
  • Edistyksellisimmätkin tekoälyä hyödyntävät uutistoimijat kuvaavat sitä ”lisäkkeeksi”, kyse ei ole vielä kokonaisvaltaisesta muutoksesta.
  • On tärkeää määritellä, mitä tekoäly organisaatiossa tarkoittaa, jotta sen suhde strategiaan voidaan miettiä. Tämä helpottaa myös viestimistä.
  • Kolme tärkeintä motiivia tekoälyn hyödyntämiseen ovat [tutkimuksen kyselyssä], että journalistit voisivat työskennellä tehokkaammin, asiakkaat saisivat heille merkityksellisempiä sisältöjä, ja kustannustehokkuutta voitaisiin parantaa.
  • Erityisesti pienet uutistoimijat ovat huolissaan, että jäävät muista jälkeen.
  • Tekoälyn merkitys korostuu tulevaisuudessa yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Journalismin pitäisi ottaa oppia muilta toimialoilta, miten teknologiaa voidaan hyödyntää.

    Näyttökuva 2019-11-22 kello 19.37.38

    New Powers, New Responsibilities -tutkimuksen esimerkeistä löytyy mm. Ylen Voitto-robotti.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Futuristi Amy Webbin katsaus journalismin ja median trendeistä julki – tässä päähavainnot

Näyttökuva 2019-9-16 kello 12.49.30.png

Amerikkalaisfuturisti Amy Webbin teknologiapainotteinen katsaus journalismin ja median trendeihin julkaistiin nyt kolmatta kertaa. Julkistamispaikkana toimi Online News Association -järjestön konferenssi New Orleansissa Yhdysvalloissa.

167-sivuisen nivaskan rakenne on samantyyppinen kuin Webbin tunnetuimmassa, 12 kertaa julkaistussa laajassa teknologiaraportissa, jotka julkaistaan alkuvuodesta.

Kokoan tähän nyt julkaistussa katsauksessa esille nostetut keskeiset havainnot. 

  1. Synteettinen media tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Synteettisistä sisällöistä esimerkkejä ovat kiinalainen tekoälyuutisankkuri Xin Xiaomeng sekä amerikkalainen somehahmo Lil Miquela, joka ei ole oikea ihminen. Synteettisellä medialla ei ole eettistä säännöstöä.
  2. Deedfake-videot eli tekoälyn avulla tehdyt valevideot ovat vasta alkua. Tutkijat ovat jo nyt kyenneet jäljittelemään ihmisten ääntä ja liikkeitä, jopa ennakoimaan käyttäytymismalleja.
  3. Sääntely voimistuu. Teknologiajätit ovat viranomaisen syynissä Yhdysvalloissa, ja EU:n tietosuoja-asetus vaikuttaa Eurooppaa laajemmalle. Alustasääntely vaikuttaa sisällön julkaisemiseen ja jakeluun, ja jokainen organisaatio joutuu miettimään, miten se kerää ja käyttää kuluttajien dataa.
  4. Pelkän kännykkänäytön aika on pian ohi. Älykaiuttimet ja puettavat älylaitteet yleistyvät. Lähivuosina kuluttajat ottavat kännykän rinnalle muita käyttöjärjestelmiä (Amy Webb näkee tämän kehityksen osasyynä sille, että Applen ja Samsungin puhelinmyynti laskee – liian korkean hinnan lisäksi).
  5. Äänihakuoptimointi on uusi hakukoneoptimointi (“VSO is the new SEO”). Kyse ei ole vain älykaiuttimista, vaan äänikäyttöliittymien yleistymisestä laajemmin.
  6. [Median] Digitaaliset tilausmallit eivät toimi. New York Timesin tai Washington Postin menestys ei auta kaikkia. Kilpailu kovenee.
  7. Harppaukset tekoälykehityksessä parantavat panos–tuotos-suhdetta. Näköpiirissä on uusia työkaluja ja järjestelmiä mm. livekarttoihin, reaaliaikaiseen faktantarkistukseen, kirjoittamiseen, kuvan- ja videonkäsittelyyn sekä hallinnollisiin tehtäviin.

Siinä siis Webbin katsauksen seitsemän pääkohtaa. Mitä niistä pitäisi ajatella? Riippuu varmasti, ajatteleeko vuoteen 2020 vai paljon pidemmälle. Itselleni silmään pisti ainakin se, että lohkoketjusta puhutaan tämänvuotisessa katsauksessa vähemmän. Vielä viime vuoden vastaavassa todettiin, että lohkoketjuteknologia “alkaa mahdollistaa muutoksen tekemistä, vaikka ekosysteemi on yhä kypsymisvaiheessa”. Toinen huomio liittyy äänellä ohjattaviin laitteisiin. Toistaiseksi menestysresepti ainakin uutisissa on löytymättä.

Normaali
Strategia ja liiketoiminta, Yleisön ymmärtäminen & analytiikka

Maailman suurin uutistutkimus taas julki: Tässä tärkeimmät havainnot

Näyttökuva 2019-6-12 kello 6.44.03.png

Uutisten vältteleminen on yleistynyt kahden vuoden takaisesta (+6%). Tässä yleisimpiä syitä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa kyllästymistä ja ärtymystä uutisiin aiheutti Brexit.

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Digital News Report 2019 -tutkimus julkistettiin tänään keskiviikkona. Kokoan tähän havainnot, jotka raportissa nostetaan tärkeimmiksi ja vertaan niitä myös edellisvuoden vastaaviin.

Maailman laajinta uutisten kuluttamisen tutkimusta varten tehtiin tänä vuonna kyselyitä 75 000 ihmiselle 38 maassa, mukaan lukien Suomessa, sekä myös laadullista tutkimusta.

156-sivuisen raportin yleissävy on aavistuksen synkempi kuin vuotta aiemmin, jolloin toiveikkuutta herättivät tiedot uutisista maksamisen ja maksuvalmiuden lisääntymisestä.

”Alan ponnisteluista huolimatta verkkouutisista maksavien määrä on kasvanut vain hiuksenhienosti. Kasvu rajoittuu muutamiin alueisiin lähinnä Pohjoismaissa. Yhdysvalloissa kasvua ei ole tapahtunut sitten vuoden 2017”, kirjoittaa raportin koonnut Nic Newman nyt.

”Jopa maissa, joissa uutisista maksaminen on yleisempää, valtaosa maksaa vain yhdestä välineestä. Näyttää siltä, että ”voittaja vie kaiken”-ilmiö yleistyy. Rohkaisevaa on, että suurin osa maksaa uutisistaan jatkuvaluonteisesti eikä kertakäyttöisesti.”

Suomessa verkkouutisista maksavien määrä on laskenut kaksi prosenttiyksikköä (16%, sanoo maksaneensa viimeisen vuoden aikana). Norjassa ja Ruotsissa on kasvua.

Nic Newman tulkitsee, että uutismedia-ala on jälleen risteyskohdassa, eivätkä kaikki selviä muutoksesta. On yritettävä erottua korkealaatuisella journalismilla tilanteessa, jossa yhä useampi toimija ei ole valmis tarjoamaan sitä ilmaiseksi, mutta toisaalta näyttää selvältä, että kaikki eivät ole koskaan valmiita maksamaan uutisista.

”Erityisesti nuoret yleisöt eivät halua luopua nopeasta ja mutkattomasta (ja ideaalitilanteessa ilmaisesta) pääsystä monipuolisen tiedon ja mielipiteiden äärelle. He eivät halua palata aikaan, jollainen media joskus oli.”

Muita havaintoja, jotka raportissa nostetaan tärkeimmiksi (Suomi käsitelty erikseen lopussa):

  • Joissakin maissa saattaa olla edessä nk. maksumuuriväsymys, kun ihmiset haluavat käyttää rajallisia varojaan mieluummin viihteeseen (Netflix/Spotify) kuin uutisiin.
  • Ihmisten Facebookissa käyttämä aika vähenee ja on siirtynyt WhatsAppiin ja Instagramiin vuodentakaisesta, mutta Facebook on edelleen ylivoimaisesti suurin sosiaalisen median uutislähde. Hyvin harvat ovat hylänneet Facebookin kokonaan.
  • Uutisiin liittyvä keskustelu jatkaa siirtymistään viestisovelluksiin. WhatsApp on noussut tärkeimmäksi uutiskeskustelun ja -jakamisen alustaksi Brasiliassa, Malesiassa ja Etelä-Afrikassa. Näissä maissa ihmiset ovat halukkaita liittymään myös suuriin Whatsapp-ryhmiin, joissa on heille tuntemattomia ihmisiä. Tämä trendi saattaa lisätä väyliä valeuutisten leviämiseen.
  • Facebook-ryhmät uutisista keskustelemiseen eivät ole kaikkien juttu. Ne ovat kasvattaneet suosiotaan Turkissa ja Brasiliassa, mutta ovat huomattavasti vähemmän yleisiä länsimaissa.
  • Huoli väärän tiedon leviämisestä on yhä korkealla. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa 70% ja Yhdysvalloissa 67% on hyvin huolissaan tai erittäin paljon huolissaan, mikä internetissä on totta tai valetta. Luku on huomattavasti alhaisempi Saksassa (38%) ja Hollannissa (31%).
  • Luottamus uutisiin yleisesti laski viime vuodesta kaksi prosenttiyksikköä, kun katsotaan kaikkien maiden keskiarvoa. Suurin pudotus on tapahtunut Ranskassa.
  • Huoli uutisten laadusta saattaa olla hyödyksi joillekin brändeille, mutta ei auta kaikkia alan toimijoita. Neljännes vastaajista sanoo alkaneensa käyttämään ”tunnetumpia” uutislähteitä. Nousua on mm. Yhdysvalloissa. Niin ikään neljännes sanoo viimeisen vuoden aikana lopettaneensa epäilyttävien uutislähteiden seuraamisen.
  • Uutismedian nopeaa raportointikykyä pidetään parempana kuin sen kykyä selittää asioita. Kaksi kolmasosaa vastaajista on sitä mieltä, että media on hyvä pitämään ihmiset ajan tasalla, mutta puolet sitä mieltä, että se auttaa heitä ymmärtämään uutisia. Maittaiset erot ovat suuria. Positiivisimmat arviot mediasta tulevat korkeammin koulutetuilta.
  • Tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan populistisen ajattelun yhteyttä uutisten kuluttamiseen. Ihmiset, joilla katsottiin olevan eniten populistisia ajatuksia, nimesivät tärkeimmäksi uutislähteekseen television ja verkossa Facebookin.
  • Yhä useampi sanoo välttelevänsä uutisia (32%). Kun asiasta kysyttiin viimeksi kaksi vuotta sitten, luku oli kuusi prosenttiyksikköä pienempi. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa laskua on 11 prosenttiyksikköä. Siellä taustasyihin kuuluu kyllästyminen tai ärtymys Brexitiin. Yleisesti ihmiset sanovat välttelevänsä uutisia, koska niillä on negatiivinen vaikutus heidän mielialaansa tai koska he kokevat, etteivät voi vaikuttaa asioihin.
  • Kännykkä uutislähteenä jatkaa kasvuaan. Viikottain uutisia seuraa kännykästään kaksi kolmasosaa vastaajista. Apple Newsin kaltaiset uutiskoostimet yleistyvät. Apple News tavoittaa nyt Yhdysvalloissa enemmän iPhonen käyttäjiä kuin Washington Post.
  • Kännykkä ruokkii podcast-bisneksen kasvua ollen ykkösväline podcastien kuunteluun. Yli kolmannes vastaajista (36%) sanoo kuunnelleensa vähintään yhden podcastin viimeisen kuukauden aikana. Alle 35-vuotiaissa luku nousee 50%:iin.
  • Ääniohjattujen virtuaaliapureiden (kuten Amazonin Alexa) käyttö yleisesti jatkaa kovaa kasvuaan, mutta uutisten kuluttaminen niiden kautta on hyvin alhaista kaikilla markkina-alueilla. Tilanne oli sama vuosi sitten.
  • Uutiskirjeet lisäävät sitoutumista uutisiin erityisesti Pohjois-Amerikassa. Tehokkaimmillaan ne ovat vanhemmissa ikäryhmissä. Nuorilla korostuvat kännykän uutisilmoitukset, joiden viikkokäyttö kasvaa.
Näyttökuva 2019-6-12 kello 7.48.21

Kännykän uutisilmoitukset uutislähteenä – vielä melko vähäistä Suomessa.

Suomi

Näyttökuva 2019-6-12 kello 7.28.00.png

Suomalaistenkin aika on kortilla ja siitä ajasta kilpailevat monet tahot, mistä kertovat laskevat käyrät alavasemmalla olevassa kuvassa. Nk. vaihtoehtomedioiden tavoittavuus on hyvin pientä (oik. ylh.).

Suomessa tilanne on monessa mielessä hyvä. Yksi suojaava tekijä on pieni markkina ja oma kielialue. Luottamus uutismediaan on erittäin korkealla tasolla, missä Suomi on monetta vuotta peräkkäin koko Digital News Reportin ykkösmaa (59%). Maailmalta tuttu muutos näyttää silti hiipivän tännekin: laskua edellisvuoteen on kolme prosenttiyksikköä ja neljän vuoden takaiseen yhdeksän prosenttiyksikköä.

Näyttökuva 2019-6-12 kello 7.28.22

Luottamus suomalaiseen uutismediaan on korkealla.

Merkille pantavaa on, että yleinen luottamus uutisiin on laskenut enemmän kuin ”luottamus uutisiin, joita minä kulutan”, mitä myös kysyttiin.

Tavoittavuuden laskusta on merkkejä, minkä arvellaan johtuvan Netflixin kaltaisten palvelujen vaikutuksesta ajankäyttöön.

Uutisista sanoo maksavansa 16% vastaajista, missä on kaksi prosenttiyksikköä laskua viime vuoteen. Suomessa iso osa tulee edelleen verkon uutispalveluihin suoraan siinä määrin, että se on poikkeuksellista moneen muuhun maahan verrattuna.

 

Näyttökuva 2019-6-12 kello 7.28.45.png

Sosiaalinen media uutislähteenä Suomessa.

Suomen maaraportin on koonnut tutkija Esa Reunanen Tampereen yliopistosta.

Viime vuoden vastaavan tutkimuksen tuloksista voit lukea kirjoituksestani kesäkuulta 2018: ”Reuters-instituutin Digital News Report 2018: FB:n käyttö uutislähteenä kääntyi laskuun, sisältöjen jakeluvauhti kolmansien osapuolten alustoille pysähtynyt, tilausmaksut kasvavat”

Normaali